Valrian

Aktiivijäsen
  • Content count

    389
  • Joined

  • Last visited

About Valrian

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

739 profile views
  1. Mulla on tyttö, miehellä poika, yhteinen toiveissa. Kummallekin on sama kumpi tulisi, mutta itse toivon ehkä miehelle tyttöä kun hänellä on jo poika ja itsellekin tyttö olisi tutumpi... mutta toisaalta itselläni kun ei ole poikaa, poika olisi vaihtelua. Eli ota tästä nyt sitten selvää mitä sitä toivoisi... Kun nyt vain saataisiin se vauva ylipäätänsä, sukupuolella ei väliä...
  2. Liki 170m2 omakotitalossa asutaan. Mun ja miehen lisäksi meillä asuu puolet viikosta mun 6,5v tyttö ja joka toisen viikonlopun miehen 9,5v poika. Makuuhuoneita on 4, joten vauvalle olisi hyvin tilaa...
  3. Sama juttu, en kysele mutta jos joku itse alkaa aiheesta puhua, voin kysyä lisäkysymyksiä ja jutella aiheesta enemmänkin. En tykkää, että itseltäkään kysellään tai asiasta millään lailla edes vihjaillaan.
  4. Mukana Monen muun tavoin muistan kuinka aktiivinen palsta oli esikoisen yrityksen, odotuksen, syntymän ja vauvavuoden aikoihin, 2011-2013, olisi kiva jos olisi taas...
  5. Minulla on ennestään tyttö ja miehellä poika. Itselle olisi ehkä mukava ajatus, että toinen lapsi olisi eri sukupuolta kuin ensimmäinen mutta toisaalta myös mies voi ajatella samalla tavalla. Vauvat ovat tietysti kaikki erilaisia, mutta tytön kanssa olisi tavallaan tuttua ja turvallista, poika olisi jotain ihan uutta. Tyttövaatteita minulla on ihan hullu määrä tallessa ja tytölle on mielestäni helpompi keksiä nimi, joten ehkä minulla on pieni toive kuitenkin tytön suuntaan. Miehen sukusoluthan sen loppujen lopuksi määrittää kumpi tulee ja koska miun miehellä on jo yksi poika, todennäköisempää on, että hänen toinenkin lapsensa on poika kuin tyttö. Joten loppupeleissä varmasti ihan sama... jos ja kun tulen raskaaksi, olen siis henkisesti valmistautunut siihen, että meille tulee poika.
  6. Onnea plussasta Laura27, toivottavasti pikkuinen pysyy matkassa. Kp 29/28 Eilen oli ihan viilipyttyolo mutta tänään taas takaraivossa paukuttaa, että testaa, testaa... Tosin kun mitään "kunnon" raskausoireita ei ole, niin en vaan jaksa uskoa, että olisi tärpännyt. Alkaa vaan masentaa testata turhaan, eiköhän niagarat kohta ala. Pessimisti ei pety...
  7. Tänään kp 28/28, edelleen ollut painon tunnetta ja pientä vihlontaa alavatsalla, menkoista tai menkkaoireista (turvotusta ja tiputtelua pari päivää ennen alkamista) ei tietoakaan ja hätäpäissä testasin perjantaina negan (kp25/28)... Pitää vain odotella, lupasin perjantaina itselleni etten nyt testaile ainakaan viikkoon eli en ennen kp 32 jos sinne asti päästään...
  8. Kp 20/28 outoja tuntemuksia ja painon tunnetta alavatsalla Kp 21/28 vihlovaa kipua ja painon tunnetta, epäilen kiinnittymisyritystä Kp 22/28 juilintaa ja painon tunnetta koko päivän, vahva olo, että alkio yrittää kiinnittyä Kp 23/28 aamulla repivää kipua, joka helpottaa vasta särkylääkkeellä ja levolla, fiilis siitä, että jos alkio yritti kiinnittyä, nyt se lähti irti enkä ole raskaana... Ko 24/28 pientä juilintaa ja painon tunnetta, mitkä ei ole kyllä normaaleja menkkoja edeltäviä tuntemuksia (eikä pitäisi vielä tässä vaiheessa ollakaan mitään esioireita), silti vahva fiilis, että en ole raskaana... Muutama piinapäivä ja sitten tietää...
  9. Tjottaillaan... miulla on vähän ristiriitaiset fiilikset raskautumisesta (lähinnä pelkoja mikä kaikki voi mennä pieleen), joten en tiedä olisinko pettynyt vai helpottunut jos ei tärppäisi parissa ekassa kierroissa... nyt siis yk1.
  10. ^ Riippuu varmasti tilanteesta (rahoittajan ja yliopiston käytännöstä). Työkaverilla oli pari vuotta sitten tilanne, että jäi vanhempainvapaalle kesken projektin ja projektirahan ajankohtaa ei pystynyt siirtämään vaan se ohjattiin muiden projektilaisten käyttöön. Kaveri siis "menetti" oman osuutensa kun oli niin kauan poissa, että projekti oli hänen palatessaan loppunut. Sai onneksi yliopistolta jatkoa työsuhteeseensa kun oli väikkäri kesken... Toisaalta olen kuullut, että muutamalla post docilla on projektia ja rahoitusta voinut siirtää vanhempainvapaan vuoksi. Muissa kun projektiin sidotuissa työsuhteissa meillä on käytäntö, että vanhempainvapaa ei lyhennä sovitun työsuhteen kestoa eli jos saat 3 vuoden sopimuksen, ehdit olla vuoden töissä, jonka jälkeen olet X ajan vanhempainvapaalla niin palatessasi on sopimusta jäljellä 2 vuotta. Itse olen tällä hetkellä post docina yliopiston rahalla vuoden loppuun, projektirahahakuja on pari käynnissä... Saa nähdä tuleeko jatkoa yliopistolta jos projektirahaa ei heru.
  11. Mullakin on väikkäriprosessi (onneksi) jo takanapäin, väittelin kauppatieteiden tohtoriksi vimme joulukuussa 2014. Aloitin väikkärin tekemisen virallisesti vuodenvaihteessa 2008/2009, tosin hidastahan se oli kaikkien opetus- ja projektihommien päälle... Menimme miehen kanssa naimisiin 2010, tulin raskaaksi reilun vuoden yrityksen jälkeen syksyllä 2011 ja esikoistyttö syntyi huhtikuussa 2012. Ennen äippälomalle jäämistä ehdin siis tehdä väikkäriä reilut 3 vuotta, jatko-opinnot olin suorittanut mutta nippukirjasta oli tällöin valmiina vasta 1/4 artikkelia. Olin vuoden vanhempainvapaalla ja sen jälkeen tein 6kk 40% työviikkoa. Syyskuussa 2013 palasin jatkamaan hommia täyspäiväisesti ja tyttö meni 1v 4kk vanhana päiväkotiin. Mies teki mun töihinpaluun jälkeen vuoden lyhennettyä (80%) työviikkoa, joten tyttö oli vain 4 päivää viikossa hoidossa. Yliopisto asetti väitöksen deadlinen vuoden 2014 loppuun, joten järjetön kiirehän siinä tuli kun piti rutistaa vuodessa kasaan 3/4 artikkelia ja intro. Toki opetus- ja projektihommia oli tämän päälle silti sama määrä kuin kaikilla muillakin tutkijoilla/opettajilla. Ja toiminhan vielä siihen päälle yhden kansainvälisen konferenssin pääjärjestelijänä... Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että viime vuosi oli elämäni rankin. Akateemisen työn, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen oli ihan kauheaa tuskaa kun mistään ei halunnut tai toisaalta voinut tinkiä. Jälkikäteen laskin, että tein viime vuonna 32:nä viikonloppua töitä ja iltaylityöt päälle laskettuna ylityötunteja tuli varmaan joku reilut 900. Kaiken lisäksi mies asui syksyllä 4kk töiden takia toisella paikkakunnalla, joten olin tytön kanssa viikot kahdestaan. Tämä pätkä oli viime vuonna kaikista rankin kun piti hoitaa yksin kaikki. Onneksi tyttö nukkui yöt hyvin, yöheräilyjen kanssa en olisi millään jaksanut. Mun arkipäivät noudatteli kaavaa: 8-16 töitä, 16-20 koti- ja harrastusjuttuja, 20-24 töitä. Viikonloppuisin kun mies oli kotona, olin aamupäivät töissä 8-13. Koska aika oli kortilla, piti tehdä valintoja sen suhteen mihin sen vähän vapaa-ajan käytti. Perhe ja tavoitteelliset harrastukset (juoksu ja fitness) oli ainoat, joihin päätin panostaa, muut sukulais- ja kaverisuhteet sai sitten tietoisesti kärsiä. Ainakin tuon vuoden aikana huomasi, ketkä olivat todellisia ystäviä ja jaksoivat ymmärtää ja tsempata kun en meinannut jaksaa ja ehtiä... Vaikka viime vuosi oli itselleni tosi rankka, täytyy sanoa, että lapsi kärsi tilanteesta varsin vähän. Tyttö kyllä tajusi, että olen paljon töissä mutta olin myös päivittäin paljon läsnä. Varmasti yhtä paljon kuin kuka tahansa työssä käyvä äiti. Ja hyvä puoli oli myös se, että isä-tytär-suhde vahvistui ja mies oppi pärjäämään tytön ihan eri tavalla kuin esim. vauva-aikana, jolloin pienimmästäkin asiasta soitettiin perään ja kysyttiin neuvoa. Konferenssimatkojen aikana mies oli onneksi vielä töissä meidän kotipaikkakunnalla, joten hän pyöritti työn kanssa perusarkea kotona. Minkäänlaista tukiverkostoa tai lastenhoitoapua meillä ei muuten missään vaiheessa ole ollut. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja lisäksi mun vanhemmat ovat itsekin vielä työelämässä ja miehen vanhemmat sen verran sairaita etteivät voi lastenhoidossa auttaa. Kahdenkeskeiselle parisuhdeajalle tai minkäälaisille arjen irtiotoille ei siis ole ollut mahdollisuutta mutta ihmeen hyvin parisuhdekin pysyi viime vuonna kasassa. Tänä keväänä olen nyt sitten tehnyt lyhyempää (6-7h) työpäivää ja ottanut vähän takaisin noita tehtyjä ylityötunteja. Lisäksi pidin jopa kahden viikon joululoman ja viikon hiihtoloman. Väsymys viime vuodesta on edelleen kova mutta eiköhän tämä ala tästä pikkuhiljaa tasoittumaan ja elämä asettumaan uusiin uomiinsa. Summa summarium, yhtään ei siis kaduta, että tehtiin lapsi kesken väitösprosessin vaikka työn ja perhe-elämän yhdistämisen rankkuus osittain yllättikin. Lapsi oli todella haluttu, samoin breikki työelämästä ja väikkärin tekemisestä. Odotusaika olikin töissä väikkärin osalta aikamoista lööbailua, tuleva vauva vain pyöri mielessä ja roikun kaiken ylimääräisen ajan vauvapalstalla. Nyt kun väikkäriprosessi on ohi ja tyttö täyttää parin viikon päästä 3-vuotta, meillä keskustellaan mahdollisesta toisesta lapsesta... Mies haluaisi jo toisen, itse en ole niin varma. Tuntuu, että kynnys toisen lapsen tekemiseen nousee koko ajan kun esikoinen kasvaa ja arki helpottuu... Iän puolesta ei nyt ole vielä kamala kiire tehdä mitään päätöksiä. Itse täysin juuri 30 (esikoisen syntyessä olin siis 27) ja mies 32.
  12. Olin sairaalassa neljä päivää ja yötä ja meikkasin ensimmäisen kerran vasta kotiinlähtöpäivänä.