petrak

Mun tekis mieleni myös ostaa tytölle nyt jo ensi talven haalari, mutta mietityttää tosi paljon tämä kokoasia. Nyt tytöllä on Jonathanin 80cm babyhaalari joka on aivan passeli just nyt keskitalvella, vaikka muut vaatteet on jo vähintään 86cm osa 90cm. Uutta Jonathania siis havittelen ja pohdin että ostaako 86 vai 92cm. Taitaa kyllä tällä pähkäilyllä jäädä ostamatta. Kauheen vaikee ennustaa että minkä kokoinen toi neiti ens syksynä/talvena on.

Meillä on käytetty tähän mennessä ainoastaan Jonathanin haalareita ja tyytyväisiä ollaan oltu. Viime keväänä ja syksynä meillä oli yhdellä lapsella käytössä ollut baby- välikausihaalari. Talveksi ostettiin sitten uusi baby- talvihaalari. Ensi kevääksi ostin valmiiksi jo syksyllä välikausihaalarin jossa on vyötärökuminauha. Just nyt sais edullisesti ensi talven haalarin, mutta en arvaa ostaa kun en oikeen tiedä että minkä kokoista. Noi Jonathanin talvihaalarit on ainakin melkoisen reiluja. Meidän babyhaalari on 80cm ja se on juuri nyt aivan huippusopiva, kun sisävaatteissa aletaan käyttää jo 90 senttisiä.

Meidän neiti aloitti päiväkodissa tammikuun alussa, jolloin mittarissa oli aika tasain 1.5v.

Eppari tehtiin, mutta silti tuli pieniä repeämiä joita ei edes tikattu. Kaikki parani aivan loistavasti!

Rakenneultrassa vahva epäilys tytöstä, ei "merkkejä pojasta". Ylimääräisessä ultrassa vkolla 38 näytti edelleen vahvasti tytöltä ja neitihän tuolla nyt nukkua posottaa seinän takana

Me käytiin ekan kerran kokoarviossa äitiyspolilla viikolla 38, ultralla tehtiin arvio, joka oli ~4200g. Tokan kerran kokoarvio tehtiin edellisenä päivänä, kun neiti syntyi aamulla. Synnytys oli jo käynnissä. Sama arvio eli ~4200g. Neiti painoi sitten 4670g, eli vähän alakanttiin mentiin arvioissa. Ei tuo kait nyt varsinaisesti mitään ongelmia aiheuttanut synnytyksessä, mutta ponnistusvaihe kesti 1½h ja oli melko tuskallinen, etenkin kun takana oli 17h supistuksia ja odottelua.

Me alettiin käymään seurakunnan vauvakahvilassa kun neiti oli 2kk ja risat. Se oli kyllä tuoreelle äidille todellinen henkireikä. Eihän se vauveli siitä mitään varsinaisesti saanut, mutta kun kerran viikossa sai lämpimän kahvin ja valmiin voileivän eteen niin se teki kyllä äidille tosi hyvää! Perhekerhot aloitettiin muistaakseni n. 5kk ikäisenä, ollaan siitä saakka käyty säännöllisen epäsäännöllisesti, ei nyt joka viikko mut silloin kun jaksetaan. Muskarissa on käyty 7kk ikäisestä, oltas menty aiemminkin, mutta saatiin paikka vasta tuolloin.

Olin aivan satavarma että yli mennään ja pitkästi, niinpä synnytyksen käynnistyminen 39+5 aamuyöllä oli yllätys. Jälkeenpäin kun ajattelee niin merkkejä oli kyllä ilmassa jo pari-kolme päivää aikaisemmin. Viimeiset viikot vaivannut juilinta ja kipu alakerrassa olikin vaan yhtäkkiä kadonnut ja edellisenä päivänä olin tuntenut YHDEN supistuksen, jota en kyllä supistukseksi silloin tunnistanut. Tuona aamuyönä alkoi supistukset, sitten meni vedet ja tyttö syntyi reilun vuorokauden kuluttua.

Ei onneksi soitellut. Eikä mulle aiemmin tullut moinen vaihtoehto mieleenkään, ehkä ihan hyvä, en todellakaan olisi halunnut keskustella kenenkään "ulkopuolisen" kanssa. Mies soitti mun vanhemmille ja appivanhemmille pari kertaa väliaikatietoja synnytyksen aikana ja sitten tytön syntymän jälkeen lähimmille uutiset.

Kaikista suurin positiivinen yllätys oli se että sain ison tytön (4670g) puserrettua maailmaan ihan normaalisti. Imukupin avuksi ottoa väläyteltiin loppuvaiheessa, mutta kaikesta huolimatta jaksoin vielä 18 tunnin jälkeen puristaa sen viimeisen ponnistuksen jolla tyttö tuli maailmaan. Synnärin henkilökunta oli ihan loistavaa. Sain epiduraalin ennenkuin ehdin oikeastaan edes pyytää, olin kuullut kauhukertomuksia siitä miten tuntikausia täytyy odottaa anestesialääkäriä. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi positiivinen kuva, vaikka se oli rankka ja ponnistusvaihe kesti 1,5h.

Päästiin kotiin 2½ vrk synnytyksen jälkeen. Neiti syntyi varhain torstaiaamuna ja lauantaina iltapäivällä pääsimme kotiin. Ihan kiva, en olisi jaksanut olla sairaalassa enää hetkeäkään.

Maahantuojalle lähti reklamaatio heti aamusella. Lupasivat ottaa sieltä yhteyttä asian tiimoilta, jään odottelemaan...

Meidän perheessä sattui illalla ikävä välikohtaus kun neidin suhteellisen uudesta (alle 2 vko) NUK- silikonitutista irtosi imuosa. Luojan kiitos tyttö oli isänsä sylissä unta hakemassa ja isi huomasi tilanteen kun tutin "kanta" tipahti syliin ja sai kaivettua imuosan tytön suusta ennenkuin ehti vetäistä sitä henkeen. Kyseessä on tämänmallinen tutti, joka tosin meillä siis silikonia. Loppu hyvin, kaikki hyvin....isolla säikähdyksellä selvittiin. Tämä kuitenkin noin niinkuin varoituksena teille muille. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun meillä ostetaan muita kuin Ainun tutteja...

Kotona eteisen lattialle.

Joo ja ei. Kummallakaan ei ollut supistuksia ennenkuin oli tosi kyseessä, minun syntymäni lähti käyntiin lapsivesien menolla, samoin tyttäreni. Minä olin maailmassa viidessä tunnissa, tyttäreni 19 tunnissa. Olen itse syntynyt rv 40+3, tyttäreni rv 39+6. Eli jotain pieniä yhtäläisyyksiä löytyy. Pikkuveljeni onkin sitten käynnistetty rv 42+.