Ebony

Harmittaa vain kun Naistenostosta H01(vierihoito osasto) ei ole sitten samanlaista tarkkaa selontekoa. On tietenkin se yleinen teksti osaston periaatteesta, mutta ei kuvia tms. Tai ainakaan sellaisia en esittelyjä katsoessani huomannut. (Jos sellaiset on jossain niin vinkatkaa..) No, mutta mennessähän sen sitten näkee ja oletettavasti sitten kakkosen kanssa ei siellä ollakkaan niin pitkään:)

Heissan! tietääkö kukaan kertoa missä vaiheessa on vierihoito-osaton remppa ja millä tavalla on osaston toiminta muuttunut ajasta ennen remppaa? Mun oma kokemus on siis vuodelta 2008, jolloin mm. oli ns. lastenhoitohuone, jonne vaavin pysty antamaan yön ajaksi. Onkohan toimintamallit paljonkin muuttuneet? Kiva jos jollain olis jotain kommenttia heittää..

Vastasin muutamia päiviä: virallista saikkua kun kirjoitettiin muistaakseni 5päivää. Minulla oli migreenityyppisiä päänsärky kohtauksia, jotka vetivät lepoon saakka Saikun jälkeen sinnitelin vielä muutamia viikkoja töissä, ennen kuin aloitin kesäloman ja perään varhennetun mammaloman. Näin olin suunnitellut tekeväni heti kun sain tietää vatsan asukista, ja tämä suunnitelma oli myös meille rahallisesti mahdollista. Kelan papereihin ei muuten päänsärky kelpaa saikun syyksi, joten minulla papereihin kirjattu virallinen syy oli raskauden aikainen uupumus. Tottahan tuokin varmasti oli silloin.

Oma aika, tuntuu hieman vieraalta käsitteeltä. Tosin kun järjellä alkaa tätä arkea miettimään, niin tässä elämänvaiheessa ja meidän tyylillä sitä ei minulla juurikaan voi olla (paapulainen reilun vuoden ja oman kodin omatoiminen rakentaminen meneillään). Tämä on sitä minun omaa aikaa: luojan kiitos paapulainen nukkuu piiiiit-kääät unet päivällä Tänä aikana saatan tehdä kotitöitä, tai sitten: askarrella, katsoa leffan, surffailla netissä.. Mutta kyllä kieltämättä kaipaan sitten sitä säännöllistä kotoa irroittautumista (harrastamista): haaveilen punttisalilla käynnistä! Niskat ja yläselkä on niin jumissa, että! Nyt kun paapulainen on himpan pärjäävämpi (kävelee, puuhailee..), niin olen ottanut uusia avauksi tähän tilanteeseen: kysyin aviomieheltä että tuleeko toimeen yhden yön yli paapulaisen kanssa-> Ei voinut kieltää, kun se kerran pärjää. Minä siis lähden kyläkierrokselle kaukana asuvien ystävien luokse:) Isänpäivälahjaksi aviomiehelle liput hänelle mieleiseen esitykseen-> samalla lippu itselleni Yhteistä aikaa, yes! Meillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia jättää paapulaista hoitoon, joten pitää sitten sumplia näitä oman ajan käyttämisiä. Kaiken kaikkiaan parempaan päin koko ajan, sillä aivan pienen vauvan kanssa kun se vuorokausi on täysin erilaisia asioita täynnä, kuin mitä elämämme nyt on. Mutta mitähän se sitten on kun pikkukakkonenkin

MaTo:lle tsemmppiä arkeen! Minulle oli luonnollista jäädä kotiin, sillä en halunnut viedä pienokaista (esikoista) hoitoon varhain. Tämän lisäksi tämän hetken kulutuksemme on pientä, joten myös rahallisesti kotona oleminen on ollut mahdollista. Lisäksi töihin paluu näiden rikkonaisten öiden keskeltä ei ole houkuttanut, töissä kun pitäisi pystyä jotain järjellistä myös tekemään. Katsotaan miten sitten tulevaisuudessa, kun tilanne muuttuu: pikkukakkonen voi olla joko syy jatkaa kotona olemista, tai sitten rahallinen tilanne vaatiikin jo töihin paluuta Mutta siis itse haluaisin pitää lapseni reilusti pari vuotiaiksi kotona hoidossa.

Ja tässä ilmoittautuu yksi äiti lisää, joka on "päästänyt" lapsensa putoamaan lattialle. Korkeutta ei onneksi ollut kuin sängyn päältä lautalattialle saakka, mutta vähänkin on liikaa kun oman lapsen terveydestä on kyse. Pahalta tuntui ,kun ei ollut uskonut että se lapsi pääseekin jo liikkeelle (tarkkaa ikää en muista). Aihetta on puitu ominen kavereiden kesken, ja kaikilla joilla on moista tapahtunuton on ollut tipahtamisen jälkeen syyllinen olo. Mutta ensi järkytyksen jälkeen sitä seurasi oman lapsensa vointia (pelkkä kuhmu onneksi!) ja päätti että tuollaiset vahingot tulee jatkossa minimoida pois. Meillä ei ole vielä sisaruksia ja lemmikkejä vieressä säätämässä, joten olen aina laskenut lapsen lattialle, nyttemmin laittanut portit kiinni...

Näin jälkikäteen voin itse olla tyytyväinen siihen kuinka oma kroppa hoiti tehtävänsä: supistukset voimistuivat huomaamatta, jolloin kipu ei kotona ollessa tuntunut juurikaan raskasta oloa pahemmalta. Ja että sairaalassa ei tarvinnut tuntikaupalla kivistellä, vaan avautuminen tapahtuikin nopealla aikataululla. (Mutta asioilla on kääntöpuolensa, joten ei kaikkea tässä myönteisyyden ketjussa)

Minä toimin kuskina aina synnytyspäivään saakka. Massun tai turvavyön kanssa ei sinällään ollut ongelmia, ainoastaan viimeisinä päivinä tuntui raskaalta "ponnata" matalahkosta autosta ylös.

Kyllä sitä suht luonnollisella linjalla tuli mentyä: hiukset kerran päivässä ojennukseen ja lähtöpäivän lisäksi eräänä toisena päivänä laitoin ripparia ja meikkipohjan. Joten paljoa ei voi meikkaamisesta puhua noina neljänä vuorokautena. Mutta täytyy myöntää että muistan tuon pienen ehostamisen myös kohentaneen mielialaa:)

Sain paapulaisen kastepäivänä Kalevalan korun Helinä-korun. Tuon aviomies oli käynyt ostamassa heti paapulaisen syntymän jälkeen, mutta halusi antaa vasta kastepäivänä minulle. (Lapsi-hela tuli sitten 1.äitienpäivänä kaulaketjua koristamaan). Lahjat ovat kaunis tapa muistaa ja tuovat ajatuksen esille kauniisti, mutta mitään välttämättömyyksi ne eivät todellakaan ole.

Tytön ensimmäinen nimi löytyy almanakasta: on vanha nimi, jota on annettu joitain kymmeniä per vuosi (2008-09 vuosina). Toiset nimet on hyvinkin yleisiä, jopa tavan omaisia.

Esikoisen ja ainokaisen osalta papereihin on merkattu kokonaiskestoksi 4,5h mutta kyllä se taitaa todellisuudessa olla vähän enemmän.. sanoisin että liki 8h, kun alkaa ottamaan aikaa niistä supistuksista, jotka tulivat hiemankin säännöllisesti. Ponnistusvaihe oli 20min.

Nostan tätä ja yritän saada samalla muita "pitkänmatkalaisia" vastaamaan. Meillä lähimpään sairaalaan omalla autolla menee noin tunti. Onneksi oli ilta aika ja tiestöllä hiljaista, joten kivuttomasti meni ainakin ensimmäisellä kerralla. Tulloin oli kuumavesipullo oloa helpottamassa matkan ajan.

Neuvolassa terkka arvioi käsi tuntumalla vauvan noin 3,8kg:n painoiseksi, mutta todellisuus olikin 3,0kg. Sievän kokoinen

Limatulppa irtosi yhtenä "klönttinä" 39+3 ja paapulainen syntyi 39+5 kohdalla.