Salama

Mäkin nyt päivitän oman tilanteeni tänne, kun menkat vihdoin alkoi. Ehkä kirjoittaminen tänne auttoi... Metotreksaattihoidosta ekoihin kuukautisiin kesti siis mulla 59 päivää, tyhjennysvuodon alusta laskien aika tasan 8 viikkoa. Toivottavasti kierrot tästä lähtis normalisoitumaan, vielä muutama kuukausi pitäisi malttaa ennen kuin saa yrittää uudelleen. Jaksamista myös Sinikalle!!

En tiedä kontrolloidaanko noita hcg-arvoja yleensäkään aina "tavallisessa" keskenmenossa, jos se on saatu muuten vahvistettua? Tai kontrollointiin kai riittää yleensä tavallinen raskaustestikin? Kohdunulkoisessa on vähän eri, kun mullakaan koko raskautta ei saatu edes paikallistettua, niin riskinä on että raskaus jatkaa etenemistään lääkityksestä huolimatta. Joten jouduin ravaamaan kokeissa viikon välein. Luulisin että kyllä ne menkat sieltä tulee kun kroppa on valmis. Mulla ei ole vieläkään alkanut, mutta en nyt jaksa olla huolissani asiasta kun olo on ihan ok. Vähän pelottaa että onko ovulointi loppunut kokonaan, mutta yritän antaa ajan kulua... Kyllä varmaan on aika tavallista, että keskenmenon oikeasti tajuaa vasta jonkin ajan päästä, ei välttämättä ihan heti silloinkaan kun sen on fyysisesti kokenut. Mullakin on toi Syntymätön-kirja, olen sitä vähän lueskellut, ja kyllä siitä jotain apua asian käsittelyssä varmasti on. Luin myös Anna-Leena Härkösen "Heikosti positiivinen", joka ei ehkä kaikkien mielenlaadulle sovi ainakaan heti keskenmenon jälkeen, mutta mä koin sen jotenkin helpottavana. Jotenkin on tuntunut että olen päässyt asiasta aika nopeasti yli, kun heti alkuun tuli vatvottua asiaa riittävästi joka kantilta... Voimia Pamsulle ja Memminkäiselle (ja kaikille muillekin jotka tätä ketjua joutuu lukemaan)!

Kiitos vastauksesta, odottelen nyt siis vielä rauhassa... Utelen vielä vähän lisää, eli muistatko kauanko kesti hCG-arvojen tippumisessa, ja onko sulla normaalikierrot suunnilleen 28 pv?

Mua myös askarruttaa oma kiertoni kohdunulkoisen jälkeen. Itse olen järkeillyt niin, että kp-laskemisen voisi aloittaa vasta kun hCG on tippunut nollille? En kyllä osaa sanoa mistä kiertojen lyheneminen / välivuodot voi johtua? Varmaan pari kuukautta voi hyvinkin mennä ennenkuin hormonitoiminta tasaantuu? Voisiko kohdunulkoisesta olla jäänyt joku arpi joka vuotaa, tai voisiko vuoto liittyä ovulaatioon? Mulla on nyt kulunut kohta 8 viikkoa metotreksaattipistoksesta, eikä menkkoja kuulu. Vuotoa kesti 2 viikkoa ja hCG-arvojen laskussa kesti n. 4 viikkoa, ylimmillään oli yli 3000 (nousi vielä hoidon jälkeenkin). Eli hCG-arvon nollaantumisesta laskienkin menkat alkaisi olla jo kohta viikon myöhässä, tosin mulla kierrot heitteli ennen raskauttakin (piteni vähän joka kuukausi). Ovulaatiota en ole testannut enkä muutenkaan kiertoa juuri seurannut, kun ei ole saanut vielä yrittääkään. Kuinka pitkään menkkoja siis pitää odotella, ennen kuin kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin?

Tilastoista vielä...surullista mutta totta taitaa olla se, että jos jotain lisääntymisongelmia ilmenee, niitä kai usein on enemmänkin, ja siksi tietysti itseänikin on tämä lapsettomuusasia alkanut pelottaa entistä enemmän, vaikkei vielä kauaa ehditty yrittääkään. Siis esim. jos on ollut kohdunulkoinen raskaus, niin seuraavan raskaudenkin todennäköisyys olla kohdunulkoinen on jo 10% luokkaa, tällaisen tilaston muistan jossain nähneeni. Yksi keskenmeno menee vielä sattuman piikkiin, mutta useamman jälkeen niihin usein on joku syy. Mä epäilen, että mun kohdun herttamaisella muodolla ja kohdunulkoisella on joku yhteys, ainakin keskenmenoja toi poikkeama saattaa joidenkin tutkimusten mukaan lisätä. Mullakin kohdunulkoinen hoidettiin lääkkeellisesti, joten sekin arveluttaa, onko munatorvi jäänyt tukkoon. Tuosta en ollut kuullutkaan, että metotreksaatti voi lopettaa ovuloinnin kokonaan, täytyy toivoa ettei se osu omalle kohdalle, vielä en tiedä. Reagoitko Nikita85 lääkkeeseen voimakkaasti jo silloin heti hoidon aikana? Tää on kyllä ihan uskomatonta, että nyt kun ei saa edes yrittää, pitää sitten miettiä päänsä puhki kaikkia mahdollisia riskejä ja ongelmia, toivottavasti turhan takia... Miten voikin olla niin vaikea palata siihen ennen yritystä olleeseen huolettomaan "vapaaehtoisesti ja onnellisesti lapsettoman" olotilaan edes muutamaksi kuukaudeksi?? Yritetään nyt vaan unohtaa ne huonot tilastot, eikä lannistuta! Luulisi sen onnistumisenkin joskus osuvan omalle kohdalle, olkoon vaan kuinka epätodennäköistä hyvänsä. Kyllähän jokainen lapsen syntymään päättyvä raskaus on aikamoisen epätodennäköinen ihme, joillekin vaan osuu nopeammin...

Omituista kyllä tämä pelkääminen, kun en yleensä ole kovin stressaavaa sorttia ja ajattelen asioista positiivisesti. Jossain vaiheessa en ollut koko lapsiasiasta kovin innostunut, ja ajattelin, että jos lapsia ei luomusti tule, en välttämättä halua mihinkään hoitoihin. Jotenkin siis jo silloin oli taustalla ajatus, ettei lasten saaminen niin vain onnistu, vaikka mitään syytä pelkoon ei ollut, ei sukutaustojen tai oman terveyden kannalta. Kun yritys alkoi, toive omasta lapsesta kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Lapsettomuusajatus jäi hetkeksi taustalle, ja tulinkin aika pian raskaaksi. Raskaus kuitenkin oli kohdunulkoinen, ja kohdussakin todettiin vähän häikkää. Molemmat asiat pienentävät onnistuneen raskauden mahdollisuutta jatkossa, joten nyt pelko lapsettomuudesta valtaa taas mieltä, vaikka toisaalta kai pitäisi olla tyytyväinen, että pystyy edes tulemaan raskaaksi... Tuntuu että ympärillä "kaikille muille" putkahtelee lapsia kertalaakista, joten kai sitten ihan tilastojen valossa pitää jollekin käydä huonomminkin...

Rankkoja kokemuksia, voimia sinullekin Puhalluskukka! En halua mitenkään masentaa, mutta jos heti leikkauksen jälkeen raskaushormoni lähti selvästi laskuun, on kai aika epätodennäköistä että raskaus olisi vielä menossa? Joskushan kohdunulkoisen yhteydessä kohtuun muodostuu "pseudosäkki" (tässäkin ketjussa mainittu sivulla 2), lääkäri jotain siitä mainitsi, mutta en kyllä tarkemmin tiedä mikä se on. Toki pieni mahdollisuus normaaliinkin raskauteen edelleen on, kuten Martha tuossa mainitsi, joten tsemppiä odotteluun! Jos vaikka onkin raskaus vielä menossa, niin hyvä juttu että sait leikkaushoidon etkä metotreksaattia. Minulla kohdun limakalvo oli 11 mm paksu, ja lääkäri oli näkevinään siinä jonkin "mahdollisen implantaatiokohdan", mutta mitään mahdollisuutta onnistuneeseen raskauteen ei enää ollut, kun hormoniarvo oli noussut 4 päivässä sen verran vähän. Älä suotta mieti että munatorvi olisi ollut parempi poistaa, noissa laittamissani raskautumistodennäköisyyksissäkin munatorven säästävä avausleikkaus on kaikkein paras vaihtoehto (seurannan jälkeen). Kyllä se siitä paranee, kun maltat odottaa toipumisajan. Miksi muuten aiot aloittaa pillerit uudelleen? Itse ajattelin antaa oman hormonitoiminnan palautua ja muutenkin tutustua luonnolliseen kiertooni tässä odotteluaikana, jos osaisi sitten tunnistaa ovulaatioajankohdankin paremmin kun saa taas alkaa yrittää. Ja vaikka sitä vähätellään, niin ilmeisesti heti pillereiden lopetuksen jälkeen on hieman suurempi riski keskenmenoon ja myös kohdunulkoiseen raskauteen. Itse mietin samaa, että miksi tämä tapahtui juuri meille, kun ei pitäisi olla mitään riskitekijöitä. Mutta kannattaa muistaa, ettei näihin aina ole mitään erityistä syytä. Ja itse asiassa ovat yleisempiä kuin on luultu, tuolla Käypä hoito -suosituksessa on mainittu, että kohdunulkoisten raskauksien osuus kaikista raskauksista on noin 2 %. Nykyään ne ehditään huomata useammin, kun ultratutkimuksia tehdään aiemmin. Ilmeisesti tuo aiemminkin mainittu "promillen riski" -käsitys tulee tästä lauseesta: "Kohdunulkoiseen raskauteen sairastuu nykyään vajaa yksi tuhannesta fertiili-ikäisestä (15–44-vuotiaasta) suomalaisnaisesta vuodessa." Eli sisältää myös ne jotka eivät raskautta edes yritä...

Kiitos samoin! Ja kiitos Avocado kertomuksestasi, kiva että jaksoit kirjoittaa! Kyllä on tosiaan tullut tavattua näitä aiempia tekstejä useampaan otteeseen, joten varmasti näistä on hyötyä joillekin jatkossakin. Mulla ei ollut valekuukautisia, mutta ruskeaa tiputteluvuotoa aluksi viikon verran. Luulin kuukautisten vihdoin alkavan, mutta kun vuoto ei lisääntynyt, testasin plussan 5. vuotopäivänä (kp 48). Muutama päivä oli oireetonta, ennen kuin alkoi kivut ja vuodot uudestaan. Nyt olen entistä tyytyväisempi, että ehdin saada hoitoa ajoissa, eikä jääty odottelemaan enää toisen kontrollin jälkeen, koska tilanne voi tosiaan muuttua nopeastikin. Totta kyllä tuokin, että munatorven poisto voi olla ihan hyväkin juttu jatkoa ajatellen. Ei ole sitten näitä varoaikojakaan... Kyllä tosiaan tulee jännittämään sitten kun aloitetaan uusi yritys, että mahtaako munasolu taaskaan osua oikeaan paikkaan. Jos jää vaikka joku tukos tuonne toiseen munatorveen tms. Vaikka lääkehoitoa pidetäänkin "pehmeämpänä" hoitomuotona, ei jatkomahdollisuudet välttämättä ole paremmat kuin leikkauksen jälkeen. Käypä hoito -suosituksesta lainattua: "Kohdunsisäisen raskauden todennäköisyys kahden vuoden kuluessa pelkän seurannan jälkeen on 80–88 %, metotreksaattihoidon jälkeen 58–61 %, salpingostomian (munanjohtimen avaus) jälkeen 62–89 % ja salpingektomian (munanjohtimen poisto) jälkeen 38–66 %" http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi26001 Mutta mitäpä näistä todennäköisyyksistä, toivotaan onnistuneita raskauksia kaikille tulevaisuudessa!

Riittikö sulla siis yksi piikki, kuinka pitkällä raskaus oli silloin (tai paljonko hormoniarvot jos muistat)? Nyt on 10 tuntia kulunut piikin saamisesta, vielä ei ole ollut oikeastaan mitään oireita. Hyvä jos tämä voi silti toimia vaikkei missään tunnukaan... Mäkin sain loppuviikon saikkua, vaikkei ehkä tarpeen olekaan. Aika jännä että muualla annetaan noin pian lupa uuteen yritykseen, mutta kaipa raskaus alkaa vasta kun elimistö on siihen valmis. Mulle toinen lääkäri sanoi että 3 kk pitää odottaa, että metotreksaatin vaikutukset ovat varmasti kokonaan poistuneet. Mutta ajattelin kaiken varalta että yritetään jaksaa se puoli vuotta, jos vaan jollain voi tämän uusiutumista estää niin kai se on tehtävä. Riippuu nyt tietysti siitäkin, miten kierrot lähtee tasaantumaan. E-pillerit lopetin 5 kk sitten, eikä kierrot ehtineet vielä palautua ennalleen. Nyt sitten mietin olisiko sillä ollut vaikutusta tähän epäonneen. Se 6 kk taukoa suositellut lääkäri mainitsi nimittäin myös, että e-pillerien lopetuksen jälkeen (tarkoitti kyllä heti seuraavana kuukautena) joillakin munatorven "karvat" voi ohjata munasolua väärään suuntaan?.. Mutta eihän näihin tietysti aina mitään syytä ole, huonoa tuuria lähinnä. Mukava huomata että useimmilla on kuitenkin ollut onnistuneita raskauksia kohdunulkoisen jälkeen!

Alle kolme viikkoa näköjään kulunut siitä kun tämän viestiketjun aloitin, ja nyt joudutaankin sitten jo miettimään, kenelle ja mitä kertoisi tästä kohdunulkoiseksi päätyneestä raskaudesta... Tietysti ne, joille ehdittiin kertoa raskaudesta, ovat saaneet tietää myös tästä. Muille ei varmaan tule ainakaan ihan pian kerrottua, ellei tule luonnostaan puheeksi. Ehdittiin kertoa raskaudesta jo molempien vanhemmille ja sisaruksille, jouduin kertomaan myös töissä käytännön syistä. Mutta hyvä että tuli kerrottua, ettei tarvitse keksiä koottuja selityksiä. Nyt nämä kaikki siis tietävät että yritystä on, ja varmaankin tajuavat myös sen, ettei kannata turhia kysellä jatkossa... Muille kyselijöille voi tulla sanottua aika pahastikin, saapa nähdä... Jos joskus vielä tärppää, pidetään varmaan asia vähän pitempään omana tietonamme, mutta nyt tuntuu hyvältä ratkaisulta, että läheisimmät ihmiset tietävät vähän missä mennään. Ja toki läheisten tuki on myös tärkeä asia!

Ylläoleva on jo vanha kysymys, mutta laitan omasta tilanteestani, jos joku muu miettii samaa... Eli ei voi tästäkään asiasta koskaan varmaksi sanoa, useimmilla varmaan kivut ovat aika jatkuvia sen jälkeen kun alkavat, mutta mulla kivut katosivat muutaman päivän jälkeen, vaikka kohdunulkoinen on kuitenkin vielä edennyt. Kivut alkoi jo viikon päästä plussaamisesta, arviolta rv 5-6, pitkän kierron takia en tiedä varmaksi. Ensin puristavaa kipua kahtena iltana, vähän veristä vuotoa, sitten oikeanpuolista vihlontaa kolme päivää aika kovana (keskimmäinen päivä pahin), sitten lievempää vihlontaa 2 päivää (ei enää vuotoja), ja sen jälkeen kivut katosivat kokonaan (nyt 4. kivuton päivä menossa)! Viimeisenä kipupäivänä todettiin ultralla ja verikokeella, että kohdunulkoinen raskaus todennäköisesti on kyseessä. Koska kivut menivät ohi, olin siinä toivossa, että menee ohi itsekseen, mutta vielä mitä. Tänään verikokeessa hCG-arvo oli noussut 1700 > 2500, ja nestettä oli ilmestynyt vatsaonteloon (verta ilmeisesti). Raskauden sijaintia ei saatu selville, jotain hyytymää näkyi munasarjan lähellä. Kipuja ei siis enää ole ollut, joten jos en olisi heti mennyt yksityiselle ultraan, ajattelisin varmaan vielä tyytyväisenä että olivat vain raskauden alkuvenymiskipuja tms. Kivut ei olleet mitenkään mielettömiä, vain yhtenä päivänä jouduin ottamaan 3 särkylääkettä. Huomenna saan metotreksaattipistoksen, toivottavasti hoituisi nyt sillä ettei joudu vielä leikkaukseenkin... Olisi "kiva" kuulla lisää kokemuksia metotreksaattihoitoa saaneilta, mitä oireita on tullut, kauanko toipuminen on kestänyt, oletteko joutuneet olemaan kauan pois töistä, koska olette uskaltaneet aloittaa yrityksen uudelleen jne? Mulle lääkäri sanoi että pitäisi odottaa puoli vuotta ennen uutta yritystä, mutta täällä on joillekin sanottu että vain kuukausi??

Ota rauhassa vaan, ei pienestä vuodosta kannata huolestua, jos ei kipujakaan ole. Kyllä kohdunulkoinen noilla viikoilla yleensä jo oireilee kivullakin. Piinaavaahan se tietysti on, ettei oikein voi muuta kuin seurata tilannetta, mutta yritä olla stressaamatta (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty...). Kiitos toscha, kyllä tämä tästä... Olihan se iso pettymys, vaikka en ehtinytkään kovin luottavainen olla missään vaiheessa, kun oli tiputtelua alusta asti. Hyvä että sinulla vuodon syy selvisi ja kaikki on hyvin, epätietoisuushan se on kaikkein pahinta. Tsemppiä ja onnea odotukseen teille muille!

Päivitän nyt oman tilanteeni tänne, vaikkei olekaan hyviä uutisia kerrottavana. Eli ultrassa todettiin kohdun olevan tyhjä, mutta raskaushormoniarvo yli 1000, joten kohdunulkoista epäillään. Seuraava kontrolli muutaman päivän kuluttua, jolloin selviää tarvitaanko lisätoimenpiteitä. Vuotoja ei ole enää ollut, ja kipukin helpottanut, tuntuu kyllä edelleen oikealla puolella. En todellakaan tällä halua pelotella ketään muita, joilla vuotoja on, niitähän voi tosiaan olla monenlaisia ihan normaalissa raskaudessa. Mutta jos samalla on kipuja, niin kannattaa kyllä hakeutua ihan oman mielenrauhan takia UÄ-tutkimuksiin ajoissa, jos vain mahdollista! Itse en julkisella puolella olisi vielä päässyt tutkittavaksi, koska kipuja ja vuotoa ei ollut "tarpeeksi" (eli ei vielä munatorvi puhkeamassa tms...), vasta saatuani lähetteen yksityiseltä lääkäriltä pääsin sairaalaan lisätutkimuksiin.

Noista pastöroiduista pehmeistä tuorejuustoistahan on täällä ollut juttua, että olisi hyvä syödä parin päivän sisällä avaamisesta, mutta entä esim. jogurtti ja raejuusto, kuinka kauan avaamisen jälkeen uskaltaa syödä? Niissähän voi olla parasta ennen -päiväykseen aikaa viikkojakin, mutta entä kun purkki on avattu? Olen syönyt Lidlin kreikkalaista jogurttia edelleen, kun jostain netin uumenista löysin tiedon, että se tehdään pastöroidusta maidosta, vaikkei purkissa erikseen mainitakaan. Mutta 1 kg purkin tyhjeneminen voi kestää mulla parikin viikkoa, eikä purkissa mainita mitään avattuna säilyttämisestä.

Kiitos rohkaisusta, kyllä muualtakin luin paljon tapauksia, että on ollut sekä kipua että vuotoa, mutta silti kaikki hyvin. Mulla se verenvuoto loppui aika pian, eilisen tuli rusehtavaa tiputtelua. Koko alavatsan kouraisut muuttui oikeanpuoleiseksi vihlonnaksi, sitä jatkui koko eilisen päivän, yöllä meni ohi mutta nyt taas jatkuu. Ei kai tässä muuta voi kuin odotella... Ensiavusta en saanut mitään apua, eivät suostuneet edes verikoetta ottamaan, että saisi raskaushormonin määrän määritettyä. Mäkin tosiaan tein lauantaina vahvan plussatestin, mutta vaikka keskenmeno olisikin, eihän se raskaushormonin määrä heti laske niin alas ettei testissä näkyisi. Toivotaan kuitenkin parasta kaikille!

Mulla oli rv 4 paikkeilla viikon verran ruskeaa tuhruvuotoa, lähinnä limaista/valkovuodon sekaista. Neuvolasta sanoivat, ettei ole syytä huoleen. Muutama päivä oli vain valkovuotoa. Eilen sitten alkoi puristaa alavatsassa, kipu meni kuitenkin ohi eikä vuotoa ollut, pistin kivut ummetuksen piikkiin. Vaan tänä iltana (rv luultavasti 5+2) sitten sama homma, puristava tunne (olisiko supistelua, en tiedä miltä tuntuu kun eka raskaus menossa...) ja nyt myös kirkasta veristä vuotoa, välillä punaista, välillä ruskeampaa. Kipu ja vuoto eivät kuitenkaan ole ainakaan vielä yltyneet kovaksi, joten neuvoivat päivystyksessä vain seuraamaan tilannetta... Kovasti siis pelottaa että keskenmeno olisi käynnissä.

Kiitos onnitteluista! Nyt tosiaan joutuu sitten pohtimaan että kenelle kertoo raskaudesta ja koska, mutta ehkä siirryn sitä miettimään tuonne odotuspuolelle... Mutta itselle on ainakin tullut vähän sellainen fiilis, että kovimmille kyselijöille ei varsinkaan haluaisi ensin kertoa (oonko ilkee? ). Sama juttu siis sekä yrityksen että odotuksen suhteen. Vaikka anopille yrityksestä kerroinkin "painostuksen alla", niin juuri siksi en haluaisi tätä odotusasiaa heti paljastaa, vaikka oikein varta vasten toivoi että kertokaa sit heti jos jotain tapahtuu...

Kiva että ootte jaksaneet vastailla, kiva kuulla erilaisia kokemuksia! Jos nyt muutaman vastauksen perusteella voi mitään johtopäätöksiä vetää, niin noilla 1.-3. kohdalla vois ollakin jotain yhteyttä, mutta raskausoireita kai ei voi mistään ennustaa. Nehän voi tosiaan vaihdella samallakin ihmisellä eri raskauksien välillä, niin kuin curly mainitsi. Raskausoireissa kai osaltaan voi vaikuttaa omien hormonien lisäksi vauvan sukupuoli tai muut ominaisuudet, eikös raskausoireet ole ainakin osittain eräänlaista elimistön "puolustautumista" "vääriä" geenejä kohtaan, muistan jostain kuulleeni?

Meillä kävi niin onnellisesti ettei tarvinnut miettiä pitempään yrittämisestä kertomista, kun plussasin toissapäivänä! Ja päätettiin sitten heti eilen kertoa mun vanhemmille, kun oltiin käymässä. Harva kai noin pian kertoo, mutta ajateltiin niin että kivempihan se on iloisia uutisia kertoa kun on tilaisuus, ja iloita yhdessä. Vaikka jotain kävisikin, niin voidaan sitten yhdessä surrakin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja suru puolikas, vai miten se meni? Ja heti tosiaan pääsin kyselemään äidiltä pahoinvointikokemuksia ym., tosi kiva kun muuten ei yleensä juuri mistään kovin henkilökohtaisesta jutella. Anopilta ajateltiin nyt vähän aikaa tätä tietoa pantata, saa toistaiseksi tyytyä yritystietoon. Mies kyllä haluaisi kertoa heti...

Omat vastaukseni: 1. Ei juuri mitään kuukautiskipuja koskaan, paitsi päänsärkyä vähän. Ei myöskään PMS-oireita tai mielialavaihteluita. 2. En ainakaan ole oppinut huomaamaan ovulaatiota, en ole huomannut mitään nippailuja tms. 3. Ei ole ollut mitään ihmeellistä, samat pillerit oli käytössä melkein 10 vuotta ilman ongelmia (Meliane). 4. Raskaus vasta ihan alussa, luultavasti viikot 4+4. Vielä ei ole ollut juuri mitään oireita, vähän palelua ja kuumotusta, nyt jonkun verran painon tunnetta alavatsassa ja jotain pieniä tuntemuksia välillä. Nyt tietysti elättelen toiveita, että raskauskin menisi mahdollisimman oireettomasti, enkä ole tästä oireettomuudesta ajatellut huolestua. Mutta ehkä turha toivo että sitä kauan kestää.

Testasin negan vielä kp 38, plussa ilmestyi testiin vasta eilen, kp 48. Olisi varmaan näkynyt aiemminkin, nyt ihmettelen itsekin miten maltoin olla niin kauan testaamatta... Mutta oireita ei juuri ollut, ja menkkoja enteilevää tuhruvuotoa tuli (ja tulee vieläkin), niin en halunnut pettyä turhaan testailemalla. Jos lämpökäyrä pitää paikkansa, ovis olisi ollut kp 32, nega siis tuli dpo 6 ja plussa dpo 16.

4. kierrosta e-pillereiden lopetuksen jälkeen, tosin oli 3. varsinainen yrityskierto, ekassakaan ei kuitenkaan ehkäisyä käytetty joten vastasin 4. (näköjään olikin saanut vähiten vastauksia). Oli kyllä iloinen yllätys, varauduin jo pitempään yrittämiseen kun kierrotkin vaan tuntui venyvän ja venyvän. Haamuplussa tuli jo toisessa yrityskierrossa, mutta sitä ei kai plussaksi lasketa kun tuli jo ennen odotettua menkkojen alkupäivää. Toivottavasti tämä nyt kestää...

Kiva että on tullut näin paljon kommentteja, hyvä tosiaan että on tällainen paikka jossa voi aiheesta avautua! ^ Hyvä pointti tuo Mollyn mainitsema yhteisöllisyys, taitaa olla aika suomalaisille tyypillistä ajattelua, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan, ja kuten Hihkukin tuolla ylempänä mainitsi, "kel onni on, se onnen kätkeköön". Olenkin alkanut miettiä, että asia olisi kiva kertoa vanhemmille, koska luulen että se voisi lähentää paljonkin. Siis ihan hyvät välit on kyllä, mutta kovin helposti ei tule henkilökohtaisista asioista puhuttua, ja ovat visusti varoneet vauva-asioista puhumista, koska olen jossain vaiheessa ollut aika negatiivinenkin asiaa kohtaan. Tiedän että kuitenkin toivovat kovasti lapsenlapsia. Meillä mies haluaisi olla asiassa paljon avoimempi kuin minä, eli on sitä mieltä että ehdottomasti pitää kertoa munkin vanhemmille, varsinkin nyt kun hänenkin äitinsä tietää. Ja on kyllä totta, että vanhempani voisivat loukkaantua, jos aikojen päästä selviää, että anoppi on tiennyt yrityksestä jo kauan... Mies haluaisi kertoa myös raskaudesta heti ainakin vanhemmille, itse taas olen ajatellut että asian voisi vähän aikaa pitää omana tietona, kun kuitenkin keskenmenon riski on alussa vielä suuri. Mutta toisaalta jos yritystä kestää kauan, ja ehtii tulla vaikka useampikin keskenmeno ennen onnistumista (yksi kemiallinen raskaus on ilmeisesti ollut jo), niin voisin kuvitella että läheisille tulee aika "ulkopuolinen" olo, jos saavat kuulla kaikesta vasta jälkeenpäin. Itsekin alan siis kallistua avoimuuden puolelle, onhan tämä kuitenkin sen verran tärkeä osa omaa elämää, että miksi sitä pitäisi salailla ainakaan lähimmiltä ihmisiltä. Lapsettomille kavereille ei olla ajateltu kertoa, koska ei haluta turhaan järkyttää...

Melkein 10 vuoden Meliane-pillereiden popsimisen jälkeen olin tyytyväinen, kun menkat alkoi tasan 28 päivän jälkeen, ja seuraava kiertokin oli 29 päivää. Nuo 2 ekaa kertaa menkat oli kyllä tosi olemattomat, kesti vaan pari päivää ja vain ruskeeta vuotoa. Ilmeisesti ne olikin jotain pillerikiertojen "jälkimaininkeja", koska seuraava kierto venyi 35 päivään, ja nyt on menossa ja kp 42, eikä ainakaan vielä kp 38 näkynyt raskaustestissä mitään. Saa nähdä miten tästä eteenpäin, ärsyttävää kyllä jos ei ala kierrot tasaantua. Ennen pillereiden aloitusta menkat ehti olla 7 vuotta säännölliset ja aika kivuttomat, kesti 5-7 päivää, jos nyt enää 10 vuoden jälkeen oikein muistan. Ekassa kierrossa kuvittelin kaikennäköisiä raskausoireita, vaikkei edes tosissaan yritetty. Mahassa tuntui oudolta jne. Mutta ilmeisesti omat hormonit vaan laittoi kroppaa jotenkin sekaisin. Nyt olen ollut oma tasainen itseni, sama pillereillä tai ilman, ei mitään ihmeempiä oireita mistään, ei siis hajuakaan mistään ovistuntemuksista, kuukautiskivuista tai mielialavaihteluista... Onkohan mulla ees mitään hormoneja...

Oliko teillä ennen plussausta jotain selviä oireita tai sellainen "olo", että päättelitte olevanne raskaana, vaikka testit näyttikin vielä negaa? Vai onko jollain ollut niin että ensin on näyttänyt negaa, eikä muutenkaan ole ollut oireita, mutta silti tullut myöhemmin plussa? Itsellä on nyt 3-4 päivää menkat myöhässä, enkä muista että koskaan ennen olisi ollut. Oletettuna menkkojen alkamispäivänä (29/28-29) kuitenkin testasin negan, vielä en ole testannut uudelleen, kun ei ole yhtään sellainen olo että olisin raskaana. Tosin eipä ole aikaisempia kokemuksiakaan, edellisessä kierrossa oli haamusta päätellen kemiallinen raskaus, silloin ei ehtinyt tulla muita oireita kuin ehkä hieman "kuumotusta". Menkat kuitenkin alkoivat aika ajallaan, päivän myöhässä edelliseen kertaan verrattuna. Voihan tämä johtua stressistäkin, tai sitten kierto on vielä hakusessa pillereiden lopettamisen jälkeen (3. kierto vasta menossa)... Mutta täytyypä testailla muutaman päivän päästä uudelleen jos ei menkkoja vieläkään näy.