Elaine

Mua ärsytti kun tuntuu että suomalaisissa livekaupoissa oli tarjolla vain mustaa-mustaa-perusuikkaria. Tilasin sitten asokselta sähkönsinisen mammauikkarin jota voi pitää ilman olkaimia (lekotteluun) tai olkainten kanssa (meni muistaakseni niskan taakse). Tilasin koon 14 (käytän esim hm:llä kokoa 42) ja uikkari oli just hyvän kokoinen ja aika tukevankin oloinen. Tää tieto tuli vissiin Hekumalle vähän myöhässä, mutta jos joku muu miettii myöhemmin asoksen kokoja. Tähän asti olen pitänyt tavallista uikkaria (nyt rv 20), mutta kun oma normaali on vähän kalliimpi sporttimalli, en halua venyttää sitä pilalle. Ja kesällä on varmaan kiva olla ihan vaan pihalla nätti uikkari päällä!

En osaa sua hoobi auttaa, mutta itsekin päädyin tähän ketjuun kun etsin kokemuksia leikki-ikäisten kesäleireistä. Siis semmosista missä lapsi osallistuu kesällä viikon tai kahden ajan joka päivä johonkin liikuntaharrastukseen leirimäisesti. Ainakin futista ja minitennistä on tällä periaatteella, varmaan muitakin kesäleirejä. Onko jollain näistä kokemusta? Oliko lapsi minkäikäinen ja oliko joku kaveri tai aikuinen mukana, vai menikö ihan tuntemattomaan sakkiin mukaan? Meidän neiti täyttää kesällä viisi ja on kyllä tosi reipas ja sosiaalinen, mutta kamalan itsekriittinen ja lannistuu helpolla jos ei heti osaa. Siksi arastelen ja vähän mietin näitä harrastuksia, ettei tule turhaan epäonnistumisen tunteita, jos osallistuukin liian nuorena.

Varattiin miehen kanssa pitkä viikonloppu Pariisiin nyt tulevana keväänä. Emme ole käytännössä olleet matkoilla kahdestaan esikoisen syntymän jälkeen (neiti täyttää kesällä 5v), vaan hoitoreissut mummolaan on rajoittuneet viikonloppuun, yhteen tai maksimissaan kahteen yöhön. Tyttö tykkää kovasti olla mummon kanssa, enkä epäile yhtään että pidempi erossaolo aiheuttaisi hänelle suoraan ahdistusta. Mutta miten selittää hänelle miksi hän ei tällä kertaa saa tulla mukaan? Tuommoinen leikki-ikäinen kun jo tajuaa että tähän matkaan liittyy kaikkea hänenkin mielestään kivaa ja jännää. Ja etenkin kun Pariisi olisi varmasti myös hänelle mieluinen kohde, Pikku Kakkosen Kasper ja Liisa sarja kun on lemppareitaan. Neiti myös tietää että syksyllä tulee uusi vauva, ja tähän liittyen on välillä tullut kyselyjä siitä, emmekö enää tykkää hänestä, kerta halutaan uusi lapsi. Vaikka 98% ajasta tyttö on tosi innoissaan vauvasta ja on jo usean vuoden ajan mankunut pikkusiskoa tai veljeä. Olisiko teillä siis vinkkejä siihen, miten kerrotaan ja toteutetaan matka, ilman että hän kokee olevansa hylätty tms?

Osaako kukaan suositella mahdollisimman pientä pottaa. Haluaisin jo alkaa pottailemaan, mutta meidän 8kk ikäinen neiti painaa vain vähän päälle 6kg ja kaikki tsekatut potat ovat ihan liian isoja! Pikkuinen peppu siis humahtaa potan pohjalle. Istuminen meiltä jo sujuu mainiosti, joten haluaisin löytää potan jossa on mahdollisimman kapea istuin. Kapein löytämäni on Baby Björnin pottatuoli, mutta sekin on liian leveä, joten kaikki vinkit otetaan vastaan!

Niinhän se tietty on, että rattaissakin voi nukkua. Me ei vaan saada rattaita (kuten ei vaunujakaan) kotiin asti kun asutaan neljännessä kerroksessa. Tähän asti on päikkärit nukuttu kovassa kopassa joka on seissyt yksinään partsilla. Ja partsi on niin pieni ettei sinne välttämättä mahtuiskaan kokonaiset vaunut työntöaisoineen. Pitää sitten ehkä vaan alkaa nukuttamaan sisällä Ehkä siihenkin tottuu.

Kaivoin tämän ketjun esiin, kun äsken Maissia päiväunille laitaessa totesin että vaunun koppa on kohta aivan liian pieni. Toki asiaan vaikuttaa nämä pakkaset; paksu haalari ja makuupussi+viltti. Mutta mitä päiväunille tapahtuu kun vaunuista siirrytään rattaisiin eikä vauva enää mahdu koppaan? Meillä siis on aina nukuttu päiväunet ulkona parvekkeella, jossa unta riittää hyvin kolmeksi tunniksi. Jos pakkasen tai flunssan takia on jouduttu nukuttamaan sisälle, on unta riittänyt korkeintaan kahdeksi tunniksi.

Minusta kierrättäminen ei todellakaan ole "vanhaan tyytymistä", eikä meille myöskään raha-asia. Kuten askel sanoikin ylempänä, se että tavara on käytetty ei automaattisesti tee siitä huonompaa. Uutena meille hankittiin yhdistelmärattaat, koska autottomina käytämme niitä paljon. Halusin myös tietyn merkin tietyn mallin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut nekin ostaa käytettyinä jos olisin löytänyt haluamani. Pinnis ja hoitopöytä ostettiin Ikeasta koska sinne on meiltä lyhyt matka, eikä autottomana ole hirveän helppo ostaa isoja tavaroita käytettynä. Käytän myös huuto.nettiä josta aloin bongaamaan tarvikkeita (leikkimatto, sitteri, imetystyyny (ompelin uuden päällisen), pehmeä kantokoppa, rintapumppu jne) raskauden puolestavälistä. Lähes kaikki meidän vauvanvaatteet on ostettu käytettyinä, ne kun ei pahemmin kulu tässä vaiheessa, kun vauvat eivät vielä liiku. Bonuksena käytetyissä vaatteissa on huima valikoima verrattuna uusiin (ainakin jos haluaa pysytellä kohtuullisissa hinnoissa), ostapa jotain H&Msta, Lindexistä tms ja joka toisella vastaantulevalla vauvalla on samat vaatteet päällä. Kestovaipat olen ostanut uutena, koska olen löytänyt ne samaan hintaan kuin mitä käytetyistä pyydetään. Kierrätys ja turhan kuluttamisen välttäminen on meille elämäntapa. Minulle ei siis ole ehdottomia asioita jotka on pakko saada uutena, mutta käytetyn tavaran kunto ja laatu ovat ratkaisevia. Se mitä en taas ymmärrä lainkaan on vauvan ruuan laadussa pihtaaminen, tyyliin "ostan vaihtelevasti sitä merkkiä joka on halvinta", purkkiruuissa kun on selkeitä laatu- ja makueroja jotka vaikuttavat olennaisesti vauvan syömiselämykseen. Ja tuskin nämä vanhemmat valitsevat omat ruokansa vain hinnan perusteella?

Meillä käytössä Teutonian kova koppa johon olen ollut todella tyytyväinen. Yksi pointti jota en tajunnut ostaessa, mutta joka on ollut meille aivan ykkönen on se että tuommoisen kovan kopan jossa on kuomu, voi laittaa yksinään parvekkeelle päiväunien ajaksi. Asumme siis kerrostalossa eikä vaunuja saa kokonaisuudessaan ylös. Ei haittaa vaikka neiti nukahtaisi päikkäreille ulkona ollessa, kopan voi aina kantaa sisään ja uudestaan parvekkeelle (ei riisumista tai siirtoa parvekevaunuihin). Sama juttu jos ollaan vaan kotona, ei tartte erillisiä parvekevaunuja vaan kopan voi nostaa yksinään parvekkeen lattialle. Teutoniassa kova koppa vielä "seisoo" parin sentin päässä lattiasta muovisten korokkeiden päällä, joten ei haittaa vaikka parvekkeen lattia olisi märkä.

Eiköhän sen voi juuri noin tehdä. Lomarahoja vartenhan sä voit lähettää töihin sen kortin minkä olet saanut, mutta itse merkata tai sanoa heille että pidättävät enemmän (jos siis ajatus oli että maksat veroja vanhempainrahasta vähemmän ja palkasta sitten enemmän) ja haet sitten uutta verokorttia kun palaat töihin ja tiedät paljon tulet tänä vuonna tienaamaan? Veroprosenttiahan saa itse nostaa, ilman uutta korttia. Mikäli lomaa on paljon (mulla esim 60päivää+lomarahat) ja palkka+lomarahat maksetaan yhdellä kertaa kannattaa verokorttin valita verotustapa B, eli vain yksi vuosiraja, kuukausittaisen rajan sijaan. Muuten lomarahoista pidätetään suhteettoman iso osuus (toisaalta tää hoitais jo osaltaan palkkatulojen suuremman verotuksen).

Lisäkysymys: lasketaanko minun saama kotihoidontuki+kuntalisä perheen bruttotuloihin (eli vaikuttavatko ne hoitolisän saamiseen) vai ei?

Mietiskelen kotihoidontukea. Kelan sivulla lukee näin: "Tuki maksetaan kerran kuukaudessa jälkikäteen tuen saajan pankkitilille kuukauden viimeisenä arkipäivänä. Sitä ei makseta kuukautta lyhyemmältä ajalta." Jos minun vanhempainrahakausi loppuu 6.4. ja jään kotihoidontuelle, saanko ensimmäisen kotihoidontuen 30.4. vai 31.5. ? Ja jos olen kotihoidontuella elokuun puoleen väliin asti, saanko rahaa koko ajalta, vai lasketaanko aloituspäivästä vain täydet kuukaudet eteenpäin? Uskoisin että tuo lihavoitu lause tarkoittaa että jos on kodinhoidontuella alle kuukauden mittaisen ajan, ei ole oikeutettu tukeen, mutta ajattelin vielä varmistaa. Ja toinen kysymys koskien hoitolisää: mieheni on vuorotyössä ja kuukausitulot vaihtelevat suuresti. Miten Kela määrittelee perheen kuukausitulot?

Miten säilötte käytetyt vaipat ennen pesua? Meillä käytössä Fuzzit jotka käytön jälkeen huuhtelen vedellä kunnolla, siis imun ja kuoren erikseen. Sen jälkeen ne on matalassa vadissa oottelemassa pesua. Vaippoja pesen yleensä joka toinen päivä, mutta viime aikoina on märistä vaipoista lähtenyt kauhea katku vessaan josta haluaisin päästä eroon. Haju on ehkä ammoniakin ja ummehtuneen sekoitus. Pitääkö hankkia kannellinen astia, säilöä vaippoja vedessä, vai viritellä käytetyille vaipoille oma kuivausteline jotta ne eivät dunkkaisi? Kaikki vinkit ovat tervetulleet!

Saatin lääkäriltä lupa lopettaa rautalisä kun nyt 5kk iässä aloitetaan liha. Olen tyytyväinen, vaikka välillä varmaan vielä annankin pieniä rauta-annoksia, lääkäri sanoi että kyllä niistäkin hyötyä on.

Niin, meillä oli hb 115 kun lisä määrättiin, että onhan se alhainen. Lisäksi vauvoilla kai hb laskee syntymän jälkeen ja on alhaisimmillaan 8kk iässä, koska kasvu kuluttaa rautavarastoja nopeamin kuin uusia punasoluja ehtii syntyä. Lauantaina jouduttiin taas kakattamaan kun Maissi ei syönyt kunnolla ja arvelin että se johtuu ummetuksesta. Ja edellisestä kerrastakin oli kulunut 2 päivää. Mies näki ekaa kertaa miten kovana toisen vatsa on ja järkyttyi hieman. En olekaan antanut rautaa perjantain jälkeen ja tänään tuli taas ihan normaalit/valtavat liisterikakat ilman erityisiä vääntöjä. Olivat siis ekat tuon lauantain jälkeen. No, torstaina lääkäriin ja katsotaan sitten mitä tehdään. Ehkä annosta voisi pienentää että löytäisi sopivan määrän kovettamatta vatsaa liikaa. Kiitos minunkin puolesta sitruuna-vinkistä, pitänee kokeilla!

Vaikka Maissi syntyi viikolla 39+3 eikä mikään keskonen olekaan, saimme noin kuukausi sitten "tuomion" rautalisän aloituksesta. Syynä tähän oli pieni syntymäpaino (2,6kg ja 47cm) ja huono pituus ja painokehitys (4,5kk iässä painoa 5,2kg ja pituutta 60cm). Voitaisiko tässä ketjussa keskustella ja jakaa vinkkejä tämän tököttimen tiimoilta? Meillä syödään Niferexiä, annos tällä hetkellä 0,35ml, jonka annan lusikalla. Kun aine menee suuhun on Maissin ilme joka kerta todella järkyttynyt, enkä ihmettele, niin voimakkaasti se sorbitolista huolimatta maistuu raudalle. Rautalisän olenkin pyrkinyt antamaan päivällä vähän soseen syömisen jälkeen (ettei pahanmakuinen aine haittaisi sose-harjoittelua), juuri ennen lounasvelliä, että toinen saa pahan maun suusta pois. Miten te muut annatte lisän, ja miten olette suojanneet vaatteet? Musta tuntuu että tätä vauhtia joka bodyn kaula-aukko on kohta keltainen Onko kellään vinkkiä miten tahrat saisi vaatteista pois? Toinen ärsytys on lisän aiheuttama vatsan kovettuminen. Rautalisä aiheutta todella kovan kakan, jota Maissi saa naama punaisena puserrettua vain pienen kikkareen ulos. Kakka on aika mustaa ja pikku-kikkare rullaa yksinään vaipassa, vaikka ähkinnästä päätellen olisi odottanut täyslastillista. Sitten kastetaankin pumpulipuikko vauvaöljyyn ja kakatetaan loput ulos. Ja silloinkin tulee aluksi niin kovaa kamaa että pahaa tekee katsoa. Luumua meillä syödään noin purkki vuorokaudessa ja ilman rautalisää on kakka ihan löysää. Mua siis harmittaa tää asia tosi paljon ja aion puhua lisän tarpeellisuudesta lääkärin kanssa ensi viikolla kun mennään sairaalaan kasvukontrolliin. Jotenkin on ne lisäraudan hyvät puoletkin unohtuneet tän harmituksen kanssa. Ja eikös se värjää hampaatkin, kunhan niitä tulee?