Maizul

Jäsen
  • Content count

    20
  • Joined

  • Last visited

About Maizul

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Ihan lehmänmaitoa on. Mun tytölle korvike ja vauvajugut yms. aiheutti myös vatsavaivoja ja lisääntynyttä pulauttelua. Neuvolalääkäristä (5kk) tätä kysyin ja hän sanoi, että jos pulautus ei tule paineella, eikä tuu ihoreaktiota, niin ei luultavasti ole allergiaa. Suolisto ei vaan ole vielä valmis. Tytölle rupesi nuo vauvajugut sopimaan vasta hieman yli 8 kk iässä. Mä myös vaan imetin/imetän sitkeesti, koska pumpulle ei herunut yhtään mitään. Välillä oman mielenrauhan vuoksi annoin tytölle ruusunmarjasoseita, koska luin jostain, että ruusunmarjassa on paljon kalsiumia.
  2. Bonan sivuilta kopsasin tän: Kysymys: Jogurtteja suositellaan annettavaksi vasta lähempänä yhden vuoden ikää. Miten jogurtteja voi olla jo 5 kk ikäisen tuotteissa? Vastaus: Laimentamaton maito ja maitovalmiste sisältävät alle 10 kk:n ikäiselle lapselle liikaa proteiinia ja suoloja. 5 kk ikäisille tarkoitetuissa Bonan jogurteissa maitovalmisteen määrä on oikea. Jogurtti on niissä sopivasti laimennettu mm. hedelmäsoseella pienen lapsen elimistölle sopivaksi. Mä olin luullut, että noissa soseissa sen jogurtti on käsitelty samalla tavalla kun korvikkeetkin, mutta se onkin vaan laimennettu hedelmäsoseella, vai tajusinko jotain väärin? Meillä tyttö puklasi nuo vauvajugut järjestään ulos vielä 6 kk iässä, nyt vasta lähempänä 8 kk on alkanut maidolliset ja jogurtilliset ruuat sopia.
  3. PS

    Ainakin Porvoossa asuva saa valita minkä tahansa HUSin sairaalan. Mun perhevalmennustuttu synnytti Naistenklinikalla. HUSin webbisivuilla on luultavasti lueteltu sairaalat ja neuvolassa tietävät varmasti. Helsingin sairaaloita miettiessä kannattaa muistaa, että niissä on välillä sulkuja synnytysosastoille. Jos huono tuuri käy, niin ei välttämättä pääse sinne minne on ajatellut menevänsä.
  4. PS

    Esikoisen synnytystä odotellessa koetin hakea kokemuksia Porvoosta, mutta niitä ei kauheesti löytynyt. Aattelin siis kirjotella muutaman rivin. Synnytys oli 12/09, eli melko tuore kokemus ja voin lämpimästi suositella Porvoota. Mun äidinkieli on suomi ja palvelua sain suomeksi, vaikka mulle sattui kätilöopiskelija mukaan synnytykseen, joka oli todella vahvasti ruotsinkielinen äidinkieleltään. Puhui siis suomea aksentilla ja joutui välillä tapailemaan sanoja. Kätilöt ja opiskelija oli aivan mahtavia ja mä sain hyvin tiedon edistymisestä. Edistymistä käytiin myös usein tarkistamassa, mutta saatiin olla myös miehen kanssa rauhassa ihan tarpeeksi. Meillä ei vauva meinannut laskeutua ollenkaan ja kätilö kutsui lääkärin tarkistamaan tilannetta. Lääkäri tuli nopeesti ja myös muuten epiduraalin sain nopeesti kun se oli tilattu. Ponnistuvaiheessa sain akupunktiota ja vyöhyketerapiaa rentouttamaan paikkoja ja välilihaa haudottiin lämpimällä pyyhkeellä. En tiedä johtuiko tästä, mutta selvisin ihan minimaalisillä vaurioilla ja pystyin mm. istumaan heti synnytyksen jälkeen. Osastolla lastenhoito opastettiin hyvin ja aluksi kävivät kysymässä, että olenko imettänyt n. 4 tunnin välein. Ensimmäisenä yönä sairaalassa tarjoutuivat ottamaan vauvan muutamaksi tunniksi "kansliaan" jotta saisin paremmin nukuttua ja multa tarkistettiin mm. suhtautuminen tuttiin, että saako antaa. Mulla kävi tuuri ja sain olla koko 2,5 vrk kolmen hengen huoneessa yksin. Kätilöt ja lastenhoitajat kävi juttelemassa ja kyselemässä tuntemuksia synnytyksestä, että jäikö mikään kaivertamaan ja miltä tuntuu olla tuore äiti. Kotiutumisesta sanoivat, että kotiin saa lähteä kun siltä tuntuu, jos kaikki on ok. Suosittelivat kuitenkin, että vauva oisi ainakin sen 2 vrk, jotta lääkäri pystyy vauvan tarkistamaan. Sairaalassa olisi saanut olla vaikka viikon, jos ois siltä tuntunut. Mä lähdin kotiin kun vauva oli 2,5 vrk ja oli jotenkin tosi kiva lähteä kun osastolla kävivät kehumassa, että miten vauvanhoito onnistuu kun luonnostaan ja miten hienosti meillä menee. Mulle vielä sanottiin, että jos tulee alkuun jotain kysyttävää tai joku asia rupee epäilyttämään, niin osastolle voi aina soittaa ympäri vuorokauden, koska heillä on kuitenkin toimintaa. (Kotiuduttiin juuri ennen joulunpyhiä ja neuvolat oli suureksi osaksi kiinni). Mulle jäi siis tosi hyvä kuva koko sairaalasta ja mikäli meille koskaan kakkosta siunaantuu, niin Porvoossa haluisin synnyttää.
  5. Vesien menosta kesti kaksi ja puoli päivää kun tyttö oli maailmassa. Synnytyksen kesto laskettiin kuitenkin siitä kun tunsin supistusten olevan kipeitä ja paperiin on merkattu 6 tuntia ja 23 minuuttia, josta 23 minuuttia oli ponnistusvaihetta. Kuulemma melko nopea ensi synnyttäjäksi
  6. Vedet meni 39+3 ja tyttö syntyi vihdoin 39+5 käynnistettynä.
  7. Viikkoa ennen syntymää terkka laski SF mitan ja vissiin vatsanympäryksen perusteella, että noin 3,4 kilonen ja sen kokoinen hän olikin
  8. PS

    Eilen luki paikallislehdessä, että Porvoossa on nyt kätilöitä koulutettu akupunktion ja vyöhyketerapian käyttöön kivunlievityksenä. Voi kuulemma kysellä palveluksia synnyttämään mennessään
  9. Me haluttiin tietää, mies enemmän kuin minä. Rakenneultrassa vauva kuitenkin piilotteli paikkojaan. Kätilö sanoi, että hänellä on enemmän tyttöolo, kun ei mitään näy, mutta mahdollisuudet poikaan on fifty/sixty. Raskausdiabeteksen vuoksi kävin ylimääräisessä ultrassa viikolla 36+ ja lekuri mun pyynnöstä vähän tähysti jalkoväliäkin. Saatiin vahva tyttöveikkaus Mulla oli vähän tyttöolo ollut alusta asti, jo np-ultran jälkeen sanoin miehelle, että vauva näytti niin söpöltä, että on varmaan tyttö
  10. Mulle puhkesi raskausdiabetes ja oon nyt reilut 10 viikkoa ollut raskausdiabeetikon ruokavaliolla. Painoa on tänä aikana tullut vajaa 2 kiloa. Kokonaispainonnousu on 11 kiloa ja normaalipainosesta (painoindeksi 22) lähdin tätä massaa kerämään. Nyt ollaan jo viikolla 36 +4. Eli käyn päivittäin köpöttelemässä lenkin (sauvoilla tai ilman), koetan mennä mahdollisimman ripeästi ja lenkkeillä noin 45-60 min kerrallaan. Kävin myös välillä uimassa reilun 30 minuuttia, jos ilmat oli kurjat. Välillä olen laskenut lenkiksi ihan shoppailun ostarilla tai muun hyötyliikunnan, ei kannata olla itselleen liian ankara.. Ruokavaliossa tärkeintä on syödä tasaisin väliajoin. Syön aamupalan klo 8-9 väliin - leivän, päällä margariinia, leikkelettä, juustoa ja kasviksia sekä maitokahvin Lounas noin klo 11 peruna tai täysjyvä riisiä/pastaa, noin 1,5 desiä lihaa, kalaa tai kanaa noin 150 grammaa salaattia paljon ja öljyistä salaatinkastiketta leipä margariinilla lasi maitoa Välipala noin klo 15 Leipä, margariinillä leikkeleellä ja kasviksella, hedelmä tai marjoja, teetä Päivällinen noin klo 18 Kuten lounas, tai esim 3 desiä keittoa, 2 desiä makaroonilaatikkoa yms reilusti kasviksia, lasi maitoa, leipä margariinilla. Hedelmä tai marjakiisseliä jälkkäriksi Iltapala noin klo 21-22 Leipä päällisillä, viili, sokeritonta kaakaota tai glögiä Kaiken mahdollisen syön sokerittomana ja täysjyvänä, vaalean leivän ja höttöhiilarit oon jättänyt minimiin. Mulla oli ongelmana se, että ruokavälit kasvo kauhean pitkiksi ja sitten oli kauhean nälkä ja tuli syötyä ihan liikaa kerralla, eikä tullut tehtyä laadukkaita valintoja. Aika paljon sitä saa syödä, eikä ihan kauheasti ole tarvinnut kärsiä. Tämä on on toiminut ihan kivasti sekä sokerien hallinnan suhteen, että oman painonhallinnan suhteen.. vaikka olen mä sitten paljon nurissutkin kun on niin KAUHEETA olla ilman herkkuja Näitä painoa ja terveyttä koskevia ketjuja on muuten luultavasti tuolla terveyspuolella enemmän
  11. Monissa Lidlin light limsoissa on muistaakseni syklamaattia E-koodin takana, joten ne kannattaa tosiaan tarkistaa ennenkuin hörppää useampaa pullollista.
  12. Maustamattomia proteiinivalmisteita voi käyttää. Maustetuissa pitää tarkistaa makeutusaineen tyyppi ja määrä. Käsittääkseni monet silti vaihtaa proteiinijauheet ihan rahkapirtelöihin ja muuhun ns "oikeaan" ruokaan.
  13. Mulla ihan ensimmäisenä oireena oli "matkapahoinvointi" autossa vajaata viikkoa ennen plussatestiä. En osannut edes kuvitella olevani raskaana, joten pistin pahoinvoinnin miehen surkean ajotaidon piikkiin Plussatestin jälkeen alkoi parin viikon sisällä kuvottamaan varsinkin aamuisin. Sain istua, huokailla ja nieleskellä aina ylösnousun jälkeen vartin oikeen huolella. Lisäksi mulla alkoi oikein kunnon repäsykivut, joihin saatoin kylkeä kääntäessä herätä yölläkin. Olinkin alussa tosi huolissani noiden kipujen takia, mutta kaikki oli kuitenkin erinomasesti. Nälkä alkoi vaivata tosi usein ja ruokaa oli saatava viipymättä tai seurauksena oli paha kuvotus ja heikotus. Siinäpä ne pahimmat oireet, aika vähällä selvisin mielestäni.
  14. Miehelle kerroin melkein heti plussatestin jälkeen. Ei ollut kotosalla, joten odottelin innosta kihisten iltapäivää kun halusin nähdä miehen reaktion ja kertoa ihan naamakkain. Tuleville isovanhemmille kerrottiin äitienpäivänä, viikkoja taisi olla 8-9 paikkeilla. Tämä kertominen meni kyllä osittain pieleen kun yksi kaukainen sukulainen oli nähnyt mut jossain ja vetänyt omat johtopäätöksensä (joo turposin too-si paljon alussa) ja lähti sitten levittelemään tietoa ihan tosi asiana. Jaksoin olla tosi pitkään ihan hiton käärmeissäni tästä.. Töissä kerroin aika myöhään muutamalle työkaverille ja muut sitten huomasivat kun huomasivat. Mut oli ehditty irtisanoa vajaata kahta kuukautta ennen plussausta tuotannollisista syistä (6 kuukauden irtisanomisaika), joten en katsonut olevani kelleen mitään velkaa. Muille olen sitten ihan tilanteen mukaan kertonut tai antanut itse huomata np-ultran jälkeen.
  15. Ensimmäisellä neuvolakerralla 9+1 ei edes kuunneltu sydänääniä. NP-ultra oli 11+4 ja sillon ne kuului/näkyi. Neuvolan doplerilla kuunneltiin 12+5 ensimmäisen kerran ja pienen hakemisen jälkeen kuului hyvin. Istukka on takaseinässä. On niitä vaan vieläkin niin kiva kuunnella, nyt 36+1