pampam

Bonalla on uusi kampanja, voi voittaa 100€ lahjakortin Prismaan. Ja mikä parasta, tällä kertaa ei tartte keräillä mitään!

http://www.parastajokapaiva.fi/

^ Se vaan pitää sanoa noihin "kastetodistusputkiloihin", ideana tosiaan hauska, mutta ainakin mun näkemät kastetodistukset on olleet sen verran tukevaa paperia, että ei niitä tommoseen putkiloon saisi mukavasti rullattua, jos ollenkaan mahtuu. Onkohan noi putkilot lähtöisin jostain ulkomailta, jossa kastetodistus on normaalia paperia vain...? Itse en oikein lämpeä tuolle kastevesipullollekaan (siis se vesihän haihtuu sieltä kuitenkin vuosien aikana ja lopulta jää vain tyhjä pullo muistoksi?).

Mun mielestä kummilahjoista lusikka on "paras", meillä ne ovat ihan arkikäytössä (kuten mun äidinkin kohta 60 vuotta vanha kummilusikka, omani valitettavasti hävisi kun olin vasta 2-vuotias ) ja lapsista on kiva syödä omalla lusikalla. Muita kivoja lahjoja on tytölle joku koru (semmoinen, joka ei oo ihan vauvamainen, itse oon saanut pienen hopeisen sydämen, kehtaa käyttää vielä aikuisenakin), kehys ristiäiskuvalle, myös lastenastiat on olleet kiva lahja. Poikani sai ristiäislahjaksi vanhan Topeliuksen satukirjan, ihana lahja sekin, vaikkei olekaan mikään perinteinen.

Eikös siihen tule tulot (omat ja miehen) siltä ajalta, jolta kotihoidontukea haetaan? Eihän ne viimevuoden tulot siihen tukeen vaikuta mitenkään.

Ja äitiysraha ja vanhempainraha on sosiaalietuuksia.

Isä vastaan autovaras: tappelu vauvasta ja autosta!

26.11.2010 9:26

Bensa-aseman turvakamera tallensi nauhalle kauhistuttavat sekunnit Kansasissa Yhdysvalloissa. Pariskunta pysähtyi odottamaan tankkaavia ystäviään bensa-asemalle, ja hyppäsi autosta ulos juttelemaan näiden kanssa muutaman metrin päähän, jättäen vauvan nukkumaan autoon. Yllättäen vieras mies hiippaili auton viereen aikeinaan varastaa se. Vauva kyydissä mies alkoi äkisti peruuttamaan parkkipaikalla ja kiihdytti rajusti vauvan vanhempien roikkuessa ovista ja ikkunoista. Lapsen äiti tippui kyydistä kovassa vauhdissa, mutta isä onnistui hajottamaan auton ikkunan, ja kiipeämään sisään. Auton sisällä alkoi raju tappelu, joka päättyi kolariin, ja autovarkaan pakenemiseen. Mies ja vauva selvisivät tilanteesta pienin ruhjein.

Video tapahtumasta täällä: http://www.iltalehti.fi/nettitv/?29741744

Mozillaa käyttää tosi moni täällä ilman ongelmia (itsekin käytän), joten ei se siitä selaimesta sinänsä voi johtua. Selaimen tai koneen asetuksissa saattaa tietty olla jotain, mutta tarkistahan nyt ensin omat asetuksesi täältä foorumin puolelta. Erityisesti kannattaa kokeilla kohtaa Kirjoitusasetukset - Käytä graafista editoria. Jos siinä ruudussa on ruksi, ota se pois, tai jos ei ole, laita ruksi, ja kokeile jos se auttaisi ongelmaan.

Ikäväähän se on, mutta ei tosiaan aina kaikkia sovittuja työjuttuja voi muuttaa. Onneksi ristiäiset eivät ole ainoa asia, missä kummius mitataan, kummi voi silti olla aivan ihana kummi, vaikkei ristiäisiin pystyisikään tulemaan. Myöhemmin lapsen elämässä tulee vielä monia juhlia, joissa kummi voi olla läsnä ja toivottavasti tietenkin on läsnä myös arjessakin. Itse ainakin toivon, että kummista tulee lapselle "aikuinen kaveri" ja tämähän on elämänikäinen prosessi. Ristiäisistä lapsi ei vielä itse ymmärrä tai muista mitään eikä niin ollen saa "traumojakaan" kummin poissaolosta.

Mahdollisesti kuvan osoite on vääränlainen. Päättyykö se .jpg vai onko lopussa jotain muuta?

Meidän pieni on nyt 1-vuotias. Pulkka pitää hänelle hommata (meillä ei isompien jäljiltä ole enää vauvapulkkaa, kaikenmaailman Stigaa kyllä löytyy...), mut muita talviurheiluvälineitä ei vielä tartte. Varmaan sitten seuraavana talvena (jolloin ikää on 2v) pääsee kokeilemaan suksia (jotka on ostettu aikoinaan esikoiselle) ja luistimet ehkä sitä seuraavana talvena (3v).

Mun omaa aikaa on työpäivät ja etenkin kaikki siihen liittyvä. Kun aamulla herään töihin, en varaudu yhtään siihen että jos tyttö herää yhtäaikaa, niin pitäisi syöttää, vaihtaa vaippaa tai viihdyttää, vaan se on miehen hommia silloin. Minä saan rauhassa syödä aamupalan, meikata, valita vaatteet päälle jne. Ja työmatka, auton ratissa puoli tuntia suuntaansa, voi kuunnella just sillä volyymillä musiikkia kun sattuu huvittamaan, olla vaan omien ajatustensa kanssa. Työpaikalla nähdä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa ihan kaikesta muusta kun siitä, milloin tyttö on viimeksi kakannut tai pitäisikö tänään imuroida tai pestä pyykit. Työmatkalla kotiin päin käydä kaupassa. Ah, ihana osa-aikatyö.

 

Sellaista varsinaista vapaata, että saisi tehdä ajallaan mitä huvittaa, ei ole. Enkä kyllä ole kaivannutkaan varsinaisesti. Kun pääsee töistä kotiin, on jo niin ikävä pientä neitiä että mielellään on loppuillan tytön kanssa. Silloin mies lähtee tekemään omia duunejaan tai harrastuksiinsa. Ainoa, mitä meillä on ollut ihan liian vähän, on parisuhdeaika. Onneksi ollaan kyllä herätty asian suhteen, ja nyt on pyhitetty sunnuntai-iltapäivä ja -ilta siihen että tehdään asioita yhdessä ja silloin tällöin viedään tenava mummolaan tai tädille hoitoon ja ollaan ihan vaan kahdestaankin miehen kanssa.

Sincerity vastasikin jo mun puolesta. Näin se menee. Omaa aikaa ei paljon kotona ole, työmatkat saa olla ihan yksin ja työpaikalla pääsee miettimään muita kuin lapsiasioita.

Miehen kanssa meidän työajat menee pahasti ristiin, niin että kun mä olen kotona, mies on töissä ja päinvastoin. Niinpä mä olen iltaisin kovin sidottu lapsiin. Joskus se kyllä harmittaa, kun ei pääse kavereita tapaamaan tai vaikka harrastuksiin helposti, vaan aina pitää miettiä lastenhoito ensin. Onneksi mun vanhemmat ja anoppi asuu ihan lähellä, että sieltä tarvittaessa hoitoapua saa, mut eihän niitä kehtaa alvariinsa olla pyytämässä. Toisaalta en onneksi ole kovin menevä, että tykkään kyllä olla kotonakin ihan rauhassa. Liian täysi kalenteri stressaa mua. Ja voihan lasten kanssakin tietenkin asioita tehdä, esim. kyllä me kavereiden kanssa nähdään lapset mukanakin.

Parisuhdeaikaa on meilläkin tosi vähän. Melkeinpä ei ollenkaan. Jotenkin se tulee siitä, että kun aikaa olla koko perhe kotona on niin vähän, niin ei sitä raaski "hukata" ja viedä lapsia hoitoon. Tähän tilanteeseen on jo niin tottunut, että vaikea enää ees keksiä mitä me kahdestaan tehtäis (paitsi sitä yhtä ilmeisintä asiaa ). Mutta kaiken tän kestää, kun tietää, että tää on ohimenevä jakso elämää. Noi meidän isot lapset alkaa jo enemmän ja enemmän suuntautua kodin ulkopuolelle kavereihin ja harrastuksiin. Koittaa vielä sekin aika kun me kaksi vanhaa varista istutaan täällä aina kahdestaan. (ehkä mä oon tulossa vanhaksi kun tämmöisiä mietin)

Mä aloin nyt googlettamaan tätä lapsiäitiasiaa (kun ei töissä tietenkään muutakaan tekemistä ole). Tämän sivun mukaan "Suomessa on teiniäitejä nykyään noin kolme prosenttia synnyttäjistä. Vuonna 2005 alle 17-vuotiaita synnyttäjiä oli 282. Puolet alaikäisten raskauksista päätyy vuosittain keskeytykseen." Sivuilla on myös maininta 14-vuotiaana äidiksi tulleesta tytöstä. Ja "Raskaana oleva alaikäinen tyttö on lain mukaan automaattisesti lastensuojeluasiakas."

Mut edelleenkään en löydä mistään tietoa alle 15v äitien lukumäärästä. Ehkä sitä ei sitten tilastoida.

Kyllä mä luottaisin paikallisiin lääkäreihin, hoitaahan ne paikallisiakin lapsia. Tottakai ottaisin kotoa mukaan esim. kuumesupot ja vastaavat mitä pahekin tossa luetteli, mutta jos jotain yllättävämpää tulisi, niin kysyisin oppaalta suositusta lääkäristä. Yleensähän matkanjärjestäjillä on sopimus jonkun asiallisen paikallisen lääkärin kanssa (jos siis valmismatkalle ootte menossa).

Itse en ole joutunut lääkäriin turvautumaan kuin Espanjassa, kun esikoinen sai korvatulehduksen kesken reissua. Antibiootit sai ja niillä hoidettiin. Tosinhan tietysti Espanja on vähän eri kategoriassa kuin Egypti, eikä lapsikaan ollut enää ihan pikkuinen silloin. Mutta pakkohan se on paikalliseen lääkäriin luottaa, etenkin jos vaihtoehtona on jättää hoitamatta. Mä aina muistutan itselleni (kun tulee näitä panikointeja, että entäs jos lapsi sitä tai tätä matkan aikana), että siellä ulkomaillakin asuu lapsia ja hengissä nekin ovat.

Mukavaa matkaa, ja toivottavasti mitään lääkkeitä ei tarvita.

Stakesin sivujen mukaan viime vuonna (2009) Suomessa synnytti 59 921 naista. Näistä 1335 oli alle 20-vuotiaita. En nyt pikaisesti löytänyt tietoa, moniko oli alaikäinen, kun tilasto oli koottu ikäryhmittäin noin, että eka ryhmä oli toi alle 20v. Varmasti noista valtaosa on lähempänä 20:ä kuin 10:ä, mutta tuosta tilastosta sitä ei ikävä kyllä näe. Odotan mielenkiinnolla, jos jollain on parempaa tietoa asiasta.

http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lisaantyminen/synnyttajat/index.htm

Tuolta löytyy pdf, jossa on paljon muutakin mielenkiintoista tilastotietoa synnytyksistä, kuin tää ikäasia. Mm. lasten painoista, kivunlievityksistä jne jne. Voi vertailla eri vuosia tai Suomen eri alueita.

Meidän ei oo tarvinnut pph:lle viedä mitään pyyhkeitä tai nenäliinoja! Vaatteet sään mukaan ja uniriepu, niin ja vaipat ja rasva tietenkin, mut ei mitään muuta. Nokkamukinkin hoitaja oli oma-aloitteisesti ostanut, vaikka mä olisin ollut valmis tuomaan sen kotoa.

Mekin viedään hoitokassi vaihtovaatteineen aina maanantaina sinne ja perjantaina tuodaan se kotiin. Kurikset tulee kotiin aina silloin kun ne on olleet päällä (kun suoraan pihalta lapsi haetaan) ja huuhdellaan kotona. Vaipoista hoitaja sanoo, kun käyvät vähiin (n. parin päivän tarve jäljellä) ja viedään sit uus paketti.

Ainoa hankala puoli on se, että kengät tuppaa jäämään hoitopaikkaan, jos on märkä keli. Kun siis pihalta lapsi haetaan, ja jos sillä on kumpparit jalassa, niin kengät jää. Voishan tuosta tietysti hoitajalle sanoa ja pyytää, että saatais ne kotiin, mut on me pärjätty näinkin. Ei illalla paljon jaksa enää ulkoilla, kun on pimeää ja synkkää. Viikonlopuksi kuitenkin tulee aina kaikki kotiin.

Vaipoista: Me ostettiin Dodot-merkkisiä ja oltiin ihan tyytyväisiä. Tosin Dodot oli mun mielestä hirmu samantapaisia kuin Pampers, joten en tiedä sopiiko ne teille. Pampersia siellä ei muistaakseni edes myyty (siksi epäilenkin, että olisko Dodot mahdollisesti saman valmistajan vain eri nimellä?), mutta joitakin muita merkkejä kyllä oli. Mutta en muista muita nimiä kuin tuon Dodot, eikä mulla muista merkeistä ole kokemustakaan.

(Tosin me oltiin Teneriffan puolelta, mutta eiköhän vaippatarjonta ole aika samanlainen kaikilla saarilla.)

Ainulla on uusi keräilykampanja. Kolme Ainun tuttia lähettämällä saa Ainun heijastinpupun.

Pupu tuli meille jo ja se on aivan ihana.

Aikavyöhykehän on +2 kesät talvet, niillä rukseilla siinä alapuolella vaihdetaan kesä/talviaika. Tai voi sen tietty aikavyöhykkeen kauttakin vaihtaa, kokeilemallakin varmaan osuu oikeaan.

Mulla on aikavyöhyke siis +2 ja EI RUKSIA kummassakaan ruudussa DST-korjaus/Onko DST päällä. Tunnit tolla saa kohdalleen, minuuteissa näyttää hiukan olevan heittoa, mutta siihen ei voi itse vaikuttaa, kun se tulee palvelimelta suoraan.

1v2kk iässä siirtyi kaukalosta naama-menosuuntaan-istuimeen. Meidän autoon ei vaan mahdu mitenkään selkä-menosuuntaan-istuinta takapenkille (kun siinä etupenkillä ois pystyttävä istumaankin) ja etupenkille ei voi laittaa airbagin takia. Kaukaloa pidettiin niin kauan kuin neiti siihen mahtui, mutta vaikka onkin pieni ja siro, niin enää ei mahdu.

Kaukalona meillä oli Gracon AutoBaby ja istuimeksi ostettiin Maxi-Cosin Tobi.

Mitenkäs se päivähoitopaikka irtisanottiinkaan? Pitääkö tehdä kirjallisena vai riittääkö puhelinsoitto?

Taulukon mukaan mun lapset pitäisi olla tyttö, poika, poika.

Kaks ekaa oikein, kolmas väärin.

Voi että kun alkoi tekemään mieli nyt kuitenkin tuota Pallasta! Tuolta halvalla kerran sais!

Meilläkin se ongelma turvavöiden pituuden kanssa, mut jatkopalanhan sais...

No meillä tutustuminen tapahtui niin, että ensin me käytiin juttelemassa perhepäivähoitajan kanssa (lapsikin oli mukana ja me molemmat vanhemmat ja pph) lapsen asioista ja tavoista ja hoitajan tavoista ja samalla nähtiin "hoitopaikka" (eli pph:n koti) ja sovittiin erilaisista käytännön asioista. Sitten lapsi oli kolmena päivänä pari tuntia pph:n kanssa leikkimässä - meillä se sattui aamupäivään, eli olivat yhdessä ulkoilemassa. Syömään ja päiväunille lapsi tuli kotiin.

Vähän sitten maanantaina hirvitti jättää lasta pitkäksi päiväksi hoitoon, mutta hyvin kaikki meni. Parina ekana aamuna itki perään, mut nopeasti tottui ja tosiaan kolmantena päivänä ei enää jäänyt itkien.

~ 13.5kk. Kiva, että pysyivät poissa noin kauan ja mielellään olisivat saaneet olla vaikka kauemminkin. Ei tullut ikävä siis.

Ja tässä vaiheessa imetin edelleen pari kertaa päivässä. Päivähoito oli aloitettu n. kuukautta aiemmin.

Kymppikerhoon, joo.

Kyllä sieltä pitäis kirje tulla kotiin, mutta kun nyt noin lyhyellä varoitusajalla ootte liikkeellä, niin mä kyllä jo tällä viikolla soittelisin ja kyselisin hakemuksen perään. Haluatte varmaan kuitenkin jo ensi viikolla käydä tutustumassa hoitopaikkaan.

Mäkin varasin matkan vielä syntymättömälle lapselle, valmismatkan siis. Ihan hyvin onnistui soittamalla sinne toimistoon, mun piti sitten vaan soittaa sinne myöhemmin uudestaan ja ilmoittaa syntymäaika ja nimi, kun ne olivat tiedossa.

Vanhemman passiin ei enää nykyään voi lapsia merkitä ollenkaan, joten oman passin joudut kyllä hankkimaan vauvallekin. Mutta tuskinpa sekään mikään ongelma on.