Pöpö

On mullakin suppareita, ne vaan on niitä "turhia" kivuttomia. Menkkajomotustakin on välillä (yleensä yöllä tietty) mutta sekään ei kauhean kivuliasta ole vielä ollu. Lähinnä vaan kovat liitoskivut ja liikkumisen vaikeus on rasittavaa. Pitkälle kävelyllekkään ei enää voi lähteä kun pitää olla vessa koko ajan lähellä kun tuo kaveri painaa rakkoa . Lähinnä se epätietoisuus siitä millon tapahtuu on rankkaa. Kun voi alkaa ensi yönä tai sit joutuu vielä odottamaan sen 3 viikkoa... huoh...

Ihmeellistä porukkaa kyllä terveydenhoito alalta löytyy , en käsitä. Mulla on varmaan käynyt hyvä tuuri noiden kanssa kun mulle on koko raskauden aikana vaan kerran mainittu koko ylipainosta kun ensimmäistä kertaa kävin neuvolassa ja sillonkin th sanoi siitä todella ystävällisesti eikä jäänyt jankuttamaan siitä (tajusi varmaan että itsekkin asian käsitän ilman turhaa hössötystä). Noh, idiootteja löytyy, onneksi vaan ei itselle oo sattunu vastaan odotusaikana.

Voi kun se olisi noin helppoa

Samaa kävin läpi noilla viikoilla. Pahoinvointi loppui ja siitä olis pitäny nauttia koska kun se tuli takasin sitten ja jäi päälle aina rv. 16 asti.

Nyt alkaa olo olee sen verran epämukava ja kipuinen että toivoisi vähitellen jo tän odotuksen loppuvan. Tosin tässä on viikko vielä laskettuun aikaan ja mulla on vähän normaalia pidempi kierto eli voi olla että yli LA.n mennään.

Minä olen 28 ja mies 31, miehellä on vakituinen työpaikka, minä puolestani olen työtön tällä hetkellä. Pientä tyyppiä on nyt odotettu hartaasti viimeiset 5 vuotta ja nyt tietysti ollaan onnemme kukkuloilla kun ehdittiin jo pelätä että perheonni ei ole meitä varten.

Kiva ettei ole ainoa pelkääjä maailmassa . Raskauden aikana on kaikki mahdolliset pelot käyty läpi lapsettomuudesta kohtukuolemaan asti. Seuraavana varmaan tulee kätkyt kuolema ja se että pienelle sattuu jotain. Kärsin ampiais fobiasta jonka myös pelkään tarttuvan lapselle (en halua aiheuttaa pienokaiselle mitään turhia pelkoja joten otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja menen terapiaan fobiani takia kun vauva on syntynyt. Terapiakin vähän pelottaa sillä se meinaa oman irrationaalisen pelon silmiin katsomista mutta tulevan lapsen mielenterveys ja oma kyky pärjätä vauvan kanssa pelottaa sitäkin enemmän.

Komppaan edellistä. Hyvää lapsettomien lauantaita!

Mun ymmärtääkseni ne kattoo ultralla sen lasketun ajan jos ei ole mitään tietoa millon edelliset menkat on alkanu. Ultralla ne vissiin kuitenkin määrittää loppujen lopuksi mikä LA on koska ihmisillä voi olla hurjastikin vaihtelua kiertojen pituudessa eli ei ole edes harvinaista että alkuperäinen LA muuttuu ultrassa.

Homssu*Tuhto, kokeile digitaali testiä, siinä ei tarvii arpoa viivojen kanssa ja sen pitäs antaa kunnon vastaus. Mulla oli viivoja noissa testeissä ja verikokeissa selvis etten ollutkaan raskaana. Mulla meni luotto noihin viiva testeihin siitä täysin. Muoks. Ja toivottavasti olis + kuitenkin, kovasti peukkuja sulle.

Mulla tuli ensimmäisellä kolmanneksella jo melkeen 5 kg lisää painoa ja kun raskaus alko oli mun bmi yli 28. Nyt sitä on tullut 10 kg eikä mulle olla neuvolassa kertaakaan valitettu siitä. Viimeksi sanoivat että just sopivasti oli tullu lisää.

Me kävimme läpi pitkähkön lapsettomuuden (diagnoosina selittämätön lapsettomuus) enkä koskaan hoitojen tai tutkimusten aikana ymmärtäny kuinka suuri suru se miehellenikin oli. Hän yritti kovasti olla se positiivinen ja tsemppaava osapuoli kun itse olin täysin maassa ja masentunut. Vasta kun meillä tärppäsi ja kävimme ensimmäisessä ultrassa ja näin sen ilon ja ylpeyden hänen kasvoillaan ymmärsin miten iso asia tämä hänelle on. Hermostuin häneen jopa kun hän heti kertoi asiasta ystävilleen kun en itse uskaltanut nauttia raskaudesta kun pelkäsin koko ajan keskenmenoa. Jälkeenpäin ymmärrän että tämä on hänelle aivan yhtä tärkeää kun itselleni ja koen välillä olleeni hyvinkin itsekeskeinen kun en osannut ottaa hänen suruaan huomioon kun vaikean asian kanssa painimme. Miehelle suru on yhtä suuri kun naisellekin ja kaikki olemme erillaisia ja käsittelemme surua eri tavoilla. Joskus tuntuu siltä että miehelle se on jopa vaikeampi paikka kun hän usein joutuu olemaan se positiivinen ja tukeva ihminen siinä vaikeassa tilanteessa eikä sitten pääse itse käsittelemään sitä surua ja pelkoa mitä lapsettomuus tuo tullessaan.

Harvat neuvolakäynnit ja jatkuva huoli siitä onko vauva kunnossa tuolla masussa (välillä kyllä niin neuroottinen olo et huhuh). Olis kiva kun tulis maailmaan jo niin että näkee et sillä on kaikki hyvin. Ahistaa kun pelottaa

Elämäni ensimmäinen plussa testi on edelleen tallessa pienessä muisto laatikossa ultrakuvan kanssa kun en sitä keskenmenon jälkeen raaskinut heittää pois. Tästä tulevasta pikkaraisesta en säästänyt testiä (oli digitaalinen), kaikki ultra kuvat on kuitenkin säätetty ja ne menee pikkuisen kirjaan kun sellainen tehdään.

Meillä keskenmenosta kului 1v ja 8kk seuraavan plussan saamiseen. Siinä välissä kävimme tutkimuksissa kun lasta oli jo ennen km. yritetty kolmisen vuotta ja epäiltiin että jokin on pielessä. Mitään häikkää ei tutkimuksista kuitenkaan löytynyt mutta lääkäri ehdotti inseminaatiota ettei meidän tarvitsisi loputtomiin odotella esikoisen saapumista. Näitä tehtiin peräti 4 ilman tulosta ja syksylle 2010 meille suunniteltiin jo koeputki hoitoja. 17.9.2010 tuli sitten luomu plussa digitaalisella testillä ja tämä kaveri on edelleen kyydissä. Pelko menetyksestä on mulla edelleen suuri vaikka ukko on jo sitä mieltä ettei mitään pahaa enää voi sattua kun näin pitkällä jo mennään.

Muistelen että ulkomaalaisten pakastevadelmien riski olisi salmonella (tämä siis neuvolasta saadun lapun mukaan jossa oli selitykset kielletyille ruoka aineille raskauden aikana).

Meillä sai pieni luvan tulla 2004, 2006 alettiin yrittämään aktiivisesti ja tähän väliin mahtui vielä 1 keskenmeno, muutama väärä positiivinen raskaustesti, tutkimukset ja 4 tuloksetonta inseminaatiota. Nyt meille tulee poika luomu yllärinä 2011 touko-kesäkuun vaiheessa. Olimme jo antaneet periksi ja kuvittelimme ettei meille bioloogista lasta tule.

Minulle tehtiin aukiolo tutkimus tänään. Itse tutkimus ei juuri tuntunut miltään mutta lääkäri joutui siirtämään kohdunkaulan aukkoa pihdeillä jotta saisi katetrin sisälle ja tämä kohta sattui minua hetken aika ilkeästi, sen hetkellisen kovan nipistävän kivun jälkeen kun katetri oli paikallaan olikin kipu ohi. Pahempaa kun kipu minusta oli oikeastaan se epämukava tunne kun sitä reittiä yritettiin avata katetrin pistämistä varten. Toimenpiteen jälkeen sain luvan nousta eikä mitään kummaa ollut. Vasta kotiin tultaessa alkoi alavatsaa sattumaan vähän ja vertakin vielä tihkuu. Ennen toimenpidettä otin 800mg buranaa ja se kyllä kannatti koska kohtu ei supistellut ja itse toimenpide meni helposti kun välineet oltiin saatu sisään Molemmat tuubat auki ja nyt on taas toiveikas olo.

Ensimmäisen km:n jälkeen vuodin verta päivän hieman runsaammin jonka jälkeen tuli vaan tuhruttelua jota jatkui 9 viikkoa ja se vuoto sitten lopetettiin keltarauhas hormooni kuurilla jota jouduin 2 viikkoa syömään. Heti kuurin loputtua tuli ns. normaali menkat jotka kesti 8 päivää (normaali kesto noin 5 päivää). Palautuivat sen jälkeen normaaliksi. Sen jälkeisissä varhaisissa km:issa on kierto pysynyt normaalina ja vuodotkin ovat kestäneet normaalien kuukautisten ajan, ainoana erona on ollut hieman kovemmat kivut ja runsaampi sekä läpikuultavampi vuoto. Nyt jälleen raskaana ja testi näytti jo kp.18 selkeästi + eli on ollut näemmä aikainen ovulaatio.