Lainie

Mä olen Yhdysvalloissakin imettänyt aika lailla samalla tavalla kuin muuallakin: käyttäen tiettyä harkintaa paikan suhteen, yrittämällä löytää jonkun vähän syrjäisemmän pöydän tai museossa penkin ja varautumalla hyvällä imetyspaidalla. Usein on ollut vielä joku kevyt huivi suojana, koska lapsi ei sitä vastustellut. (Tiedän, että kaikki lapset eivät halua huivin alla syödä.) Kaukalo pitää tuoda, jos sitä haluaa käyttää. Voi yrittää saada koneessa käsimatkatavaroissa tuotua (ja hyvällä lykyllä saa sille oman paikan, vaikka sitä ei olisikaan varannut. Ei tietenkään aina). Mä oon huithapeli tuossa mielessä, eli ne joku taksi matkaa mitä on tehty, on lapsi ollut sylissä tai liinassa.

Washingtonissa ainakin pääsee hyvin kulkemaan rattaiden kanssa; kaikkialla on esteettömyys huomioitu todella hyvin. Ja kauppoihin ym on ihan ok ottaa vaunut mukaan eli ei tartte olla mitkääm rimpularattaat edes. Jos vauva siinä kohtaa jo syö kiinteitä, niin niitä saanee parhaiten esim CVS tai Wallgreens (Pharmacy) Lennolle mukaan molemmille neuletakki tms kun voi olla kova ilmastointi ja joku iso pehmeä huivi, jota voi käyttää imetyksen suojana,peittona, tyynynä ym ym. Ja vaihtovaatteita äidille ja lapselle. Ja kannattaa kysyä lentoyhtiöltä sitä baby bassinettia eli seinään kiinnittyvä "pesä" vauvalle. Joillain maksaa erikseen, mutta vou kyllä olla hyvinkin rahan arvoinen. Mun lapsi muinoin nukkui siinä menomatkan, mutta paluuseen mennessä oli iskenyt eroahdistus eikä se enää kelvannut

Nä ajattelen että saunominen on kuten moni muukin juttu raskaana. Siis että on ihan ok, jos on harrastanut ennenkin ja elimistö tottunut (kuten varmaan kaikki suomalaiset ) mutta uutena ei kannata aloittaa. Tää siis pätee myös vaikka kuntosaliharjoitteluun, ratsastukseen yms. Itse olin raskaana Italiassa kylpylässä ja saunaan pääsin allekirjoitettuani vastuuvapauslausekkeen Hoitoja/hierontoja en olis saanut.

Sit tietty myös Bugaboo Donkeyssa saa kopan ja istuimet kummin päin vain. Mulla oli käytössä aikanaan Obaby Zezu Twin tuplat ja niissä sai kanssa käännettyä istuimet kumpaankin suuntaan. (Esikonen istui yleensä kasvot menosuuntaan ja pienempi minuun päin) En tiedä noiden nykyistä saatavuutta kyllä.

Musta Augusta ei ole kovin erikoinen. Ei siis mikään kovin tunnettu, mutta sellainen hyvä ja luonteva (toisin kuin monet uudet erikoiset nimet). Nimi on ollut yleisin näköjään 20- js 30-luvuilla. Piti vielä leikkiä lisää ja August tietty suosituin näistä Augustuksen johdannallisista, mutta myös Augusto-nimeä on annettu jonkin verran (pojille siis).

Piti vielä palata tähän se verran että mitä tykkäisitte nimestä Saskia? Se on musta kanssa kiva ja se puolestaan on vakiintunut tyttöjen nimeksi (n. 200 naista saanut Suomessa tämän nimen) Eikä mulle ainakaan tule tuosta edes mitään typeriä väännöksiä tms mieleen.

Musta Saska on ihan kiva nimi. Mutta pojan nimi. Ekana tuli heti mieleen toimittaja Saska Saarikoski. Ja VRK nimipalvelu vahvisti mielukuvat: n. 200 miespuolista saanut tämän nimen ja alle kourallinen naisia. Eli ehkä jonkun verran voi joutua kuulemaan kummasteluja nimestä, jos sen valitsette. (Myös samantyyliset Sasha ja Sascha ovat näköjään samaisen nimipalvelun mukasn Suomessa vakiintumassa poikien nimiksi.) Kiusata nyt voi mistä tahansa, valitettavasti.

Joo, joku tuollainen piirretty sylissä saattaa auttaa, jos sen onnistuu saamaan pyörimään ennen kuin meno yltyy hysteeriseksi. Joskus pienempänä sai myös maidon nokkamukista sohvalle syliin (nykyisin yritetetään välttää ja syödä vain keittiössä, mutta tuo onkin paljon isompi jo)

Kuulostaa normaalille, valitettavasti. Siis ikävää, mutta ei mitään huolestuttavaa sinänsä. Kauanko teidän lapsi yleensä nukkuu päikkäreitä? Meillä on kuopuksen kanssa tuota välillä, jos nukkuu liian pitkään ja sitten herää väärässä kohtaa unisykliä. Tai vaihtoehtoisesti jos nukkuu liian pitkään ja verensokerin laskee liian alas niin vaan karjuu ja hampaat tärisee samalla ja näkee, että auttaisi, jos saisi jotain syömään. Mutta joskus ei kyllä tiedä mistä johtuu ja on just tuollaista, että haluaa syliin, mutta ei sitten ola siinäkään hyvä olla ym ja sitten pitää vaani odottaa, että lopulta menee ohi. Esikoisen kanssa oli tuollaista myös tuossa alle kaksivuotiaana, ,heräsi kiukkuisena. Sille ilmeisesti noi unet oli sitten liikaa, koska se lopetti päikkärit lopulta jo hieman alle 2v symttäreitä. Eli se meni niistä tokkuraiseksi ja loppu päivän kiukutti. Vähän sama kuin jos itse nukkuisi joskus liian pitkään tai liian myöhään päikkärit, mullakin ainakin menee siinä loppupäivä pilalle. Vinkkejä on varmaan monenlaisia, koska voihan olla, että teillä ei nukuta liian pitkään vaan liian vähän, johon tietysti auttaa sit joku muu, mutta yleisesti ehkä kuitenkin vinkkinä päikkäreiden lyhentäminen, jos ovat kauhean pitkät ja jollain tavalla houkutella lapsi syömään joku pieni välipala herättyään, jos johtuisi verensokereiden heilahteluista.

Kahviloista voi pyytää kuumaa vettä yleensä. Jos ovat fiksuja, eivät ota siitä maksua, varsinkin jos ostaa samalla muutakin, tai sitten pieni maksu.

Mä taas komppaan duudelia. Sitä sanotaan, että toinen lapsi tekee perheestä "lapsiperheen", on yhä enenevässä määrin rutiinia, kurahousua ja päivästä toiseen samaa settiä. Ja se on puuduttavaa, todella suurilta osin ja mitä pienempiä lapset on, sitä enemmän se on sellaista selviytymistä. Ja iholla roikkuvat lapset saavat aikaan sen, että illalla haluaa olla itsekseen. Mutta ei se loputtomasti kestä ja se pitäisi nähdä sellaisena vaiheena, vaikka onkin oikeasti välillä tylsää. Jos parisuhde on kestänyt 10 vuotta ja ollut onnellinen ja molemmat ovat halunneet nuo kaksi lasta, niin itse olisin loukkaantunut sillä tavalla, josta ei välttämättä olisi ollut paluuta, jos mun mies olisi täräyttänyt ajatelleensa seksisuhdetta. Eikä todellakaan olisi saanut mua haluamaan seksiä tai mitään muutakaan parisuhteen hoitoa miehen kanssa, vaan olisi pitänyt törppöjä, joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Mutta kukin tavallaan. Lisäksi tuossa epätoivoisen kirjoituksesta ei käy ilmi miten heillä on apuja käytettävissä, että voisivatko lähteä vaikka leffaan tai viinilasilliselle hoitamaan parisuhdetta, tai miten riippuvainen pieni vauva on vielä äidistään tai mitenkä paljon on kertynyt univelkoja, ne kaikki vaikuttaa kokonaiskuvaan.

Jos kysymys oli mulle, niin meillä on siis vain camit eli yksöisrattaat, esikoinen kulkee jo omalla pyörällä tms. Siinä on kuomu päikkäreitä varten vielä paikallaan. Tuplina meillä oli Donkeyn tapaiset ozbaby Zezu-merkkiset ja niissä tosiaan oli toinen kuomu kokonaan pois, koska isohko kokonen 2v ei mahtunut muuten eikö tosiaan halunnut kuomua käyttää (ja lopetti alle 2v päikkärit), vieressä olevassa kantokopassa ja myöhemmin istuimessa kuomu oli paikallaan normaalisti.

Meillä just 2v suostuu just ja just että laitetaan kun on päikkäriaika. Muuten ei todellakaan halua olla kuomun alla. Ei myöskään esikoinen halunnut enää edes alle 2-vuotiaana. Mutta näistähän ei tiedä, onhan siitä ollut täällä ennenkin puhetta, että joidenkin lapset nimenomaan toivoo että kuomu laitetaan jos sataa, tuulee tms. Kopan asennosta: meillä oli aluksi Cameleoneissa pää alaspäin vähän ennen kuin tajusin kääntää kopan toisin päin. Tosiaan sanoen otin kuomun ja koppapeitteen pois ja laitoin ne toiseen päähän koppaan ja tadaa, pää ei enää notkahtanut alas. M. En siis tiedä onko tuo vaihtoehto enää näissä nykyisissä malleissa, mutta siis muutaman vuoden vanhoissa Cameissa tuo oli se ratkaisu.

Kokeile klikata oikeasta yläkulmasta sun nickiä, sitten asetukset, jätä huomioimatta jutut nimistä valikkoa ja ota ruksi pois yläreunasta, jossa kysytään kaikkien käyttäjien allekirjoituksista ja muista lopuksi alareunasta tallentaa muutos.

Ei kun niin se taitaa olla, että siinä samassa katsovat tuonkin lapun ja merkkaavat varmaan jollain koodeilla, jos on jotain ongelmaa ja siit matkalaukkujen kanssa kuitenkin vielä mennään tullin läpi (eli tullimiesten ohi) ja annetaan niille lappu ja ne myös katsovat vielä sen ja kyselevät jos on tarvetta. Tai meiltä on ainakin joskus kyselty jotain.