Anisha

Jäsen
  • Content count

    13
  • Joined

  • Last visited

About Anisha

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Anna S. vielä piti kommetoida tuota kirjoittamaasi: "Kiva lukea, miten muilla on nimiäisiä vietetty. Meillä asia ei ole vielä ihan ajankohtainen, mutta ehkä aiheesta voisi kohta avata keskustelua. Me kun kuulumme mieheni kanssa "tavan vuoksi" evl-kirkkoon, ilman mitään hengellistä vakaumusta. Itselleni kirkkohäät ei vielä tuottanut varsinaista ongelmaa (vaikka mietin kylllä siviilivihkimistä vaihtoehtona jonkin verran), mutta jotenkin ajatus siitä, että liittäisin vauvani ylipäätään mihinkään uskonolliseen yhteisöön jotenkin "automaattisesti" tökkii... Minusta olisi mukava ajatella, että hän saa sitten aikanaan itse päättää, mihin haluaa kuulua tai olla kuulumatta. Olisi kuitenkin mukava järjestää jonkinlaiset juhlat vauvan kunniaksi. Ja haluaisin myös lapselleni kummit "omiksi aikuisiksi", ja minusta olisi jotenkin juhlallisempaa, jos nämä kummit sitten julkistettaisiin jotenkin." ... me kuuluimme myös aikaisemmin "tavan vuoksi" kirkkoon. Myöhemmin erosimme kirkosta. Naimisiin mentiin kaukomailla rannalla ja kirkkohäät eivät koskaan ole olleet muutenkaan "haaveena". Ajattelen samoin kuin sinä: mielestäni on myös hienoa se, että me annamme HÄNELLE mahdollisuuden itse myöhemmin päättää, mihin haluaa kuulua ja mihin uskoa. Tuemme häntä siinä sitten. Juhlat halusimme kuitenkin hänelle järjestää, tavallaan "tervetuloa maailmaan!" juhlat enemmän kuin nimen ympärille keskittyvät. Ja näin teimme. Rennot juhlat, meidän näköiset. Suosittelen! Kummitodistuksen tein itse, netistä löysin tekstin jota hieman muokkailin. Nimiäispäivänä otettiin kummikuvat ja allekirjoitettiin kummitodistukset (1 kpl kummeille ja 1kpl jäi vauvalle).
  2. Meillä vietettiin nimiäisiä kotona. Koko lähisuku koolla, 46 hlöä. Ei puheita eikä sen kummempia ohjelmanumeroita, vaan rentoa yhdessäoloa. Tytöllä oli suvussa kiertänyt kastemekko päällä (vaikka ehkä jonkun mielestä tämä voi olla väärin mutta meidän mielestä ei). Puutarhaan istutettiin miehen kanssa nimiäispäivän kunniaksi kirsikkapuu. Aurinko paistoi ja lippu liehui lipputangossa, pihalle oli pystytetty teltta sateen varalta. Paljon kukkia joka paikassa. Haltijakummien kanssa allekirjoitettiin kummitodistukset. Otettiin paljon kuvia ja nautittiin pöydän antimista. Lopuksi avattiin lahjat. Nimiäiskutsussa oli vauvan koko nimi, joten sen kaikki jo tiesivät. Se olikin kiva homma, koska nyt muistoksi jäi paljon kortteja yms. missä lukee vauvan nimi, tervetuloa maailmaan yms yms...
  3. Antaisin, ehdottomasti, todella kauniita nimiä löytyy
  4. lapsi sai isän sukunimen vaikka minun on harvinainen, mutta mulla on 2 veljeä, joten ei nimi luultavasti häviä kokonaan... voihan tyttö sitten halutessaan myöhemmin muuttaa sukunimensä mikäli haluaa.
  5. Sama homma eli kansainvälinen adoptio kiinnostaa edelleenkin, vaikka saatiinkin juuri biolapsi. Edelleen samaa mieltä siitä ettei oman lapsen todellakaan "tarvitse olla omaa verta".
  6. Hyvä aihe, mielenkiintoista luettavaa, kiva huomata että tää oma arki on näköjään aika "normaalia" : ) Pitääpä kirjata ylös puuhasteluja muutama päivä! Hyvä aihe myös tytön päiväkirjaan, jota kirjoitan hänelle, ajattelin antaa sen lahjaksi hänelle esim sitten kun täyttää 18v tms. Olen kirjannut siihen kaikenlaisia pieniä ja suurempia tapahtumia matkan varrelta... Uskomatonta miten moni asia unohtuukaan jos ei niitä merkkaa ylös!
  7. Vietettiin nimiäisiä, kaunis muisto jäi juhlasta! Aurinko paistoi ja paikalla oli koko lähisuku, 46 ihmistä! Ensimmäiset nimiäiset meidän suvuissa, me emme (enää) kuulu kirkkoon, joten aina aikaisemmin suku on "tottunut" ristiäisiin. Rento, "meidännäköinen" juhla, niinkun mielestäni pitääkin olla.
  8. Ekassa ultrassa kätilö veikkasi poikaa, rakenneultrassa tyttöä, 4d ultrassa 99,9%varmuudella tyttö, ja tyttö tuli!