Pöpö

Aktiivijäsen
  • Content count

    2603
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Pöpö

  1. Kakkonen kun syntyi ei leikattu välilihaa, sitä lämmitettiin ja tuettiin ja ainoa repeämä oli mun vanha epparihaava johon pistettiin 3 tikkiä. Istuin heti synnytyksen jälkeen ja alapää on parantunut ihan eri tavalla kun esikoisen kanssa. Muutama nirhasu tuli repeämän lisäksi mutta ei mitään isoa vaikka kakkonen oli syntyessään isompi kun esikoinen. Kai se että paikat on jo kerran venynyt vaikuttaa aika paljon myös.
  2. Molemmat 40+0. Täsmällisiä poikia...
  3. Molemmilla tuli kakkoset huomattavasti nopeampaa tahtia maailmaan kun ensimmäiset. Lähdinkin äidin innoittamana (omasta mielestä) liian aikaisin sairaalaan koska supistukset oli säännöllisiä joskaan ei kovin kipeitä tai pitkiä. Matkalla ovesta ulos alkoi tulla vähän lapsivettäkin ja sairaalassa olin jo täydessä synnytysvauhdissa ja kuopus syntyi 4 h sinne pääsemisen jälkeen. Kuopukset on myös molemmilla syntyneet täsmälleen vanhempia sisaruksia samana päivänä, omani 40+0 (kakkoseni syntymäpäiväksi on tosin merkitty 40+1 mutta se on kierto laskuvirhe omalta osaltani) ja äitini 40+6.
  4. 1. synnytys: ilokaasu ja epiduraali x 2 (9 cm auki) (ponnistusvaihe epin puudutuksen alaisena 8 min) 2. synnytys: ilokaasu ja epiduraali x 1 (7 cm auki) (ponnistusvaihe ilman puudutuksen vaikutusta 7 min) Epi on toiminut mulla aivan loistavasti vieden melkein kaikki kivut mennessään. Esikoisen kohdalla se vaan vaikutti vielä ponnistusvaiheessa jolloin ponnistaminen jäi aivojen hommaksi eikä ollut yhtä luontevaa kun kakkosen kanssa jossa ponnistin kipua pois kun epin vaikutus oli lakannut. Kuitenkaan esikoisen ponnistaminen ei ollut vaikeaa ja meni epistä huolimatta nätisti. Ainoa ikävähkö vaikutus itsellä epistä oli tärinä (molemmilla kerroilla), vähän kun olis kylmä vaikka ei kuitenkaan palele varsinaisesti. Kakkoskierroksella sain liikkua ja käydä vessassa epin pistämisen jälkeen (suppareiden aikana en olis noussut sängystä eli se epi oli kyllä kiva vaikka sitä toisella kierroksella ei olis oikeastaan muuten tarvittu). Esikoisen synnytyksessä komplikaatiot olisi tehnyt synnytyksestä sietämätöntä kärsimystä ilman epiä, toinen olisi mennyt ilman (ja avautuminen olisi ehkä ollut hiukka nopeampaa lopulla) mutta mies pyysi sitä minulle kun en enää kommunikoinut supistuskipujen takia. En kadu kummassakaan synnytyksessä epiduraalia vaan se on tuntunut taivaalliselta molemmilla kerroilla kun vaikutus on alkanut. Ilokaasu toimi esikoisen kanssa hyvin (osaava kätilö kävi säätämässä seosta aina sopivaksi) ja jos komplikaatioita ei olis tullut olisin mennyt sillä loppuun asti. Kakkosen kanssa sain aivan liian ytyä seosta aluksi joka aiheutti karseaa närästystä ja pahaa oloa ja kun sitä sitten säädettiin pienemmälle sen ilo oli jo mennyt ja lopetin sen käytön, supistusten tullessa käytin vaan matalaa ääntä laulaen "aaaaaa" joka tuntui auttavan yllättävän hyvin kivun sitämiseen (jopa paremmin kun ilokaasu).
  5. Kakkosesta tehtiin rv 36 painoarvio ja sillä hetkellä arvio oli 2,5 kg. Synnärillä kätilö arveli että 3,2-3,3 kg ja poju painoi 3230g eli niin nappiin tällä kertaa kun voi mennä
  6. Meillä linja tulee leikkiaseiden suhteen menemään todennäköisesti vesipyssyissä koska mieheni harrastaa ampumista ja meillä tulee siis olemaan aika tiukka linja siinä että aseet on vaarallisia jos niitä ei käsittele varovasti eikä oikeaan aseeseen saa koskea jos ei ole isänsä kanssa harrastamassa ja opettelemassa ihan ampumaradalla. Nää tulee tietty meillä vastaan vasta pitkän ajan päästä mutta me ollaan päätetty että lelupyssyt ei saa näyttää aidoilta aseilta ettei vaan koskaan mene sekaisin. Me leikittiin pieninä siskoni kanssa joskus pyssyleikkejä mutta vesipyssyt oli ainoat ns. aseet mitä meillä oli. Toisaalta maailma oli vähän erillainen silloin, nykypäivänä kun on kaikki internetit ja tietokone pelit jotka on välillä turhankin toden oloisia. Omassa lapsuudessa Super Mario oli jännin peli ja sitä ei realismiksi voi lapsikaan erehtyä.
  7. Se on nopeasti ohi ja mullakaan ei ollut mitenkään erityisen kivulias, enemmän ehkä epämukava kokemus. Mä en ollut ottanut kun 400 mg buranaa ja ainoa mikä nipisti ilkeästi oli sinne meno koska mun kohdunkaula oli hassusti ja sitä piti oikoa. Sekään ei oikeastaan pahemmin sattunut vaan tuntu lähinnä inhottavalta. Itse tutkimus ei muistaakseni pahemmin tuntunut miltään.
  8. Mullakin oli 4 päivää "pidemmällä" kun piti olla nt-ultrassa kokoarvion perusteella vaikka tiedän päivälleen milloin mun ovulaatio oli.
  9. Aivan loistava jakso ja uskomattoman hieno pariskunta kun uskaltautui mukaan ja reheellisesti puhui. Jotenkin palautui ne esikoisen odotusajan muistot heti itsellä mieleen ja niin monesta asiasta tunnisti itsensä.
  10. Itse en nähnyt sitä yllämainittua vittumaisuutta artikkelissa mutta saman asian olisi voinut ilmaista asiallisemmin. En kyllä huomannut että siinä oltais pilkattu uskovaisia. Muiden ihmisten huomioon ottamisesta, kunnioituksesta ja käytöstavoista voisin todeta että minua häiritsee itseäni se että joku uskovainen soittaa mun ovikelloa ja pyytää päästä kertomaan minulle jeesuksesta ja kun sanon ihan asiallisesti että olemme ateisti perhe ja kiitän kohteliaasti ei niin saan osakseni syyllistäviä tai sääliviä katseita. Tässä käytöksessä minusta puuttuu kunnioitus, käytöstavat sekä toisten huomioon ottaminen...
  11. ^^ Mulla laski lämpö normaali lukemiin aika pian plussan jälkeen. Oli koholla ehkä viikon verran plussaamisen jälkeen.
  12. ^ Ihan hyvä huomio, itse en kuulu kirkkoon mutta olen kyllä ystävieni kirkollisiin häihin ja ristiäisiin osallistunut.
  13. Äitini esikoinen (minä) synnyin 40+6 ja synnytys oli hidas (yli 20h) ja ponnistusvaihe pitkä ja raskas. Minä painoin syntyessäni noin 4,2 kg. Oma esikoinen syntyi 40+0 ja synnytys oli nopeahko (9h) ja ponnistusvaihe helppo. Poikamme painoi 2990g. Sisareni on syntynyt hurjalla vauhdilla eli saa nähdä tuleeko meille kiire sairaalaan kun tämä kakkonen syntyy.
  14. Onnea Gabriel, tulipa hyvä mieli tälle aamulle!
  15. Näen ihan selkeän viivan Gabrielin alemmassa testissä. Voi kun olis oikea plussa eikä testien temppuilua. Pitelen peukkuja että vahvistuu!
  16. Mäkin näen jotain hurjan haaleaa laura!lla. Toivottavasti lähtee tummenemaan ja päivän tai parin päästä olis jo kunnon viiva.
  17. Näkeminen ja tekeminen on kaksi ihan eri asiaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että lapseni näkee jonkun harjoittavan uskonnollisia rituaaleja, minä en halua että uskonnollisia rituaaleja harjoitetaan päiväkodissa tai muussa julkisessa laitoksessa niin että lapseni joutuu niihin osallistumaan tai poistumaan paikalta. Haittaa seuraa siitä että lapsia aivopestään uskontoon vastoin heidän vanhempiensa tahtoa lasten ollessa vielä niin pieniä että uskovat aikuisen auktoriteettia koska itse eivät vielä kriittiseen ajatteluun kykene. Saattaisi muutamalla uskonnollisellakin ihmisellä olla jotain sitä vastaan että heidän lapsiaan aivopestään johonkin joka ei heidän omia arvojaan vastaa... Ja olisin kovin kiitollinen jos jätettäisi moraali kokonaan keskustelun ulkopuolelle kun sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
  18. Mielenkiintoinen kysymys on tuo missä menee raja tapauskovaisen ja uskovaisen välillä. Itse en asiaa ole sen enemmpää pohtinut koska minusta, kuten uskonasioiden kanssa, kirkkoon kuuluminen on henkilökohtainen päätös. Minua ei häiritse jos joku haluaa kuulua kirkkoon vaan sen takia että haluaa kauniit kirkkohäät (en tätä itse ymmärrä mutta ei se minua häiritse). Jos joku sensijaan kirjautuu kirkkoon vaan hetkellisesti saadakseen kirkkohäät tuntuu tämä minusta vähän hullulta ja reheellisesti sanottuna kuulostaa kirkon hyväksikäytöltä.
  19. Suomen armeijassa vannotaan vala jumalalle ja mieheni kirkkoon kuulumattomana vannoi valan muistaakseni suomen valtiolle. Siellä on kaksi eri versiota valasta ihan virallisestikin. Toisaalta armeija on suomessa miehille pakollinen kun taas partiojärjestö ei sitä ole kenellekkään. Itse olin lapsena partiossa eikä mua haitannut laulaa virsiä, rukouksia meillä ei ollut mutta partiolaisvalassa muistaakseni piti vannoa jumalan nimeen (siitä alkaa olla aikaa joten muistini on vähän hämärä). En kyllä kokenut että nämä muutamat pienet uskonnolliset asiat olisi minua mitenkään traumatisoinnut tai pilannut ja pidin partiosta lapsena hurjasti.
  20. Olen kyllä itse sitä mieltä että keskustelu on pysynyt hurjan asiallisena (huomioiden tosiaan aiheen arkuuden). Muutamia ikäviä kommentteja suuntaan ja toiseen on esiintynyt mutta pääsääntöisesti hyvin siistiä keskustelua. Itseäni ainoa asia joka on häirinnyt on se että joku piti sitä hulluna että uskonnottomat viettävät joulua tai pääsiäistä. Kyllä meidän kodissa vietetään molempia, jouluna meillä on jopa muutama enkelikoriste ja tähti kuusen latvassa. Pääsiäistä en itse koskaan ole nähnyt uskonnollisena juhlana koska minun lapsuudessa sitä vietettiin kananmunien maalaamisella ja suklaalla ja siihen on liittynyt pääsiäispupu, ruoho ja tiput. Itse koen pääsiäisen kevään juhlana. Armiksen kommentiin uskonnon nimissä tappamisesta olen sitä mieltä että uskontoa itsessään ei voi syyttää tappamisista, jos joku haluaa sotia tai tappaa niin se keksii kyllä verukkeen sille, jos ei uskonto niin joku muu. Tässä kyllä henkilö/henkilöt ovat itse se syyllinen ja kuten täällä on jo todettu, mätämunia löytyy kyllä ihan jokaisesta uskonkunnasta kuten myös uskonnottomista.
  21. Olen Ida-Mari samaa mieltä että srkn kerhossa ei kukaan voi valittaa siitä että Jumalasta puhutaan. Sehän ilman muuta kuuluu siihen toimintaan ja on nimenomaan uskontoa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse olen lapsena laulanut kirkkokuorossa ja pidin siitä hurjasti eikä se minua käännyttänyt. En myös koskaan kokenut siellä mitään painostusta tai muutakaan. Tosin minut on lapsena kirkkoon kastettu ja olen kuulunut koko lapsuuteni kirkkoon. Partiotoimintakin on musta ihan ok. Nää on toisaalta vapaaehtoistoimintaa lapsille eikä kukaan pakota sinne menemään. Suomessa on se oppivelvollisuus ja se täytyy suorittaa kuului sitten mihin uskoon hyvänsä. Koulu ei siis ole vaihtoehtoinen paikka lapsille, se on pakollinen.
  22. ^ Mielenkiintoinen kysymys. Itse olen päiväkodissa ollut töissä ja käynyt oman ryhmän lasten kanssa joulukirkossa. Minä en kirkossa risti käsiäni vaan istun kädet sylissä hiljaa kun muut rukoilevat. Yksi lapsi huomasi tämän yhtenä vuotena ja kun minulta siitä kysyi ja jouduin hänelle jälkikäteen selittämään miksi en käsiäni kirkossa risti. Selitin asian niin että maailmassa todella on paljon eri uskoja ja tapoja ja että tämä on minun juttu ja jokainen päättää omansa. Vanhemmilta ei koskaan tullut kritiikkiä.
  23. Eihän uskonnon poisottaminen tarkoita ateistisessa ympäristössä elämistä... jos elettäisi ateistisessa ympäristössä tulisi aikuiset ihmiset selittämään teidän lapsillenne että jumalaa ei ole olemassa. En usko että kukaan täällä mitään sellaista vaatii... ainakaan minä en tätä tue. Lähimmäisen rakkaus ja toisista huolehtiminen on huomattavasti raamattua vanhempi juttu. Me ollaan laumaeläimiä ja lauman suojeleminen ja yhteisen hyvän eteen asioiden tekeminen on meihin bioloogisesti koodattu. Tätä on ihan turha väittää kristittyjen oikeudeksi. Myöskään kalenterivapaat eivät ole mikään kirstillisyyden yksinoikeus. En pidä huomautuksista jossa minulle kerrotaan mitä koristeita saan kotonani pitää, mitä musiikkia saan kuunnella tai kuinka minun kuuluu kiittää raamattua siitä että minulla on moraalikäsitys. Ateistit tai uskonnottomat on tosiaan harvemmin moraalittomampaa väkeä kun muut...
  24. Jos nyt ihan reheellisiä ollaan niin olen Ida-Marin kanssa monesta asiasta hyvinkin samaa mieltä ja kunnioitan kyllä halua ja kykyä tulla vastaan ja teksteistäsi päätellen saan ainakin itse sen kuvan että olet empaattinen ihminen. Minustakin ihmisen on tärkeä tietää taustansa ja minusta on yleissivistävää tuntea useita uskontoja ja tutustua niihin ja niiden riitteihin ja menoihin. Olen myös samaa mieltä siitä että koska meidän maassa ev.luth kirkko on se isoin uksonkunta mihin suurin osa suomalaisista edelleen kuuluu on hyvä vähän syvemmin tuntea se osa kulttuuriperimäämme joten minusta on ihan hyvä että sitä koulussa käsitellään hieman laajemmin kun muita maailmanuskontoja. Itseäni ei haittaa virsien laulu koulussa. Itseasiassa minä kuuntelen edelleen kotonani klassisia kauniita joululauluja jotka pääsääntöisesti ovat uskonnollisia. Miksi en kuuntelisi, se on hurjan kaunista musiikkia. Ja musiikkiahan se vaan on. En minä satujakaan lapsiltani kiellä. Uskonnon harjoittamista ryhmänä päiväkodissa tai koulussa on minusta liian pitkälle menevää. Siinä on liikaa sitä että lapsille kerrotaan, ennen kun ovat kykeneviä ajattelemaan itse, kuinka maailma makaa. Tämä on minun kohdallani se kompastumiskivi jossa uskonto ajaa uskonvapauden ylitse. Enkä halua kuulla että lapseni voi siksi hetkeksi mennä muualle, se on loukkaavaa kun kyseessä ei ole uskonnollinen harrastusryhmä vaan kunnallinen päiväkoti jossa kaikkien kuuluisi olla tasa-arvoisia.
  25. Kyllä kärsii. Tekis mieli sanoa sulle tosi rumasti. Pistää niin vihaksi. Tähän vielä kysymyksenä että pitäisikö Ida-Mari siitä että lapset laulaisivat koulussa (jossa on velvollisuus käydä) laulua jossa sanotaan että jumalaa ei ole olemassa? Eihän hänen lapsensa tarvitse laulua laulaa... joutuvat vaan kuuntelemaan sitä. Olisiko tämä ok?