divine

Moi millaisia kokemuksia teillä on laparoskopiasta, ja mistä syystä tämä teille tehtiin? Minulla kaikki näytti olevan alakerrassa ok. Aikoinaan on ollut klamydia ja sitten kohtu oli jossain määrin sydämen muotoinen (kuulemma ihan normaalia). Lääkäri käski laparoskopiaan, jotta katsotaan onko klamydia tehnyt tuhojaan ja että tartteeko tuota sydämen väkästä hioa (????). Lueskelin tästä sitten netistä, ja ilmeisesti tuota käytetään yleensä endossa ja siinäkin nykyisin harvoin. Mikskähän mulle sitte tuollainen määrättiin vaikkei endoa ole. Olenko niin "paha" tapaus että pitää vähä radikaalimpaa keinoa käyttää?? Touko-kesäkuussa pitäs tuonne mennä. Huh.

Kirjoittelin täällä monta vuotta sitten ahkerasti. Innokasta tjottailua, ovisten kyttäämistä, menkkoja.... ja hoidot. Minussa kaikki ok, mukamas. Miehen spermassa vikaa. Ivf-hoitoihin. Niitä pari. Ei mitään tulosta. Parisuhde kariutui, osittain lapsettomuus syynä... Nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna, ajoittain olen lapsettomuuttani miettinyt. Eräänä viikonloppuna kaverini, joka ei ole koskaan halunnut lapsia kertoi että nyt ehkä haluaisi mutta ei tiedä ansaitseeko lasta kun on jo kaksi aborttia tehnyt. Silleen hupsista vaan tulin raskaaksi. Kaikki palas mieleeni ja nyt olen itkenyt lapsettomuuttani pari päivää. Olin dorka ja hyppäsin seksinhimoissani sänkyyn kelvottoman retkun kanssa. Ilman ehkäisyä. En tiennyt mitä ajatella, kun rinnat kipeytyi. Menkat oli tyngät ja kipu vaan jatkui. Nyt toiset menkat tuon jälkeen. Tuskin olen raskaana. Olisin halunnut olla, myönnän, vaikka kamalalta tuntuukin. En tuon retkun kanssa haluaisi olla tekemisissä, mutta silti... Mietin nyt paljon tätä lapsettomuuttani... Miestä en ole löytänyt ja tuntuu oudolta ajatuskin että vain lapsihaaveet silmissä ketään kattelisin... Ostin juuri itselleni vanhan rivarin pätkän ja säästän rahaa kylppäriremontiin... Vai lapsettomuushoitoihin? Yksin klinikalle? Luulin että olin jo päässyt tästä yli. Että voisin olla rauhassa se lapseton vanhapiika. Etsiä uusia haaveita ja unelmia. Matkustelua? 5 kilon laihdutus? Opiskelua? Ei! En minä halua! Ei mulla mitään järkevää asiaa ollut. Piti vaan näköjään avautua. Tsemppiä teille kaikille joilla vielä unelmat kantaa ja lämpimät onnittelut niille jotka samaan aikaan mun kaa täällä hoitoineen tuskaili ja jotka lapsen ovat saaneet. Minä menen nyt röökille... Ihansama...

Onko kellään vielä kokemuksia tästä? Meillä nyt reilun kolmen vuoden yrityksen ja kahden IVF:n jälkeen tuntuu siltä, että ei tämä parisuhde tule koskaan toimimaan. Miehen kanssa ei voi keskustella ja olen muutenkin täysin yksin tämän kanssa. Jostain syystä mies kyllä on täysin tyytyväinen suhteeseen. En ymmärrä yhtään mitään. Kaipaisin keskustelua, tunteita ja kosketusta, mutten saa mitään. Meidän suhde on muutenkin ollut aikamoisen vaikea, pihtaamista miehen puolelta, pettämistä, halventamista. Tällä hetkellä noista edellä mainituista on jäljellä vain pihtaaminen, tosin se ei enää olen vain miehen puolelta kuin ei kiinnosta itseäkään. Se tässä itseä hämää, että miehen mielestä kaikki ok, ja haluaa jatkaa. MIKSI??

Adoptio täällä harkinnassa, mutta suuria kysymysmerkkejä on se ettemme ole naimisissa, pitkät odotteluajat ja kröhöm... oma mahdollinen Asperger syndrooma. Olen silleen positiivisella ja lievällä tavalla AS, mutta vaikuttaakohan adoptioprosessiin. Sen tiedän, että saatan antaa itsestäni kummallisen vaikutelman ihmisten kanssa, joten teilaakohan ne sossut mut ihan kelvottomaksi erikoisen sosiaalisuuteni vuoksi Miksi adoptio. Olen aina pitänyt adoptiota vaihtoehtona. Ajattelin aina, että yksi bio ja sitten adoptiolapsi. Sittemmin perehdyin adoptioprosessiin, joka tuntuu hyvin rasittavalta ja vaikealta, lapsettomuushoidot ovat huomattavasti helpommat (IMO!!!!), ja tietty hinta, HUH. Toisaalta, itse en niin kaipaa raskausaikaa tai vauva-aikaa, minulle perhe-elämässä kiehtovinta on aika jolloin lapsi on jo "iso", hoitoonmeno, kouluunmeno, ensimmäiset pianotunnit (adoptiossa tosin ei tiijä onko lapsella sitten mitään taipumuksia tuohon suuntaan, joten tuon voi vaihtaa vapaavalintaisesti johonkin muuhun "intohimoon"), matikanläksyt, eka poikakaveri (aina näen lapsen tyttönä...) jne.

Se hyvä puoli tässä mun ripulityöpaikassa on, että ketään ei kiinnosta olenko minä täällä vai en, joten polikäynnit sujuvat hyvin vain ilmoittamalla ja kun täällä ei tarvitse koskaan kenenkään kanssa mitään puhua, niin en käyttäydykkään mitenkään poikkeavasti vaikka olisinkin ahdistunut hoitojen ja hormoonien takia.

Iski. Täytin kolmekymmentä tuossa kesällä. Olen tahattomasti lapseton, rakoilevassa parisuhteessa, huonossa työpaikassa, väärälle alalle kouluttautunut, ei ystäviä... Aamulla en tunnista itseäni peilistä. Siitä nerokkaasta ja iloisesta pikkutytöstä, joka 4-vuotiaana opetteli ite lukemaan, laskemaan yms. tuli tällainen yhdentekevä alisuoriutuja, joka ei innostu mistään eikä erota päiviä toisistaan, koska ne ovat niin samanlaisia ja yhdentekeviä. Toivottavasti pääsen tästä johonkin suuntaan vielä, enkä elä koko loppuelämääni tätä samaa päivää.

Jep, elikkä näin on tullut aikoinaan kirjoiteltua, ja nyt on takana pari vuotta yritystä, 1 IVF ja siitä tuoresiirto sekä PAS. Oletettu lapsettomuuden syy on, että klamydia tehnyt vähän tuhojaan miehen vehkeissä ja tämän takia siittiötuotanto surkea... " .... se mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää.... tiiduutiiduutiiduutidudii..." En ole katkera mutta kuitenkin.

Poltan ku korsteeni. Lopetan sitten joskus kun aloitamme lapsettomuushoidot.

<br /><br /><br /> Mulle ainakin tehtiin aukkari laparoskopian vaikka lapsettomuuden syy selkeästi miehessä.

Oottakaas kun ensin kaivan tuon puukon tuolta selästä. Auts. Eli näin siinä sitten kävi, kannattaa luottaa ihmisiin. Tämä ns. paras ystäväni oli mennyt jo ainakin yhdelle ihmiselle juoruilemaan lapsettomuudestamme. Vaikka luottamuksella kerroin... Luonnollisesti sain tältä juoruilun sosiaalipornon kuunnelleelta ihmiseltä ylimieliset vinkit seksin harrastamisesta tiettyyn aikaan kuussa ja vyöhyketerapiasta. Että näin. Sellainen "ystävä". Eikä edes taida tajuta, että on tehnyt väärin. Mielenkiinnolla odotan miten tämä asia nyt sitten koko tuttavapiirin rääpittäväksi ajautuu. Sitten sitä saakin jokaiselta olla kuuntelemassa näitä vitun järkeviä vinkkejä ja uteluita. Varmaan vanhempanikin tulevat kuulemaan minun ja mieheni lapsettomuudesta tämän ihanan juorukellon ansiosta. Onko ketään kehen voi enää luottaa?

Jaahas, meillä ei ainakaan saikkua saa siksi ajaksi kun joutuu poissa olemaan hoitojen takia. Noh, ei auta ku ilmoittaa sitten pomolle että mie nyt sitten oon vaan poissa "omilla asioilla". En taatusti sen enempää selittele. V*tuttaa ja väsyttää.

Jepulis. Eilen oli mulla siis tuo laparoskopia. Olin syömättä ja juomatta edellisen illan ja sitten aamun, pl. join jotain hiilarilitkuja mitä haastattelukäynnillä sain. Seitsemäksi menin sairaalaan, puin sairaalavehkeet päälle ja koska hoitaja sanoi, että leikkaukseni on vasta yhdentoista maissa, rupesin tyytyväisenä jatkamaan uniani Noh, aikani torkuttuani tuli hoitaja luokseni, sanoi, että olenkin heti ekana yhdeksältä menemässä toimenpiteeseen ja antoi mulle jonkinlaisen diapamin tapaisen lääkkeen. Sitten minut kärrättiinkin unenpöpperöisenä operaatiohuoneeseen ja tökättiin kämmenselkään neula unilääkettä varten. Anestesialääkäri sanoi, että tämä saattaa vähän kirveltää. Vastasin, että joo, koko kyynärvarsi on tosi kipeä, ja seuraava muistikuvani onkin sitten siitä, kun heräilin heräämössä ihan tokkuraisena. Kello oli tässä vaiheessa kaksitoista. Sain kipulääkkeitä ja tunnin ajan siinä sitten ihmettelin laiskaa lepopulssiani (40-55) ja verenpainetta (100/60). Loppuvaiheesta alkoi jo vähän tylsistyttää ja riivata, ja salakuuntelin kun hoitajat puhui jotain mun toimenpiteistä; röörit oli putsattu ja väliseinää leikattu. Osaston hoitaja tuli vihdoin ja viimein ja vei mut vuorostaan osastolle pötköttelemään. Yritti kovasti tyrkyttää kipulääkkeitä, mutta sellaisia katsoin tarpeelliseksi vasta joskus kuuden maissa iltapäivällä. Kahvia ja pullaa tarjottiin jo kahdelta ja ne söin oikein hyvällä ruokahalulla. Pissille uskaltauduin viiden maissa, ja se onnistuikin erinomaisen hyvin. Vaihdoin samalla vauvanvaippani pikkusiteeseen... Tarkastelin myös mahaani. Yllätyksekseni ei ollut kuin kaksi lappua haavojen päällä mahassa. Kipuja niissä ei ollut. Ainoita kipuja mitä nyt on ollut, on lievät hartiakivut. Tuntuu lähinnä samalta, kuin joskus punttireenin jälkeen, kun jumittaa. Yöksi jouduin sinne jäämään ja tänään sitten pois. Ei ollut kovinkaan karmiva kokemus, oikeastaan ei ollenkaan karmiva. Toimenpiteet jäi röörien tarkastukseen (olivat valmiiksi auki) ja väliseinän leikkelyyn. Lääkäri kävi kertomassa että tuli tosi hyvä Sitten kipittelin lapsettomuuspolille ja hain sieltä labrasta spermapurkin, kun miehenrutale oli onnistunut jäähdyttämään edellisen näytteen käyttökelvottomaksi. Huomenna soittelen taas polille ja varaan miehelle uuden labra-ajan sekä ajan ivf-suunnitteluun. Tämmöstä. Pieni pelko on persiissä että tuosta miehen tavarasta ei oo mihinkään, mutta sittenpä tuon näkee, kun kokeilee...

Olen ajatellut tuota samaa menetystä kuin Tiitu84. Ja lisäksi... ei koskaan ensiaskelia, ei ensimmäistä koulupäivää, ei rippikoulua (tms), ei ensimmäistä poika-/tyttökaveria, ei koulusta valmistumisia, ei häitä, ei lapsen lapsia... ei ketään joka kävisi kylässä ja välittäisi sitten kun on vanha... Oon miettinyt, että mitäs nyt kun elämän peruspilarit kaatuu. Tarkoitushan oli että se perhe on se tärkein? Työ vaan jotain millä rahoitetaan vapaa-aika? Tällä hetkellä työni on napin painamista. Mikäli tässä tosiaan lapsettomaksi jää, niin meinaan kyllä vaihtaa alaa joksikin omavaraiseksi taivaanrannan hippimaalariksi elukoineen ja paskaisine kumppareineni...

Kerroinpa muuten rakkaimmalla ystävälleni lapsettomuudesta tässä joku aika sitten. Kaveri itse on kahden eri iskälle tehdyn hupsista lapsen yh-äiti. Kaveri suhtautui.... normaalisti. Vähän näytti "syylliseltä" kun tuumasi, että jotkut vielä saa vahingossa lapsia... Mutta ihanasti suhtautui, ja osaa oikeasti suhtautua ihan tavallisesti a ) minuun ja b ) lapsettomuuteemme sekä vielä omiin lapsiinsa (ei esim. pyytele anteeksi tai piilottele), jotka kaverin yh-statuksesta johtuen kulkee jatkuvasti äippänsä mukana. Lisäksi kaverini pyrkii saman tien muuttamaan puheen aihetta silleen sivistyneesti johonkin muuhun suuntaan mikäli kaverin vanhemmat tai juuri hupsista kakaran saanut veli alkaa kyselemään "typeriä" meijjän lapsen HANKINTA hommista. (Välillä tekis mieli sanoa, että syys- tai lokakuussa sitten aletaan tehtailemaan vauvaa ihan tosimeiningillä ihan piikkien ja koeputkienkin kera...) En mie tiijä miks miun piti tämä tänne kirjoittaa. On vaan niin mahtavaa kun on ihan oikeasti tuollainen ystävä, joka ymmärtää ja tukee sekä ottaa asiat pelkistetysti sellaisina kuin ne ovat Sen lisäksi, että lapsettomuus on tuonut minua ja miestäni lähemmäs toisiaan, se on tuonut jollain omituisella tavalla myös minua ja tätä ystävääni lähemmäs.

Itsellä ainakin tutkiminen ja tulevat hoidot rentoutti HUOMATTAVASTI. Tutkimukset oli ja meni, siellä käytiin ja sitten käytiin polilla juttelemassa. Lapaan sain lähetteen tuolloin maaliskuussa ja nyt viikon päästä sitten joudun operoitavaksi. Tämä vajaa puoli vuotta tässä välillä on ollut hyvin rentoa aikaa. Tiedossamme on, että luomuna emme kovinkaan helposti raskaudu, joten eipä ole enää tullut stressailtua eikä piinailtua. Toiveita toki raskaudesta on ollut, mutta menkkojen alku ei ole ahdistanut läheskään yhtä paljon kuin silloin ongelmista tietämättömänä. Hoidotkin sitten alkaa vasta luultavasti ensi kuun lopulla tms, eli seuraava kiero menee luultavasti stressittä ja luomuna. Hoito tuskin tulee aiheuttamaan mitään sen kummempia härdellejä, se kestää vain sen kuukauden ajan se neuloilla tökkiminen ja lääkärissä ramppaaminen, mutta sen jälkeen sitten joko siirrytään seuraavaan vaiheeseen eli odotukseen, tai sitten PAS siirtoihin, jos ollaan tarpeeksi onnistuttu saamaan alkuja pakkaseen. Mikäli joutuu vielä ramppaamaan polilla, niin ne sitten hoidetaan omat aivot narikassa lääkärin ohjeitten ja neuvojen mukaan Päivä kerrallaan. Kun lapsettomuuden syy on selvillä, on tuotakin neuvoa huomattavasti helpompi noudattaa, vaikka toki välillä (PMS aikoihin) vanne kiristää päätä aika reippaasti, mutta mulla se nyt kiristää silloin muutenkin.

Millä tavalla iljettävältä? Itse suhtauduin varsin nihkeästi hoitoihin ennen ensimmäistä käyntiä polilla. Siellä lääkäri selosti mistä lapsettomuudessa ja hoidoissa on kyse, ja se helpotti huomattavasti. Tieto ei lisää tuskaa vaan helpottaa sitä. Ajattelen isetnofretin tavoin, että kaikki mitä tapahtuu on luonnollista ja näin myös lapsettomuushoidoilla saatu lapsi on luonnollista. Mikäli soluissa olisi jotain pahasti vialla, niin hedelmöittymistä, kiinnittymistä ja muita jatkohommeleita ei tapahtuisi.

No niin, nyt tuli kutsu laparoskopiaan. Ei huoleta, hyvä fiilis on. Tästä tää lähtee etenemään. Siinäpähän rönkkivät. Mutta... Monentena kiertopäivänä teillä on tuo lapa ollut? Milloin se pitää olla? Sairaalasta sen verran sanoivat, ettei vuodon aikaan eikä loppukierrosta. Mulla kun tuo kierto on mitä on, niin laskeskelin, että lapa ajoittuu n. kp 15, eli kierron puoliväliin. Toki voisin kysellä sairaalasta TAAS että onko tuo ok, kun sanoivat että heti vuodon jälkeen pitäs olla, mutta aattelinpa ensin kysäistä täällä, että miten teillä on, kun on kuitenkin aikamoista kiirusta tuolla sairaalassa muutenkin näin kesäaikaan, enkä viitti höhlillä kysymyksillä vaivata edit. Ai niin, kutsussa luki että pitää ennen haastattelukäyntiä käydä labrassa. Mitä ne siellä tekee??

Mitähä vaihtoehtohoitoa vois kokeilla miehelle?

siinä gynen penkillä pötkötellessäni rönkittävänä gyne sanoi yhtäkkiä " oho.... harrastako muuten ratsastusta? " mie sitten ihan ymmyrkäisenä että en oo ku pari kertaa kersana käyny hevosen selässä. Kuulemma oli niin vahvat lihakset tuolla alapäässä että sillä epäili. Kerroin sitten että reenailen salilla... kehu kovasti lantionpohjanlihasten kuntoo oli kyllä vähä outoo

yks kolmatta oottava kaveri sano: "kokeilkaa vyöhyketerapiaa, yks nelikymppinen nainen joka oli 10 vuotta yrittänyt tuli heti raskaaksi ku kävi." joo. kiitos vinkistä. ja mistä tuo "älä stressaa niin tärppää" oikein tulee?? eiköhän meistä jokainen ole sen ekat puol vuotta ollut stressaamatta eikä siltikään ole tullut raskaaksi, häh??!!

mitäkähän nuo ap.:n "fyysiset vajavaisuudet" oikein on? eikös ne ihan samalla tavalla osaa pojallekin periytyä?juu, mulle on ihan sama kumpi tulee, koha nyt tulis ees... edit. olipas vanha ketju, tuskin tulee ap vastailemaan

Ohhoh, PMS ruikutus iski ja aika pahasti, vaikka vasta kp 20:n eka tunti meneillään! äh, ai niin tää ei ollu mikään erityinen ärsytys vaan mikä ärsyttää eniten. Noh, olokoosa tällä kertaa. ..

Ei oo meilläkään suvussa lapsettomuutta, ei kummallakaan, ennemminkin päinvastoin (äiskän sanojen mukaan meijjän suvun naiset tulee raskaaksi jo korkin päälle astumisesta (ihmettelen tosin miten tuo korkki mihinkään vaikuttaa... pitäsköhän kokeilla, jos se johtuukin siitä?????????). Siltikään ei ole mitään, ei yhtään mitään tapahtunut 10 yrityskierron aikana, eikä sitä edeltävänä muutaman vuoden "keskeytetty yhdyntä ehkäisyn" aikana. Kyllä alkaa jo pelottaa...

nyt ollaan oltu 7 vuotta yhdessä (tosin välillä erossakin oltiin...) reilu puoli vuotta Yritystä takana ja sitä ennen muutama vuosi "keskeytetyllä yhdynnällä ehkäisyä". Hyvin toimi tuo ehkäisykeino ainaki meillä (nyt tosin tuntuu ettei ois tarvinnut tuotakaan ehkäisyä ku mahottomalta tuntuu koko raskautuminen...)

.... se kun mitään ei tapahdu. Ei yhtään mitään. 9 kiertoa eikä MITÄÄN! Tai siis 8, eihän tästä kierrosta vielä tiedä, mutta on kyllä niin normaali olo että ei tässä raskaana voi olla (tuo illistys on liian iloisen näköinen...)