problematique

Meillä nukkui pikkuvauvana todella hyvin. Yösyötöt jäi tosi aikaisin pois ja vauva veti unta läpi yön, mut sit siinä puolen vuoden kieppeillä sai hyvästellä hyvät yöt. Heräilyä, heräilyä ja heräilyä. Milloin putos tutti, milloin kutisi ikenet, oli nälkä, teki mieli istua sängyssä jne. Eli siis taitojen karttuessa yöunet häiriintyi. Yösyöminenkin palas hetkeksi, mut useimmiten vaan kerran halusi maitoa yön aikana, ilmeisesti päivällä jäänyt syöminen vähän vähälle, kun kaikkea muuta pitänyt touhuta. Nyt kun vauva on n. 10 kk alan uskoa, et yöunet alkaa parantua. Takana nyt jopa kaksi yötä vain parilla heräämisellä! Öisin ei ole syönyt nyt vähään aikaan (korkeintaan viiden kuuden aikaan aamulla haluaa ekan kerran maitoa, mutta meneekin nukkumaan jo seiskalta illalla). Mua kans kiinnostais tietää, missä vaiheessa vois odotella et yöunet tasaantuis ja kestäis katkeamatta koko yön? Siis tottakai jokainen lapsi on yksilö, ettei voi sillä tavalla sanoa, mut suurinpiirtein. En kyllä kauheesti uskalla odottaa vähään aikaan vielä huimaa parannusta uniin, kun tiedän, että hampaita tekee koko ajan, joten varmasti niitä levottomia öitä on tiedossa vielä. Yks mikä on kyl auttanut ehkä jonkin verran on se, et siirsin vauvan pinnasängyn reilusti (eli noin metrin-puoltoista) irti mun omasta sängystä. Jotenkin tuntus ettei silloin vauva herää joka kerta kun mä käännyn sängyssä tms.

Mä oon luottanut siihen, et kun vauvan niskaa kokeilee ja jos on lämmin (eli ei hikinen tai mitään) niin vauvalla on sopiva vaatetus ja varustus. Kokeilemalla kai sitä vain oppii, miten oma vauva on paras pukea, se on niin yksilökohtaista. Esimerkiksi oon lukenut monien pukevan talvella monta kerrosta vaatetta vauvalle, on sisävaatteiden päällä villavaatetta ja tumppuja parit, kypärämyssyä ja fleecehattua ja meillä on melkein koko talvi menty sisävaatteet+toppapuku (hattu ja hanskat)-setillä paria päivää lukuunottamatta. Eli se on vauvakohtaista. Mieluummin esim. talvella vähän liikaa kuin liian vähän. Huomioisin pukeutumisessa sen, miten esimerkiksi uloslähtiessä pakkaa vauvan vaunuihin/rattaisiin, eli onko vaunussa mitä kaikkea lämmikettä (makuupussia, jalkasuojaa, lampaantaljaa tms.) ettei turhaan tee tukalia oltavia lapselle. Kesät on helppoja. Meillä vauva oli viime kesänä melkein vaan vaippasillaan vaunuissa, auringolta suojasin laittamalla harson suuaukolle. Tai sit vain joku mekko tai t-paita oli päällä.

Matkarattaista; mä ehdottomasti halusin rattaat viime kesänä, kun tyttö oli n. kolmekuukautinen. Saa makuuasentoon, joten sopi pienellekin. Meidän yhdistelmävaunut on aika isot ja raskaat (ei raskaat työntää vaan muutoin), todella isot renkaat sun muuta, nyt talvella ihan buenot, mut kesällä ja syksyllä oli kiva työnnellä tosi kevyitä (8 kg) rattaita. Vaunuista saa kans rattaat, mut on tosiaan turhan isot jne. kesällä käytettäväks ja lähinnä ne hankittiinkin silmällä pitäen suomen lumisia talvia. Plus menee kätevästi kasaan ja auton takakonttiin.

Mä olin päättänyt jo vuosikausia sitten, et jos saan lapsen, en ikimaailmassa osta hyppykiikkua. Ja se piti. Yhden kaverin pikkusisko oli tuommoisessa vauvana AINA, kun heille menin ja nykyisinkin tämä neitokainen (17v.) kävelee sillee et ikäänkuin hypähtelee varpaisillaan. Meillä neuvolassa mainittiin, että vauva varpistaa ja sielläkin kysyttiin sitten, että et kai vaan pidä hyppykiikussa. Hyvin on pärjätty ilmankin, muuta huvitusta on riittänyt.

Mä pidän säännöllistä ulkoilua vauvan kanssa (vaikka se olisi vauvalle vain hyvä hetki nukkua) tosi tärkeänä. Raittiiseen ilmaan pääsemin mieluiten päivittäin tekee hyvää, vauvankin vireystaso (ainakin meillä) on ihan erilainen, kuin niinä päivinä ku ollaan nökötetty sisällä. Ihan siis vaan se hapen saaminen ulkoilmassa on musta jees. Myöhemmällä iällä sitten siihen yhdistyy se liikkumisen ilo ja sen edut. Ja jos on ongelmia saada vauva päiväunille sisällä, niin ei muuta ku pihalle, jos ei muuta jaksa, niin vaunut parvekkeelle ja pian kuuluu kuorsaus.

Mä hätäilin jossain vaiheessa (kaiketi neljän kuukauden kieppeillä) että apua, onko mun lapsessani vikaa, kun ei hän käänny mahalleen, ei sitten millään. No, kääntyi siitä sitten ja sen jälkeen on saanut pidätellä kehityksessä. Tai saisi pidätellä, nyt lapsi on 9 kk ja ottanut huterat ensiaskeleet (kaksi askelta, wuhuu!). Miten se sit, jos on nopsa lähtemään liikkeelle, viivästyykö esim. puheen kehitys? Tämmöistä kuullut yhden jos toisenkin puhuvan.

Mä hankin tosi vähän mitään vauvalle etukäteen, kun pelkäsin, et jos haalin kauheesti kaikkea, saan tietää, ettei mitään vauvaa tulekaan. Jotain pientä, muutamia vaatteita ja hoitotarvikkeita hankin. Nyt jos tulisin raskaaksi, ottaisin rauhallisemmin ja en hankkisi mitään. Koska. Ostin vaatteita (esim. mekon) ajattelematta sitten yhtään, että eihän semmoista aikaa ole, kun tyttö voisi sen kokoista mekkoa pitää, joten se jäi kaappiin, eräs haalarikin jäi käyttämättä, kun se oli sitä kokoa kun olisi kesällä mennyt, mutta oli niin tuskaisen kuuma kesä, että melkein mentiin ilman vaatteita sisällä ja ulkona (siis vauva, en minä! ). Yks päivä katselin hoitotarvikkeita; käyttämättä on jäänyt talkit, sinkkivoiteet, hoitovoiteet, hoitolaukku jne. Mun mielestä tarpeellisia on ehkä vanulaput, desinfiointiaine (jos napaan tarvii ja jos ei niin käyttökohteita on varmaan muita), joku hoitoöljy/-voide (jota voi itsekin sitten käyttää), pumpulipuikot, liivinsuojat, harsot, tutit, tuttipullot, siteet.. Se on aika vähä millä mä ainakin vauvan kans pärjäsin. Kannattaa ostaa sitä kamaa sit, jos huomaa tarvitsevansa. Imo.

...

En mä vaunuja suojaa. Mut mä näen ikkunasta koko ajan vauvan vaunuissaan. Sen verran hermoheikko olen, että ei pikkulintu tms. mee, ni käännän vaunut niin et näen sisältä, ettei mitään mene sinne tai jos vauva herää, kun en muista koskaa laittaa itkuhälytintä mukaan. Mä en omakotitalon pihaan jättäisi vauvaa vaunuihinsa nukkumaan, jos en itse pystyisi seuraamaan koko ajan, et kaikki on ok. Ihan siksi, et tosiaan kaikkia eläimiä liikkuu, mut niin myös mitä kummallisimpia ihmisiä ja koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Panikoija täällä terve!

Mä en enää muista kauheasti, missä vaiheessa mitäkin oppi. Aikainen dementia. Mutta suurinpiirtein kai näin: 4 kk kääntyi vatsalleen (vatsalta selälleen kääntymistä en ole tainnut nähdä tänä päivänäkään) 5 kk kämmennojassa ja tais pyöria napansa ympäri himpun verran alle 6 kk alkoi kontata 7 kk konttaa, istuu ja nousee seisomaan tukea vasten 8 kk muutamia hataria askelia tukea vasten

Liberot ollut pääsääntöisesti käytössä. Pampersin teippivaippoja sekä housuvaippoja kokeiltu yhden pakkauksen verran ja ei ole hyviä. Ainakaan mun vauvalle. Jotain naturebaby vaippoja oli kans, mut ne nyt oli kaikkein huonoimpia.

Mulla vauva pulautteli ihan kauheesti silloin, kun sai vain maitoa (aluksi täysimetyksellä, sitten imetys+ korvike ja lopulta pelkkää korviketta). Juurikin noin, että tunnin-parin päästä syömisestä saattoi vielä pulauttaa lähestulkoon kaiken syömänsä maidon. Meillä siihen ei liittynyt kipuhuutoa, joten sinänsä erilaista. Neuvolassa sanottiin vain, että jos lapsi kasvaa normaalisti, niin ei mitään hätää. Mutta koska siihen teillä liittyy kipuhuutoa, puhuisin neuvolassa tai lääkärikäynnillä. Normaaleja hormoninäppyjä vauvalla oli, mutta ne sit hävisi, siihen en osaa siis sanoa mitään, mutta jos iho on tosi huonossa kunnossa, niin varmaan neuvolassa auttavat. Ja voithan kokeilla jotain vauvojen hoitovoidetta punoittavalle iholle.

Mä olen ollut lakto-ovo-vege useamman vuoden, enkä raskauden aikana muuttanut ruokavaliotani mitenkään. En lisännyt mitään tai poistanut mitään (paitsi vähensin lakujen syöntiä). Ainoa ravintolisä, minkä otin purkista, oli rauta (koska hb putosi alle sadan). Mitään ongelmia ei ollut eikä kukaan missään kommentoinut ruokavalioani. Päinvastoin, th oli sitä mieltä, että kasvissyöjät ovat usein enemmän perillä ja tarkempia siitä, mitä ja millaista ruokaa ylipäätään suuhunsa laittavat.

Meillä lapsen isä olis varmaan tullut ultriin ja joka paikkaan muutenkin mukaan, mut mä en halunnut.

Meillä saatiin näitä rintaraivareita, kun vauva oli täysimetyksellä pari ekaa kuukautta. Sairaalassa imetys sujui hyvin ja ei mitään raivareita, mutta kun kotiin päästiin niin imetys alkoi just siksikin tökkiä, kun vauva alkoi itkeä ja huutaa rinnalla. Ensin halusi syödä, sitten alkoi huuto ja mun ihon repiminen ja jos otin pois rinnalta, huusi taas (nälkäänsä tai vain imemisen halua), tarjosin uudelleen rintaa, saattoi ottaa hörpyn ja huutaa taas. Taisin neuvolassa puhua tuosta ja silloin th sanoi, että vauvalla on se imemisen tarve niin valtava, että haluaa rintaa, mutta ei välttämättä ole nälkäinen ja sit suuttuu kun sieltä tulee maitoa. Tai sit jos maitoa tulee liikaa tms. En mä muista tarkkaan enää. No, me siitä sit siirryttiin pikkuhiljaa pulloon ja korvikkeeseen ja huutaminen ja raivoominen loppui. Plus kun lapsi oppi ottamaan tutin, auttoi tosi paljon.