anemone83

Me muutettiin juuri omaan omakotitaloon, neliöitä 120 ja pihaa tarpeeksi lapsille leikkeihin ja mulle marjapuskiin ja kasvimaalle. Eiköhän tuossa mahdu koko loppuelämänsä asumaan. Ennen asuttiin vuokralla kerrostalokolmiossa, jossa neliöitä oli 82 ja hyvin mahduttiin siihenkin asumaan.

minä jäin aikoinaan äitiyspäivärahoille 50 päivää ennen LA:ta, koska työt loppui sillein tyhmästi (eli sain viimeisen 6kk tuloihin sidotun äitiysrahan ja tuolla että jäin aiemmin "lomalle" mahdollistin suuremman rahamäärän kun muuten oisin ehtinyt olla taas vaan opiskelija 2kk, enkä 1kk niinkuin nyt olin)

Pohjustuksena seuraavaan, mein isompi poika on ollut koko viime talven SUURI Kaisa Mäkäräinen fani. Nyt juhannusmatkalla poika näytti mulle olkapäätään ja kysyi moneen kertaan "Äiti, vieläkö tässä näkyy Kaisan purema?". Itse ankarasti mietin, ettei me tunneta ketään Kaisaa, eikä hoidossakaan kukaan puhunut mitään, että poikaa ois purtu. Sitten syttyi äidillä lamppu päähän, et jahas, "Mäkäräinenkö sua on olkapäästä puraissut?"

Noiden normaalien omien lelujen tuhoamisen lisäksi meillä on ehditty tuhota pari kännykkää (yksi per lapsi), täppäri ja pariinkin otteeseen on piirretty seiniin (eka kerta uuteen lastenhuoneen mattoon permanenttitussilla, sitten äitini JUST vaihdettuihin tapetteihin tussilla kivat jäljet ja viimeisin kerta toivottavasti ole se kun permanenttitussilla piirsi seinään, lattiaan perhomeluihin, sänkyyn ja verhoon kivat kuviot ). Meillä mies on testannut tussia mikrossa, eikä ees ollut enää kovin pieni, mutta kovin kokeilunhaluinen

Meilläkin on tullut ajankohtaiseksi muistaa hoitajia (poika vaihtaa hoitopaikkaa ja on ollut tässä hoitopaikassa 3 vuotta). Ajattelin, että kaikille yhteiseksi leivotaan jotain, keksit vois olla aika helppoja tehdä. Mutta vaikeampi onkin sitten omahoitajan muistaminen. Hän on aivan ihana ja esikoinen tykkää hänestä hirveästi ja haluaisin muistaa jotenkin ihanasti häntä. PItäisikö ostaa joku riippu kukka hänelle ja pyytää lasta piirtämään kortin.

^juu enpä ainakaan itse osannut sun tekstistä tuota kärjistystä löytää, en edes mitään siihen viittaavaa. Joistakin taitaa olla kiva kirjoittaa raflaavia tekstejä. Vanhemmillahan on oikeus tehdä niinkuin heistä on lapselle hyväksi tai ei ole haitaksi. Jokainen vaan määrittelee tietyissä puitteissa ne rajat.

kyllä laitan lapsieni kuvia nettiin, sekä FB:hen, että yhteen toiseen paikkaan missä säilytettään koko perheen kuvat bittiavaruudessa. Itse en näe sitä kauheana peikkona jos joku väärä henkilö sattuisi lapsieni kuvat näkemään. Mihinkään en kuitenkaan alastonkuvia laita. Jos joku sattuu lapsiani kuvissa himoitsemaan, niin en koe sen meitä vahingoittavan. Ihan samalla tavoin kuka tahansa hörhö voi meitä halutessaan kuvata vaikka kadulla ilman lupaa ja ilman, ttä itse tiedetään asiasta. Tykkään myös itse katsella kavereitteni kuvia FB:ssä, niiden kuvat/postaukset joiden en halua nähdä, olen blokannut pois omasta uutisvirrastani.

Sama neuvo täältäkin tulee. Älä anna periksi! Itse uskon, että jo noinkin pieni oppii mitä ei tarkoittaa ja oppii myös sen jos huudolla saa tahdon lävitse ja sitten vähän vanhempana olette suuremmissa vaikeuksissa kasvatuksen suhteen jos ette halua lasta opettaa siihen että kiukuttelemalla saa kaiken periksi. Jos kuitenkin antaa kyseisen tavaran parin minuutin kiukuttelun jälkeen, niin mitä järkeä sitä on edes kieltää jos tietää että kiukku tulee?

Me käytiin apollomatkojen kautta Eilatissa viime tammikuussa. Kaikki sujui hyvin, ei ole mitään valittamista kyseisen firman palveluista. Ainakin me saatiin oma matka muistaakseni 600euroa edullisemmin kuin vastaava muuten. Suosittelen koittamaan.

^^mulla oli ainakin ihan kunnon verta. Tosin oli kuukautiset kun kierukka laitettiin, mutta se vuoto kesti monta viikkoa, kun normaalisti loppui alle viikossa. Tuon jälkeen kesti tiputtelua vielä varmaan kuukausi, välillä vähän runsaammin ja välillä lähes loppuen. Täällä joutuu kierukasta maksamaan, mutta ehkäisyneuvolan terkka kirjoitti omaehtoisesti sen reseptin runsaisiin kuukautisiin. Mie tunnen ne langat kyllä kun koitan. Mulla ei kuitenkaan laitto sattunut yhtään, vaikka siitä olinkin kauhutarinoita kuullut

En jaksa nyt selata tätä ketjua että onko jo mainittu, mutta tuonpa yhden tilanteen viikonlopulta mietittäväksi. Eli mein isompi poika oli kahden serkkutytön kanssa yleisellä pihalla leikkimässä ja heillä meni hyvin ja pärjäsivät siinä, mutta sitten siihen tuli pari isompaa poikaa "uhkailemaan" heitä. Olivat onneksi älynneet (ja päässeet) tilanteesta pois ilman ongelmia. Eli mitenkäs sitten kun se oma lapsi jo itsekseen pärjää, mutta kun tuolla on noita muita tolloja liikenteessä, et kannattaa miettiä sitä miten esim. tuollaisessa tilanteessa taidot riittää. Ainahan siitä ei välttämättä ole helppo lähteä.

Meillä isompi kutsuu vieläkin kastiketta keitoksi. Ei mene millään perille vaikka kuinka korjaa sanan. Ja muuten kyllä puhuu jo sujuvasti eikä muita omia sanoja enää ole.

Mie väittäisin, että 16" on iso. Tai siis me ostettiin just pojalle 16" pyörä ja hän on n. 108cm. Ja silti musta pyörä on vähän reilu, kun lähes aina pysähtyessä joutuu tulemaan kokonaan pyörän selästä pois, samoin kun lähtee liikkeelle niin joutuu ottamaan vauhtia sillein pyörä vähän vinossa. Tosin myyjä kyllä sanoi, että jos on apupyörät niin tuo koko ei ole niin tarkka kun liikkeelle pääsee kuitenkin pyörä suorassa ja jarruttaessakin pyörä pysyy pystyssä vaikka jalat ei kunnolla yltäisikään maahan. Tosin hyvin tuo poika pyörällä ajaa ilman appareitakin. En siis tiedä mistään virallisista mitoista mitään, mutta tuo on mun oma tuntuma mitä oon nyt tän kevään ja viime kesän katsellut lapsien pyöräilyä. muoks. katoin noita taulukoita ja kylläpäs siellä suositellaan isoja pyöriä lapsille, meidänkin pojalle ois muka voinut ostaa 20" pyörän ja musta kun toi nykyinen on siinä ja siinä, ettei ole liian iso. Sitäpaitsi jos lapsi opettelee ajamaan ilman appareita niin se on helpompaa vähän pienemmällä pyörällä .

Mie mietin, että miksi pitää väkisin pukea se poika tyttömäisiin ja tyttö poikamaisiin vaatteisiin. Siis mun mielestä kun lapsilla kuitenkin on se sukupuoli ja se on tärkeä osa identiteettiä, niin kyllähän siitä pitää puhuakin ja sukupuoli saa näkyä. Ja kyllä meidän perheessä/sisarusten perheessä huomaa myös selvää eroa tyttöjen ja poikien välillä. Tytöillä on selvästi se hoivavietti, mikä ainakin meidän pojilta samassa mittakaavassa puuttuu. Ei se silti estä meidän poikia leikkimästä kotileikkejä tai leikkimästä nukeilla, eikä taas tyttöjä leikkimästä autoilla tai riehumasta. Enemmän mie kiinnitän huomiota siihen, että lapsi saa persoonana tehdä sitä mitä haluaa ja koitan ohjata leikkimään erilaisia leikkejä jotta ne omat mielileikit löytyy ja mielikuvitus pääsee kehittymään kunnolla. Enemmän pitäisi yrittää huomioida lapsen oma luonne.

Aina ei voi isommatkaan muistaa kaikkea. Eilen tarjosin esikoiselle ekaa kertaa penkkivelliä iltapalaksi (sanoin antavani puuron tilalle kun en jaksanut ahmatille toista puuroa keittää). Kun isi tuli vähän myöhemmin kotiin kertoi poika syöneensä iltapalaksi tuolipuuroa .

Meillä esikoisella on kihara tukka, eikä ne kiharat ole mihinkään hävinnyt vaikka on leikattu. On ne kyllä vähän loiventunut, mutta nyt varmaan jo sen pituudenkin takia on vähän loivemmat. Sitä itsekin alkuun pelkäsin, kun leikkasin, mutta pakko oli kun alkoi olla niin sotkuset ne hiukset. Mie kanssa luulen, että jos on oikeasti kiharat, niin ei ne häviä, vauvakiharat varmana häviää ajastaan joka tapauksessa.

Hyvä tosiaan että olet ottanut puheeksi asian hoidossa, koska nyt hoitajatkin voivat antaa vähän erityishuomiota tilanteeseen ja osaavat tarkkailla lapsia toisella tavalla. Toivottavasti tilanne helpottaa kohta.

me tykättiin CafeCafen ruuista, samoin Gulf reutautant oli hyvä (siellä käytiin kahdesti ja löytyi jopa suomenkielinen menu ). Syötiin kyllä rohkeasti myös katukeittiöistä ruokaa ja meille maistui, eikä saatu mitään ruokamyrkytystä. Kertaakaan ei syöty huonoa ruokaa, mutta nuo kaksi ravintolaa jäi erityisesti mieleen. Jos ei muuten tykkää sisäelimistä, niin kannattaa vähän katsoa mitä syö, osassa ruuista on maksaa, munuaisia ja sydäntä (oli kyllä meidän maun mukainen seos, mutta tarjoilija ihmetteli pitkään ja varmisti, että syödäänhän ruoka varmasti). Yksi suomalainen pariskunta kehui ihan mäkkäriäkin, siellä on aika erilainen tarjonta kuin suomessa, koska juutalaiset eivät syö sianlihaa. Muutenkin hyvin löytyy kohtuuhintaisia ravintoloita kävelykadulta rannalta. Se kannattaa muuten huomioida, että osassa paikoista saa iltaruuan vasta klo 19 jälkeen, osa aukee jo 18:30. Meillä nimittäin lapset tarvitsi ruuan viim. heti klo 19. Jossain vähän kauempana on joku pikku brasiliaksi kutsuttu paikka, josta löytyy kuulemma hyviä ravintoloita, itse ei koitettu. ja kun sapatti alkaa perjantaina, niin mikään muu ei ole auki kun rantakadun paikat. Me käytiin akvaarion lisäksi katsomassa delfiinejä ja se oli kanssa kiva paikka (siellä saa myös kokemattomat sukeltaa delfiinien kanssa jos haluaa, ei käyty, mutta mieli teki. Olen itse kerran aiemmin sukeltanut ja on kyllä sen rahan arvoista jos yhtään kiinnostaa). Sittenhän siellä on jossain vähän kauempana Timnan luonnonsuojelualue, vois olla mielenkiintoinen paikka, mutta ei käyty. Jos vaellus kiinnostaa, niin tuolla on muutamia lyhyitä vaellusreittejä merkittynä maastoon (yksi suomalaispariskuta kehui meille sitä). ja kylä tuolta löytyy myös perinteisiä kameliratsastuksia, mönkkäriajelua ja maastoautolla hurjastelua jos semmoinen kiinnostaa. ja se hyvä ranta löytyy rantakadulta läheltä aikuisten urheilupistettä (eli rantakadun toisesta päästä ja siitä vähän keskustaan päin), rannan nimeä en ikävä kyllä muista.

Meillä esikoinen rakastaa kalaa missä muodossa vaan ja mitä kalaa vaan. tosin ainut mitä hän ei syö on keitetty kananmuna (ja siitäkin nykyään menee jo valkuainen), eikä än oikein välitä paprikasta, mutta syö kyllä senkin usein. Pitkään esikoinen suostui juomaan VAIN piimää ruuan kanssa, maitoon ei koskenutkaan, vaan se syljettiin heti pois. Nyt on oppinut jo juomaan vähän maitoakin tarvittaessa. Kuopus ei vielä osaa puhua, mutta syö ihan hyvin kaikkea, ei ehkä ihan samalla intohimolla kuin esikoinen.

^itsekin koittaisin antaa lapselle muuten hänen tarvitsemaansa huomiota, enkä lähtisi mukaan kiukutteluun ja pelleilyyn ruuan kanssa (tai vaikka vaatteiden pukemisessa). Onneksi mummo on huolissaan lapsen pärjäämisestä, koita tarjota apua lasten kanssa olemiseen ja vaikka kodin siivoamisessa. Vie vaikka esikoinen pihalle, niin saa äiti levätä. Jos äiti kelpuuttaa sinut hoitamaan myös pienempää lasta, niin ota toinen vaunuihin nukkumaan ja isompi pihalle, niin saa äiti omaa aikaa kotona. Tämä tietysti vaatii myös sitä, että mummo pystyy osallistumaan perheen elämään. Muuten tähän syömiseen, että jos motoriikka ei tahdo olla tarpeeksi hyvä syömiseen, niin kannattaa leikeissä koittaa huomioida tämä ja leikittää sellaisia leikkejä, missä käsi-silmäkoordinaatio kehittyy hyvin. Vaatiihan se aikuiselta viitseliäisyyttä siivota niitä sotkuja joka ruokakerta pois pöydätlä, tuolilta ja lattialta, mutta itse uskon, että tekee myös lapselle hyvää joutua itse harjoittelemaan arkipäivän pärjäämisessä vaadittuja toimia. Mutta pitää muistaa sekin, että lapset (ja vanhemmat/perheet) ovat erilaisia, mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.

Me tultiin just viikon reissusta Eilatista. Siellä pääsee hyvin liikkumaan vaunujen/rattaiden kanssa. Vaippoja löytyy hyvin, mutta purkkiruokavalikoima on ihan onneton (olikohan 3 ruokaa ja 4 erilaista hedelmäsosetta). Nämäkin pitää mennä ostamaan isosta kaupasta, kun pikkumarketeissa niitä ei ole (noiden isojen kauppojen löytyminen vaatii vähän työtä). Takseissa ei ole iturvastuimia (en tiedä saako erikseen tilattua, kun me rohkeasti mentiin ilman istuimia). Kohteessa on aika huonot rannat, paljon roskia ja lasinsiruja sekä melko kivikkoista. Yhdessä kohtaa rantaa oli kuitenkin kiva hienoa hiekkaa oleva rantapätkä jossa ei ollut edes roskia. Ruoka-annokset ovat isoja, eikä ravintoloissa ole erikseen lasten kokoisia annoksia. Lastenruokalista kyllä löytyi, mutta se tarkoitti lähinnä tiettyjä ruokia, ei sitä ruuan määrää. Kun me oltiin Eilatissa, niin siellä ei ollut sesonkiaika, joten lasten kanssa liikkuminen oli helppoa, en sitten tiedä miten paljon keskusta ruuhkautuu kun ihmisiä tulee lisää. Taksilla matkustaminen oli aika edullista ja helppoa, takseja oli paljon. Liikennekulttuuri oli muutenkin kiva, kun kaikki pysähtyy suojatien eteen odottamaan. Ainakin näin talviaikaan illat olivat melko vilpoisia. ja hiekkaa on joka puolella joten meidän vanhempi oli aina ihan hiekkanen rymyttyään menemään siellä missä sattuu. Petrassa ei käyty, kun ois ollut todella kallis matka meiltä neljältä. Sitä paitsi epäilen vähän pääseekö siellä liikkumaan vaunujen kanssa, kun ainakin Eilatissa se hiekka oli ihan todella upottavaa. SInnehän pitää kävellä 4(5) kilometriä ennen kun pääsee Petraan ja sama matka takaisin. Noin pienen kanssa kuintekin epäilen, että matka voi onnistua esim. kantorepun avulla ihan hyvin. Mutta oikeaa kokemusta ei ole. Kysele jotain jos haluat tietää tarkemmin.

Miksi lapsen pitäisi pärjätä nuorena yksin ulkona? kauanko hänen pitäisi yksin ulkoilla? Onko se joku itseisarvo, että mitä pienempänä lapsi siellä pärjää sitä parempi? kenelle parempi? vanhemmalle joka ei halua mennä pihalle? Me asutaan kerrostalossa missä on rauhallinen piham eikä autoja lähellä. Alaovi on aina lukossa, eikä summeriin yllä painaa. Vanhempi poika on ollut nyt kahtena edelisenä kesänä sen hetken yksin pihalla, että itse voi käydä pikaiseen vessassa tai viedä vaikka ruokakassit sisälle. Etukäteen häntä on vaikea laskea ulos, kun alaovi on niin raskas, että vasta nyt viime aikoina hän on saanut sen varmasti auki (mutta nyt tulee pikkuveljelle huuto, jos hän ei pääse samaan aikaan pihalle, jotne pukeminen on vaikeaa mulle). Meillä on tuossa pihasssa yksi säälittävä esimerkki lapsesta joka joutuu olemaan joka päivä yksin ulkona, ollut ainakin 4 vuotiaasta asti. Hän ei selvästi oikein tiedä mitä siellä tekisi, haahuilee vaan. Häntä on joutunut aina itse siinä vahtimaan ja neuvomaan, joka on kuitenkin mun mielestä lapsen omien vanhempien tehtävä. Samoin koen kaikki ristiriita tilanteet vaikeaksi, missä pitää toista ohjeistaa, kun vanhemmat eivät hoida omaa hommaansa. Eli mun mielestä ei ole kyse vain siitä pysyykö lapsi omalla pihalla tai osaako hän leikkiä siinä, vaan vanhempien tehtävä on olla lapsen tukena ulkona. Yhteisissä pihoissa sitä porukkaa kuitenkin on, eikä voi tietää ketä kaikkia paikalle eksyy. Siis oma pihahan on hyvä ulkoilupaikka lapsille, kun siellä ei synny näitä ongelmia muiden kanssa. Samoin mun mielestä on ihan eriasia jättää lapsi vaikka vartiksi pihalle, kun että hän on joka päivä siellä ulkona yksin.

Meillä esikoisen kanssa oli helpompaa olla erossa karkeista, nyt esikoinen pitää kyllä huolen, että kuopuskin saa jos hänkin saa . Tosin muutenkin olen sitä mieltä, että jos (ja meillä kun) kunnon ruokaa syödään hyvin, mikä vaan kelpaa ja sitä syödään paljon, niin miksi en joskus antaisi toisen syödä herkkuja? Ei se sokeri kohtuuden rajoissa mikään kamala peikko mun mielestä ole. Mihinkään karkkipäivään en suostu ainakaan vielä, turha opettaa noita lapsia odottamana jotain tiettyä päivää milloin sokeria vedetään sitten kaksin käsin naamaan, vaan herkkuja saa joskus kotona, matkoilla ja muiden kahvipöydässä. Jos tuosta tekee lapselle (puhutaan vähän isommista) liian suuren numeron, niin varmasti alkaa houkuttamaan, niinkuin kaikki kielletty tekee.

Fiksu päätös pikku-haisu. Kyllä ehdottomasti kannattaa päästää jos kerta muussakin elämäntilanteessa päästäisi. Mun mielestä sitä miestä ei voi alkaa kotiin kahlitsemaan. Ja jos tuolloin on itse tosi huonossa kunnossa, niin sitten voi pyytää, ettei lähdekään, mutta elämästähän ei koskaan voi tietää mitä se tuo tullessaan.

meillä on ollut aivan ihanat hoitajat (omahoitajasysteemi) koko päiväkotiuran ajan, silti en ole vienyt ja tuskin vienkään mitään jouluna sinne.