Kvenja

Molemmista saatiin varma veikkaus (niin varma kuin kätilöt ylipäätään ovat uskaltaneet antaa) ja kummallakin kerralla piti paikkansa. Eli molemmat lapset ovat olleet ultrassa suotuisassa asennossa ja auliisti esitelleet paikkojaan.

Meilläkin taidettiin seurata se 2vrk, vaikka joku henkilökunnasta mielestäni mainitsi, että jos kolme peräkkäistä arvoa ovat hyvät, seuranta lopetetaan. Muistaakseni meidän pojalta otettiin sokeri neljästi päivässä. Varmaan seurasivat sitten tuota sokeriakin, kun kerran vietti muutenkin aikaa lastenosastolla ja pojalta otettiin vähän väliä ties mitä arvoja (joka mun mielestä oli täysin tarpeetonta). Synnyttäneiden vuodeosastolla sanoivatkin, että taisi olla lastenosastolla tällä kertaa rauhallista, kun niin pitkään täysin hyvävointisella pojalla siellä kesti. Ja kyllä munkin mielestä meidän vauva oli loppuajasta lastenosastolla enimmäkseen erikoistuvien lastenlääkäreiden harjoituskappaleena ja neulatyynynä, ja mä annoin tästä myös palautetta...

Hei vaan, Tuon nyt niitä vauvauutisia tähänkin ketjuun. Eli pikkuherra syntyi viime viikon tiistai-iltana 25.9. pikatoimituksella ja ns. syöksysynnytyksellä. Ehdimme olla puolisen tuntia sairaalassa, kun pikkuinen mies näki päivänvalon. Kätilön mukaan mun kohdunsuu aukeni n. 5 kovalla supistuksella eli aika räjähdysmäisesti. Kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan ja ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia. Kokoa meidän vesseli oli kerryttänyt viikkoihin nähden (38+1) ihan kivasti, koska painoa oli 3694g ja pituutta 51 cm. Eli pelkäämäni 4kg olisi varmaankin hieman ylittynyt, mikäli mies olisi pysytellyt masussa laskettuun aikaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että mun kantoaika on tuo 38 viikkoa, sillä esikoinen syntyi 37+6, joten ehkäpä mun uunini on astetta kuumempi, ja vauvat kypsyvät valmiiksi hieman aiemmin. Ainakin kumpikin lapsi on ollut hyvin valmiinoloinen syntyessään ja ovat molemmat saaneet hyvät pisteet (esikoinen 9/8, juniori 9/9). Sokerivauva pikkumiehemme ei nimittäin ollut. Eka sokeriarvo oli tosin inan verran liian matala, mutta pikkuinen korjasi ne hyvin ja sokeriseuranta lopetettiin aika nopeasti. Matala arvo johtui sekin tod. näk. hurjasta synnytyksestä, kun vauvalla oli niin paljon stressiä. Lastenosastolle herra päätyi samasta syystä kuin esikoinen eli hänellä oli ns. kostean keuhkon oireyhtymä, joka on vastasyntyneen lievä sopeutumishäiriö. Mitä ilmeisemmin tuo häiriö johtuu kuitenkin mun nopeista synnytyksistä eikä sokereilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Normaalisti lapsivesi puristuu synnytyksessä lapsen keuhkoista pois, mutta mun jälkikasvu on tullut maailmaan sen verran vauhdilla, että keuhkoihin on jäänyt kosteutta. Vaiva on yleinen myös keisarileikatuilla lapsilla. Esikoinen oirehti vaivasta heti synnyttyään ähkivällä hengityksellä, mutta meidän pikkuherran hengitys oli koko ajan helppoa ja siksi olikin yllätys, kun 2h syntymästä, juuri kun meitä oltiin siirtämässä jo vuodeosastolle, niin saturaatiomittari antoikin liian matalia lukemia ja hänet vietiinkin lastenosastolle... Pikkumies tarvitsi pari vuorokautta hapetusta keuhkoihin, joita annettiin nenäviiksillä. Kolmannen vuorokauden vietti tarkkailussa ja seuraavana päivänä päästiin sitten kotiin. Itseä on vaivannut kova synnytyksen jälkeinen turvotus, joten vaaka ei varmaan näytä vielä ihan todellisia lukemia. Niiden mukaan 2 raskauskiloa on jäljellä. Mullehan kiloja tuli kaiken kaikkiaan vain n. 6. Viime viikon herkuttelin surutta ja annoin itselleni luvan syödä kaikkea hyvää, sillä pidin tosi tiukan radi-dieetin loppuun asti. Nyt olis kyllä motivaatiota jatkaa vhh-linjalla ja katsoa, mitä vaaka näyttää parin viikon päästä. Kovasti tsemppiä kaikille sokereiden kanssa taisteleville! Itse tiedän nyt, että mulle kehittyy radi takuuvarmasti mahdollisessa seuraavassakin raskaudessa, vaikka olisin alipainoinen. Onneksi seuraava synnytys mulla joka tapauksessa käynnistettäisiin 38+-viikoilla, sillä kätilön mukaan mun ei kannata ottaa sitä riskiä, että vauva syntyisi kotiin tai matkalla sairaalaan. Papereissa siis leima syöksysynnyttäjä.

Eka 37+6 ja toka 38+1 spontaanisti ja nopeasti. Itse olen syntynyt 37+1 sen aikaisten laskujen mukaan, joten näyttäisi olevan meillä suvussa tuo lyhyempi kantoaika.

Ensimmäisen synnytykseni kokonaiskesto oli n. 3 tuntia. Lapsivedet meni aamuyöllä kotona, niin tajuttiin lähteä sairaalaan. Supistukset tulivat tuonkin jälkeen kuitenkin vielä harvakseltaan, eikä ne musta nyt niin kipeitä ollut. Mulla oli ennen raskautta todella pahat kuukautiskivut, jotka sai ihan oksentamaan, joten odotin jotain vastaavaa tai vielä pahempaa. No sairaalaan tullessa olinkin vasta 3 senttiä auki ja mut laitettiin rauhassa odottelemaan saliin. Supistuksia alkoi tulla, mutta edelleenkään ei mitenkään tiheästi eikä ne musta vieläkään niin pahoja olleet. Jossain vaiheessa kätilö tuli paikalle tutkimaan tilanteen ja hups olinkin jo 7 cm auki. Alettiin miettiä tässä vaiheessa tujumpaa kipulääkitystä ilokaasun lisäksi ja kätilö aprikoi epiduraalin ja spinaalin välillä. Päätyi epiduraalin, koska olin ensisynnyttäjä. Juuri kun epiduraali oli saatu pistettyä mua alkoi kovasti ponnistuttaa ja olinkin 10 cm auki ja tyttö tuli vartissa ulos. Epiduraalista ei siis ehtinyt olla hyötyä. Kakkonen tulikin sitten todella vauhdilla. Aamusta alkaen tuli supistuksia harvakseltaan ja välillä jopa 10-15 min välein. Odotin kuitenkin, että ne muuttuisivat kipeimmiksi ja vielä tiheämmiksi. Soitin kuitenkin synnärille, josta kehottivat ottamaan panadolia ja seuraamaan, josko supistukset vielä lopahtaisivat. Itse odotin koko ajan myös lapsivesien menoa, kun näin oli käynyt esikoisen kohdallakin. Mies tuli töistä kotiin ja sanoi, että eiköhän lähetä, kun panadolista huolimatta supistuksia koko ajan tuli. Vielä eteisessä ajattelin, että en varmaan ole kahta senttiä enempää auki ja tullaan varmaan vielä kotiin kun en mä nyt niin kipeä ole. Sairaalassa pääsin heti käyrille ja vartin aikana tuli pari kipeää supistusta ja vedet meni. Soitin kelloa, kätilö tuli paikalle ja sanoi että mennäänpä saliin. Antoi ilokaasunaamarin käteen ja kysyi haluanko spinaalin. Sanoin joo ja hän käski toisen kätilön tilata anestesialääkärin paikalle ja teki samalla sisätutkimuksen: olin 8-9 cm auki. Lääkäri tuli ja pesi selän kun alkoi ponnistuttaa. Kätilö totes, että olen 10 cm auki nyt synnytetään. Poika tuli ulos 5 minuutissa. Kaiken kaikkiaan ehdimme olla sairaalassa 38 minuuttia... Leikki olis ollut kaukana, jos mies olis joutunut kätilöksi, sillä pojalla oli kaks kertaa napanuora kaulan ympärillä... Molemmat lapset ovat kärsineet ekat vuorokaudet matalista happisaturaatioista, kun keuhkot eivät ole täysin tyhjentyneet lapsivedestä nopeiden maailmaantulojen takia. Tytölle riitti kerta-annos happea, jonka jälkeen oli vuorokauden seurannassa. Poika tarvitsi happea puolitoista vuorokautta ja on tätä kirjoittaessani 2 vrk ikäisenä edelleen lastenosastolla ja saa vielä paineistettua huoneilmaa nenäviiksillä, jotta keuhkot kuivaisivat... Mulla siis kohdunsuu avautuu jotenkin todella räjähdysmäisesti ja myös ponnistukset ovat nopeita. Kätilö ehdottikin, että mikäli kolmas lapsi tulee, mun kohdalla voitaisiin harkita kalvojen puhkaisua, kun kohdunsuu on tarpeeksi pehmentynyt. Ei tarvitsisi muuttaa sairaalan pihalle telttaan asumaan ja odottelemaan h- hetkeä...

Mäkin voisin taas hiljaiselon jälkeen kirjoitella tähän ketjuun. Mä oon edelleen pitänyt tosi tiukkaa radi-dieettiä ja alan olla siihen niin turtunut ja ehdollistunut, etten osaa varmaan enää ikinä mitään muuta syödään kuin: Aamiaiseksi: 2 palaa ruiskarppileipää juustolla ja leikkeleellä + kasviksia Lounaaksi/päivälliseki: uunikalaa/ kanaa/tonnikalaa/vähärasvaista nautaa ja salaattia + öljyä ja lasi proteiinipitosta plus-piimää välipalaksi/iltapalaksi: maitorahkaa, hieman sokeroimatonta piltti-sosetta (joskus marjoja) ja ruisleseitä + porkkanaa Perunaa, pastaa, riisiä, hedelmiä tai MITÄÄN herkkuja en ole syönyt yhtään! Ihmettelen itsekin omaa itsekuriani... Ainoa herkkuni on vaniljakahvi, jota juon kupillisen kerran päivässä. Paino on noussut kaiken kaikkiaan nyt n. 6 kg ja lähtöpaino oli normalipainoindeksin rajoissa. Arvot ovat kyllä pysyneet tosi hyvinä ja nyt näillä viikoilla selvästi vielä parantuneet. Paastot alkaa nykyään aina nelosella ja aterianjälkeisetkin ovat olleet nyt alle 6. Hieman olen kyllä mittauksia höllentänyt ja muutamana päivänä jättänyt kokonaan mittaamatta. aterianjälkeinenkin mittaus on ollut n. 1-1,5 tuntia syönnin jälkeen eli enää en ole laittanut kännykän ajastinta piippaamaan ruokailun lopetettuani. Sairaalakassiin ajattelin pakata kaikkia ihania herkkuja ja haaveilen mm. kunnon irtokarkkipussista ja Ben&jerry's-jäätelöstä! Mies nauraakin, että joudun varmaan synnytyksen jälkeen teholle - en synnytyksen vaan sen jälkeisen syömisen takia! Toisaalta olis kyllä motivaatiota jatkaa tätä vhh-dieettiä ja katsoa, miten alas oma paino putoaa. Mullakin kuitenkin on varaa muutaman kilon pudottamiseen, vaikka normaalipainoinen olenkin ollut ennen raskautta. Munkin neuvolassa on sokereihin aika hällä väliä -asenne, tosin tietävät oman korkean motivaationi niin eivät varmaan koe tarvetta kuumotella sen enempää. Viimeinen lääkärikäynti oli viime viikolla enkä saanut lähetettä kokoarvioon. Lääkärin mukaan vauva tuntuu käteen normaalikokoiselta ja sf kasvaa tasaisesti omaa yläkäyrää. Maha on kuulemma ennemminkin pieni kuin iso ja korkea sf johtuu vain mun kohdun muodosta, joka on pitkä ja soikea. Tiedä sitten. Oma arvaus on, että vauva on laskettuna aikana kuitenkin lähemmäs nelikiloinen ellei jopa yli ja synnytys hieman pelottaa... Etenkin kun kaverilla ei tunnu olevan kiire laskeutua ja tuskin tulee siis etuajassa, kuten esikoinen. Esikoinen syntyi spontaanisti 37+6 mittoinaan 3375g ja 52 cm eli pitkä ruipelo ja painoltaan viikkoihin nähden aika keskivertokokoinen. Ja tuossakin raskaudessa mulla oli radi. Tsemppiä kaikille! Omaan synnytykseen ei ole enää kauhean pitkä, tulen sit kertomaan, millainen mötkäle tuli!

Lapsen hoitokaverina on tyttö nimeltä Kaika. Pitkään luulin, että hän on Taika ennen kuin asia selvisi. Aika erikoinen mielestäni...

Mimulle paljon onnea prinsessasta! Ikävää, ettei toivomasi alatiesynnytys onnistunut, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ja eihän se vauva nyt olis ollut läheskään 5 kg laskettuna aikana... Herkuttelusta: Mä oon saanut ihmeen hyvin itseni motivoitua, enkä ole herkutellut yhtään sitten heinäkuun alun, jolloin diagnoosi napsahti. Vielä on toki viikkoja edessä ja varmasti tulee välillä vaikeaa. Oonkin jo tehnyt miehelle listaa, mitä kaikkea hyvää mulle pitää sit synnytyksen jälkeen tuoda sairaalaan... Joo ja sit tietysti vauvan vatsa ei kestä suklaata tai muutakaan hyvää ja RaDi-dieettiä seuraa sit imetysdieetti...

Kiitos selvennyksestä Rouva Tossavainen! En ole alan ammattilainen, niin en ihan tarkkaan tiedä tuota elimistön insuliiniprosessia. Sen vain olen ymmärtänyt, että haima ei jaksa sitä samalla tavalla tuottaa kuin terveillä. Mullakin paino laskenut. Sitä ehti tulla n. 5 kiloa ennen diagnoosia ja sen jälkeen tippui melkein pari kiloa, missä pysyi sitkeästi monta viikkoa. Nyt kun olen parin viime päivän aikana käynyt kotivaa'alla, niin näyttäis että olis n. puoli kiloa tullut lisää. Mulla painoindeksi oli lähteissä normaalipainon puolella, muttei munkaan kohdalla olla oltu huolissaan painonlaskusta neuvolassa. Kovasti tsemppiä Mimulle! Pian siellä on käärö kainalossa!

Mullakaan ei ole tullut ylityksiä, mutta huomaan kyllä että yhtään hiilaripitoisemmasta ateriasta (esim. makaronilaatikko) tunnin arvo voi olla päälle 7, kun taas esim. kanafileestä ja salaatista se jää yleensä alle 6. Eli mulla selvästi tossa insuliinintuotannossa on häikkää ja joudun kyllä vahtimaan hiilareita tarkkaan. Liikunnalla on kyllä myös varsin positiivinen vaikutus: tunnin spinning näkyy arvoissa jopa useamman päivän! Paastot on mullakin pääsääntöisesti alle 5, joskus voi olla tasan 5 tai jopa enemmän, mutta senkään suhteen ei ole ylityksiä tullut. Musta tuntuu, että teillä joilla vain paasto on ollut koholla, radi on oikeesti tosi lievä. Tosin joskushan joku satunnaistekijä (valvominen stressi tms.) voi vaikuttaa paastoarvoa kohottavasti, joten jollain toisella kertaa diagnoosia ei välttämättä olisi tullut. Ja nämä viitearvotkin ovat joidenkin heppujen päätöksiä. Jossain toisessa maassa, diagnoosi ei välttämättä olisi paukahtanut samoilla arvoilla. Oon tosin ymmärtänyt, että Suomessa oltais taas tiukentamassa viitearvoja ainakin just paaston osalta... Mielestäni diagnoosiin kannattaa kuitenkin suhtautua sillain tosissaan, että jotain pientä häikkää omassa kropassa saattaa olla. Mullakin siis esikoisesta oli vain paasto lievästi koholla ja arvot oli aina erinomaiset ja epäilin koko diagnoosia. No nyt tässä toisessa raskaudessa ongelmia olikin sitten 1h arvon kanssa ja koska syömiset jollain tasolla näkyy kotimittauksissakin, niin selkeestihän haima tuottaa nyt huonommin insuliinia... Eli seuraavassa mahdollisessa raskaudessa RaDi voikin sitten jo olla selkeämpi. Kannattaa myös muistaa, että kapillaarinäyte on aina eri asia kuin suoninäyte. Mullakin rasituksessa paasto oli sormenpäästä mitattuna 3,7 mutta suoninäyte olikin sitten 5.2.... harvoin kai heitot näin suuria on (ainakaan ne ei saisi olla, joten muun kohdalla oli jotenkin epäonnistunut tuo sormenpäänäyte), mutta siis verensokerimittarilla mitattuna arvot ovat aina suuntaa antavia. Itsehän panikoin, että voinko luottaa koko mittariin, kun heitto oli noinkin suuri. Lääkäri oli sitä mieltä, että se on pakko luottaa ja kun samalla mittarilla tekee useampia mittauksia, niin kyllä se perustaso jotain sinnepäin sitten pitäisi olla... Mitähän Mimulle kuuluu...

Mimulle kovasti tsemppiä!

^^ ja ^^^ mäkään en osaa lopettaa mittailua. Ruokapäiväkirjaa en enää pidä, kun syön joka päivä suurin piirtein samalla tavalla samaan kellonaikaan. Kauhea pelko persiissä aina mittaillessa, että koska ne arvot lähtee tällä ruokavaliolla nousuun. Mietin kovasti jo etukäteen, mistä on sitten vielä vara tiukentaa jne. No, onneksi arvot ovat pysyneet toistaiseksi hyvinä. Zinaen kanssa tuolla kuukausiketjussa jo keskusteltiinkin, että neuvoloiden (tai terkkareiden) välillä on kyllä huimia eroja suhtautumisessa tähän radiin. Mua on nyt enemmänkin varoiteltu liiasta hössäämisestä mittailujen ja syömisten kanssa, kun myös "stressi vaikuttaa vauvaan". Viime viikolla sain neuvolassa ohjeeksi relata, vähentää mittailut kahteen päivään viikossa ja sallia itselleni välillä herkkujakin. Ei kuulemma ole vaarallista, vaikka sokerit joskus pomppaisivatkin korkealle, laskeehan ne sieltä sitten... Just joo ja toisille tehdään hirveä ristikuulustelu, jos arvo on päälle 7 vaikka alle 7.8 jäisikin... Tervetuloa Kat100 ja kiitos muffinssivinkistä!

Jotain vitamiinivalmistetta? Mulle ei käy ne raskausvitamiinit, kun niissä on rautaa ja mulla huitelee hb 150 paremmalla puolella raskaudesta huolimatta... Nyt ostin Probiootti Plus -maitohappobakteereita, kun jonkun tutkimuksen mukaan niiden pitäis ehkäistä radia.. Tietysti esim. Beroccaa voisin kaiken varalta napsia, nyt kun pelkään ettei normaaliruokavaliosta välttämättä saa kaikkea tarpeellista. Oon vaan niin huono syömään noita vitamiineja, ne aina unohtuu...

^mulla vähän sama fiilis makeutusaineiden suhteen, mutta niin monesta lähteestä olen lukenut aspartaamin turvallisuudesta, että olen uskaltanut sitä käyttää. En nyt hirveitä määriä kuitenkaan, mutta esim. Coca-cola Zerolla olen tyydyttänyt makeannälkääni... Sittenhän on se Stevia, jota on kai jossain Etelä-Amerikassa käytetty makeuttamiseen jo satoja vuosia. Tosin aika prosessoitua taitaa sekin tökötti täällä Suomessa olla... Mulla arvot pysyneet rajoissa, mutta välillä hätyytellään raja-arvoja. Normaaliruokaa olen voinut kuitenkin vielä syödä, puuroja, perunaa ja leipääkin oikein hyvin ja välillä niidenkin jälkeen olen saanut ihannearvoja, välillä taas en. Mulla kyllä väsymys ja stressi vaikuttavat suoraan noihin arvoihin joten niitä kun pystyisi välttämään... Paino oli kahden viikon lomalla tippunut kilolla, joten kokonaisnousu nyt 4kg ja lähtö-bmi normaalipainon puolella... Se vähän mietityttää, mutta kaipa vauski ottaa omansa, vaikka äidillä kuulemma jo posket lommottaa... Ja onhan tässä vielä viikkoja edessä. Mulla ei tosin esikoisestakaan paino noussut tästä enää kuin pari kiloa ja silloin söin suht normaalisti, hieman tarkemmin herkkuja kytäten. No mut en oo huolissani, kun maha tulee täyteen salaatillakin ja vauva liikkuu hyvin. Joo, mut eipä oo aikaisemmin kesälomalla päässyt paino putoamaan... Pitikin vielä kysyä, että syöttekö

Voi Mimu, valtavasti tsemppiä sinulle! Kurjaa, että sait riesaksesi vielä tuon hepatogestoosinkin...