ester

Aktiivijäsen
  • Content count

    471
  • Joined

  • Last visited

About ester

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 07/04/89

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Tampere
  1. Pakko kirjoittaa tänne kun tuntuu että pää hajoaa. Meille on nyt toinen lapsi tulossa ja esikoista odottaessa muistan että raskauden jälkimmäinen puolisko oli ihan hirveää tunnemyrskyä. Olin ihan varma että mies pettää ja on jättämässä minua, kaikki ihmiset tuntuivat vihaavan ja välttelevän ja koko maailma oli tosi synkkä. Mulla on aina ollut tuota samaa kaamosmasennusta josta aamuaurinko kirjoitti ja tämä raskausolo on juurikin sitä moninkertaisena. Mitään apua en ole siihen koskaan myöskään hakenut koska olo on aina kevättä kohdan kohentunut. Raskaudenaikaista en jotenkin tunnistanut viimeksi kun olin ensimmäistä kertaa raskaana ja siihen olotilaan liukui tosi huomaamatta. Ohi tämä olo meni pikkuhiljaa kun vauva oli syntynyt ja esikoisen ollessa vuoden ikäinen mulla meni jo tosi lujaa ja mieliala oli todella korkalla koko ajan. Nyt on menossa rv 24 ja kolmisen viikkoa on ollut pelkästään ahdistunut olo. Joitain enteitä tästä oli jo ihan alkuraskaudesta saakka, mutta jotenkin en uskonut että se siitä pahenisi, vaan kuvittelin että hallitsen tämän tunteen kun se on jo tuttu ja tiedostan mitä se on. No en ihan hallitse. Viikon ajan on ollut niin ahdistunut olo, että en pysty keskittymään mihinkään. Pelkkä television katsominen tuottaa hankaluuksia kun pää on niin jumissa ahdistuksesta. Lisäksi olen taas saanut takaraivoon sen tunteen, että mies pettää. Olen lihonut jo ihan kivasti ja tuntuu että hän ei pidä minusta enää yhtään vaan on koko ajan kehumassa muita naisia hyvännäköisiksi. Lisäksi hänen yksi naispuolisista ystävistään erosi juuri ja olen koko ajan tosi mustasukkainen heidän pitkistä keskusteluistaan. Mun kanssani mies kun ei ole viime aikoina kovin syvällisesti keskustellut. Ajatus siitä että miehen ja tämän ystävän välillä olisi jotain on ihan naurettava, mutta en silti voi olla olematta sairaalloisen mustasukkainen kun he juttelevat netissä illat pitkät. Normaalisti olisin iloinen että mies jaksaa olla ystävän tukena. Mies on tehnyt myös kaksi baarireissua lähiviikkoina ja en ole kummallakan kerralla nukkunut koko yönä, koska olen ollut varma että miehellä on toinen nainen siellä. (Todellisuudessa mies oli edellisen reissun ajaksi laittanut vasempaan nimettömäänsä sormuksen jotta saisi olla rauhassa. Emme ole kihloissa tai naimisissa joten meillä ei sormuksia normaalisti ole). Näin kirjoitettuna tämä hermoilu tuntuu tosi typerältä, mutta kokemuksena se on tosi ahdistava ja haittaa kaikkea normaalielämää. Tälläkin hetkellä rintaa puristaa ihan fyysisesti ja tähän tekstiin keskittyminen on tosi hankalaa. Voi olla että koko kirjoitus on tosi sekava... Pitänee yrittää ottaa neuvolassa puheeksi, tuo terkka vaan ei ole sellainen jolle mielellään aiheesta avautuisi.
  2. Mikä sidonta sopii parhaiten yli yksivuotiaan (alle 9 kiloisen) kantamiseen trikooliinalla? Ostin kirpparilta sekä trikoisen, että kudotun, mutta olen tuolla trikoisella tykännyt harjoitella ja sitä haluaisin ainakin alkuun myös käyttää. Oon koittanut köyttää tuota lasta lonkalle istumaan, mutta vaikka sidon kuinka tiukkaan niin se valuu lonkan alapuolelle! Lisäksi musta tuntuu, että liina ei tue tarpeeksi selkää. Jos tyttö nojaa taaksepäin niin kaatuu retkottamaan vyötärön varassa. Voi olla että nää mun ongelmat on vain harjoituksen puutetta, ostin liinat eilen... haluaisin nopeasti oppia, sillä vaikka tyttö on tykännyt liinassa istua, niin nämä kyytiin nostamiset, asennon korjailut ja liinan kiristelyt alkaa saada toisen jo hermoraunion partaalle.
  3. Entä kun mies ei ole moksiskaan? Minä odotin puolivuotiaan vauvan kanssa kotona aamusta asti että mies tulisi kotiin, koska ei kokenut keskenmenoa niin merkittävänä, että sieltä voisi lähteä kesken. Olin todella kipeä, mutta sain itse pakata vauvan kamat ja syöttää kun lähdimme vihdoin iltapäivällä ensiapuun. Jälkeenpäin emme puhuneet asiasta (noh, km sattui pari päivää ennen joulua, joten tuli muuta ajateltavaa) ja kun menin lääkäriin hakemaan tyhjennyslääkkeet, ei mies olisi millään halunut ottaa töistä vapaata vahtiakseen esikoista. Ei siis meinannut mennä kaaliin, että ne tyhjennyslääkkeet on pakko saada, ei sinne lääkäriin voi olla menemättä... Puoli vuotta km:n jälkeen kävi jonkun keskustelun yhteydessä ilmi, että mies ei edes muistanut enää koko keskenmenoa tai sitä että olin ollut raskaana. Mulla on siis tosi huolehtivainen ja ihana mies, mutta tämä juttu vähän kalvaa. Jotenkin keskenmeno ei vaan koskettanut miestä lainkaan, eikä tämä missään vaiheessa ymmärtänyt että olin todella kipeä. Suhtautui koko hommaan kepeämmin kuin siihen että mulla olisi ollut paha flunssa.
  4. Mulla meni itse synnytys olosuhteisiin nähden hyvin ja kätilöt oli todella mukavia ja ammattitaitoisia. Synnytysvastaanottoon en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Yritin selittää siellä, että olen todella kipeä ja olo on tosi sekava. En olisi halunnut esim. kävellä vessaan yksin tai ainakaan ilman valvontaa, koska silmissä musteni koko ajan. Siellä oli kuitenkin sellainen asenne kaikilla, että höpöhöpö, hyvin jaksat. Synnytys oli ensisynnytkseksi nopea (alle 7 tuntia) ja vasta jälkeenpäin uskottiin että oloni oli oikeasti ollut huono.
  5. Meillä mies on tupakoinut reilu kymmenen vuotta ja minä ehdin tupakoida viisi vuotta ennen kun aloin odottaa esikoista. Kun esikoisesta loppui imetys aloin poltella taas satunnaisesti ja sitten säännöllisesti, mutta koko ajan oli vähän sellainen olo että pitäis lopettaa. Nyt tuli taas plussa ja savuttomuus alkoi heti. Enää ei tee mieli tupakkaa (esikoista odottaessa teki) ja uskon, että kuopuksen synnyttyä en enää aloita Toisaalta kännitupakoinnin en usko loppuvan ikinä, mutta tuskimpa ihan kauhean usein tulee niitä kännejä vedeltyäkään kun on kaksi pientä lasta
  6. Tyttöä lupailee! Viimeksi tosin lupasi poikaa ja saatiinkin tyttö, joten saas nähdä
  7. Minäkin olen värjännyt ihan tuolla Dylonin värillä. Äitiyspakkauksen käyttämättömistä vaatteista tuli hyviä, mutta käytettyjen vaatteiden nukka värjäytyi tummemmaksi kuin muu vaate, eli niistä tuli ihan käyttökelvottoman rumia. Vaatteet eivät mielestäni ennen värjäystä vaikuttaneet nukkaisilta, mutta värjäys toi kyllä hirveän määrän nukkaa esiin En siis suosittele värjäämään käytettyjä vauvanvaatteita!
  8. Meillä on yksi lapsi, jolla on kaksi kummia. Toinen on miehen sisko ja toinen minun veljeni, joista kummallakaan ei ole omia lapsia ja molemmat ovat melko nuoria (parikymppisiä). Miehen siskon valitsimme, koska hän on myös tyttäremme serkun kummi ja olemme huomanneet hänen selvästi nauttivan kummiudesta. Tytärtämme hän hoitaa aina kun näemme ja kyselee kuulumisia sopivaan tahtiin. Ei aivan viikottain, mutta hän kuuleekin ison osan niistä muiden sukulaisten kautta. Lahjoja kummitäti ostelee merkkipäivien lisäksi muutenkin, lähinnä vaatteita kun löytää kivoja. Välimatkaa on parisataa kilometriä ja siihen nähden olemme kyläilleet puolin ja toisin ihan kiitettävästi. Tosin nyt kummi asuu Espanjassa, mutta on muistanut kortilla ja kysellyt tytön kuulumisia Veljeni valitsimme koska hän on veljeni ja juuri siinä iässä, että kummilapsi voisi tehdä hyvää aikuistumisen kannalta Toki halusimme myös tyttärelle miespuolisen kummin jonka kanssa voi tehdä hieman muutakin kuin tyttöjen juttuja. Veli asuu yli 300km:n päässä, mutta olemme häntäkin nähneet ihan kiitettävästi. Hän kyselee kuulumisia aika harvoin, eikä ostele ylimääräisiä lahjoja. Hän on myöskin aika arka oma-aloitteisesti pyytämään tyttöä syliin, mutta ottaa kyllä kun tarjotaan. Uskon että veljeni ei oikein tiedä mitä kaikkea kummin kuuluisi tehdä, sillä hänellä itsellään on suoraan sanottuna ollut ihan paskat kummit. Emme ole kummin tehtävistä oikein keskustelleetkaan, vaan toivon että asiat etenisivät omalla painollaan, jottei painostuksen tunnetta tulisi. Veljen kihlattu on vähän rohkeampi ottamaan tyttöä oma-aloitteisesti syliin ja hoidettavaksi, joten uskon että mallia katsomalla velikin oppii. Lasten kanssa hän osaa kyllä olla, sillä meillä on tytärtäni vuoden vanhempi pikkusisko, mutta kummina oleminen jostain syystä vielä arkailuttaa.
  9. Meillä opittiin t-kirjain nyt vajaan 8kk:n iässä! Jokelteluksesta alkaa jo muodostua sanoja kun toinen huutaa "Äitäääätäää!"
  10. Minä olen Pohjanmaalta ja meilläpäin ne ainoat lapset tuntuivat ala-asteaikana kyllä omituisilta. Kaikilla yhtä lukuunottamatta oli meidän luokalla sisaruksia, Useimmilla enemmän kuin yksi
  11. Mäpäs listaan myös jotain mitä tulee äkkiseltään mieleen: - Viikonloppumenot ei kiinnosta pätkän vertaa - Siivousinto! Sekaista saa olla, mutta siivoan ja järjestelen paljon. Epämääräisiä romukasoja meille ei ole kasaantunut pitkään aikaan - Oon ihan törkeen ujo enkä olis voinut kuvitellakaan puhuvani tuntemattomille tai meneväni paikkaan josta en tunne ketään. Nykyään uskallan jutella niitä näitä vieraille, myös silloin kun olen yksin (eli en tarvitse lasta "turvaksi". Näin oli vielä muutama kuukausi sitten.). Toisin sanoen olen sosiaalisempi ja avoimempi. - Huolehdin enemmän, mutta toisaalta uskallan odottaa elämältä enemmän. Ennen tytön syntymää olin ihan jumissa enkä tiennyt mitä elämältä pitäisi haluta. - Olen motivoituneempi pyrkimään töihin ja kouluun - Olen armollisempi itselleni. Olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja luonteeseeni. - Olen armollisempi myös muille. En tahdo puhua pahaa kenestäkään, enkä olla tarkoituksella ilkeä. - Pyrin enemmän ekologisiin ja eettisiin valintoihin. Tahdon ostaa lapselle käytettyä ja luomua.
  12. Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että voisi olla jokin hätä. Ajattelin sitä jo ennen kun luin tuon tekstisi lopun... Lapsen kohdalla se hätä ei välttämättä tarkoita mitään isoa ja vakavaa. Voi olla, että vanhemmat ovat vaikkapa riidelleet tai lapsi on kuullut heidän sanovan jotain mikä ei ole tarkoitettu hänen korvilleen. Toisaalta, jos lapsella on ollut pidempään vaikeuksia nukkua ja syödä, niin voi se vika olla muuallakin. Minä olisin ehdottomasti yhteydessä vanhempiin. Kannattaa sanoa että olet oikeasti huolissasi, etkä vaan ohimennen näitä mieti. Loppujen lopuksi kyse ei välttämättä ole mistään oikeasti vakavasta, mutta se saattaa silti painaa lapsen mieltä kovastikin, jos kenellekään ei voi/uskalla puhua. Muoks. Niin, ja meillä on viisivuotias, joka asuu äidillään ja on meillä (eli isällään) n. kerran kuussa pidemmästi. Jos jotain kurjaa sattuu (esim. riidellään jostain pienestä), niin se purkautuu aina itkuna ja ikävänä äitiin. Vähän nuorempihan tuo viisivuotias on kuin yhdeksänvuotias, vanhemmasta minulla ei valitettavasti ole kokemusta
  13. Vastasin, että vain kestoja. Kun neiti oli pieni käytimme kertiksiä siihen asti, että tämä saavutti kolmen kilon painon ja kestot olivat sopivia. Tyttö oli sairaalassa kaksi viikkoa, joten kotikertistelyä harrastettiin vain pari viikkoa. Nykyään kestoillaan aina. Kylässä, reissussa, öisin, ym.
  14. Meillä eka kerta taisi olla kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen. Mulle oli tehty eppari ja tikkejä oli useampi (tarkkaa määrää lääkäri ei suostunut kertomaan). Pari viikkoa synnytyksen jälkeen olin niin kipeä, etten juurikaan edes istunut, mutta kummasti ne paikat vaan parani äkkiä! Eka kerta sujui hienosti, mutta sen jälkeen meni pitkään ennen kuin alkoi tuntua miltään, aika lailla vain sattui pari kuukautta. Nykyään seksi on parempaa kuin ennen synnytystä ja sitä on myös useammin