Linnea79

Mä sain samat tiedot terveyskeskuksesta, kyselin noita arvoja viime viikolla. Mutta itse lapsettomuutta ajatellen, kun yritys on päällä, TSH olis hyvä saada alle kahden, mielellään lähemmäs ykköstä.

Mä kysyin kätilöltä kilpirauhassairauksien vaikutuksesta keskenmenoon, niin se sanoi, ettei sillä ole mitään vaikutusta raskauden aikana. Mä en oikein tajua sitä, miks raskaana ollessa tyroksiinin annostusta pitää kuitenkin nostaa, jos ei kerran vaikutuksia ole. Yrittäessä vauvaa kilpparijutuista voi olla enemmän haittaa, kun vissiin vaikuttavat hormonituotantoon. Mut mä en usko, että kipparisairaus vois vaikuttaa siihen, että normaalin raskauden sijaan tuliskin tuulimuna. Mut silti se on outoa, että eri lääkäreiltä saa eri vastauksia.

Saaks kysyä, minkä takia sut ultrattiin mahan päältä? Mä oon käsittänyt asian niin, että noin aikaisessa vaiheessa ultrataan aina alakautta, varsinkin jos siis ultraajana on yksityinen klinikka.

Mä kyselin omalta gyneltä noita kilppariarvoja ja se sanoi, että yrittävän naisen on hyvä saada TSH alle 2:n ja mieluummin lähempänä ykköstä kuin kakkosta. Muutenhan viiteraja on korkeampi, mutta vauvaa yrittävillä raja on alempana.

Helsingin Väestöliitto on meidän paikka, tosin muista paikoista kokemusta ei ole. Mä olen lukenut niin paljon huonoja kokemuksia julkisesta puolesta ja siitä, ettei vastaanotto- ja toimenpideajoista voi yhtään neuvotella, vaan on otettava aina ne ajat, mitä tarjotaan tai sitten jää kokonaan ilman. Me mentiin sitten suoraan yksityiselle. Julkisella kaiken lisäksi vaativat, että jo ekalle keskustelukäynnille pitää mennä yhdessä miehen kanssa. Mun mies on kyllä täysillä mukana touhussa, mutta ei erityisemmin rakasta sairaaloita ja vastaavia ja meidän molempien mielestä lääkäri osaa tarjota parhaan mahdollisen hoitovaihtoehdon ja riittää, että toinen meistä on kuulemassa tuota teoriapuolta. Mä olen lisäksi enemmän paneutunut koko hommaan teorian kannalta, joten mieheltä menis suurin osa jutuista joka tapauksessa ohi. Mä siis kävin ekalla klinikkakäynnillä yksin ja mä itse asiassa halusinkin mennä sinne yksin, jolloin pystyin puhumaan lääkärille avoimemmin ja suoraan kaikista vuotohommista ja kuvailla suorin sanoin oireita (mies ei ehkä olis tykännyt mun menkkavuotokuvailuista, heh). Julkiselle olisi terveyskeskuslääkärin mukaan pitänyt roudata mies heti ekalle käynnille.

Nyt mulla on ainakin ihan tuoretta tietoa: kävin viime viikolla klinikalla ja siellä muistutettiin kilppariarvojen tarkistamisesta. Mun arvo on ollut ihan perusviitearvojen sisällä, viimeisin kesällä työterveydessä otettu TSH oli 2,5. Mä vielä sanoin työterveyslääkärille, että ollaan yritetty lasta jo aika kauan ja pyysin ottamaan tuon asian huomioon. Nyt kun puhuin asiasta klinikan lääkärin kanssa, se sanoi, että TSH:n on oltava alle 2, jos lasta yrittää ja on ongelmia kilpparin kanssa. Eihän se nyt paljoa ole yli kahden, mutta mua silti suututtaa, ettei työterveydessä tiedetä edes noita viiterajoja raskautta yrittävien suhteen. Mulle on aina vain sanottu, että arvot ovat kunnossa ja joskus kerrottiin nuo lukematkin, mutta enhän mä mitenkään voinut tietää, että yrittäville se raja onkin 2.

Aika törkeitä kommentteja, varsinkin tuo eka pistää kyllä vihaksi. Ilmeisesti kaikki lapsia saaneet ovat osanneet tehdä elämässään ihan kaiken oikein . Sekin, että jos joku neuvoo olla yrittämättä, niin sitten varmasti tärppää. Jos on yrittänyt jo vuosia, sitä ei noin vain kuin napin painalluksesta voi unohtaa. Jos tietää kierron kulun ja siihen kuuluvat oireet, ei sitä noin vain voi olla huomaamatta erilaisia oireita ja merkkejä.

Mun ei onneksi tarvinnut odottaa ekoja menkkojan kovin kauan, kierto venyi vain vähän tavallisesta. Muutaman kuukauden päästä kierto vakiintui 29 päivään, mutta sen jälkeen pituus on taas heitellyt jonkin verran. Nyt pillereiden lopettamisesta on melkein 3 vuotta, mutta kierron pituus vaihtelee edelleen. Eniten mä pelkäsin sitä, miten pillereiden lopetus vaikuttaa ihon kuntoon, kun mulla on ollut finnejä aika paljon varhaisteini-ikäisenä ja jonkin verran myös lukioikäisenä. Mulla iho on ruvennut kukkimaan vasta reilun vuoden päästä pillereiden lopettamisesta ja musta tuntuu, että tilanne vain pahenee. Mulla ei ole koskaan aiemmin ollut näppyjä selässä ja olkapäissä, mutta nyt sekin on varsin tuttua.

Mä olen kokeillut greippimehua joskus reilu vuosi sitten muutamassa kierrossa, mutta ei siitä mun kohdalla ollut mitään apua. En oikeastaan huomannut edes muutoksia limatilanteessa. Mä itse veikkaan, että greippimehun vaikutus raskautumisen onnistumiseen on täysin satunnaista.

Mua ja miestä on ohjeistettu harrastamaan seksiä. Hmm...mä kun luulin, että sen lapsen saa jotenkin muuten. Perinteiset ohjeet unohtaa koko yritys on erittäin tuttuja, vielä kun löytäisi sen nappulan, josta se tietoisuus yrittämisestä menisi pois päältä. Vaikka tiedän, että maailmassa on paljon lapsia ja ihmisiä jo "vähän liikaa", viittaukset siihen lapsettomuudesta puhuttaessa on aika törkeitä, en halua tässä yhteydessä kuulla, että maailma on ylikansoitettu.

Mä en olisi varmaan mennyt lääkäriin vuoden täytyttyä, ellei lekuri olisi sitä ehdottanut. Olin rutiinitarkastuksessa, jossa kyseltiin pilleriestä sun muista ja kerroin sitten, ettei niitä ole käytetty lähes vuoteen, mutta yritys ei ollut tuottanut tulosta. Siihen mennessä en ollut edes ajatellut kärsiväni varsinaisesti lapsettomuudesta, mutta kun lekuri lausui sen ääneen, se jäi kummittelemaan mieleen. Reilun vuoden yrittämisen jälkeen mentiin sitten miehen kanssa suoraan yksityiselle. Mä en oikeastaan edes tiedä, miksemme me ajatelleet mennä ensin julkiselle puolelle. Todennäköisesti syynä oli se, että julkisella on kuitenkin sen verran jonoa, etten mä olisi halunnut jäädä odottamaan kovin kauan jo pelkkää tutkimuksiin pääsyä. Muissa yhteyksissä kyselin terveyskeskuksestakin, milloin tutkimuksiin olisi päässyt, ja kilpirauhassairaudesta ja sekoilevasta hormonitoiminnasta huolimatta rajana oli se vuoden yritys.

Mulla tutkimus sujui aika kivuttomasti eikä ollut juurikaan epämiellyttävä. Siitä oli ehkä hyötyä, ettei putkisto ollut tukossa, vaikka toiselle puolelle jouduttiinkin ruiskimaan enemmän tavaraa. Paljon pahempi oli hartiapistos, joka yllätti mut täysin. Osasin kyllä varautua siihen, että sellainen iskee, mutta se oli niin voimakas, etten saanut hengitettyä kunnolla. Se iski siinä vaiheessa, kun olin lähdössä klinikalta pois ja kesti nukkumaanmenoon asti. Särkylääkettä otin kyllä ennen toimenpidettä ja se varmaan vähän auttoi siinä, ettei homma tuntunut niin ikävältä. Hartiapistokseen ei sitten perussärkylääke auttanut yhtään.

Kokemusta on Helsingin Väestöliitosta. Palvelu oli hyvää, mutta ekaa aikaa joutui odottelemaan muutaman viikon, kun klinikalla oli ruuhkaa, mutta sen jälkeen, kun tutkimukset ja hoidot lähti käyntiin, kaikki eteni aika ripeästi. Rahaa tosin paloi aika suuri määrä, julkisella puolella olisi päässyt aika paljon halvemmalla. Muuten kyllä paikasta on aika positiivinen fiilis.