Valrian

Aktiivijäsen
  • Content count

    360
  • Joined

  • Last visited

About Valrian

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

704 profile views
  1. Minulla on ennestään tyttö ja miehellä poika. Itselle olisi ehkä mukava ajatus, että toinen lapsi olisi eri sukupuolta kuin ensimmäinen mutta toisaalta myös mies voi ajatella samalla tavalla. Vauvat ovat tietysti kaikki erilaisia, mutta tytön kanssa olisi tavallaan tuttua ja turvallista, poika olisi jotain ihan uutta. Tyttövaatteita minulla on ihan hullu määrä tallessa ja tytölle on mielestäni helpompi keksiä nimi, joten ehkä minulla on pieni toive kuitenkin tytön suuntaan. Miehen sukusoluthan sen loppujen lopuksi määrittää kumpi tulee ja koska miun miehellä on jo yksi poika, todennäköisempää on, että hänen toinenkin lapsensa on poika kuin tyttö. Joten loppupeleissä varmasti ihan sama... jos ja kun tulen raskaaksi, olen siis henkisesti valmistautunut siihen, että meille tulee poika.
  2. Onnea plussasta Laura27, toivottavasti pikkuinen pysyy matkassa. Kp 29/28 Eilen oli ihan viilipyttyolo mutta tänään taas takaraivossa paukuttaa, että testaa, testaa... Tosin kun mitään "kunnon" raskausoireita ei ole, niin en vaan jaksa uskoa, että olisi tärpännyt. Alkaa vaan masentaa testata turhaan, eiköhän niagarat kohta ala. Pessimisti ei pety...
  3. Tänään kp 28/28, edelleen ollut painon tunnetta ja pientä vihlontaa alavatsalla, menkoista tai menkkaoireista (turvotusta ja tiputtelua pari päivää ennen alkamista) ei tietoakaan ja hätäpäissä testasin perjantaina negan (kp25/28)... Pitää vain odotella, lupasin perjantaina itselleni etten nyt testaile ainakaan viikkoon eli en ennen kp 32 jos sinne asti päästään...
  4. Kp 20/28 outoja tuntemuksia ja painon tunnetta alavatsalla Kp 21/28 vihlovaa kipua ja painon tunnetta, epäilen kiinnittymisyritystä Kp 22/28 juilintaa ja painon tunnetta koko päivän, vahva olo, että alkio yrittää kiinnittyä Kp 23/28 aamulla repivää kipua, joka helpottaa vasta särkylääkkeellä ja levolla, fiilis siitä, että jos alkio yritti kiinnittyä, nyt se lähti irti enkä ole raskaana... Ko 24/28 pientä juilintaa ja painon tunnetta, mitkä ei ole kyllä normaaleja menkkoja edeltäviä tuntemuksia (eikä pitäisi vielä tässä vaiheessa ollakaan mitään esioireita), silti vahva fiilis, että en ole raskaana... Muutama piinapäivä ja sitten tietää...
  5. Tjottaillaan... miulla on vähän ristiriitaiset fiilikset raskautumisesta (lähinnä pelkoja mikä kaikki voi mennä pieleen), joten en tiedä olisinko pettynyt vai helpottunut jos ei tärppäisi parissa ekassa kierroissa... nyt siis yk1.
  6. ^ Riippuu varmasti tilanteesta (rahoittajan ja yliopiston käytännöstä). Työkaverilla oli pari vuotta sitten tilanne, että jäi vanhempainvapaalle kesken projektin ja projektirahan ajankohtaa ei pystynyt siirtämään vaan se ohjattiin muiden projektilaisten käyttöön. Kaveri siis "menetti" oman osuutensa kun oli niin kauan poissa, että projekti oli hänen palatessaan loppunut. Sai onneksi yliopistolta jatkoa työsuhteeseensa kun oli väikkäri kesken... Toisaalta olen kuullut, että muutamalla post docilla on projektia ja rahoitusta voinut siirtää vanhempainvapaan vuoksi. Muissa kun projektiin sidotuissa työsuhteissa meillä on käytäntö, että vanhempainvapaa ei lyhennä sovitun työsuhteen kestoa eli jos saat 3 vuoden sopimuksen, ehdit olla vuoden töissä, jonka jälkeen olet X ajan vanhempainvapaalla niin palatessasi on sopimusta jäljellä 2 vuotta. Itse olen tällä hetkellä post docina yliopiston rahalla vuoden loppuun, projektirahahakuja on pari käynnissä... Saa nähdä tuleeko jatkoa yliopistolta jos projektirahaa ei heru.
  7. Mullakin on väikkäriprosessi (onneksi) jo takanapäin, väittelin kauppatieteiden tohtoriksi vimme joulukuussa 2014. Aloitin väikkärin tekemisen virallisesti vuodenvaihteessa 2008/2009, tosin hidastahan se oli kaikkien opetus- ja projektihommien päälle... Menimme miehen kanssa naimisiin 2010, tulin raskaaksi reilun vuoden yrityksen jälkeen syksyllä 2011 ja esikoistyttö syntyi huhtikuussa 2012. Ennen äippälomalle jäämistä ehdin siis tehdä väikkäriä reilut 3 vuotta, jatko-opinnot olin suorittanut mutta nippukirjasta oli tällöin valmiina vasta 1/4 artikkelia. Olin vuoden vanhempainvapaalla ja sen jälkeen tein 6kk 40% työviikkoa. Syyskuussa 2013 palasin jatkamaan hommia täyspäiväisesti ja tyttö meni 1v 4kk vanhana päiväkotiin. Mies teki mun töihinpaluun jälkeen vuoden lyhennettyä (80%) työviikkoa, joten tyttö oli vain 4 päivää viikossa hoidossa. Yliopisto asetti väitöksen deadlinen vuoden 2014 loppuun, joten järjetön kiirehän siinä tuli kun piti rutistaa vuodessa kasaan 3/4 artikkelia ja intro. Toki opetus- ja projektihommia oli tämän päälle silti sama määrä kuin kaikilla muillakin tutkijoilla/opettajilla. Ja toiminhan vielä siihen päälle yhden kansainvälisen konferenssin pääjärjestelijänä... Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että viime vuosi oli elämäni rankin. Akateemisen työn, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen oli ihan kauheaa tuskaa kun mistään ei halunnut tai toisaalta voinut tinkiä. Jälkikäteen laskin, että tein viime vuonna 32:nä viikonloppua töitä ja iltaylityöt päälle laskettuna ylityötunteja tuli varmaan joku reilut 900. Kaiken lisäksi mies asui syksyllä 4kk töiden takia toisella paikkakunnalla, joten olin tytön kanssa viikot kahdestaan. Tämä pätkä oli viime vuonna kaikista rankin kun piti hoitaa yksin kaikki. Onneksi tyttö nukkui yöt hyvin, yöheräilyjen kanssa en olisi millään jaksanut. Mun arkipäivät noudatteli kaavaa: 8-16 töitä, 16-20 koti- ja harrastusjuttuja, 20-24 töitä. Viikonloppuisin kun mies oli kotona, olin aamupäivät töissä 8-13. Koska aika oli kortilla, piti tehdä valintoja sen suhteen mihin sen vähän vapaa-ajan käytti. Perhe ja tavoitteelliset harrastukset (juoksu ja fitness) oli ainoat, joihin päätin panostaa, muut sukulais- ja kaverisuhteet sai sitten tietoisesti kärsiä. Ainakin tuon vuoden aikana huomasi, ketkä olivat todellisia ystäviä ja jaksoivat ymmärtää ja tsempata kun en meinannut jaksaa ja ehtiä... Vaikka viime vuosi oli itselleni tosi rankka, täytyy sanoa, että lapsi kärsi tilanteesta varsin vähän. Tyttö kyllä tajusi, että olen paljon töissä mutta olin myös päivittäin paljon läsnä. Varmasti yhtä paljon kuin kuka tahansa työssä käyvä äiti. Ja hyvä puoli oli myös se, että isä-tytär-suhde vahvistui ja mies oppi pärjäämään tytön ihan eri tavalla kuin esim. vauva-aikana, jolloin pienimmästäkin asiasta soitettiin perään ja kysyttiin neuvoa. Konferenssimatkojen aikana mies oli onneksi vielä töissä meidän kotipaikkakunnalla, joten hän pyöritti työn kanssa perusarkea kotona. Minkäänlaista tukiverkostoa tai lastenhoitoapua meillä ei muuten missään vaiheessa ole ollut. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja lisäksi mun vanhemmat ovat itsekin vielä työelämässä ja miehen vanhemmat sen verran sairaita etteivät voi lastenhoidossa auttaa. Kahdenkeskeiselle parisuhdeajalle tai minkäälaisille arjen irtiotoille ei siis ole ollut mahdollisuutta mutta ihmeen hyvin parisuhdekin pysyi viime vuonna kasassa. Tänä keväänä olen nyt sitten tehnyt lyhyempää (6-7h) työpäivää ja ottanut vähän takaisin noita tehtyjä ylityötunteja. Lisäksi pidin jopa kahden viikon joululoman ja viikon hiihtoloman. Väsymys viime vuodesta on edelleen kova mutta eiköhän tämä ala tästä pikkuhiljaa tasoittumaan ja elämä asettumaan uusiin uomiinsa. Summa summarium, yhtään ei siis kaduta, että tehtiin lapsi kesken väitösprosessin vaikka työn ja perhe-elämän yhdistämisen rankkuus osittain yllättikin. Lapsi oli todella haluttu, samoin breikki työelämästä ja väikkärin tekemisestä. Odotusaika olikin töissä väikkärin osalta aikamoista lööbailua, tuleva vauva vain pyöri mielessä ja roikun kaiken ylimääräisen ajan vauvapalstalla. Nyt kun väikkäriprosessi on ohi ja tyttö täyttää parin viikon päästä 3-vuotta, meillä keskustellaan mahdollisesta toisesta lapsesta... Mies haluaisi jo toisen, itse en ole niin varma. Tuntuu, että kynnys toisen lapsen tekemiseen nousee koko ajan kun esikoinen kasvaa ja arki helpottuu... Iän puolesta ei nyt ole vielä kamala kiire tehdä mitään päätöksiä. Itse täysin juuri 30 (esikoisen syntyessä olin siis 27) ja mies 32.
  8. Olin sairaalassa neljä päivää ja yötä ja meikkasin ensimmäisen kerran vasta kotiinlähtöpäivänä.
  9. Synnyttäminen teki juuri niin kipeää kuin uskoinkin. Kipu vaihteli ensimmäisten tuntien lievästä tosi kauheaan mutta oli kivunlievitysten avulla siedettävissä. Synnytys kesti reilun vuorokauden, joten ehdin miehen sanojen mukaan kokeilla melkein "huvipuiston kaikkia laitteita". Lämpö ja epiduraali auttoivat eniten. Avautumisvaihe (23h) oli ehdottomasti ponnistusvaihetta (1h 5min) kivuliaampi, vaikkei ponnistaminenkaan helppoa ollut niin kauhean kipeää se ei tehnyt. Ponnistin loppuvaiheessa täysin ilman supistuksia. Repeäminenkään ei tuntunut missään. Vaikka synnytys oli pitkä ja rankka, sanoin miehelle jo heti tikkaamisen jälkeen, että hyvin meni, traumoja ei jäänyt ja voisin varmasti synnyttää uudestaankin.
  10. Vauva syntyi rv 41+1, käynnistyi spontaanisti 41+0.
  11. Mun pt sanoi pomppimisesta, että hypyt kannattaa jättää pois kun alkaa itsestään tuntua epämukavalta (joillakin jo heti alkuraskaudesta) tai viimeistään silloin kun maha alkaa selvästi ja näkyvästi kasvaa ja tuntua urheilussa (samoihin aikoihin pitäisi viimeistään lopetella kun juoksun kanssa eli about rv 25 mennessä). Neuvolassakin sanottiin, että ensimmäisen kolmanneksen aikana sikiö on kohdussa niin hyvin suojassa, että käytännössä mikään (normaali) mitä itse tekee (huom, mitä on aikaisemminkin tehnyt!), ei voi vahingoittaa lasta. Noniin, täällä on rv41 menossa ja nyt rapsahti sitten viimein neuvolasta urheilukielto. Viime sunnuntaina rv 40+4 kävin vetämässä (tällä erää) viimeisen salitreenin, ei lainkaan paha. Jos vauveli ei tajua syntyä itsekseen, perjantaina meidät otetaan sairaalaan sisään ja aletaan miettiä käynnitystä (41+2).
  12. Hanuli: Mulle omaohjaaja sanoi salitreenista ja kahvakuulailusta, että kaikkia liikkeitä, mitkä ei tunnu pahalta, voi jatkaa synnytykseen saakka. Lukuunottamatta tietysti suoria vatsalihaksia.. Ne jätin pois raskauden puolivälin paikkeilla kun masu alkoi selvästi kasvaa. Sivuttaisia vatsoja ja kylkiä olen edelleen tehnyt varovasti, samoin hooveria. Itse vaihdoin salitreenissä laitteista irtopainoihin sitä mukaan kun laitteet alkoivat tuntua ikäviltä ja maha tuli tielle... Monissa laitteissa huomasi selvästi sen, että vaikka liikkeen oli tarkoitus kohdistua esim. yläkroppaan niin istuessa voimaa haki automaattisesti lantionpohjan ja kohdun lihaksistosta mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu raskaana ollessa. Irtopainojen ja kahvakuulan kanssa tällaista ongelmaa ei ole vaan omaa kroppaa, tasapainoa ja "voiman lähdettä" on helpompi kontrolloida. Jotkut sanovat, että raskaana ollessa ei kannattaisi maata pitkiä aikoja selällään, sillä silloin kohtu ja vauva voivat painaa sisäelimiä ja sekä äidin että vauvan verenkierto voi heiketä. Mutta senkin tuntee kyllä itse pahoinvointina ja näkee muutoksina omassa sykkeessä. Itse olen pystynyt koko raskauden ajan jumppamatolla selällä maatessakin tekemään esim. lantion nostoja ja erilaisia liikkeitä kahvakuulalla. Nämä on varmasti tosi yksilöllisiä juttuja. Pitää vain kuulostella ja tunnustella omaa oloaan niin hyvin menee. Tsemppiä treenailuihin!
  13. En muista olenko jo jossain vaiheessa ketjuun vastaillut mutta päivitetäänpä tilannetta... Harrastin siis ennen raskautta paljon liikuntaa (vähintään 10h/vk), mm. kuntosalilla käymistä, kahvakuulailua, spinningiä, juoksua ja erilaisia ohjattuja jumppia (mm. bodypump ja -balance). Noin rv18 asti jatkoin kaikkia harrastuksia normaalisti, mitä nyt pahoinvointi viikoilla 5-10 hieman rajoitti... Viimeisen juoksulenkin taisin tehdä rv19. Pari viikkoa myöhempäänkin olisin voinut juoksemista vielä jatkaa mutta tuossa vaiheessa lopetin ihan varmuuden vuoksi. Puolimaratonin olisin pystynyt varmasti juoksemaan vielä noille viikoille asti. Jossain rv20 paikkeilla masu alkoi olla bodybalancessa vähän tiellä enkä taipunut enää kaikkiin asentoihin, joten jätin sen kalenterista pois. Muita harrastuksia olen jatkanut normaalisti edelleen, nyt on siis menossa rv 37 ja 4-5 krt viikossa käyn edelleen urheilemassa, pääasiassa kuntosalilla, kahvakuulailemassa ja spinningissä, ohjatuissa jumpissa en enää niinkään. Lisäksi kuljen kaikki lyhyemmät (10-45min) matkat kävellen ja miehen kanssa haikkaillaan viikonloppuisin lähiympäristössä ja -metsissä. Liikuntamäärät ovat aikaisempaan verrattuna pienentyneet, entisen 10-15h sijasta urheilen n. 5-8h viikossa. Tämä tosin on ollut oma valinta, olen pyrkinyt nyt raskausaikana vain ylläpitämään kuntoa, en niinkään kehittämään. Lihaskuntoharjoittelussa painot olen pitänyt ennallaan ja kestävyysharjoittelussa tarkkailen aktiivisesti ettei syke nouse liian korkeaksi. Mutta kovaa olen treenannut koko ajan, kroppa kyllä reagoi ja varoittaa jos tekee liian kovaa. Eli jos raskautta edeltävä peruskunto on hyvä ja urheilu tuntuu hyvältä niin suosittelen kaikkia odottajia liikkumaan niin pitkään kun mahdollista. Virkistää mieltä ja kehoa ja auttaa varmasti myös synnytyksessä ja sen jälkeisessä palautumisessa... tai ainakin toivottavasti, parin viikon päästä näkee omalla kohdalla miten käy.
  14. Mekään ei olla miehen kanssa facebookiin kirjoitettu mitään tulevasta vauvasta. Tärkeimmät ihmiset tietävät asiasta muutenkin. Vauvan syntymästä varmaan sitten ilmoitetaan tai joku lisätään kun kotiudutaan sairaalasta. Tai sitten hehkutan kun äitysloma alkaa... Tarkkasilmäisimmät tutut ovat miehen faceseinältä ehkä pystyneet rivien välistä tulkitsemaan, että meille on perheenlisäystä tulossa, sillä joissakin kavereiden (jotka raskaudesta tietävät) kommenteissa viitataan vauvoihin. Kaikenlainen vihjailu ja "kohta tapahtuu jotain mahtavaa" "mulla on salaisuus, ihkuti ihkuti" -tyyliset jutut on ihan saamarin raivostuttavia. Eikö voi sitten kertoa suoraan...
  15. * Vatsasi on levinnyt sivulle. * Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. * Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. * Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. *Olit yhdynnässä muutamaa päivää * Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. ennen ovulaatiota. * Viiva vatsassasi päättyy napaan. * Viiva vatsassasi jatkkuu aina rintojen korkeudelle. * Vauva potkii hillitysti. * Vauvan potkut ovat voimakkaita. *Edellinenkin lapsesi on tyttö. * Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. * Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. * Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina. * Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. * Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. * Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. * Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. * Kätesi on aiempaa pehmeämmät. * Kätesi kuivuvat helposti. * Vauvasi sydämen syke on yli 140. * Vauvasi sydämen syke on alle 140. * Olet normaalia kiukkuisempi. * Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. * Vauvasi hikottelee usein. * Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. * Ikenet verestävät odotusaikanasi. * Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. Vähän kumpaakin näköjään... tyttöä kuitenkin veikkasivat ultrassa, saas nähä osuiko oikeaan...