Lode

Aktiivijäsen
  • Content count

    112
  • Joined

  • Last visited

About Lode

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 11/30/79

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Espoo
  1. Meillä esikoisen painoksi arvioitiin (käsin ja ultralla) yli neljä kiloa. Silloin lääkäri suositteli, että raskauden ei anneta mennä yli, koska oli pelko vauvan isosta koosta. No, esikoinen syntyi 38+ ja painoa häthätää sen kolme kiloa. Hauska muisto ponnistusvaiheesta on se, kun lääkäri painaa vauvaa alaspäin ja päivittelee, että vauva on iso. Kun sitten vauva tuli ulos niin kaikki 3 kätilöä ja lääkäri olivat aivan ihmeissään neidin pienestä koosta. Yksi kätilö punnitsi ja toiset siinä ympärillä ihmettelemässä.
  2. Mäkin voisin vilauttaa nimiä *meni jo
  3. Mä huomaan valittavani muksuista silloin kun itse on väsynyt. Ja tietty kun itseäni väsyttää, niin ei jaksa huomioida lapsia niin hyvin ja se taas johtaa siihen, että ne haluaa enemmän huomiota ja kierre on valmis. Loppujen lopuksi tuloksena on väsynyt ja kiukkuinen äiti ja lapset.
  4. Meillä mies jäi kuukausi sitten koti-isäksi. Asiaan vaikutti se, että sain työpaikan lyhyellä varoitusajalla ja päivähoitopaikka olisi järjestynyt puolen tunnin bussimatkan päästä. Saimme onneksi sumplittua asiat niin, että mies sai lomautuslapun. Hän olisi jäänyt vuorotteluvapaalle, mutta työnantaja ehdotti lomautusta ja rahallisesti se on parempi kuin vuorotteluvapaakorvaus. Tietenkään tämä ei ole useimmille vaihtoehtona, mutta meidän tilanteeseemme sopii. Lomautuksia olisi ollut jaossa kuulema talven mittaan joka tapauksessa ja työnantaja oli tyytyväinen, kun sai yhden työntekijän "vapaaehtoisesti" lomille. Alustavasti on sovittu, että lomautus päättyy ensi kesällä/syksyllä. Olisimme vieneet lapset päiväkotiin, mutta hoitomatka muodostui kohtuuttoman pitkäksi. Kaikkineen työ- ja hoitomatkoihin olisi minulta mennyt aamulla parisen tuntia ja mieheltä iltapäivällä tunnin. Ja nyt puhutaan siis Espoosta... Minkäs teet, kun emme hakeneet hoitopaikkaa aikaisemmin vaan luotimme siihen, että työn löytyessä hoitopaikka järjestyisi lähempää. Aluksi itseänikin arvelutti miehen kotiin jääminen, miten viihtyy ja miten pärjää. Ilokseni olen huomannut, että pikkuhiljaa heille on alkanut muodostua oma rutiini ja mies on alkanut nauttia kotonaolosta. Jopa niin paljon, että useimmiten minua odottaa lämmin ruoka kun tulen töistä Ja olen tosi iloinen huomatessani miten lapset ovat alkaneet turvautua ihan eri tavalla isäänsä eikä ensimmäisenä minuun. Oma jaksaminenkin on paremmalla tolalla kun vastuu arjesta on välillä miehellä.
  5. Meillä on mentiin ensiksi esikoisen kanssa lapsentahtisesti, kunnes väsyttiin. Imetin neuvolan oppien mukaan aina kun lapsi halusi. Ongelma oli vaan se, että se mitä lapsi halusi ei ollut hyväksi tytölle. Parhain neuvo oli mun äitini vanhanaikainen "syötä 3h välein". Tyttö olisi halunnut olla ihan koko ajan rinnalla, josta seurasi hirveitä mahavaivoja kun suolisto ei ehtinyt yhtään levätä. Äiti oli meillä sitten kylässä ja katsoi sitä showta hetken ja otti vauvan multa pois ja käski nukkumaan. Aluksi olin aivan hajalla ja ajattelin hylänneeni vauvan. Päätin kuitenkin noudattaa mutsin neuvoa, tosin pitämällä ruokailuvälin minimissään tunnissa. Johan alkoivat mahavaivat helpottaa Monessa muussakin asiassa olen huomannut, että ns. lapsentahtisuus ei ole aina lapselle hyväksi. Meidän tyttö on alusta asti tarvinnut vanhempien kontrollin toimiinsa. Jos en olisi noudattanut tarkkoja aikatauluja nukkumaanmenoissa ja syömisissä, oltaisi oltu siinä tilanteessa että lapsi olisi syönyt 24/7 eikä olisi halunnut nukkua ollenkaan. Päiväunillekin nukutin hirveän huudon kera 2-3 krt päivässä, koska tiesin että päikkäreiden jälkeen vauva söisi paremmin ja menisi yöunille paremmin. Toisaalta nyt meillä mennään todella lapsentahtisesti, tosin sen tahdin ollaan me vanhemmat luotu vauvaiässä. Näin asiat sujuu hyvin ja tyttö on tyytyväinen kun tietää mitä tapahtuu milloinkin. Ja meidän junnu joutuu opettelemaan saman rytmin. Mulla myös vähän tökkii tuo kiintymysvanhemmuustermi. Vaikkei ehkä vaistovanhemmat (yhtä hirveä termi myös imho) ajattele että muut olisi huonompia vanhempia niin mun mielestä tuo termi kyllä sisältää sellaisen vihjauksen...
  6. Mä synnytin Jorvissa ja oli alatiesynnytys myöskin, mutta istukan irroituksessa tulleiden ongelmien takia olin heräämössä. Ei sinne mitään vauvaa tuotu Miehellekään ei moneen tuntiin kerrottu edes missä mä olin. Siellä se oli raukkaparka nököttänyt tuoreen vauvan kanssa odotustilassa peläten, että mulle oli käynyt jotain. Edelleen vähän ketuttaa asia, mies joutui itse ottamaan selvää mihin olen joutunut ja koska pääsen osastolle. Tosin, ei mun mielestä ainakaan sinä hetkenä heräämö olisi ollutkaan vauvan paikka. Oli aivan tupaten täysi ja viereisessä pedissä oli rintasyöpäpotilas toipumassa leikkauksesta. Hänellä oli tosi vaikeaa, huusi koko ajan henkilökuntaa tappamaan hänet. Ja itsekkin olin tosi heikkona veren menetyksen jäljiltä. Itsestä tuntuu vaan siltä, että on menettänyt jotain vauvan alkutaipaleesta kun olin poissa kuitenkin melkein kuutisen tuntia.
  7. Meillä oli kokoarvio viikolla 36+4 ultran mukaan 3113g ja lääkäri arvio, että jos menee lähelle laskettua aikaa niin vauva olisi nelikiloinen. Tyttö syntyi 38+5 ja painoi 3150g. Joko painoarvio heitti pahasti tai sitten tyttö ei kasvattanut painoa enää pahemmin viimeisillä viikoilla. Synnytyksessä kätilö auttoi vauvaa ulos painamalla vatsan päältä. Hän siinä tilanteessa spontaanisti kauhistui, että on tulossa hirveän iso vauva, olin kuulema aivan täynnä vauvaa. (juuri ne sanat mitä haluat kuulla ponnistaessa keilapalloa ulos ). Vauvan synnyttyä kätilö vaan hoki "minkä kokoinen minkä kokoinen", eikä millään meinannut uskoa että mitat olivat 49cm ja 3150g
  8. Mulla oli ponnistusvaiheessa tupa muutenkin täynnä väkeä, että en olisi kyllä mitään opiskelijaa edes huomannut Seurana oli 3 kätilöä ja lääkäri. Lisäksi viereisessä huoneessa oli päivystävä erikoislääkäri jolla oli mukana kandiryhmä. En nähnyt heitä, mutta vauva kiidätettiin suoraan synnytyksestä heille. Oli kuulema ensimmäinen kerta kun saivat nähdä ja pidellä vastasyntynyttä. Olisi tietty ollut kiva jos olisivat raaskineet päästää vauvan takaisin äidilleenkin... Pitivät tyttöä aika pitkään siellä, ilmeisesti jokaisen piti "tutkia" onko vauvalla kaikki kunnossa. Sen takia oli näin paljon äksöniä kun oli takana jo melkein vuorokausi synnytystä ja vesien menosta 3 vuorokautta ja vauvan sydänäänet laskivat synnyksen lopussa pahoin. Olivat valmiita elvyttämään vauvaa. Onneksi kaikki meni enemmän kuin paremmin ja tyttö oli syntyessään kiukkuinen kuin ampiainen ja terve kuin mikä Ehdottomasti ottaisin näillä kokemuksilla harjoittelijan mukaan synnytykseen.
  9. Mulla kanssa paino tipahti viitisen kiloa ja tällä hetkellä mennään -3kg. Tässä se on roikkunut viimeiset viikot, niin ja viikkoja mulla on tällä hetkellä 19+4. Ja painoindeksi mulla tais olla 36. Terkkarin mielestä ei haittaa, itselläni on vaan vähän heikko olo kun en saa tarpeeksi ravintoa. Vauvan rötkäle varastaa kaiken
  10. Mulla kanssa ei llääkkeellinen tyhjennys onnistunut lainkaan. Mulla todettiin muutama vuosi sitten kkm viikolla 8+ ja suosittelivat lääkkeellistä. Kätilö laittoi lääkkeet sisälle ja piti pysyä makuuasennossa muutama tunti ennen kuin sain lähteä kotiin. Vatsa kramppaili tosi paljon, mutta vuotoa ei tullut pahemmin. Seuraavalla viikolla soitin Jorviin ja menin näytille. Ottivat uudet labrat ja labran tekemän pilkkuvirheen takia pääsin/jouduin seuraavana päivänä kiireelliseen kaavintaan. Olivat tulkinneet labratulokset niin, että mun raskaushormonipitoisuus olisi pompannut viikonlopussa ylöspäin tuhansilla. Näin ollen sain lähetteen kaavintaan, muuten olisin joutunut kokeilemaan uudestaan lääkkeellistä. Kaavinta sujui hyvin ja muutama päivä sen jälkeen lääkäri soitti ja pahoitteli pilkkuvirhettä.
  11. ^ Tsemppiä punktioon! Me käytiin myös lapsivesipunktiossa viikolla 15+3 niskaturvotuksen takia. Meillä riskiluku oli 1:25 eli vähän isompi kuin teillä. Täytyy sanoa, että oli kyllä piinaavat viikot np-ultran ja punktion välillä. Meille kun oli selvää alusta alkaen, että keskeytykseen mennään jos poikkeama löytyy. Onneksi meille kävi hyvä onni ja saimme hyviä tuloksia. Tulokset tulivat viikossa ja niitten perusteella on tulossa terve poika. Tosin jäi vielä 5% kohonnut riski rakennepoikkeavuuteen, mutta se selviää muutaman viikon kuluttua rakenneultrassa. Meillä niskaturvotus oli 3.2mm ja ainakin meillä käytettiin ainoastaan korkeinta lukemaa tutkimuksissa vaikkakin mittauksissa heittoa oli 2.5-3.2. Punktio itsessään meni ihan hyvin. Ei pahemmin sattunut, ainoastaan tuntui inhottavalta. Sitä tunnetta on tosi vaikea kuvailla, vähän kuin suuri paine kohdussa joka tuntuu ilkeältä. Toimenpide oli kyllä todella nopeasti ohi. Vaikka ei olisi tarvinnut, niin otin punktiopäivän rauhallisesti. En tiedä johtuiko punktiosta vai jännityksen laukeamisesta, olin koko illan huonovointinen ja mahaa särki pikkaisen. Seuraavana päivänä tuntemukset olivat poissa.
  12. Kiroillaan tännekin... Kävin tänään ylimääräisellä käynnillä neuvolalääkärillä. Terkka varasi ajan mulle kilpirauhasarvojen takia, tai niin se mulle sanoi... Totuus olikin sitten se, että olin siellä jossain hemmetin interventiossa painon ja sokerirasituksesta kieltäytymisen takia. Olin kysynyt onko siihen pakko mennä, koska mulle tuli tosi paha olo viime kerralla. Ja siis niin paha olo, että mulle jouduttiin soittamaan saattaja kun en pysynyt pystyssä omin voimin. Sanoin terkalle etten mene sinne mielelläni, vaan jos on ihan pakko. Ja tietenkin jos alkaa näyttää siltä, että arvot ovat persiillään tms. Terkka oli päin naamaa ystävällinen ja samaa mieltä, mutta sitten selän takana laittanut lääkärin lähetteeseen sitten kieltäytymisen syyksi. Lääkäri oli tosi töykeä ja ilkeä, juurikin sellainen "läskikammoinen" ja naamasta näki mitä mieltä oli musta ja mun painosta. Aloin itkemään (meillä on ollut viime viikot muutenkin rankkaa, alkuraskauden verenvuodot ja sen jälkeen niskaturvotus ja siitä seurannut lapsivesipunktio) ja siitäkö lääkäri vaan innostui. Otti itseensä ja oli vielä töykeämpi. Täytyy sanoa, että alan olla tosi täynnä tätä läskivihaa mitä meidän neuvola harrastaa. Kyllä mä oman painoni tiedän ja sen, että sitä on liikaa. Mutta mä oon myös ollut raskaana ja imettänyt viimeiset vuodet, eikä ole ollut edes tilaisuutta pahemmin laihdutella. Mä jo aikaisemmin ketjussa kaipailinkin jonkinnäköistä raskauden jälkeistä painonhallintaryhmää tai kurssia tms. Miksi mä en saa mitään apua tän painon tiputtamiseen terveydenhuollosta, mutta syyllistämistä ja itsetunnon lyttäämistä kylläkin. Vituttaa.
  13. Tanssijalle halusin vielä kerran tulla toivottamaan jaksamista. <3
  14. Meijän taapero söi hyvällä ruokahalulla merileväkaviaaria, smetanaa ja raakaa sipulia... Näki mun lautasella sitä ja sitten alkoi hirveä mesoaminen että tätätätätätä. Annoin maistaa pikkuisen, mutta sehän ois vedellyt sitä mielinmäärin. En olisi ihan ensimmäiseksi uskonut, että vuoden vanha lapsi söisi raakaa sipulia ihan mielellään
  15. Onneksi olkoon vauvasta Porina! Ja niinhän se menee, jotkut ovat vaan isompia kuin toiset