Glee

Jäsen
  • Content count

    10
  • Joined

  • Last visited

About Glee

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Mäkin vastasin kyllä, vaikka näin on vasta nyt kolmannen lapsen kohdalla.. Ensimmäisen kohdalla tätä mahdollisuutta ei mun tietääkseni ollut, toisen kohdalla se ei ollut meille mahdollista, mutta nyt kolmannen (vielä syntymättömän) lapsen kohdalla mies odottaa tulevaa isäkuukautta kovasti!
  2. Tässä raskaudessa olen himoinnut eniten hedelmiä ja vihanneksia, salaattia ym.. Nam! Lisäksi keitettyjä kananmunia voisin syödä ihan rajattomasti. Leivonnaiset ja herkut - vaikka niitä syönkin - taas eivät maistu niin hyviltä kuin yleensä. Muita himoja on lämpimät suihkut! Voisin käydä monta kertaa päivässä jos vaan olisi aikaa.. (Viihdyn lämpimässä suihkussa kyllä normaalitilassakin.)
  3. Ensimmäisessä raskaudessa tehtiin yliaikaiskontrollissa kokoarvio käsin sekä ultralla. Arvion mukaan vauva ei ollut kasvanut kolmeen viikkoon yhtään ja painaisi 2800 g. Vauva kuitenkin oli kasvanut ja painoi syntyessään 3210 g. Tästä kokoarviosta aiheitui mielestäni turha käynnistys (sillä synnytys olisi todennäköisesti käynnistynyt kohdunsuun tilanteen perusteella lähipäivinä muutenkin). Toisessa raskaudessa painoarvio tehtiin viikkoa ennen syntymää vain käsin (ja sf-mitta huomioiden). Painoarvioksi kätilö heitti 3500 g. Vauva kuitenkin painoi 3990 g. Vaikka arvio heitti n. puoli kiloa, siitä ei ollut mitään haittaa, ts. ei vaikuttanut synnytyksen kulkuun mitenkään.
  4. Ensimmäisessä synnytyksessä sain vaikka en alunperin olisi halunnut. Synnytys käynnistettiin ja supistukset tulivat alusta asti peräjälkeen tosi voimakkaina. Kätilö kauhisteli pitkään supistuksia ja yritti käännyttää ottamaan epiduraalin. Itse kammoksuin enemmän piikkiä kuin supistuskipuja. Lopulta n. 7 tunnin jälkeen kätilö kauhistelun sijaan selitti miksi epiduraali kannattaisi ottaa, jonka jälkeen suostuin ja se kyllä ehdottomasti kannatti. Synnytys eteni vauhdilla kun pystyin vähän rentoutumaan (vaikkei se täysin kipuja vienytkään).
  5. Miten synnytyksesi käynnistettiin? Sain cytotecia kohdunsuulle. Synnytys käynnistettiin koska epäiltiin, että sikiö ei ole enään viimeisten 3 viikon aikana kasvanut (tämä osoittautui vääräksi epäilyksi). Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia? Olen kokenut sekä käynnistetyn että luonnollisen synnytyksen, ja niiden perusteella sanoisin, että mun kohdalla käynnistetyssä supistukset oli todella paljon voimakkaampia. Tai oikeastaan se ero oli siinä, että käynnistetyssä supistukset tuli ihan alusta asti yhtä kovina ja ilman taukoja (siis oikeasti kun edellinen loppui, seuraava alkoi). Kätilökin tuli moneen otteeseen kauhistelemaan mun supistuskäyriä. Ponnistusvaiheen lähestyessä en koe, että synnytyksissä olisi ollut niin paljoa eroa. Luonnollinen synnytys vaan eteni huomattavasti inhimillisemmin ja supistukset kovenivat ja tihenivät kunnolla vasta loppua kohden. Mun tapauksessa luonnollinen synnytys (järjestyksessä toinen) oli myös puolet lyhyempi. Täysin erilaisia nämä kaksi synnytystä ja nyt kolmatta odottaessa ehdottomasti toivon, ettei tarvitsisi käynnistää. Jos näin kuitenkin käy, tiedän että kyllä siitäkin selvitään. Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys? Onnistui. Kohdunsuun tilanne oli kypsynyt kyllä jo ennen käynnistystä ja varmaan sen takia synnytys käynnistyikin sitten oikein rytinällä, ja turhan kovilla supistuksilla. (Itse mietin, että olisi varmaan lähipäivinä käynnistynyt itsestäänkin..)
  6. Ensimmäinen raskaus: 168 cm / +10,5 kg / hieman alle keskikäyrän / 40+4 / 3210 g & 50,5 cm Toinen raskaus: 168 cm / + 7,5 kg / hieman alle keskikäyrän / 40+2 / 3990 g & 52 cm Ensimmäistä odottaessa vatsa oli pienen näköinen ulkoapäin ja sf-mitta meni keskikäyrällä. Oma olo oli tosi mukava, eikä vauvavatsa rajoittanut mitenkään. Vauvan paino arvioitiin synnytystä edeltäneenä aamuna 200 g liian vähäiseksi ultran, sf-mitan ja käsikopelon avulla. Toista odottaessa painoa tuli vähemmän, vatsa oli siro ja pieni ulkoapäin (vaikka sf-mitta olikin taas keskikäyrän tuntumassa), lapsivettä oli paljon ja istukka oli huomattavan iso (selvisi siis synnytyksen jälkeen). Tällöin oma olo oli kuitenkin tosi tukala lopussa. Kakkosen kohdalla viikkoa ennen synnytystä tehdyssä arviossa painoksi arveltiin 3500 g, apuna käytettiin sf-mittaa ja käsikopeloa. Puoli kiloa pieleen meni, vauva painoi siis 3990 g.. Nyt kolmannessa raskaudessa olen aika skeptinen sf-mitan avusta vauvan koon määrittäjänä ja yhtä skeptinen muiden tekemien kokoarvioiden paikkaansa pitävyyden suhteen. Neuvolan terveydenhoitaja totesikin, että olen luultavasti nyt kolmatta odottaessa itse paras arvioimaan vauvan kokoa varsinkin kun kaksi edellistä vauvaa ovat olleet syntyessään niin erikokoisia..
  7. Kävin muista syistä Diacorissa (en epäillyt olevani raskaana) ultrassa 5. viikolla. Silloin ei näkynyt mitään, vaikka kuitenkin olin tosiaan raskaana. Lääkäri epäili, että sillä kierrolla ovulaatiota ei olisi tapahtunut lainkaan ja siksi kuukautisiakaan ei kuulunut. Myöhemmin oksennettuani aamulla yllättäen tein testin ja selvisi, että olen raskaana. Edellisessä raskaudessa olin jo tehnyt testin ja menin ultraan viikoilla 6+jotain, sillä joidenkin lähteiden mukaan silloin sykkeen pitäisi jo näkyä. Ei kuitenkaan näkynyt, ei vaikka myöhemmin selvisi että kaikki oli kunnossa. Silloinkin kävin Diacorissa. Mitä pitemmälle jaksaa odottaa, sitä varmemmat tulokset saa (syke ym.).. Toki laitteilla ja paikallakin on varmasti väliä. Itse en kuitenkaan menisi alkuraskauden ultraan ennen 7. tai 8. viikkoa näiden kokemusten jälkeen. Tuntuu, että liian aikaiset ultrakäynnit aiheuttivat vaan turhaa huolta ja uuden käynnin..
  8. Mäkin olen käsittänyt, ettei yökuivaksi voi oppia/opettaa, vaan kyseessä on fyysinen kehitysvaihe. "Yökastelijoilla" yön aikaiset virtsamäärät ovat suurempia kuin muilla, mikä johtuu siitä, että virtsan eritystä vähentävää hormonia erittyy yöllä liian vähän. Kehityksen myötä yöllinen hormonimäärä lisääntyy, mistä johtuen virtsamäärä pienenee. Samanaikaisesti myös virtsarakon tilavuus kasvaa.. Terminologisesti olisi kaiketi oikein sanoa, että lapsi on yökuiva, kun kaikki yövirtsa mahtuu rakkoon, eikä vessakäynneille siis ole tarvetta. Toki jos on juonut normaalia enemmän tai on muuten normaalista poikkeava tilanne, voi yöllinen vessahätä yllättää. Mutta esimerkiksi meillä 5-vuotiasta ei luokitella yökuivaksi, vaikka hän pääsääntöisesti herääkin yöllä ihan itse vessaan. Lähdin kyselemään asiasta, kun poika, joka on ollut ilman yövaippaa 2,5 vuotiaasta lähtien (on kylläkin siitä saakka käynyt melkein joka yö vessassa heräten itse pissahätään), pissasi muutamia kertoja sänkyyn. Luulin, että kyseessä olisi jokin psykologinen juttu, mutta kuulemma siitä ei ole kyse (yökastelun syyt eivät ole psyykkisiä, vaikka niin ennen luultiin). Poika vaan oli alkanut nukkumaan sikeämmin, minkä vuoksi ei enää joka yö herännytkään itse vessahätään. Meillä tilanne on korjaantui sillä, että poika nukkui taas kevyempää unta ja heräsi itse. Toisinaan, jos hän on erittäin väsynyt, saattaa pissa kuitenkin tulla taas sänkyyn. Harkitsisin itse varmaankin lääkityksen aloittamista mikäli yökastelua tapahtuisi enemmänkin, sillä meidän tapauksessa vaipan laittaminen olisi pojalle todella nöyryyttävää nyt kun on ollut jo vuosia ilman ja muutenkin hyvin itsenäinen iso poika.. Tietoa yökastelusta ja sen hoidosta löytyy yokastelu.net -sivuilta!
  9. Täälläkin vatsan päälle on ilmestynyt jo alkuraskaudesta hentoinen karvapäällys. Kahden ensimmäisen raskauden aikana oli sama juttu, mutta silloin muu karvan kasvu mielestäni hidastui/väheni. Tällä kertaa esim. jalkakarvat kasvavat kuitenkin ihan samalla tavoin kuin ennen raskautta.. (Kaksi ensimmäistä ovat poikia, tästä kolmannesta ei tietoa..)
  10. Ajattelen asiasta aikalailla samoin. Lisäksi ulkonäkö ja luonne voivat muuttua niin merkittävästi "vauva-ajasta" esimerkiksi kouluaikaan mennessä, etten oikeastaan näe edes perusteita valita nimeä sen mukaan miltä vauva näyttää vastasyntyneenä tai ihan pienenä vauvana. Meillä toinen lapsista on ollut syntymästään asti ihan saman näköinen, mutta toinen onkin sitten muuttunut sekä ulkonäöltään että luonteeltaan 180 astetta... Molemmat ovat silti mielestäni ihan "nimensä näköisiä". Mielestäni nimet tavallaan muokkautuvat ajan myötä kantajiensa näköisiksi.. Ja voi jopa olla aika veikeää jos vilkkaan lapsen nimi on vaikkapa "Rauha". Itse en näe "assosiaatioristiriitaa" välttämättä ongelmana tai pahana asiana henkilön nimen yhteydessä.