Minki

Jäsen
  • Content count

    31
  • Joined

  • Last visited

About Minki

  • Rank
    Tavis
  • Birthday 12/18/81

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Kyllä mulla ainakin oli ihan kaikenlaisia raskauden oireita tuulimunaraskaudessa ja vieläpä tosi vahvana!! Järkyttävän huono olo ja rinnat tuntui siltä kuin ne repeis irti :/ Ja paljon muutakin.
  2. Mulla ei ole ainakaan aavistustakaan, en tiedä jos mitattiin vai ei..hieman on huonot muistikuvat yksityiskohdista siltä päivältä kun tuomio tuli Toivottavasti teillä on kaikki kunnossa Empsu!
  3. Kiitos mimosa! Eihän näitä kenellekään toivo ei..elämä vaan osaa olla joskus epäreilu.
  4. Tunnen. Joitakin kohtaan enemmän ja joitakin kohtaan vähemmän. Haikeus on myös tuttu tunne ja sen seuraksi tulee usein suru. Hirmuisesti tunteita voikin aiheuttaa tämä oman lapsen toivominen, yrittäminen ja epäonnistuminen.
  5. "oman" tatuoijani kanssa joskus asiasta keskustelin ja hän sanoi, ettei suostu tekemään raskaana olevalle kuvaa. Syitä tässä onkin jo edellä mainittu Hingun tässä neljättä kuvaani vielä kun en ole raskaana..toki jos sellainen tuuri käy että raskaaksi sattuisin tulemaan niin kuvan otto siirtyy hamaan tulevaisuuteen taas.
  6. Osanottoni kaikille keskenmenon kokeneille Itselleni huono tuuri on sattunut kohdalle kahdesti, ensimmäisellä kerralla tuulimuna viikoilla 10+ ja toisella kerralla keskeytyi ihan spontaanisti suunnilleen samoilla viikoilla, vähän aiemmin. Nyt pelottaa jos tulen raskaaksi. Pelkään seksiä. Haluaisimme lapsen, mutta en tiedä jos kestän uutta pettymystä, olemme olleet ilman ehkäisyä kuitenkin jo kolmisen vuotta ja nuo kaksi keskenmenoa ovat ainoat tulokset. Pikkuhiljaa vaan.. ehkäpä se haikara löytää meidätkin vielä.
  7. Mulle ihanin tapa reagoida oli eräs ystäväni joka kuultuaan surustamme tuli oven taakse, antoi kaksi suklaalevyä ja lämpimän halauksen ja lähti pois. Muuta ei tarvittu. Hän tiesi että sattuu. Puhuttiin myöhemmin kun olin paremmassa kunnossa. Tökeröjä juttuja kävi paljonkin, kuten "sä oot vielä niin nuori että kyllä sulla on vielä aikaa uusi tehdä", "no se vaan ei ollu valmis maailmaan", "turha jäädä suremaan, kaikella tapahtuvalla on syynsä" jne jne. Sillä hetkellä se sattuu enemmän kuin mikään ja siihen ei auta se onko vielä nuori vai ei.. varsinkaan kun se raskautuminen ei muutenkaan ole ollut helppoa, nimim. kolme vuotta ilman ehkäisyä.. Tosin kaikki me ollaan erilaisia. Mikä on hyvä yhdelle ei ole sitä ehkä toiselle.
  8. Minulla on edelleen vaikeaa iloita muiden raskauksista, olen todella kateellinen ja surullinen. Viimeisin keskenmenoni tapahtui tammikuussa, joten toipumisaikaa on ollut reilusti.. silti vaan surettaa. Yhdestä ainoasta tuttavan raskaudesta olen pystynyt oikeasti iloitsemaan ja se tapahtui tänään Tuntui yllättävän hyvälle olla aidosti onnellinen toisen raskaudesta. Ehkäpä se meilläkin vielä joskus onnistuu..
  9. Mulla todettiin tuulimuna viime vuoden heinäkuussa. Olin viikoilla 10+. Voin tosi huonosti ja raskausoireet oli ihan valtavat kipuineen, oksetuksineen ja turvotuksineen, kunnes aloin tiputtelemaan. Se kesti vain hetken ja loppui ja huokaisin. Muutaman päivän päästä tiputteli taas ja varasin ajan ultraan. "ei täällä kyllä mitään sikiötä oo", mitään muuta se lääkäri ei mulle sanonut. Ei pahoittelua, ei varovaisuutta, ei mitään. Töks vaan. Itkin ja itkin, yritystä oli kuitenkin pari vuotta takana. Lääkäri käski mennä kotiin ja odottaa että tulee aika sairaalaan. Odotin..ja odotin..ja koko ajan raskausoireet vain jatkuivat, aamuisin unohdin joskus ettei vauvaa tulekaan ja kirosin oloani, kunnes muistin ja itkin taas. Viikon odotin ja soitin sairaalaan, että onko tätä nyt pakko venyttää kun pahalta tuntuu muutenkin, johon vastaus oli, että "sä olisit voinu tulla vaikka silloin heti tänne kun sulla on sellanen lähete täällä"!! Ai kiitos, mun käskettiin odottamaan että TE otatte yhteyttä.. Sairaalassa sain esilääkityksen ja keskeytyslääkkeet mukaan otettavaksi parin päivän kuluttua. Neuvolatäti soitti ja kyseli kuulumisia..sairaalasta olivat unohtaneet soittaa hänelle ja ilmoittaa vaikka lupasivat sen tehdä mun puolestani koska olin niin hajalla. Ja taas itkin. Syytä en tuulimunaan saanut, muuta kuin että munasolussa oli varmaan jotain vikaa. Joidenkin ihmisien suhtautuminen tuulimunaraskauteen alkoi raivostuttamaan, he kun ilmoittivat mulle, että "mitä sitä suremaan kun ei siellä mitään lasta edes ollut"..jumaliste, mun kroppani oli raskaana, MINÄ olin raskaana ja uskoin siellä olevan lapsen ihan siihen ultraan asti. Ja taas itkin.. Anteeksi mahdollisesti sekava kirjoitus, kokemus tuntuu vieläkin pahalle ja ajatus vähän poukkoili. Voimia muille kokeneille!
  10. Liitynpä tänne minäkin. Ilman ehkäisyä ollaan oltu n. 3vuotta ja tuloksena on ollut yksi tuulimuna ja yksi keskenmeno tässä viimeisen reilun vuoden sisällä. Mitään hoitoja en ole aloittanut, olen jotenkin alkanut pelkäämään raskautumista, mahtaisinko kestää vielä pettymystä.. Mutta mukana kuitenkin!