Unensieppaaja

Rekisteröitynyt
  • Content count

    4
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Unensieppaaja

  1. Aamulla herätessään ei voi koskaan tietää mitä päivä tuo tullessaan ja millä mielin käy illalla nukkumaan. Voi olla, että päivä ei erotu mitenkään merkittävästi eilisestä tai sitä edeltävästä päivästä. On vaan tuttu ja turvallinen arki tuttuine ja turvallisine rutiineineen. Tai voi olla, että tapahtuu jokin yllättävä juonenkäänne ja kaikki muuttuu kertaheitolla tosi radikaalisti.. Keskiviikko oli mulle iltakahdeksaan asti aivan kuin kaikki muutkin päivät ruuanlaittoineen ja siivoamisineen. Illalla vietin laatuaikaa mieheni kanssa: syötiin hyvin ja juteltiin paljon. Yhtäkkiä mieleen muistui viimeöinen uni, jossa olin raskaana. Kerroin unesta ukolleni huvittuneena. "Siä OLET raskaana. Siä vaikutat ihan siltä". Sen sanottuaan mun hymy hyytyi. Ukolla on kuitenkin ennestään kolme lasta, joten kait se huomaa kun nainen odottaa lasta? Vähän hirvitti. Lähdin hakemaan R-kioskilta meille tupakkaa. Katse harhautui kortsujen vieressä oleviin raskaustesteihin ja mun oli vähän pakko ostaa myös sellainen. Kotona heitin ukolle tupakat ja marssin vessaan tekemään testiä. Testin tekeminen on aina yhtä pelottavaa. En uskaltanut hengittää, tuijotin vaan testipintaa kauhun lamauttamana, tuntui ettei aika kulu ollenkaan. Testipinta värjäytyi aluksi kokonaan punaisella. Sitten ilmestyi kontrolliviiva. Sitten testiviiva alkoi näkyä tosi haaleana (tässä vaiheessa mun sydän hakkasi ihan ylikierroksilla). Testipinta muuttui taas valkoiseksi. Kädet alkoi täristä, kun näin toisen viivan tulevan näkyviin aina vain selvemmin. Juoksin ukkoni luokse kiljuen "Kulta, arvaa mitä?" ja näytin testiä. Ukkoni halasi minua lujaa ja onnitteli. Miä itse olin aivan sokissa, en pystynyt puhumaan. En tiennyt oikein miten suhtautua. Olin aivan sokissa enkä muista loppuillasta mitään. ** Miä en vieläkään pysty ymmärtämään tilannetta kunnolla. Tunnen niin monia isoja tunteita samanaikaisesti. Miä olen kuitenkin vasta 20-vuotias ja minusta on tulossa äiti (älkää käsittäkö väärin, mulla ei ole mitään hinkua hyppiä baarista toiseen tai tehdä muitakaan hölmöjä teini-juttuja. Olen haaveillut äitiydestä, mutta suunnittelin sen vasta vuosien päähän). Abortti ei tule kysymykseenkään, ei mulla ole sydäntä päättää minun ja ukkoni lapsen elämää. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoitus: jos miä ehkäisystä huolimatta tulen raskaaksi, näin oli tarkoitus tapahtua. Olen hurjan innoissani, mutta myös pelkään aivan järjettömän paljon. Mun oloa helpottaisi, jos joku voisi kertoa ekasta raskaudestaan jotain. Mitä silloin ajattelit ja tunsit? Mitä pelkäsit eniten ja oliko pelko turhaa? Miltä tuntuu olla äiti ja mikä siinä on parasta? Kiitoksia jo nyt aivan hurjasti
  2. Joo, se on välillä vähän herkkä miäs
  3. Kiitos Me sovittiin ukon kanssa, että ollaan ihan hiljaa raskaudesta kolmannelle kuulle asti (ei uskalla vielä hehkuttaa, kun on raskaus vasta niin aluillaan), joten ei voi oikein kysellä keneltäkään tutulta neuvoja tai kertoa tuntemuksistaan. Aivan mahtavaa, että tällainen foorumi on olemassa!
  4. Mun oma ukkoni osasi olla tosi kannustava: Sain juuri tietää olevani raskaana. Se onnitteli. Halattiin pitkään ja oltiin vaan hiljaa. Sitten se sanoi: "Tavallaan vähän ällöttävää. Sun mahassa elää jokin. Ootko ikinä nähnyt yhtäkään Alien-leffaa?" Vähän nauratti