tzi76

Mulla ei sattunut aukiolotutkimus, vaikka en ollut muistanut edes ottaa etukäteen sitä suositeltua särkylääkettä. Eihän se koskaan mukavaa ole, kun tuollaisia gynekologisia toimenpiteitä tehdään ja ronkitaan, mutta varsinaista kipua en tuntenut ollenkaan.

Minun äitini päätti mahdollisen tyttärensä (minun siis! ) nimen jo 14-vuotiaana. Kun hänen siskonsa sai lapsen, sisko oli sanonut, että haluaa käyttää nimen. Äiti oli todennut, että siitä vaan, mutta voit olla varma, että jos saan joskus tytön, annan tämän nimen kuitenkin. Tätini ei sitten laittanut tyttärelleen tätä nimeä etunimeksi vaan toiseksi nimeksi. Serkkuni toinen nimi on siis sama kuin minun ensimmäinen. Meille on tulossa poika, emmekä ole etunimeä kertoneet. Meillä oli valmiina myös tytön nimi ja mies sanoi heti, että sekin pidetään yhä salassa, jos joskus saisimme tytön.

Minulla ei auttanut oikein mitään, pahimmillaan en saanut edes vesitippaa pidettyä sisällä. Suosittelen menemään ajoissa nesteytykseen/tiputukseen sairaalaan! Se kuitenkin parantaa oloa, jos nestehukkakin jo alkaa vaivata.

Lämmintä mustaherukkamehua on nyt mennyt ihan mukavasti.

Minä jouduin kertomaan, kun viikkoja oli 8 täynnä. Pahoinvointi oli niin suurta, että jouduin olemaan pitkään pois töistä ja sairaalassakin.

Kolmen vuoden yrityksen ja odotuksen jälkeen nyt olen raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Koska kirkkoon kuulumme, meille tulee ristiäiset

Näin se on!

Mielestäni yksi lapsettomuuden suurimmista tragedioista on ollut se, että kateuden ja katkeruuden tunteet, jotka ennen olivat niin vieraita ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Toisaalta oli lohduttavaa huomata, että ne olivat normaaleja tunteita, joita muutkin lapsettomat kokivat. Ei sitä oikeasti toivo toiselle pahaa, mutta olo on vaan niin järkyttävä. musha85: Oli kyllä tökerösti sanottu sanottu hoitajalta. Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta, jos toista lasta ei tunnu kuuluvan, mutta yritysaikanne ei oikeasti ole vielä pitkä, jos ymmärsin oikein, että tämän vuoden tammikuusta olette yrittäneet. Varmasti sitä pettyy jo tuossakin vaiheessa, mutta ei teidän kuitenkaan sitä sekundaarista lapsettomuuttakaan tarvitse vielä murehtia. Itse olen nyt ensimmäistä kertaa raskaana, takana on kolmen vuoden yritys ja lapsettomuushoidot ja kaikki toivo tuntui jo olevan mennyttä. Lapsettomuus on kyllä jättänyt jälkensä ja pelot ovat suuria edelleen. Päivä kerrallaan.