Salama

Kiitokset täältäkin Talventytölle hyvistä tiedoista, hienoa että löytyi asiantuntija kommentoimaan! En ollutkaan tullut ajatelleeksi että pohjakalat tietty syövät mitä sattuu ja keräävät kaiken ryönän itseensä... Ja hyvä tietää että ainakin siika on ok, kun sitä on välillä tarjolla itse pyydettynä. Mitä mieltä olet lahnan syömisestä? Haluaisitkos koostaa päivitetyn listan suositelluista kaloista, voisi laittaa vaikka erikseen suositellut, rajoitetusti syötävät ja kokonaan vältettävät? Olin muuten juuri viikon reissussa, ja erilaisia merikaloja oli tarjolla runsaasti. Siinä olikin sitten ihmettelemistä mitä söisi. Mutta ajattelin että ehkä keskellä Atlanttia kala on aika puhdasta? Joten söin muutamaan kertaan erilaisia pieniä/keskikokoisia kaloja, miekkakalaa ja tonnikalaa en syönyt. Bella-Donna, tuskin mitään vahinkoa on aiheutunut, mutta ehkä hyvä idea jatkossa vähentää tonnikalan syöntiä, ja vaihdella merkkiä/lajia? Eri tonnikalalajien välilläkin on paljon eroa myrkkypitoisuuksissa, jollain jenkki(?)sivulla oli mainittu mitkä lajit ovat suositeltavimpia, mutta en nyt enää muista tarkemmin...

On varmaan eroja eri vesistöissä, mutta en tiedä noista mittauksista. En usko että ainakaan pienemmistä järvistä säännöllisesti mittaillaan? Ja joka tapauksessa petokaloihin kertyy "kaikkea" enemmän kun ovat ravintoketjun yläpäässä. Luulisin että muikku on ihan ok, koska se syö vain "pikkueläimiä". Wikipedian mukaan siika elää myös murtovesissä, mutta onko siinäkään tarpeeksi suolaa loisten tappamiseen? Ja yleensä kyllä kai pyydystetään ainakin Suomessa järvistä. Tylsää kyllä kun ei saa sushia syödä, tietysti sitä silloin tekee enemmän mieli. Mutta onhan niissä kai jotain kypsennettyjäkin (esim. ankkaa olen nähnyt), ja ainakin kasvisversiot ovat ok. Levästähän myös varoitellaan, mutta voiko tosiaan parista palasta olla jotain haittaa?

Niin siis juuri tuota loisasiaa olen itsekin ihmetellyt, ennen raskauttakin. Mutta esim graavisiika on ihan yleinen herkku, ja siika on käsittääkseni järvikala? Ilmeisesti taika on siinä, että järvikala pitää pakastaa ennen graavausta, se tappaa loiset. Ja loiset ovat ilmeisesti muutenkin yleisempiä petokaloissa, ja kai ne yleensä huomaakin kalasta. Mutta kalan säilytykseen raakana tietysti liittyy aina omat riskinsä, joten ehkä paras nyrkkisääntö on se että raskausaikana varmuuden vuoksi syö kalaa vain kuumennettuna.

^Joo, hyvä idea! Kyselinkin näitä "kalajuttuja" tuolla toisessa ketjussa, kun en huomannut tätä. Punakampelasta en tiedä, mutta luulisin että voi syödä kohtuudella. Sehän syö kai enimmäkseen jotain pohjaeläimiä ja pieniä kaloja, en sitten tiedä minkä verran noihin kaikkea kertyy? Listaan voisi varmaan lisätä kotimaiset "ei-petokala-järvikalat", esim. siika ja lahna. Mutta maalaisjärjellä ajatellen ei ehkä kannata samasta järvestä pyydettyä kalaa syödä joka viikko, ellei ole varmaa tietoa järven puhtaudesta. Ja muutenkin kannattaa muistaa kalalajien vaihtelu, niin ei tule riskiä isommista kertymistä. Itsegraavattua kalaa kai voi tuoreena syödä, mutta onko myös graavattu järvikala ok? Tässä jatkettua listaa: Norjalainen lohi Kotimainen Itämerestä pyydetty lohi kerran kuussa Seiti Nieriä Punakampela (?) Kotimaisista järvikaloista ei-petokalat: siika, lahna, kampela (?) Purkkitonnikala n. 1 prk viikossa

En tiedä mikä on virallinen suositus tai onko sellaista edes, mutta aikamoisia kemikaalimömmöjähän nuo aurinkovoiteet on. Itse ostin luomulaatuista Sante Family & Kids -aurinkovoidetta. Siinä ei pitäisi olla "nanopartikkeleita" vaan ilmeisesti mekaaninen "mineraalisuoja", kerroin 15. En sitten tiedä onko tuo jotain paksua tahnaa, en oo vielä kokeillut. En ole kyllä kuullutkaan että auringolle altistuminen voisi olla haitallista, varmaan vaatii melkoisia määriä.

Eikös suurin riski raa'assa broilerissa ole salmonella, josta ei pitäisi olla haittaa sikiölle? Jos oli kotimaista lihaa niin tuskin siitäkään on kovin suurta riskiä. Kyllä liha varmaan sen verran oli kuumentunut, ettei ole syytä huoleen.

^Joo unohtui mainita että siis kypsentämätön liivatejuustokakku oli kyseessä. Ja itsetehtynä toki uskaltaisi syödäkin, mutta isommissa juhlissa ei kuitenkaan voi olla varma, onko juusto kotimaista. Enemmän hirvittikin se home, mutta tuskinpa siitäkään mitään vaaraa koitui, ainakaan itselle ei tullut mitään oireita.

Mozzarellan jätin juhlissa väliin, kun ei ollut valmistajasta tietoa. Mutta menin sitten kuitenkin syömään juustokakkua, jota ei tietysti olisi saanut syödä tuorejuuston takia. Jälkeenpäin vielä huomattiin, että kakussa oli ilmeisesti vähän hometta! Syödessä en sitä maistanut. Kuinkahan haitallista tuo voi olla? Ja yleensäkin homeisen tai jotenkin muuten pilaantuneen ruoan syöminen, voiko siitä olla haittaa sikiölle vai enemmänkin äidille ruokamyrkytyksen tms. muodossa? Entäpä kalat, mitä uskallatte syödä? Vältettävien listalla on tyhjiöpakattujen lisäksi mainittu hauki ja isokokoiset ahven, kuha ja made. Eli ilmeisesti esim. savustettu lahna on ihan ok? Entä itsegraavattu siika, uskaltaisitteko syödä? Itse ehkä en, ehkä lähinnä siksi kun on kuitenkin raakaa (järvi)kalaa. Ja muutenkin voi olla parempi ettei kovin usein syö samasta järvestä pyydettyä kalaa, kun kaikenmaailman pitoisuuksista ei kuitenkaan ole tietoa. Myös sushi mietityttää...kalan tuoreudesta ei kuitenkaan voi olla aina varma, joten ilmeisesti parempi jättää väliin. Ja leväsushia kai ainakin suositellaan välttämään? Entä tonnikala? Muistelen jostain lukeneeni että siinäkin voi olla elohopeaa. Eli ainakaan kovin usein ei ehkä kannata syödä? muoks. Tuli niin pitkä viesti että lihavoin olennaiset, niin erottuu paremmin kun on niin pitkä ja moniaiheinen ketju.

Voi olla noinkin, eikä kaikki kaikille sovi vaikka kuinka totuttelisi. Maca ei esim. ole mulle aiheuttanut koskaan mitään haitallisia tuntemuksia, mutta miehellä se aiheutti kauheat mahakivut, kun otti ehkä vähän liikaa yllättäen. Tosin kyllä varmaan aika harvassa on nekin aineet, jotka olisivat joillekin ihmisille tosissaan vaarallisia, jos ne kuitenkin yleisesti ovat ravinnoksi kelpaavia. Allergiat ja suuret yliannokset tietysti erikseen. Elimistö kuitenkin jossainmäärin myös suojelee sikiötä, ja antaa vahingon tapahtua ennemmin äidille. Mutta eihän näitä tietysti oikein pysty mitenkään tutkimaan. Kiitos mei, onnea sinullekin loppumetreille!

Hyviä pointteja. Onhan esim. laktoosin sietokyky pohjoismaalaisille (ja muille maitoa selviytymiseen tarvinneille) kehittynyt sopeutuma, laktoosi-intoleranssi on kai se "normaali" tila. Ja totta myös se, että eri kulttuureissa pidetään eri juttuja hyväksyttävinä, vaikka tutkimuksetkin osoittaisivat toista. Kyllähän se varmaan niin on, että jos syö edes "tavallisen terveellisesti", niin kyllähän sen sikiön terveeseen kehitykseen pitäisi riittää, joten miksi ottaa riski. Nyt olen miettinyt suositeltuihinkin lisäravinteisiin suhtautumista, esim. kalaöljyn mahdolliset raskasmetallit ja suurempi verenvuotoriski synnytyksessä (tästä juttua tuolla kalaöljyketjussa). Foolihaposta / B-vitamiineista en ole sentään mitään huonoa kuullut, niistä on vesiliukoisina vaikea saada yliannostakin. Mutta nämä nyt ei liity enää superfoodeihin. Olen nyt viikon aikana (rv 5) ajatellut jättää macan pois, en sitä muutenkaan ole syönyt kuin vajaan teelusikallisen päivässä. Uskon kyllä siihen, että siitä on ollut jotain apua hormonitoimintaan ja raskauden alkamiseen, koska mulla tuntui keskenmenon jälkeen olevan aika lyhyt luteaalivaihe ja välivuotoja. Ja nytkin kuukautiset melkein alkoivat, tuli valemenkkojen tapaiset, mutta silti raskaus alkoi. Toivottavasti tämä kroppa nyt vaan osaisi hoitaa raskauden loppuun asti omin voimin...

^ Oho, olipa mielenkiintoinen juttu! Itse olen karpannut jossain vaiheessa enemmänkin tosissaan, mutta nyt on taas vähitellen mennyt "normaalimpaan" suuntaan. Ehkä parempi tässäkin asiassa noudattaa ainakin raskausaikana kultaista keskitietä, kohtuudella hyviä hiilareita, runsaasti kasviksia ja monipuolisesti rasvoja (mutta vähän vähemmän kuin karpatessa). En huomannut mainintaa, millaiset hiilarimäärät tuossa laskettiin vähähiilihydraattiseksi, oliko kyse ihan ketogeenisestä dieetistä? Ketoaineitahan on veressä myös nälkiintyessä, joten niiden yhteys asiaan voisi olla loogista. Edellisessä raskaudessa neuvolassa suhtauduttiin ihan positiivisesti karppaukseen, kohtuudella toteutettuna.

^^ Voi ei, miten mä en ole jotenkin osannut laskea näitä vähäalkoholisia juomia (sima, "limusiiderit") vältettäviksi juomiksi. Nyt pääsiäisen ja vapun tienoilla tuli kyllä juotua simaa useampaankin otteeseen, myös kunnon "kotisimaa" pari lasia. Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni etten nyt panikoi ja stressaa turhista, mutta taas löytyi yksi aihe... Onkohan nuo alkoholittomat siiderit ja viinitkään oikeasti ihan alkoholittomia, kun valmistusaineena lukee kuitenkin viini. Tai voiko niissä olevista sulfiiteista olla jotain haittaa? ^ Tuohon kuumennusasiaan en osaa sanoa, mutta en uskoisi tuossa olevan mitään vaaraa, jos nyt ei kovin montaa päivää säilyttele ruoanjämiä. Itse olen ajatellut toimia niin kuin ennenkin.

Voi apua, kuulostaapa pelottavalta! Suuret pahoittelut menetyksestä! Mikähän ihmeen "reaktio" se voisi olla, kuulostaa kyllä aika erikoiselta arvaukselta? Varsinkin kun käsittääkseni macaa on Perussa käytetty ihan yleisesti raskausaikana. Aloitin tän ketjun viime syksynä, ja päätin sitten kuitenkin lopettaa macan käytön muistaakseni joskus rv 7 aikoihin, kun ultrassa oli todettu että kaikki on ok. Eli ajattelin ettei "hormonitukea" tarvita enää raskauden kunnolliseen alkamiseen. Raskaus meni kuitenkin kesken rv 11. Tuskinpa macan lopetus siihen vaikutti, mutta tietysti kävi mielessä että olisko pitänyt kuitenkin jatkaa sen syömistä. Vai olisiko ehkä ilman macaa mennyt kesken jo aiemmin, vai oliko maca sittenkin aiheuttanut jotain haittaa...ei voi tietää. Heti keskenmenon jälkeen söin yhden kierron macaa, mutta lopetin välivuotojen takia. Välivuodot ei siitä mihinkään kadonneet, joten viime kierrossa kokeilin taas macan syömistä ovulaatiosta alkaen. Ja taas tuli plussa testiin! Lisäksi olin syönyt myös vahvaa e-vitamiinia. Nyt ajattelin että syön macaa koko raskauden, mutta ehkä en sittenkään uskalla... Kuitu, pakurikäävästä mulla ei ole mitään tietoa, muuta kuin luin jostain että sen myynti on Suomessa kielletty. Itse en uskaltaisi syödä, sienethän kerää muutenkin kaikkia myrkkyjä ja mm. säteilyä, ja tuo on vielä lahottajasieni joka kasvaa monta vuotta, joten luulisi että siihen ehtii kertyä kaikenlaista.

Voimia SininenHetki! Eipä siihen MIKSI-kysymykseen koskaan vastausta saa, mutta itse jotenkin uskon että kaikella kuitenkin on tarkoituksensa. Ja vaikkei se nyt tällä hetkellä juuri auta, niin kyllä se tuska helpottaa, kuten edellä kirjoitinkin. Toki se muisto ja surukin jonnekin sopukoihin jää ikuisesti, mutta muuttuu yhdeksi kasvattavaksi kokemukseksi muiden joukkoon. Itke juuri niin paljon kuin tuntuu, itse ainakin olen kokenut konkreettisen suremisen helpottavan tosi paljon. Ja täältä palstalta löytyy meitä kohtalotovereita, jos ei tosielämässä ole oikein ketään kelle avautua. pikkupippurille myös paljon jaksamista, ihan kamalia olet joutunut kokemaan. Toivottavasti saatte apua tutkimuksista! mariannalle onnea raskauteen, toivottavasti nyt vihdoin kaikki menee hyvin!

Tuo on kyllä hyvin sanottu. Jotenkin näiden keskenmenojen myötä on ymmärtänyt paremmin "pelin henkeen" kuuluvan myös sen, että jo yrityksen aloittamisesta alkaen itsellä ei ole valtaa siihen mitä tapahtuu. Raskaus alkaa kun on alkaakseen, voi mennä kesken missä vaiheessa tahansa, synnytyksessäkin voi tapahtua mitä tahansa, ja jos lapsen elävänä syliinsä saa, alkaa elämä lapsen ehdoilla, ja loppuelämän voikin sitten pelätä lapsensa puolesta... Eikä lapsi välttämättä ole sellainen kuin on ajatellut, vaan voi olla myös todella hankala tapaus tai vakavasti sairas. Silti olen kaikkeen tähän valmis - jos nyt valmis voi koskaan olla. Ja yritän olla jatkossa pelkäämättä, koska näihin asioihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Tsemppiä Leeni, kyllä se joskus loppuu ja helpottaa. Itsellä on molemmilla kerroilla toipuminen alkanut aika nopeasti sen jälkeen, kun fyysinen puoli on ollut kunnossa. Edellisestä keskenmenosta vasta 2,5 kk, mutta tuntuu että olisi paljon kauemmin. Se on helpottanut tosi paljon, kun kuukautiskierto on keskenmenon jälkeen käynnistynyt aika normaalisti ja jopa muuttunut parempaan suuntaan, ja yritys on saatu taas alulle. Kyllä keskenmenoa vieläkin tulee usein ajateltua, mutta harvemmin enää itkettää tai ahdistaa. Se tuntuu tosiaan pahalta, kun tulee tilanteita, joissa on ajatellut olevansa raskaana tai kertovansa raskaudesta. Esim. isänpäivänä piti kertoa omille vanhemmille, ja jouluna raskauden piti olla jo puolivälissä. Ja vauvamahoja tuntuu tulevan vastaan siellä täällä, juuri eilen pisti silmään, kun oli suunnilleen senkokoinen maha kuin itsellä olisi ehkä nyt ollut, ja samanlainen äitiyspaitakin jonka ehdin tilata ennen keskenmenoa... Ajatukset on kuitenkin vahvasti suunnattu jo tulevaan, omat vauvahaaveet ovat vahvistuneet keskenmenojen myötä, ja ovat nämä toki parisuhdettakin lujittaneet entisestään. Voimia ja onnea tulevaan teille kaikille!

Mä taas oon kuullut että varsinkaan lapsille ei saisi fluoria antaa, että olisi esim. USAssa kielletty alle 6-vuotiailta? Ja lasten hammastahnoissa on täälläkin vähemmän fluoria. Mä oon käyttänyt itselläni Urtekramin minttutahnaa (pahaa!) ja Frantsilan yrttitahnaa (hyvä!). Siinä taitaa olla xylitolia, jonka pitäisi olla ok lapsillekin, riittäisikö korvaamaan fluorin? Mulla on nyt Santen appelsiini-kookosshampoota, sekin vaikuttaa hyvältä.

Kannattaa ehkä se uusi testi tehdä oman mielenrauhan vuoksi, kyllä sen kohdunulkoisessakin pitäis plussaa jo näyttää. Mulla näytti kohdunulkoisessa testi ensin negaa, tosin oviskin oli kai ollut myöhemmin kuin luulin. Sitten oli pientä tuhruilua, ei juuri muita oireita, menkat vaan ei kunnolla alkaneet, jolloin testasin plussan. Viikko meni ilman vuotoja, sitten alkoi myös kivut, mutta ei nekään ihan älyttömät olleet. Onneksi kuitenkin aikaistin ultraa niin asia selvisi ajoissa. Eli kannattaa kyllä varmistaa tilanne, tsemppiä!

Rosetta ja Kantti, samaa mieltä siis olen vaikka tuosta luonnonyrttien testauksesta mainitsinkin. Usein tuhansien vuosien aikana kertynyt perimätieto on kummasti osoittautunut oikeaksi tutkimuksissakin, joten itse kyllä yleisesti ottaen luotan luonnontuotteisiin. Yksittäin tutkittuna kemikaalien vaikutukset voivat tosiaan olla ihan erilaisia kuin yhteisvaikutuksessa muiden aineiden kanssa, pitkäaikaisesti käytettynä, ja monista eri lähteistä (jolloin ne turvalliseksi tutkitut rajat voivatkin ylittyä). Myös vitamiinit ja hivenaineet purkista otettuna ovat eri asia kuin "alkuperäisessä muodossa", jossa ne ovat usein valmiiksi yhteydessä sopivien aineiden kanssa. Yksinkertaistaen esim. beetakaroteeni purkista otettuna voi aiheuttaa syöpää, mutta porkkanasta sitä tulee sopivampana annoksena, luonnollisessa muodossa ja yhdessä suojaavien antioksidanttien kanssa. Eli kyllä mäkin olen valmis yleistämään, että mitä luonnollisempi sen parempi!

^ Eihän "luonnollinen" tosiaan ole sama kuin turvallinen, eikä kaikkia luonnonyrttejä ole testattu niin perusteellisesti kuin peruskemikaaleja (tosin kuten on käynyt ilmi, ei niiden pitkäaikaisvaikutuksia oikein millään voi testatakaan). Oikeastaan tärkeintä kai olisikin vähentää kaikkea kosmetiikan ja kemikaalien käyttöä, oli tuotteet mitä hyvänsä. Tekee hyvää itselle ja jälkipolville, sekä terveyden että ympäristön kannalta. Luonnonkosmetiikassa on kai ideana myös se, että niitä on helpompi käyttää vähemmän, koska iho ja hiukset eivät tule niistä niin "riippuvaisiksi", vaan alkavat hoitaa itse itseään. Ainakin itsellä on hiustenpesuväli harventunut, enkä ole käyttänyt yövoidetta aikoihin, pelkän kasvoveden kanssa iho hengittää öisin ja voi paremmin. Väittävät jotkut että kun jonkin aikaa käyttää luomudödöjä, pesee pelkällä vedellä ja syö luomuruokaa, niin hikikään ei haise enää...itse en ole vielä niin pitkälle päässyt.

^Mäkin olin tulossa vinkkaamaan tästä terveysosaston luomukosmetiikkakeskustelusta! Kyllähän noiden ekotuotteiden etsiminen vähän enemmän vaivaa vaatii, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että mitä lyhyempi aineslista, sen parempi. Sama juttu pätee tietysti myös ruoka-aineissa. Peruskaupoissa on toistaiseksi valitettavasti niin vähän vaihtoehtoja, että jos sieltä löytää ne muutamat ekommat tuotteet, niin helppo niitä on ostaa jatkossakin. Esim. Urtekramin shampoita ja pesuaineita sekä Ecoverin tiskin- ja pyykinpesuaineita löytyy aika hyvin tavallisistakin kaupoista. Myös Ecoballs-pesupalloja näytti olevan Prisman hyllyssä. Helposti saatavaa voidevinkkiä ei tule nyt mieleen, mutta esim. oliivi- ja kookosöljy ovat ainakin luonnollisia vaihtoehtoja. Paremmat valikoimat löytyy luontaistuotekaupoista, mutta ei sielläkään kaikki tuotteet tiukempia kriteereitä täytä. Vähän erikoista kyllä tämä uutisointi, kun puututaan erityisesti meikkaamiseen, vaikka sama juttu koskee kaikkia kemikaaleja ja varsinkin sitä mitä suustaan alas laittaa. Jos edes jostain aloittaa karsimisen niin hyvä! Tuskin meikkaamista tarvitsee kokonaan lopettaa, ja siinäkin voi tosiaan siirtyä luonnollisempiin tuotteisiin. Kyllähän ihmisen iho itse itsensä hoitaa, jos sitä ei liikaa rassaa. Tuon uutisen yhteydessä ollut shampoopesukielto pikkulapsille voi olla ihan järkevääkin. Jos päänahka ei rasvoitu liikaa, miksi pitäisi joka kerta pestä shampoolla? Tietysti silloin, jos on oikeasti likainen. Pisti ihan vihaksi tänään "hygieenisen", bakteereja tappavan pyykinpesuaineen mainos. Aineella oli vielä allergia- ja astmaliiton merkki, vaikka juuri tuollaisia aineita käyttämällä ne allergiat vaan saadaan lisääntymään!

^ Millaiset hiukset sulla on? Mulla on aika ohut ja liukas hiuslaatu, perusmaantienväriset pitkät hiukset, on kyllä jonkin verran blondattu ym. mutta nyt kasvattelen omaa väriä. Päänahka kai ihan normaali, enemmän rasvoittuva kuin kuiva. Urtekramin shampoot on olleet ihan hyviä perusshampoita. Mutta eivät kyllä tee mitään kummempaa lisäefektiä, esim. Santen Jojoba muistaakseni jätti jotenkin tuuheamman oloiseksi. Nyt olen vihdoin uskaltautunut kokeilemaan Vihreän Kosmetiikan Blondi-palashampoota, muutaman viikon olen käyttänyt, tosin en pelkästään. Edelleen jättää hiukset vähän tahmeiksi, mutta voi johtua siitäkin että olen tosiaan välillä pessyt normi(ei-eko)shampoollakin. Mutta muuten yllättävän hyvä! Yleensä pesen hiukset joka toinen päivä, nyt saattaa olla kaksikin päivää väliä. Ja pala ei ole ollenkaan niin hankala kuin kuvittelin, helppo hangata hiuksiin ja vaahdottaa. Uusi Musta -sivuilla on muuten käynnissä shampootesti (ja muitakin juttuja luonnonkosmetiikasta): http://uusimusta.squ...esti-alkaa.html

Kuuntelin tämän ja itkin. Tässä yksi mun surukappaleista: Mikko Kuustonen - Aurora Tämä on aina ollut mielestäni kaunis kappale, ja tuota nimeä on harkittu lapsellekin biisiä kuunnellessa. Keskenmenoaamuna menin sänkyyn miehen viereen itkemään ja tietysti juuri tämä tuli radiosta. Sanoin että nyt on sekin nimi pilalla... Mutta nyt tuntuu siltä että ehkä ei sittenkään, tavallaan tuo nimi on nyt osa meitä entistä voimakkaammin, joten voisin hyvin antaa sen toivottavasti tulevalle lapselle ainakin toiseksi nimeksi. Hauki oli laittanut kauniin tekstin, joka osuu hyvin omaan elämänkatsomukseeni. Ja muutenkin paljon kauniita ajatuksia tullut tänne. Haluan uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Yhtenä päivänä päähäni pälkähti ajatus, joka lohdutti. Ajattelin, ettei me menetettykään meidän lasta, vielä ei vaan ollut sopiva tilaisuus hänen tulla luoksemme. Uskon sieluun ja jollain tavalla ehkä sielunvaellukseenkin, ja haluan ajatella että se sama sielu tulee vielä luoksemme kun on aika. Jostain syystä on vain halunnut opettaa meille ensin jotain? Tämä nyt oli vain tällainen mun hassu ajatus, ei varmasti kaikkien ajatusmaailmaan sovi, ja useimmat kai haluavatkin säilyttää jokaisen syntymättömän lapsen ajatuksissaan omana yksilönään. Muistolaatikko kuulostaa myös hyvältä ajatukselta. Johonkinhan monet kerrat ihasteltu ultrakuva ja neuvolajutut pitäisi jemmata, en voi niitä poiskaan heittää ainakaan vielä. En ehkä koskaan, kyllä mä muutenkin säilytän kaikkea outoa... Taisin jo kirjoitellakin, että meillä "muistorituaalina" oli tähden valitseminen taivaalta. Silmään osui kirkkaasti tuikkiva tähti, joka on sattumalta oman ja lapsenkin LA:n mukaisen horoskooppimerkin tähtikuviossa. Sen yläpuolella on tähdistö, jota mies aina katselee omaa isäänsä muistellen. Selvisi että valitsemallamme tähdellä on kaunis nimikin, ja ympärillä pieni kiertotähti. Hörhöä ehkä, mutta niin me salaa ollaankin. Minä pelkään myös kolmatta keskenmenoa, tai että raskaudessa menee jotain muuta vielä pahemmin pieleen, mutta toivon todella että jostain "tuntisi" sen että kaikki on kunnossa, kuten Ompukka ja eledee kirjoittivat. Ehkä se on helpompaa jos on jo onnistunut raskaus takana. Itsellä on ollut näissä molemmissa epäonnistuneissa raskauksissa epävarma olo, vaikka toinen vaikuttikin ihan normaalilta. Mutta en kyllä tiedä johtuiko se epävarmuus vain ekasta keskenmenosta, vai voiko sitä jostain oikeasti aavistaa ettei kaikki ole kunnossa.

Kuten Fina tuossa asiantuntevasti totesikin, eipä noilla prosenteilla ole juuri merkitystä, kun omalle kohdalle kolahtaa. En tiedä onko siitä mitään tutkimustietoa, mutta jotenkin täällä foorumilla ainakin tulee sellainen vaikutelma, ettei useamman keskenmenon osuminen samalle henkilölle ole kovin harvinaista, kun taas suurimmalla osalla kai kuitenkin kaikki raskaudet onnistuvat? Meillä todettiin viikkoja vastaava (ehkä aavistuksen pieni, 9,1 mm) alkio ja hyvin sykkivä sydän rv 7+1. Tuolloin sitä uskalsi olla jo aika toiveikas, oltiinhan jo pitkällä verrattuna aiempaan kohdunulkoiseen raskauteen. Kohdunulkoisen raskauden todennäköisyys on kai n. 2% luokkaa, ja joidenkin lähteiden mukaan keskenmenon riski sykkeen toteamisen jälkeen n. 2-5%. Mutta niin vaan molemmat osui omalle kohdalle, vaikkei noilla pitäisi olla mitään yhteyttä keskenään?? Viikot kuluivat, alkiosta piti tulla sikiö, kaikki oli kunnossa, uskalsin jo hieman hengähtää ja luottaa tulevaan. Keskenmeno kuitenkin alkoi spontaanisti viikolla 11. Luultavasti kehitys oli päättynyt jo hieman aiemmin, mutta kuitenkin sinne 9-10 viikoille oli jo päästy, alkio/sikiö oli n. 2-3 cm pieni ihmisen alku. Jos nyt vielä toivottavasti raskaaksi tulen, en todellakaan tiedä missä vaiheessa sitä uskaltaa luottaa mihinkään, koska kyllähän keskenmenoja ja vaikka mitä kauheaa tapahtuu myöhemminkin. Toki yritän ajatella, että jatkossa en stressaa mistään kun ei mihinkään voi kuitenkaan vaikuttaa, mutta vaikeaahan se on. Finalle onnea raskauteen ja luottamusta tulevaan kaikille kovia kokeneille!

Jatkan vielä tuohon edelliseen avautumiseeni, että mulla on tänään ilmeisesti iskenyt v*tutusvaihe päälle. Ensin mietin sitä, miksi kaiken pitää mennä pieleen, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Olen terve, normaalipainoinen, syön terveellisesti, olen vetänyt ties mitä vitamiineja jo pari vuotta jne jne. Ja raskauskin vaikutti ihan viimeisiin päiviin asti normaalilta. No tää nyt oli vielä ihan peruspohdiskelua vaan, mutta sitten postissa tuli tilaamani äitiysvaatteet, yhden pikkuvauvan äiti kutsui kylään, ja kaiken kruunasi lasku keskenmenon jälkeisestä poliklinikkakäynnistä!! Kyllä tässä varmaan vielä aikamoisen tunneskaalan saa käydä läpi ennen kuin tästä on yli päästy...

^ Jep, mulla myös kaksi työkaveria raskaana. Ja äiti tosi ajattelevaisesti kertoi yhden sukulaisen raskaudesta, kun toisen kerran puhuimme puhelimessa keskenmenon jälkeen...eikä raskaus kuulemma edes ole mitenkään julkista tietoa vielä! Argh, muutenkin ärsyttää tollanen juoruilu ja sit pitää vielä valita paras mahdollinen tilanne. Vuosi sitten mulla oli juuri kohdunulkoisen tyhjennysvuoto käynnissä, kun tuttavapariskunta kertoi raskaudesta, joka oli vain vähän pidemmällä kuin meillä olisi ollut. Ikäviä tilanteita, mutta minkäs niille mahtaa. Juoruilusta ja uteluista pakko vielä avautua, anoppi on jo kauan odottanut kieli pitkällä vauvauutisia, multa ei kehtaa enää suoraan kysellä, mutta on kysellyt mieheltä, ja nyt oli kysynyt äidiltäni! Ja vielä kehdannut sanoa, että "kun sinulle varmaan ensin kerrotaan..." !!! Siis olettaa että äitini samantien raportoisi hänelle?! En tiedä mitä anoppi nyt kuvittelee, kun mies ja äiti on olleet ehkä vähän vaikeina. Pahalta tuntuu se, että on kysellyt myös siihen tyylin, että yritetäänkö me edes?? Ja hän siis tietää edellisestä keskenmenosta ja siitä että lapsi on ollut toiveissa pitkään... Myös mun läsnäollessa höpötti juuri siitä, että tuleeko näkemään enää enempää lapsenlapsia. En tiedä onko sitten jostain päätellyt mun olleen raskaana, ja yrittää tällä tavalla kiristää tietoa meiltä. Pitäisi kai kertoa keskenmenosta, niin ehkä vähäksi aikaa hiljentyisi, mutta ajateltiin ettei haluta ainakaan nyt kertoa, kun anopilla on muutenkin ollut huolia. Mitä noille uteliaille ihmisille sanoisi, pitäisikö vaan pamauttaa suoraan kaikille? Tiedän että mulla on kavereidenkin seurassa tulossa lähiaikoina vaivaannuttavia tilanteita, enkä oikeasti tiedä, mitä sanoisin. Jos joku suoraan kysyy, niin silloin tekisi kyllä mieli kertoa miten asiat on. Mutta toisaalta haluaisin välttää kertomasta ihmisille, joilta en usko oikeasti tukea saavani. Koska joillakin on kuitenkin tapana puhua muiden asioista ohimennen yhdelle jos toiselle...