rouva Tossavainen

Ei tarvitse edes mitään neuvolan lappuja, Suomessa on edelleen subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Meillä on kaksi alle kouluikäistä ja hyvin on elämä sujunut ilman autoakin. Asumme noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta, pyörällä ja julkisilla pääsee hyvin kulkemaan, läheisiin automarketteihin kävelemme tai menemme bussilla. Töihin on sekä minulla että miehellä pidempi matka, mutta lasten hoitopaikkojen läheltä pääsemme kumpikin suorilla bussiyhteyksillä töihin. Kotimaan lomamatkat teemme junalla ja tarvittaessa vuokra-autolla, minulla on ajokortti, miehellä ei. Ainoa autokuumeinen perheessämme on esikoinen, joka on nyt 5,5-vuotiaana alkanut hahmottaa, että suurimmalla osalla hoitokavereiden perheistä on auto. Itse suhtaudun aika nihkeästi henkilöautoiluun jo sen takia, että se vähentäisi huomattavasti sekä meidän vanhempien että lasten arkiliikkumista. Haluan opettaa muksuille sen mallin, että omin jaloin voi ja kannattaa liikkua mahdollisimman paljon. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin seudulla, jolla ei julkista liikennettä oikeastaan edes ollut, ja sain silloin yliannostuksen henkilöautossa istumisesta. En myöskään erityisemmin nauti ajamisesta itse.

Esikoisella (5,5 vuotta) ei ole edelleenkään ollut yhtään korvatulehdusta, kuopuksella oli nyt pitkittyneen nuhakuumeen jälkitautina ensimmäinen korvatulehdus 2,5-vuotiaana. Esikoinen on ollut päivähoidossa melkein neljä vuotta ja kuopuskin yli vuoden, kumpaakin imetin melkein kaksivuotiaaksi.

Po.P, Villervalla, Aarrekid, Blaa, Metsola, Marimekko, NameIt, Reima, Lego, Molo, Maxomorra, Småfolk... Ostan alennusmyynneistä ja FB-kirppiksiltä, painopiste värikkäissä unisex-vaatteissa, joita voi kierrättää esikoiselta kuopukselle.

Noin 2,5-vuotiaalla kuopuksellamme ovat jalkapohjat aika tarkalleen 15-senttiset ja kengät kokoa 24-26, valmistajasta ja mallista riippuen kun tuo sisämitta vaihtelee ja paljon.

^ Jos työsuhteesi jatkuu silloin, kun äitiysvapaasi alkaa, hakee työnantaja äitiyspäivärahaa puolestasi ja saa äitiyspäivärahan siltä ajalta, kun maksaa sinulle palkkaa. Kannattaa siis kysellä asiaa henkilöstöhallinnosta, koska joitain lomakkeita sinun täytyy täyttää ja viedä sinne paperisina tai täyttää Kelan sähköisessä asiointipalvelussa, ja työantaja sitten täyttää ja lähettää loput Kelaan.

Eikö sitä saa tilattua suoraan maahantuojalta? http://www.stridersuomi.com/superstrider.html

Esikoisellamme on se Pukyn suurin, käsijarrullinen potkupyörä (LR XL) ja siinä vaikuttaisi olevan vielä varaa nostaa satulaa. Pojalla on pituutta 106-107 cm, joten saattaisi mennä vielä 115-senttiselläkin. Lisäksi löysin googlailemalla Striderin 16-tuumaisen Super Strider -mallin, joka on tarkoitettu 6 - 10-vuotiaille, ja voisi varmaan olla sopiva jo pitkälle nelivuotiaallekin?

Me päädyimme nyt kuitenkin ostamaan Wutschin, koska tutuilta saa tarvittaessa lainaan pienintä Pukyakin. Mieluummin kuopus potkuttelee Wutschilla, mutta ehkä kesällä innostuu enemmän Pukysta. Ja 4,5-vuotias esikoinen rällää edelleen mieluiten potkupyörällä, polkupyörällä kun ei pääse todellakaan samaa vauhtia. Viimeistään vuoden kuluttua keväällä, ehkä jo ensi syksynä, aiomme hankkia hänelle Pukyn 16- tai 18-tuumaisen polkupyörän.

Toisessa synnytyksessä ei ehditty antaa muita puudutteita kuin pudendaali ja parakervikaali, mutta homma eteni niin vauhdilla, että ne alkoivat vaikuttaa vasta vauvan synnyttyä, synnytyksen jälkeen oikea pakara ja takareisi siis puutuivat joksikin aikaa tunnottomiksi. Kivuliain oli avautumisvaiheen loppu (kuten ensimmäisessäkin synnytyksessä, jonnekin 6-7 cm:iin kivut ovat samaa luokkaa kuin kuukautisteni aikana pahimmillaan), joka siis piti pärjätä pelkällä ilokaasulla, ja ponnistusvaiheessa pään ponnistaminen, se kun jäi aluksi puolitiehen ja piti sitten odottaa toista supistusta. Onneksi lapsiluku on täysi.

Meillä on lapsiluku täysi, mutta taustalta huutelen, että tuo sukurasite on todella merkittävä tekijä. Minäkin olen koko ikäni ollut normaalipainoinen (aikuisiällä BMI 22-23), harrastanut niin kunto- kuin arkiliikuntaakin (autoton elämäntapa) ja syönyt terveellisesti, mutta niin vain kummassakin raskaudessa on ollut ruokavaliohoitoinen radi. Isälläni (ja parilla hänen sisaruksellaan) on tyypin II diabetes ja minullakin siis näyttäisi olevan siihen kohonnut riski. Tämä on siis koko loppuiän projekti, kun pyrin ruokavaliolla ja liikunnalla torjumaan keskivartalolihavuutta, joka suvussamme vaikuttaisi olevan tuon metabolisen oireyhtymän laukaiseva tekijä. Tunnen myös todella monta muuta hoikkaa tai jopa laihaa, urheilullista naista, jotka ovat saaneet radidiagnoosin, kun taustalla on ollut samanlainen vahva sukurasite ja raskausaikainen hormonitoiminta on pahentanut insuliiniresistenssiä. Mutta jos elämäntavat ovat jo ennalta kunnossa, pärjää radin kanssa aika pitkälti ruokavaliosta ja liikunnasta huolehtimalla.

En ole tainnut tähän kyselyyn vielä vastata, mutta ei, mieheni ei olisi valmis jäämään kotiin hoitamaan lapsia pelkällä kotihoidon tuella, toisaalta enpä olisi minäkään. Menin töihin esikoisen ollessa 19 kk (olisin mennyt jo aikaisemmin, mutta sain töitä vasta tuolloin, ja nostin siis vanhempainpäivärahakauden päätyttyä ansiopäivärahaa). Kuopuksen ollessa 11-13 kk työskentelin pari kuukautta miehen vuosiloman ja isäkuukauden aikana, ja näillä säästöillä olin taas vuorostani kotona, kunnes kuopuskin meni päivähoitoon 17 kk:n ikäisenä. Olisin palannut töihin jo aikaisemmin, mutta kuopukselle vapautui päivähoitopaikka vasta tuolloin. Tällä hetkellä olen osittaisella hoitovapaalla, teen siis 60-prosenttista työviikkoa ja saan joustavaa hoitorahaa kuopuksesta.

Kaksi ns. poikamahaa on ollut, ensimmäisellä kerralla syntyi poika, toisella tyttö. Varsinkin toisen raskauden aikana kaikki toitottivat, miten ihan selvästi on poika tulossa, vaikka oli jo ultrassa varmistunut tytöksi ja olin asiasta kertonutkin.

^ Ei se yksityinen gynekologi ole välttämättä sen parempi vaihtoehto kuin ehkäisyneuvolan gynekologi, saattaa usein olla jopa kokemattomampi, sillä ehkäisyneuvolassahan noilla gynekologeilla nimenomaan on paljon kokemusta kierukoiden asentamisesta, kun niitä siellä lähes liukuhihnatyönä laitetaan. Toivottavasti onnistuu seuraavalla kerralla!

Talkki tai sinkkivoide ovat parhaat ärtyneisiin kaulapoimuihin. Perunajauhokin toki kuivattaa, mutta on myös tärkkelyksenä erittäin hyvä kasvualusta sienille, joten sitä käyttämällä hautuneisiin kaulapoimuihin voi tulla sieni-infektio.