Emni

Meillä on vm 2010 edget sport-rungolla, eli just sillä leveällä jarrulla. Lastentarvikeliikkeestä ostettiin Emmaljungan seisomalauta, niistä tuo tietty malli menee myös tuohon vanhaan sport-runkoon. Osa yleislaudoista saattaa myyjän mukaan sopia sporttiin, mutta ainakin bumprider-lauta ei mennyt niin näppärästi ja asettunut yhtä hyvin kuin Emmaljungan oma lauta. Vanhassa sport-rungossa kun se laudan kiinnitys tulee leveän jarrun takia aika kauas ja myyjän mukaan monien yleisseisomalautojen kiinnitys ei yllä sen jarrun yli kunnolla. Tästä syystä päädyttiin ostamaan Emmaljungan oma lauta. Hinta tuolle Emmaljungan omalle laudalle oli 74e.

Tämän päiväkirjan saa poistaa: http://www.vauva.info/foorumi/topic/7367-saa-poistaa/?p=789422

Meillä esikoinen alkoi rakenneultran jälkeen mennä mitoissa ja painossa laskettua aikaa edellä ja sf-mitta huiteli koko ajan yli yläkäyrän. Kätilö arveli joskus rv30+ tienoilla, että isokokoinen vauva on tulossa, samoin lääkäri sanoi käsikopelolla rv32 lähtien, että on nelikiloinen syntyessään. Rv 33 ultrassa meni vähän yli viikon edellä mittojen puolesta ja paino vastasi mittoja, arvio noin 4kg. laskettuna aikana. Rv37+jotain oli kokoarvioultra, jossa painoarvio laskettuna aikana 4,0-4,2kg. ja lantio kuulemma niin tilava, että varmasti mahtuu tuota isompikin vauva tulemaan alateitse. Tyttö syntyi 2pv lasketun ajan jälkeen ja oli 3214g. / 50cm. Vielä synnyttämään mennessä kaksi eri kätilöä kopeloivat päältä, että iso vauva tulossa (4,2kg.). Yllätys oli aikamoinen, kun ei se vauva sitten iso ollutkaan. Luultavasti mm. pitkät jalat olivat huijanneet ultrassa, kun tytöllä oli heti syntyessän kokopituuteensa nähden pitkät jalat, oli muuten aika sirorakenteinen. Myös edessä oleva iso ja nopeasti kasvanut kohtu huijasi, että vauva tuntui niin paljon isommalta. Kovinkaan paljon isompi ei kuulemma olisi mahtunut alateitse syntymään, nytkin tuli mukavat repeämät ja vauvan pää jäi synnytyskanavassa jumiin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä toisesta aikanaan sanotaan.

Meillä ikäeroksi tulee noin 4v. 2kk., mutta kouluvuosissa 5, koska esikoinen on joulukuun lapsi ja tämän tulokkaan laskettu aika menee alkuvuoden puolelle. Ennen esikoista toivoin useampaa lasta ja mielessä oli noin 3-4 vuoden ikäero. Luultavasti lapsiluku jää tähän kahteen ja tämä ikäero tuntuu nyt ihan hyvältä. Esikoinen on ollut aika haastava ja vieläkin heräilee/valvottaa öisin, joten sekin on yksi syy, miksi pienempi ikäero olisi tuntunut tosi raskaalta. Kaiken lisäksi varauduttiin paljon pidempään ikäeroon, mutta tärppi kävikin vastoin odotuksia niin nopeasti, että tulee nyt tällainen ihan kiva ikäero. Parasta on, että saan olla pienemmän kanssa kotona, kun esikoinen menee eskariin ja kouluun, tää on itselleni tässä viime aikoina muodostunut tärkeäksi asiaksi. Itselläni on 3v. 7kk. nuorempi sisarus (kouluvuosissa 4) ja hyvin ollaan leikitty yhdessä, ikäero ei missään nimessä ole ollut liian suuri, ehkä jopa liian pieni siinä mielessä että mustasukkaisuutta on ollut puolin ja toisin paljon ja riidelty on hyvinkin paljon, osa kyllä selittyy luonne-eroillakin. Miehellä taas on itseään 11v. vanhempi sisarus, jonka kanssa eivät ole koskaan olleet kovin läheisiä ja vähän aikaa edes asuneet saman katon alla ikäerosta johtuen.

Meillä on Emmaljungan Duo Edge -yhdistelmät ja Emmaljungan Scooter -kuomurattaat. Vauva-aikaan oli matkiksina Gracon Miraget, jotka toimi ihan ok kaukalon kanssa, mutta laitettiin ne mummolakäyttöön kun 1,5-vuotias esikoinen ei mahtunut nukkumaan niissä (pää tuli selkänojassa yli). Silloin ostettiin Scooterit matkarattaiden virkaa toimittamaan. Nykyään 3,5-vuotias matkustaa lenkeillä yhdistelmissä ja pidemmillä kauppa- ja kaupunkireissuilla Scootereissa, kummassakin mahtuu nukkumaan vielä päivätorkut. Seuraavan olisi tarkoitus syntyä ensi talvena ja tuplille ei tarvetta, seisomalauta hankitaan, jos tiedossa reissuja tms. Onneksi kaukalo menee Scootereihin kiinnitysnauhalla, joten ne toimivat sitten matkiksina myös vauvalla.

Esikoisesta värjäsin reilu viikko ennen synnytystä, kun juurikasvun ja latvojen värin ero oli niin silmiinpistävä, mutta silloinkin värjäsin lähinnä pituuksia. Nyt olen muutenkin ollut värjäämättä jo 9kk. ajan ja aion olla koko raskauden loppuun asti eli helmikuulle saakka. Oma väri saa kasvaa ja tarkoituksella viime syksynä värjäsin "omalla" värillä, ettei tarvitse värjäillä niin usein / ollenkaan.

Meillä on 3-vuotiaalle kerrottu siittiöistä ja munasoluista ja että siittiöt tulevat mieheltä ja munasolu naiselta ja kun ne yhdistyy, tulee vauvasolu. Aiheesta on katsottu tytön kanssa mm. Olipa kerran elämä -sarjan jaksoa. Tyttö ei vielä toistaiseksi ole kysynyt, miten varsinaisesti ne siittiöt sinne naisen vatsaan päätyy, mutta kun asiasta joskus kysyy, niin aiotaan kertoa ihan suoraan, kuten Chimelli tuossa ylhäällä kertoi. Meidän tyttöä on toistaiseksi kiinnostanut kovasti sikiön kehitys, joten aiheesta on katsottu youtubesta animaatioita ja synnytyksestä kerrottu vain toistaiseksi se, mitä tyttö on suoraan osannut kysyä. Omasta mielestäni tässä on hankalinta se, että mitä jos lapsi sitten kertoo vaikka hoidossa tai sukulaisissa muille pienille lapsille näitä totuuksia ja tuleeko siitä ongelmia (esim tuttavissa on lapsia, jotka ei isompanakaan vielä tiedä näistä jutuista ja pelkään, että oma lapsi sitten möläyttää "totuuden"). Mutta niin, yritetään puhua näistä tytön oman kiinnostuksen ja kysymysten mukaan kotona ja niin kuin asiat olisivat mahdollisimman neutraaleja, eikä niissä olisi mitään ihmeellistä ja nolottavaa.

Itselleni määrättiin alkuraskaudessa (huhti-toukokuu) allergialääkettä, otin sitä minimiannoksen, jolla pärjäsin eli 0,5-1 tbl/vrk. Nytkin otan yhtä tbl päivässä, vaikka raskauden mahdollisuus onkin koko ajan olemassa. En usko että hetken aikaa käytettynä on vaaraksi, kun lääkärikin sitä määräsi. Ja valmisteena on kestine.

Meille ostettiin tytön ollessa 1,5v. Emmaljungan Scooter 2.0:t ja en voisi tyytyväisempi olla. Kevyet ja ketterät, liikkuvat mainiosti epätasaisessakin maastossa ja isohkojen renkaiden ansiosta hyvät työntää myös ulkoilureissuilla, asfaltilla, hiekalla, lumessa jne. Silti tarpeeksi hyvin liikkuvat ahtaissakin paikoissa. Tilavatkin ovat ja meidän pitkä 3-vuotias mahtuu mainiosti nukkumaan, jos tarve. Plussaa se, että meidän Gracon turvakaukalo sopii hyvin rattaisiin, joten mahdollisella seuraavalla lapsella pystyy käyttämään jo ennen puolen vuoden ikää.

Meidän lapsi siirtyi pinniksestä lastensänkyyn 2v. 5kk. ikäisenä. Tosin tipahti sängystä heti ensimmäisenä yönä lattialle (sängyssä vain pään kohdalla matala laita) ja pidettiin muutama kuukausi pinnasängyn laitaa ylimääräisenä laitana sängyn ja nojatuolin väliin asetettuna. Vihdoin saatiin hankittua turvalaita ja sen ansiosta lapsi pysyy sängyssään. On niin kova pyörimään unissaan, että tippuu ihan varmasti, ellei ole tarpeeksi korkeaa laitaa. Pinnasänky vaihdettiin sen vuoksi, kun oppi kiipeämään laidan yli ja tippui siitä kerran lattialle. Muutoin olisi mahtunut hyvin nukkumaan pinniksessä.

Meillä on aina oltu iltavirkkuja ja aamu-unisia, myös me vanhemmat. Melkein 3v. menee nukkumaan aikaisintaan 20.30, jos ei ole nukkunut päiväunia ollenkaan ja herännyt tosi aikaisin ja normaalisti noin klo 21-21.30 sänkyyn ja nukahtaminen kestää välillä puolituntia, joskus tunnin. Yleensä on arkisin unessa puoli 10 mennessä. Lapsi nukkuu 10-11h. yöunia (heräilee tosin öisin). Päiväunia nukkuu, jos on heränny aikaisin ja nukkunut yöllä huonosti, vähintään puolen tunnin torkut tarvitsisi joka päivä, ettei ilta mene kiukutteluksi. Meidän lapsella hyvät päikkärit tarkoittaa usein hyviä yöunia. Kellontarkkaa ryhmiä ei koskaan saatu toimimaan, mutta nuo noin 10h. yöunet on muodostuneet nyt sopiviksi. Meitä ei tämä myöhäinen nukkumaanmeno haittaa, koska olen paljon poissa iltaisin, niin ehdin sitten nähdä lapsen hereillä, kun tulen kotiin. Samoin kyläilyt ym. onnistuu paremmin, kun ei tarvitse olla puoli 8lta jo kotona nukkumassa. Aikaiset aamut (ennen 7.30) ei sovi lapselle eikä vanhemmillekaan, joten tämä on ollut ihan hyvä ratkaisu meillä. Aikaisintaan tytön täytyy herätä hoitoon 7.45, yleensä herätellään 8 tienoilla.

Mua hieman ihmetyttää, että onkohan sitten muualla päin Suomea se tilanne, että päivähoidon henkilökunta on paljon valveutuneempaa vai puututaanko tällaisiin terveellisyys- ja ravintoasioihin jotenkin ylhäältä päin, koska kuten tuolla aiemmin kirjoitinkin, niin täällä päin tämä herkuttelu tuntuu olevan jopa ihan ongelma. Järjestään ihmisten kanssa jutellessa tulee sitä kommenttia, että saisivat syöttää vähemmän sokeripitoisia herkkuja hoitopaikoissa (päiväkodit, pph:t, ryhmikset, oman kokemuksen mukaan ehkä vähemmissä määrin päiväkodit). Meidän lapsen päivittäiset ruuat laitetaan hoitopaikassa lapuille ylös ja otetaan ne aina haettaessa mukaan (näin voidaan seurata, jos reagoi vahvasti johonkin, että onko mahdollisesti hoitopaikan ruuassa vika vai missä). Rupesin noita lappusia sitten seuraamaan ja kyllä, yhden viikon aikana oli mm. mehujää, keksejä, lättyjä ja hilloa välipalaksi. Ja lättyjäkin tuolle alle 3v:lle oli ollut 5kpl! Ei siis tosiaankaan mitään rajoitusta noissa määrissä. Ja mua myös on ihmetyttänyt tällainen pieni asia, että aamupuuroon laitetaan hilloa, ihan siis kaupan hillopurkista mansikkahilloa (tai muuta makua). Kotona puuroon menee aina hedelmä- tai marjasosetta (Pilttiä tms.) ja ihan jo tuokin reilu ruokalusikallinen sokerista hilloa joka aamu tuntuu kummalliselta. Hammashoitaja oli nuputtanut tytön riisimaidon juomisestakin, että se pilaa hampaat, niin voin vain kuvitella, mitä tuumaisi joka-aamuisesta hillosta Mutta tosiaan, kuten ylempänä kirjoitinkin, satunnaiset herkuttelut ei haittaa yhtään mitään, se kuuluu elämään. Ja leipomiset ja juhlanvietot toki myös. Sitä vain ihmettelen, että näille alle 3-vuotiaillekin tulee ravintokeskuksesta jäätelöä, lättyjä (hillon/jäätelön/kermavaahdon kera), mehujäitä ym. välipalaksi. Ja tosiaan - välipala on sitten pelkkä jäätelö ja mehu, ei tosiaankaan mitään hedelmiä tai leipää ennen jäätelöä. Pillimehut retkellä mäkin ymmärrän, käytännöllistä ja helppoa, mutta mitäs jos niitä retkiä (lähileikkipuistoon) tehdään parikin kertaa viikossa, joka kerta mukaan keksiä naposteltavaksi ja tämäkin siis ennen lounasta aamupalan ja lounaan välissä ns. "turhana" herkutteluna.

Meidän tytön hoitopaikassa (ja ilmeisesti aikalailla monissa muissakin hoitopaikoissa täällä paikkakunnalla) on usein noita herkkuja tarjolla lapsille. Siis ihan siinä määrin, että hammashoitajat ovat kierrelleet eri päiväkodeissa ja muissa hoitopaikoissa kertomassa siitä, miksei hammasterveyden kannalta ole hyvä syödä jatkuvasti jotakin sokeripitoisia herkkuja. Satunnaiset herkuttelut ei haittaisi, mutta jos joka viikko on 1-3 päivänä jotakin herkkua tarjolla tai normaali ravintokeskuksesta tuleva välipala on jäätelö/mehujää, niin eihän se enää normaaliin herkutteluun omasta mielestäni mene. Synttäreitä tytön ryhmäperhepäivähoitopaikassa (lapsia 1-5v.) juhlitaan nimenomaan herkuilla ja sitä varten meidän allergiselle lapselle piti viedä omat keksit, että on sitten tarjottavaa, kun muut saavat tavallisia keksejä. Myös erilaisille retkille otetaan evääksi keksiä, pillimehua jne. Ja kesällä janojuoma oli mehu, eli ulkona oli mehua kannussa ja sitä lapset kävivät juomassa pitkin päivää. Toki hellesäällä täytyy nesteensaanti tarjota, mutta eikö se vesi pitäisi kuitenkin olla ensisijainen janojuoma, eikä sokeroitu mehu. Kai siis tässäkin lienee ihan paikkakuntakohtaisia eroja, koska täällä päin asuvilta olen kuullut tuota herkuttelun ihmettelyä useamminkin. Meidän hoitopaikassa ei järjestetä vanhempainiltoja, joten asia on siinä mielessä hankala ottaa yhteisesti puheeksi. Toistaiseksi oma lapsi on välttynyt monilta herkuilta allergioidensa takia ja siksi, että ollaan pyydetty antamaan vaikka rusinoita, jos muut saavat karkkia. Kaikki erityistilanteet kuten joululeipomiset, vappujuhlat, pääsiäisen vietot jne. on asia erikseen, mutta sitä en ymmärrä, että tavallinen arkipäivän välipala voi hoidossa olla jäätelö.

Meidän lapsi nukkui ihan alusta asti omassa huoneessaan, ei ole koskaan nukkunut meidän vanhempien makuuhuoneessa. Syynä tähän oli nimenomaan se, että miehen kanssa kummatkin ollaan äärimmäisen herkkäunisia ja koska miehen piti herätä töihin todella aikaisin, välillä aamuyöstä, olisi ollut ihan mahdotonta, jos vauvan ääntelyt olisi vielä herättäneet monta kertaa yössä. Meillä tämä ratkaisu toimi hyvin ja en kokenut yösyöttöjen olevan sen raskaampia, vaikka lapsi omassa huoneessa olikin. Meillä huoneiden välissä on kylppäri ja käytävä, joten ihan vierekkäin eivät ole, mutta pieni asunto ja heräämisen kyllä kuuli. Itseasiassa meillä yösyöttöjä on ollut reilu 2-vuotiaaksi asti ja edelleenkin vajaa 3v:nä joutuu välillä turvautumaan veteen/maitoon, jos lasta ei saa millään rauhoittumaan. On ollut aina kova heräilemään ja pikkuvauva-aikaan valvotti paljon. Silloinkin oma huone auttoi, kun tavallista uniähinää ei tarvinnut kuunnella sen kaiken muun huudon lisäksi, eli edes jonkun verran sai rauhallista unta sekä vanhemmat että lapsi.

Meilläkin tulee lapsille väh. 4 vuoden ikäero, jos toinen joskus on tullakseen. Itselläni on pikkusiskoon 3v. 8kk. ikäeroa ja se on ollut ihan minimi, mitä itse olen ajatellut omien lasten ikäeroksi. Meillä on siskoni kanssa ollut niin, että lapsina leikittiin paljon ja oltiin läheisiä, joskin riideltiinkin paljon, mutta sen laittaisin enemmänkin persoonaerojen kuin ikäeron piikkiin. Teini-iässä oltiin vähän etäisempiä, johtui taas enemmänkin luonne-eroista, mutta siskon täytettyä noin 16-17v. ollaan taas lähennytty ja nykyisin ollaan todella läheisiä ja riitelystä ei ole tietoakaan. Siskon kanssa ollaan monesti puhuttu, että meillä on jotenkin todella hyvä ikäero keskenämme. Kummallakin on ollut omat juttunsa ja omat kaveripiirinsä, silti on ollut paljon yhteistäkin ja nyt aikuisina ikäeroa ei huomaa ollenkaan. Itselleni yksi tärkeimmistä ja lähimmistä ihmisistä on 12v. vanhempi tätini, jonka kanssa ollaan varsinkin vanhempina lähennytty paljon. Ikäero ei haittaa ollenkaan. Miehellä on veljeensä 11 vuotta ikäeroa, veli on vanhempi. Heillä taas ei ole koskaan ollut läheisiä välejä ja tämäkin johtuu lähinnä luonne-eroista ja myös siitä, että miehen vanhempien erottua miehen veli muutti pois kotoa teini-ikäisenä, eli eivät juuri ole asuneet yhdessä, tai mies on ollut niin pieni, ettei muista sitä aikaa kunnolla. Meille läheisellä perheellä on kahden lapsen ikäero 6 vuotta ja jotenkin nyt, kun sitä on saanut parisen vuotta seurata vierestä, niin ikäero tuntuu tosi hyvältä. Näen siinä enemmän hyviä kuin huonoja puolia, enkä laittaisi ollenkaan pahakseni, jos meidänkin lapsilla olisi samanlainen ikäero. Tällä hetkellä ajattelen, että ideaali ikäero olisi noin 5-6 vuotta, vähintään 4,5v. Meidän lapsi on ollut aika vaativa, on paljon allergioita ja nukkumisongelmia, vieläkin vajaa 3v:nä valvottaa ja elämä ei sen suhteen ole oikein tasaantunut ja nyt vielä puskee uhmakin päälle. Haluaisin myös, että esikoinen olisi omatoimisempi, kun toinen lapsi olisi ajankohtainen. Eli pukisi, riisuisi, söisi itse, ei tarvitsisi rattaita, puhuisi paremmin ja olisi muutenkin isompi ja omatoimisempi. Ja saisi olla rauhassa pieni, päästäisiin allergioiden kanssa niskan päälle jne. Kyllähän näitä syitä löytyy, kun alkaa miettimään. Mietin asiaa myös sen kannalta, että olisi ihanaa olla kotona pienemmän kanssa, kun esikoinen menisi eskariin ja ekalle. Näin myös säästäisi päivähoitomaksuissa, kun olisi vain yksi lapsi kerrallaan maksettavana, meillä kun hoitomaksu on kuitenkin suhteellisen iso osa tuloista. Ja suurin syy on se, että me vanhemmat tarvitaan tässä välissä hengähdystaukoa ja ainakaan itse en jaksaisi toista valvottajaa ja allergista lasta tähän perään, kun ensimmäisen kanssakaan ei ole päästy vielä täysin ehjiin öihin ja oikein puusta pitkälle ruokavalion kanssa.