chica

25,5h kesti ensimmäisen ja tämän asti ainoan maailmaan tulo. Heräsin yöllä kolmelta kipuun ja 3.30 alkaen supistukset olivat säännöllisiä 5min välein. Synnytyksen aikana olin välillä äärimmäisen väsynyt, mutta en kivun takia saanut nukuttua.

Alatiesynnytystä halusin ja sen sain. Sektiota pelkäsin kovasti etukäteen ja synnytyksen aikanakin kun tilanne ei pahemmin edistynyt mihinkään 24h aikana.

Sairaalassa, tarkkailuhuoneen sänkyyn, synnytys oli ollut käynnissä jo lähes 19h ja edellisen vuoron kätilö oli jo uhkaillut kalvojen puhkaisulla. Kerkesin juuri löytää sängyssä hyvän asennon jossa supistukset tuntuivat mahdollisimman vähän, ajattelin levätä hieman koska väsy oli kova. Sitten tuli yksi kovempi supistus ja kuului omituinen naksahdus ja vedet tulivat sänkyyn.

Lähes 11kg tuli painoa lisää. Punnitus kauhistutti neuvolassa joka kerta, olen aiemmin ollut kovasti alipainoinen ja paino normalisoitui vasta pari vuotta ennen raskautta enkä ollut vielä tottunut uusiin kg lukemiin vaikka ulkomuotoon olinkin tyytyväinen. Punnitus tuntui siis pahalta ja olo tuntui entistä valtavammalta. Kukaan ei pahemmin huomautellut painosta, vain mahan kokoa kommentoitiin. Synnytyksestä on nyt reilu 2 viikkoa ja olo on ihanan kevyt, painosta ei ole kylläkään mitään tietoa, ja parempi niin.

Synnytys käynnistyi 38+4 säännöllisillä supistuksilla ja siitä reilu 25h kuluttua tyttönen oli maailmassa rv 38+5.

Ultria oli yhteensä 9 ja kaikki julkisella. Alkuraskaudesta oli 2 ultrausta, np- ja rakenne sekä supistusten takia ultrattiin vielä 5 kertaa. Ultrat olivat viikoilla 7,9, 12, 22, 2*23, 24, 26, 29.

Ei taida synnytykseen vaikuttaa, ainakaan siitä ei ole vielä ollut mitään puhetta. Tietenkin tarkkaillaan, että kierukka poistuu synnytyksessä, jos ei itsestään, niin poistetaan samalla.

Minulla kuparikierukka jätettiin paikalleen, sitä ei voinut poistaa turvallisesti kun kohdun kasvaessa oli kivunnut niin ylös. Raskauden alkuvaiheessa ultrattiin kierukkaa muutamaan otteeseen, kaikki oli kunnossa joten ylimääräinen seuranta todettiin tarpeettomaksi. Myöhemmissä ultrissa selvisi kierukan olevan istukan vieressä, olisi kuulema voinut koteloitua myös istukan sisään. Lääkärin mukaan kierukat normaalisti poistetaan, mutta poistohetkellä on suuri keskenmenoriski . Jos kierukka jätetään paikalleen on riski joidenkin lääkäreiden mukaan koko raskauden, joidenkin mielestä riski on vain alkuraskaudessa. Eräs lääkäri kertoi kierukka raskauksien sujuvan yleensä aivan normaalisti. Minkäänlaisia kierukasta johtuvia ongelmia ei ole raskauden aikana ilmaantunut ja nyt on meneillään rv 32.

Kokoajan nälkä, mikään ei putoa. Rasitavaa.. Kaikki ällöttää ja sopivan syötävän keksiminen on tuskaa. Äidin broilerlihapullia tekee mieli vaikka en nykyisin syö kanaa, onneksi äiti on 200km päässä, muuten varmasti syöttäsii niitä väkisin. Päärynä on ainut joka ilman irvistelyä menee alas.

Testissä oli 2 selkeää punaista viivaa kp33. Kierto yleensä kohtuu pitkä, mutta olo oli ollut tarpeeksi kumma epäilysten heräämiseen.

Miehekkeen kanssa katsottiin tulos yhdessä. Äidille oli kerrottava tästä n. viikon päästä, arvasi puhelinkeskustelujen perusteella jotain olevan meneillä.. Siinä samassa piti siskollekkin kertoa. Äiti ja sisko olivat siis yhdessä jo arvanneet asian vaikka meillä ei ollut yritystä edes meneillä. Heille olin ajatellut kertoa jouluna (rv10 kieppeillä) kun seuraavan kerran tavataan. Toisille isovanhemmille kerrottiin heti tavatessa rv6+1, edellisenä päivänä oli ultra. Koulukavereista yhdelle kerroin seuraavana päivänä plussasta, helpompi kun joku tiesi ja ymmärsi huonot olot sekä väsymyksen. Toiselle kaverille oli kerrottava rv7 koska oli huolissaan kun olin jatkuvasti kehnossa kunnossa. Lopuille kavereille ja suvulle kertoillaan tavatessa, eli kun menemme kotipaikkakunnalle joulunviettoon. Muut saavatkin huomata itse.

Odotetaan esikoista ja pakkaus otetaan (ei kyllä asiasta ole puhuttu, mutta minä tahdon pakkauksen!). Luultavasti muille lapsille sitten raha, ehkä.

Kurkku! Pitääkin huomenna kipaista sitä kaupasta. Hassua kun mieliteot vaihtuvat heti kun on syönyt jotain mitä on ensin himoinnut parin päivän ajan. Sunnuntaista asti himoitsin omenoita, eilen hain niitä kaupasta ja enää ei edes tee mieli syödä loppuja! Samoin on käynyt jo mm. perunamuusille, tuoremehulle, klementiineille, useammalle leivälle... Tällä menolla ei loppuraskaudesta enää löydy mitään syötävää!

Minulle laitettiin kuparikeirukka vuosi sitten. Tuntui ainoalta vaihtoehdolta kun hormoneita tahdoin välttää. Laitto ei tehtyt kipeää vaikka en olekkaan synnyttänyt. Aluksi menkkojen aikaiset kivutkin helpottuivat vuodon runsautuessa. Runsasta vuotoa oli onneksi vain parien ensimmäisten menkkojen aikana, kivut sen sijaan pahenivat myöhemmin. Kipuihin ei auttanut edes 2xburana 400mg, reseptillä saatava miranax toimi sen sijaan hyvin. Kivuista huolimatta olin tyytyväinen kierukkaan, sain jopa hormonikammoisen siskoni laitattamaan kuparikierukan. Voi olla, että sisko ei enää ole kovin iloinen kun kerron hänelle tulevasta nyytistämme Eli vuoden ajan kierukka toimi, nyt kohdusta löytyy kierukan lisäksi pienoinen yllätys

Jo ennen kuin plussaa olo oli todella väsynyt ja jouduin päiväunia nukkumaan päivittäin. Mahakipuilua oli myös paljon ennen kuin menkkojen piti alkaa, kipu oli jotenkin erilaista ja ihmettelinkin sitä silloin. Rintoja aristi joinain päivinä enemmän kuin toisina, yleensä aristus on kasvanut tasaisesti ja loppunut menkkojen alussa. Välillä oli hieman kuumeinen olo ja koulussa ja kotona vilutti kamalasti. Vessassa sai myös ravata tavallista useammin. Lopulta epäilys kasvoi liian suureksi ja laitoin avokin tuomaan apteekista testin. Testi sitten vahvistikin epäilyt ja nyt on ilmaantunut pahoinvointi kuvioihin. Kuvotusta jatkuu pitkin päivää, vielä en kuitenkaan ole oksennellut.