TuiTui

Aktiivijäsen
  • Content count

    503
  • Joined

  • Last visited

About TuiTui

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Nostan, kun on niin mielenkiintoinen ketju lukea
  2. Nyt on sitten toinenkin kokemus jaettavana. Oltiin sairaalassa 2 vrk ja saatiin olla tuo aika perhehuoneessa, joten en voi kuin kehua kokemusta! Olo oli kuin hyvässä täyshoitolassa Kiirehän siellä kaikilla oli, mutta koska me ei kaivattu mihinkään sen kummempaa opastusta, vauvalla ja mulla oli kaikki kunnossa, eikä mihinkään ollut hoppu, niin ei koettu tätä hankalana. Ainoa miinus tulee ruuasta joka oli niin hiilarihöttöä kuin voi olla. Puuroa, leipää, kiisseleitä, lisää leipää ja toisinaan vähän salaattia. Olin tosi nälkäinen, vatsa oli sekaisin ja naama kukki. Onneksi oli edes vähän eväitä mukana.
  3. Aukustista tykkään kovasti. Kutsumanimeksi tosin liian pitkä. Kasi puoli. Heino?
  4. Jaajo, Jaani tai Jonne?
  5. Väinö Vihtori on ihana yhdistelmä Itse varmaan silti valitsisin toiseksi nimeksi jonkin muun kuin v-nimen, kun kerran sukunimikin alkaa v:llä. Mutta tämä on niin makuasia Atso tosiaan sopisi hyvin Ohton veljelle! Tai sitten joku muu o-loppuinen ja ehkäpä vokaalialkuinen.
  6. Sahina: Kutsumanimi on haussa. Nyt kun olen Jaako-nimeä muutaman päivän makustellut, niin en ehkä kuitenkaan ole siihen riittävän ihastunut. Sekoittuminen Jaakkoon ei niinkään pelota, mutta Jaakko on nimenä alkanut tuntua muuten vaan paremmalta. Tosin sekin arveluttaa. Me ollaan miehen kanssa ihan toivottomia nimen päättäjiä! Toinen ja kolmas nimi mulla jo on mielessä onneksi.
  7. Mitä mieltä olette nimestä Jaako? Sekoittuuko liian helposti Jaakkoon? Nimi on Jaakkoa vanhempi ja näyttää olevan melko harvinainen: 216 nimeä annettu ja näistä vain 20 viimeisen kolmen vuoden aikana.
  8. Esikoista odottaessani en huomannut limatulppaa lainkaan. Tyttö syntyi 40+0. Nyt toinen raskaus lopuillaan (rv 39+2), eikä ole limatulppaa nytkään näkynyt. Toisaalta muitakaan synnytystä edeltäviä oireita ei ole ollut, joten ehtiipä se limatulppakin sieltä vielä tulla.
  9. Kotiin ei osteta koskaan karkkia (paitsi tummaa suklaata), eikä 3-vuotias lapsemme ole muuallakaan karkkia monesti saanut. Sama linja sipsien, vanukkaiden yms. hiilaripitoisten välipalojen kanssa. Toivottavasti onnistutaan pitämään tämä linja kodin karkittomuudesta vielä koulun alettuakin. Kahvipöytäherkkuja lapsi on saanut nyt noin vuoden ajan aina, kun meillä on vieraita tai kun ollaan itse kyläilemässä. Muulloin emme itsekään syö keksejä tms, joten tämä on mennyt ihan luontevasti näin. Jäätelöä syödään kesällä jonkin verran kotonakin ja varsinkin pienet mehujäät ovat maistuneet niin tytölle kuin itsellekin. Suolapähkinöitä ja muita pähkinöitä meillä menee aika isoja määriä, mutta sitä en pidä ollenkaan pahana. Tyttö saa myös vapaasti syödä hedelmiä ja marjoja, ja esim. hunajameloni on hänen suurta herkkuaan.
  10. Tytöllä on ollut unikaveri vasta jostain 2,5-vuotiaasta asti, eli siitä asti kun siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan. Nyt puoli vuotta myöhemmin tapa on jo jäämässä pois, mistä olen vain tyytyväinen.
  11. 3-vuotias on kerran maistanut "vahingossa", kun halusi hörpätä kupistani ja olin varma, ettei tyttö pidä kahvin mausta. Likka kuitenkin pyysi lisää! En enää tuon jälkeen ole antanut. Teetä tyttö kyllä juo päivittäin pieniä määriä ja tokihan siinäkin kofeiinia on. Itse olen oppinut juomaan kahvia vasta vanhalla iällä, kun kotona ei koskaan juotu muuta kuin teetä, joten en oikein tiedä, mitä ajattelen sopivasta kahvinjuonti-iästä. Ehkä viimeistään siinä peruskoulun päätyttyä nuoren pitää saada halutessaan juoda kahviakin. Määrienhän ei tarvi mitään suuria olla, eikä kahvittelusta tarvi tehdä päivittäistä rutiinia. Itse olen edelleenkin pääasiallisesti teenjuoja, mutta kyllä kahvillakin on paikkansa suomalaisessa kulttuurissa.
  12. On kerrottu kaikille, jotka on sitä erikseen kysyneet. Meillä sukupuoli näkyi niin selvästi, että uskallettiin kertoa, mutta esim. omat vanhempani ovat aiemmin tuoneet ilmi, etteivät halua sukupuolta tietää, joten en ole heidän kanssaan ottanut puheeksi edes sitä, että sukupuoli ylipäätään on selvinnyt. Esikoisesta sukupuolta ei tietty koko raskausaikana, joten on ollut mukava kokea tällainenkin raskaus. Vauvan tulevalle isosiskolle on sukupuoli myös kerrottu, mutta hän on vasta kolme, eikä käsitteet tyttö/poika ole vielä aivan valjenneet.
  13. ^Nuo kriteerit täyttäviä nimiä on onneksi paljon. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen Lauri, Lassi, Leevi, Juuso, Joose, Veeti ja Niilo.
  14. Hoitosopimuksessa sai ottaa kantaa herkutteluun ja tuolloin vastattiin, että erikoistapauksessa ok, mutta kerrottiin, että kotona tyttö ei syö mitään karkkeja, pullaa tms. Ovat he ainakin kerran tämän syksyn aikana syöneet tikkaria (!), jäätelöä, synttärikarkkia sekä lettuja (letut minusta ovat ihan ok, riippuen päällisistä). Mutta toisaalta vähän epäilen, että kerrotaanko meille kaikkia herkutteluja, kun tietävät meidän suhtautumisen niihin. Joskus asiasta kuulee tytöltä itseltään, mutta silloin ei voi olla varma, mikä osa on totta ja mikä ei. Minusta se kunnallisten päiväkotien perusruoka on jo itsessään niin hiilaripitoista (tytön omienkin sanojen mukaan hän syö pk:ssa leipää, puuroa, perunaa ja soppaa ), ettei mitään ylimääräisiä sokereita enää tarvittaisi.
  15. On kyllä aika kurjan kuuloista, että tv on noin paljon päällä. Päivähoidossa ei minusta mitään ruutuaikaa tarvisi olla, ainakaan useammin kuin esim. kerran kuussa, ja silloinkin siinä pitäisi olla joku "itu", esim. joku opettavainen lastenohjelma tai -peli. Meidän pk:ssa pienten ryhmässä ei minusta edes ole töllötintä, tietokonetta tai mitään, mutta isommilla saattaa ollakin.