Pikkumymmeli

Juu ei varmaankaan ole vanhoihin uskomuksiin luottamissa, sillä tyttön on nyt 1v 4kk ja linea negraa edelleen havaittavissa. No, tosi haaleana enää, mutta kyllä sen vielä erottaa. Raskausaikana se olikin kyllä tosi tumma. Eipä se elämää juuri häiritse, mutta en sitä mitenkään erityisen nättinäkään pitänyt (synnytyksen jälkeen maha muistutti aikalailla pyllyä, kun mahan roikkui ja siinä oli vielä se linea negra vakona, eh )

Multa kiellettiin syöminen, vaikka synnytys kesti kaikkiaan 19 tuntia, ja tätä ennen olin syönyt vain pienen aamupalan. Nälkä oli, ja kova olikin! Synnytyksen jälkeen meille tarjoiltiin voileipiä ja mehua. Omat eväät olivat mukana (mm. paljon karkkia, pillimehuja ja hedelmiä), mutta ne jäivät syömättä juuri tuon kiellon takia. En edes tiedä miksi en niitä saanut syödä, ehkä varauduttiin leikkaukseen tai jotain?

Positiivisesti yllätti se, että kivut loppuivat heti syntymän jälkeen. Siis supistuskivut. Myös ihanat kätilöt yllättivät iloisesti. Muu sitten yllätti lähinnä negatiivisesti.. Mutta lopputulos oli tietenkin paras ylläri

Tulin valittamaan turvotuksesta. Nämä viimeiset viikot ovat olleet tuskaa turvotuksen kanssa, vaikka muuten hyvä olo onkin. Jalat ovat niin turvonneet että enää menee jalkaan miehen 6kokoa isommat crocsit. AAARGH! Hyvänä kakkosena tulee mielialanvaihtelut.. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan Niin ja jatkuva pahoinvointi oli kamalaa (nimim. 5kk saikulla rajun oksentelun takia), mutta onneksi sen on jo melkein kokonaan unohtanut. Mutta tämä turvotus..tiesin kyllä että turvotusta voi raskauden lopussa tulla, mutta että NÄIN paljon!? Nöööy.. Loppuviikkojen kärvistelyn voisin ihan mielelläni jättää välistä, kiitos

Yhdyn mielipiteeseen. Oon ihan varma että että mun eilinen hiusten värjäys oli vain positiivisesti terveysvaikutteinen koko perheelle. Ei äippä ressaa enää rumasta kuontalostaan On se ihmeellistä miten kivasti olevat hiukset voivat saadakin niin onnelliseksi Tukka hyvin, kaikki hyvin on täälläkin mottona

Kiitos neuvoista Lenni ja Tytyk, vaippalainaamo kuulostaa hyvältä, en ollut aikaisemmin kuullutkaan

Olen kiinnostunut kestoilusta ja mietin montakohan kestovaippaa vauvalle kannattaa hommata aluksi? Montako noin suurin piirtein tarvitsisi olla päivän tarpeiksi? *aloittelija*

Meillä odotetaan Nallekarkkia, mies keksi nimen ekassa ultrassa kun pieni tosiaan muistutti nallekarkkia Välillä puhutaan myös Jormapetteribirgittaursulasta (nämä siis vähiten nätit nimet mun mielestä), kun alkoi ärsyttää sukulaisten kyselyt tulevasta nimivalinnasta Kaverit ovat kutsuneet möykyksi, ja minähän loukkaannuin kun "se on paljon enemmän kuin pelkkä möykky, se on meidän LAPSI! Nyyh."

^ Ääääääää järkyttäviä kommentteja!! Onneksi mulle ei ole kommentoitu noin törkeästi, olisi jo entisiä tuttavia tuossa vaiheessa.. Toisaalta suurin osa lähipiiristä tiesi mun kovasta vauvakuumeesta, muuten olisi varmaansadellut enemmänkin tämän tyylisiä kommentteja.. Alko jo savu nousemaan korvista. Siis miten joku voi olla noin kamala? Ja vielä lääkäri?! Itellä on ollut rajua pahoinvointia, joka ei ole vieläkään täysin loppunut, mutta sentään en tiputukseen ole joutunut. Ja tää on ollut ihan kamalaa, en halua edes ajatella kuinka kamalaa on niillä jotka sinne sairaalaan joutuvat pahoinvoinnin takia! Ja kaiken kurjuuden päälle vielä tuollaisia kommentteja LÄÄKÄRILTÄ?! wtf?

Huoh. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Olen myös ajatellut että kummivalinta on aivan meidän perheen ja kummin välinen asia, eikä se muille kuulu pätkääkään. En ole muutenkaan ottanut kummiasiasta stressiä, kun emme kuitenkaan kuulu kirkkoon ja ajattelin ettei ihmiset edes odota että aikoisimme pyytää kummeja. Haluamme silti muutamaa todella läheistä ystävää pyytää kummeiksi. Nyt sitten alkoi kuitenkin ahdistaa kun olin saunomassa miehen siskon kanssa - jonka kanssa emme juuri pidä yhteyttä ja josta edes en perusta kovinkaan paljoa tietyistä syistä - ja tämä sitten ilmoitti että hän NIIIIIN innolla odottaa sitä että hänestä tulee kummi. Mitäpä minä siihen kuin hymisin epämääräisesti. No tuskin kuitenkaan suuttuu vaikka häntä emme kummiksi pyydäkään, mutta silti pisti vähän ahristamaan

(VUODATUSTA SEURAA:) No nyt kun näkyy maha, niin aika paljon tulee juuri tuota mahan koon sopivuuden arvostelemista. Eli kavereiden mielestä maha on hirveän pieni, kun taas anoppi ja eräs työkaveri kauhistelevat että onpa se jo suuri.. "Eihän näillä viikoilla nyt vielä kenelläkään näin iso maha ole!" Ja työkaverilta tuli kommentti että "kun sulla on sitä pahoinvointiakin ollut niin miten on mahdollista että maha näkyy noin hyvin". Olen siis ollut sairaslomalla nyt puolet raskaudesta rajun pahoinvoinnin takia, ja ei, paino ei ole noussut vaan tippunut muutaman kilon, mutta kuinka ollakaan se vauva kuitenkin kasvaa ja samoin maha. Hohhoi. Mua PELOTTAA palata takaisin töihin vauvamahan kanssa. Ei ne työkaverit vaan asiakkaat... Olen siis töissä pizzeriassa, ja asiakkaiden kommentit/palautteet ovat muutenkin monesti ala-arvoisia.. Joo ja kaikki miespuoliset kaverit miltei poikkeuksetta moikkaa mua "terve läski" kommentilla AINA (ja mulla bmi on sen 23, eli ihan normaali olen) heh heh tosi hauskaa, nyt ei vain oikein jaksa tuollaista huumoria kun muutenkin olo on välillä kuin valaalla Pinkdream: samoja jännittääkö/pelottaako-kysymyksiä olen kuullut myös kavereiltani "siis ajattele, se synnytyshän sattuu sitten ihan kamalasti ja paikat repee ja löystyy jajaja.." Aaargh. Kukaan näistä kyselijöistä ei ole edes synnyttänyt ollaan siis kaveripiirissä ensimmäisiä jotka saa lapsen (itse olen 21v). Paljon enemmän mua jännittää miten osaan olla sitten vauvan kanssa ja tuleeko musta hyvää äitiä.. Ja vielä se ottaa päähän kun olin ottanut possulenssurokotteen, niin miehen veli (lähes kolmekymppinen) totesi että niin senhän takia voi saada keskenmenon ihan keskiraskaudessakin! Jep. Kiitti vain Samalla reissulla appi taasen kysyi suoraan että oliko vahinko. Siis mitä?? Tästä lapsesta on helkutti haaveiltu monta vuotta ja harkittu tarkkaan ja hartaasti milloinka yritys alkaa. Meinasi päästä jo itku tuosta kommentista.. Anteeksi kauhea vuodatus. Tätä ketjua lueskellessa alkoi kaikki patoutumat vähitellen avautumaan

Meillä oli kihlajaiset just seuraavana päivänä plussan jälkeen ja ostin ittelleni alkoholitonta punkkua. Pahaahan se oli, mutta kun siitä teki sangriaa, niin ihan ok oli maku. Tarjosin jopa vieraille maistettavaksi niin eivätpä epäilleet mitään Tosin koko ajan oli joku valittamassa että juon liian hitaasti ja tarjoutu auttamaan tuputtamalla omia juomiaan... Baarissa tilasin "jonkun alkoholittoman karpaloisen drinkin", ja baarimikko teki upeimman drinkin minkä olen nähnyt! Siinä oli hirveästi kaikkia hedelmäpalasia ja jäähilettä upeessa isossa lasissa. Ja oli muuten hyvää! (Ja tuli halvaksi kun ei tarvinnut alkoholista maksaa.) Sitä sitten kaikki halusivat maistaa, ja kyselivät mitä tilasin kun halusivat itekki yhtä hyvän drinkin. Sainoin että "jotain karpaloista"

Voi vitsi on mahtavia ideoita täällä! Pitää alkaa heti suunnittelemaan omaa pakkausta herralle

Itse en tiedä yhtäkään tatuoijaa joka suostuisi raskaana olevalle tatuointia tekemään. Näin taitaa olla myös muualla maailmassa, mitä nyt olen tv:n ja tuttujen suusta kuullut. Ja itse todella odotan kiltisti siihen että on imetyskin ohi, vaikka onkin ollut kova tatuointi kuume jo kauan - vauvakuume kuitenkin voitti

^ Kiva Rakas kihlattuni halusi hemmotella mua teki eilen ihanaa fetasalaattia ja kerroin sitten että raskaana pitäisi välttää fetaa. -Ai miks vai? -Pastöroimattoman maidon takia. -Ai jaa, pitää sitten ostaa sulle sitä kevytmaitojuomaa. -?? Miksi ihmeessä? Miksi en vois sitä tavallista nyt juoda? -No ettei tuu sitä laktoosia! Aha. Ja mies on ravintolassa töissä Eihän tää nyt suoraan raskauteen liittyny, mutta nauratti kyllä eilen vähän...