pingu

^ flunssa ja hampaat vaikuttaa varmasti tähänkin. Meillä ylähampaat vaikutti imetykseen ja ruokahaluun enemmän kuin alahampaat. miten teidän vauva liikkuu? Meillä oli tuossa iässä myös kausi, ettei maito meinannut kelvata. Vauva ei syönyt maitoa mistään muualtakaan ja yöimetyskin oli tauolla. Maailma ympärillä kiinnosti liikaa, kun oli oppinut liikkumaan eikä jaksanut keskittyä syömiseen ja paikallaan oloon. Huonoa kautta kesti parisen viikkoa, mutta sitten kuin taikaiskusta alkoi taas viihtyä rinnalla pidempään ja nyt (pian 1v) viihtyisi rinnalla pitkään, sen kolme kertaa päivässä, mikä on vakiintunut. Mä tarjoaisin usein, ennen ruokaa kun on nälkä, myös ruoan päälle jos maistuu ja meillä paras aika on aina ollut unien jälkeen, kun haluaa läheisyyttä ja heräilee rauhassa. Ei siis kannata luovuttaa, jos ei halua lopettaa

Meillä mies on halukas jäämään ja jääkin lyhyelle hoitovapaalle sitten kun minä palaan töihin ensi kesän päätyttyä. Mä en viitsi mieheni ammattia tässä paljastaa, mutta hänelle olisi todella vaikeaa jäädä pitkälle hoitovapaalle tai perhevapaalle. Hän on sellaisessa asemassa, että kukaan ei voi suoraa paikata hänen tonttiaan eikä firman sisältäkään voi kukaan hypätä samoihin tehtäviin. Sanoisin, että sellaiset tehtävät, jotka nojaavat paljon tekijän asiantuntijuuteen ja asiakassuhteiden ylläpitoon ovat sellaisia, että on vaikeaa jäädä pitkille hoitovapaille. Ympärillä ei ole tiimiä, joka voisi samoja töitä hoitaa poissaolon aikana. Toki juoksevat asiat, mutta sitä ydinosaamista. Silti hän asettaa ajan lasten kanssa niin korkealle, että haluaa edes sen lyhyen ajan kotona heidän kanssaan viettää, vaikka se töiden kannalta onkin hankalaa. Taloudellista puolta pidetään mun mielestä helposti tekosyynä siihen, että mies ei jää kotiin ollenkaan. Meilläkin miehellä on selvästi parempi palkka kuin minulla, mutta kuukausi, pari sinne tai tänne mun tuloilla + kotihoidontuella ei saa taloutta paikaltaan, enkä usko sen tekevän muissakaan perheissä, sillä se yksikin palkka on enemmän kuin monilla vielä huonommin tienaavilla. Niissä tapauksissa, joissa esim. äiti on opiskelija tai muuten tuloton tilanne on ymmärrettävämpi, vaikka silloinkin äidin täysipäiväinen opiskelu johtaisi nopeammin perheen tulotason nousuun. Mä olen tätä uudistusta pohtinut monelta kantilta ja olen itse sitä mieltä, että tämä on ihan hyvä juttu. Tosin uskon sen johtavan lyhyellä tähtäimellä siihen, että paineet varhaiskasvatuksessa kasvavat. Kuitenkin tälläkin hetkellä suurin osa lapsista aloittaa hoidossa jo sen ajan puitteissa, että äiti voisi jatkossakin perheen niin halutessa hoitaa koko kotihoitoajan (eli miesten ei "tarvitsisi" jäädä kotiin) ellei sitten kyse ole siitä, että sisarus syntyy niin nopeasti, että äiti siirtyykin suoraa uudelle vanhempainvapaalle, jolloin mies ei "ehdi" käyttää omaa osuuttaan hoitovapaasta. Ehkäpä tämä sen sijaan, että pakottaisi äidit töihin kannustaakin yrittämään sisarusta sellaisella ikäerolla, että vanhemman sisaruksen hoito hoituu siinä samalla. Mun mielestä esitystä perusteltiin huonosti ja perusteluilla oikein pedattiin myrskyä asiasta.

Meidän juuri kolme vuotta täyttänyt osaa iste pukea kalsarit, housut, sukat ja jotkut paidat. Usein tarvii paidan kanssa vähän apua, kun hihat ei osu kohdalleen. Ulkovaatteista pukee hanskat, pipot, huivit, housut ja jotkut kengät. Osa kengistä on hankalia itse, takki vaatii myös apua.

Meidän kriteerit: Lausutaan samalla tavalla molemmilla kotimaisilla Ei nimenä lähimpien tuttujen lapsilla, joten suurin osa yleisimmistä ekan kriteerin täyttävistä täytyi hyllyttää. Monet on täällä kirjoittaneet, että sukunimen täytyy sointua etunimeen, eli Charlotta Virtanen ei kävisi tai vaihtoehtoisesti Väinö Skogberg ei kävisi. Meillä lapsilla on suomenkielinen sukunimi, mutta esikoisen etunimi etenkin on enemmän tuota Charlotta-linjaa. Mun mielestä se, että nimi on enemmän ruotsinkielinen tuo esiin lapsen äidinkielen ja kaksikielisyyden, kun sukunimi on aika tavallinen suomalainen. Tavallaan siis tuo sen puolen identiteetistä esiin. Mä en siis näe mitäön ristiriitaa eri kielisissä nimissä. Sama on kyllä useimmissa tuttavaperheissäkin, jos kaksikielisessä perheessä lapsilla on suomenkielinen sukunimi.

Sama kuin edellisellä eli ostetaan pääosin PoPin sukkia, niitä jarruversioita. Niissä löytyy värejä joka lähtöön ja pysyy jalassa ja jarrut kestää kauan. Kesäksi ostin h&m:ltä pari pakettia varrettomia sukkia, joita oli eri väreissä samassa paketissa. Mä tosin ostan usein sukat neutraalissa värissä ja useamman paketin samaa väriä, niin ei haittaa, vaikka pari olisi hukassa ja kun vauvan sukat on eri väriä kuin esikoisen, ei mene sekaisin.

Meidän lapset on pian kolme ja pienempi 10 kk. Isomman voi oikein hyvin jättää sisään siksi aikaa, kun nukutan vauvaa ulkona. Tietää hyvin missä olen ja osaa tulla ovelle katsomaan, jos tulee ikävä. Postilaaikkoa kauemmas en silti mene. Postilaatikko on naapuritalon edessä. Yleensä mun ulkona ollessa pelaa iPadillä tai katsoo lastenohjelmia. Kun hän vielä viime talvena nukkui päiväunia, saatoin hänen juuri nukahdettua (nukkui aina vähintään tunnin) käydä parin minuutin koiranpissatuslenkillä. Kyllähän mä suihkussakin lasten nukkuessa käyn, eikä sinne välttämättä kuule jos herää. Meillä esikoinen sai nyt kesällä myös leikkiä omalla terassilla ulkona, kun mä olin sisällä. Ovi toki auki. Hän on tosi järki päässä -lapsi ja aika rauhallinen, tietää säännöt. Itsellä kyllä toinen silmä hänessä ja kuuntelen koko ajan mitä tekee. Nyt kylmien tultua saa mennä puettuaan ulos odottamaan mua ja vauvaa, odottelee etuterassilla nätisti. Pienempää ei voi enää hereillä jättää, kun on niin kovin kiinni minussa ja liikkuu ja kiipeää paljon. Pienempänä, kun makasi leikkimatolla, saatoin käydä postilaatikolla. Esikoisen vuoksi ei ole tarvinnut pelätä kuopuksen kanssa jättämistä ikinä ollenkaan.

Meillä esikoinen on nyt pian kolme, ja talven tullen siirtyy Besafen izi combista turvavyöistuimeen, kun tarvitaan turvaistuin kuopukselle. Edelleen istuu siinä selkä menosuuntaan. Hauska lukea näistä, että monilla, joila lapsi on ollut pitkään selkä menosuuntaan, on istuimena sama istuin, vaikka sitä haukutaan testeissä ahtaaksi. Talvivaatteissa en usko esikoisenkaan siihen enää ensi talvena yli kolmevuotiaana, yli satasenttisenä mahtuvan, mutta vielä menee, kun on ohuemmat kesä- ja syysvaatteet. Tästä syystä ei osteta toista turvaistuinta.

Kahdet: Emmaljungan Nitro Cityt, joihin seisomalauta ja Babyjogger city minit. Yhdistelmät olleet esikoisen syntymästä saakka ja matkarattaat ostettiin esikoisen ollessa n. 1,5-vuotias. Ikäeroa lapsilla on n. 2 vuotta, mutta tuplille ei olisi ollut käyttöä, kun esikoinen kävelee jo niin mielellään ja on tuo seisomalauta. Te, joilla on neljät-viidet kärryt, missä te säilytätte niitä kaikkia? Meillä ainakaan ei olisi tilaa noin monille!

Mä veikkaisin myös poikaa

Meillä esikoinen jäi 11pv/kk-sopimuksella hoitoon kun jäin äitiyslomalle. Oli täysiä päiviä (9-16:30) hoidossa 2 tai 3 päivää viikossa, sillä kuskauksiin tarvittiin autoa, joita meillä on yksi. mies siis yleensä vei ja haki. Vauvan syntyessä oli reilu 2 v vanha. Tällä systeemillä jatkettiin puoli vuotta, kunnes tuli kesällä 3 kk "tauko", josta jäi suoraa kotiin kokoaikaisesti ja päiväkotipaikka vuokrattiin eteenpäin. Meidän kaupungissa on systeemi, että 12 kk saa olla pois määräaikaisesti menettämättä paikkaa. Me siis pidettiin paikkaa minimiajalla, kunnes oli tiedossa se vuosi mun töihinpaluuseen ja lasten hoidon alkamiseen. Jos esikoinen olisi jäänyt kotiin aiemmin, oltaisiin menetetty paikka ihanassa päiväkodissa, johon on vaikea päästä. Nyt syksyllä esikoinen on ollut kerhossa kahtena päivänä viikossa 9-12:30. Mä en näe paljon eroa siinä, onko kyseessä kerho vai päivähoito, siis muuten kuin sen "vie paikan joltain muulta" -kantilta, mutta kerho kieltämättä kuulostaa muiden korvaan hyväksyttävämmältä, olen huomannut. Meille tämä systeemi toimii. Ollessaan 11-päiväisenä jäi osa päivistä käyttämättä kun meillä oli muuta ohjelmaa, mutta ne päivät kun hän oli hoidossa, sain kerrankin siivottua rauhassa tai joskus käytyä kaupungilla/asioilla/oltua vaan. Kivasti sujuivat myös kotipäivät. En itse ole kovin hyvä keksimään askarteluja ja leikkejä, joten sikäli ohjattu toiminta on ollut hyvä juttu. Lisäksi mä en näe päiväkotia pelkkänä hoitopaikkana vaan varhaiskasvatuksena, ja ainakin meidän päiväkodiss se toteutuu.

Tää on aika jännä, koska mä taas en halua totuttaa lapsia maustettuihin jogurtteihin, koska ne on jotenkin niin ällömakeita ja usein ne maut tulee esansseista. Meillä syödään siis maustamatonta jogurttia joko sellaisenaan tai itse makua lisäten. Sekä aikuiset että lapset. Sen sijaan herkkuja meidän pian kolmevuotias syö silloin kun aikuisetkin, toki ei saa itse päättää määrää vaan aikuiset rajoittavat kuinka paljon. Mitä karkkiin tulee, niin nyt viimeisen puolen vuoden aikana, siis 2,5-vuotiaasta eteenpäin on silloin tällöin, ehkä kerran kuussa, saanut vähän suklaata kun meillä on sellaista ollut. Karkkia on ollut tarjolla kavereiden synttäreillä, mutta suhtautuu niihin epäillen. Saisi kyllä maistaa, mutta ei syödä mielin määrin. Mitään karkkipäivää ei ole käytössä, kuten tästä saattoikin jo päätellä. Ekaa kertaa maistoi suklaata 1 v 8 kk iässä. Mutta siis mun pointti tässä oli se, että meillä saa syödä niitä herkkuja kuin aikuisetkin, mutta rajoitetusti. Sen sijaan tuollaisen normaalin ruoan, jota syödään päivittäin, kuten se jogurtti, pyrin pitämään mahdollisimman terveellisenä ja lisäaineettomana. Mun mielestä se, että lapsi vetelee jotain sokeri-lisäainepommijogurtteja tai vanukkaita päivittäin on aika tekopyhää samalla, jos vanhemmat välttelee karkkeja ja leivonnaisia sokerin takia. Toki jos niitä jogurtteja käyttää herkun asemasta, niin sehän on sitten ihan se ja sama. Muutenkin usein törmää erikoisiin käsityksiin terveellisistä ruoka-aineista ja ruoista ihan noin ylipäänsä, en tarkoita tätä ketjua. Esimerkkinä vaikka mun appiukko, joka tilasi kalahampurilaisen ajatellen sen olevan jotenkin kevyempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin se lihahampurilainen. Meillä pyritään syömään oikeissa ravintoloissa silloin, kun ravintolassa syödään. Ja lapselle valitaan jotain oikeaa ruokaa eikä nakit ja ranskalaiset. Mutta jos hampurilaispaikkaan mennään, niin nugetit ja ranskalaiset voi silloin hyvällä omatunnolla lapselle ottaa. Niin harvoin sellaista syö.

Me saatiin eilen paketti, jossa siis puputaskuhousut molemmille lapsille. Niissä se kiristysnappi on keskellä takana! Tosi ikävässä paikassa, kun ajattelee että lapsi nukkuu päikkäreitä rattaissa ja isompi muuten selällään. Se on tosi iso ja ikävän tuntuinen patti siellä takana.

Me siirrettiin vauva 8 kk ja esikoinen 2 v 9 kk samaan huoneeseen. Siihen saakka esikoinen oli nukunut omassa huoneessaan, vauva pari viikkoa lasten yhteisessä makuuhuoneessa yksin (ennen sitä meidän makkarissa). Kun siirto tehtiin, oli vauva alkanut nukkumaan pääsääntöisesti yöt läpi. Siirron jälkeen vauva alkoi iltaisin nukahtaa nopeammin. Esikoinen ei juuri edes herää, kääntää ehkä kylkeä, jos vauva itkee tai höpöttelee tai leikkii sängyssään yöllä. Itkenyt on, kun on ollut flunssaa ja hampaiden tekoa. Aamulla sen sijaan esikoinen saattaa herätä kun vauva herää ja kun on jo nyt tottunut nukkumaan veljensä kanssa, on pari kertaa aamulla ihmetellyt missä veli on, kun tämä on jo aiemmin herännyt ja haettu. Esikoinen on pari kertaa herännyt yöllä yhteiseen huoneeseen muuttamisen jälkeen, mutta vauva ei ole tästä häiriintynyt myöskään. Meillä siis tosi hyvät kokemukset näin kuukauden ajalta.

Kurukulla, mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä, kun et itse koe tilannetta rasittavaksi. Mun periaate (ainoa sellainen) vauvanhoidossa on, että sillä mennään, mikä sillä hetkellä toimii parhaiten ja muutoksia haetaan sitten kun se tuntuu tarpeelliselta. Meillä vauvan nukuttamiseen illalla auttoi ajatus siitä, että ei vauva yleensä päivälläkään nukahda vaunuun täysin itkemättä. Kunhan vauvalla on turvallinen olo, vanhempi lähellä, niin ei nukahtamiseen tarvita rintaa tai syliä. Tällä periaatteella me alettiin nukuttaa vauva illalla omaan sänkyyn 4 kk iässä, kun rinnalla se roikkuminen venyi ja venyi. Joskus nukahti 5 minuutissa, joskus kaksi tuntia haki unta. Öisin tuli ekalta heräämiseltä viereen loppuyöksi. Kun heräämisiä alkoi olla tunnin välein, olihan se raskasta. Tuttikaan ei ole meidän vauvalle kelvannut. Tassu-unikoulua aloin pitää 6 kk jälkeen, kun aloitettiin kiinteät ja sitä alkoi mennä 5 kertaa päivässä isommat määrät. Ensin aloin aina yösyötön jälkeen siirtää omaan sänkyyn. tätä kesti noin viikon. Tiesin, ettei vauvalla voi olla nälkä ennen neljää, minkä jälkeen annoin seuraavalla herätyksellä maitoa. Ja sitten omaan sänkyyn. Näillä metodeilla vauva alkoi herätä ekan kerran silloin vasta syömään. Reilu viikko siinä meni. Kesä ja nukkumiset siellä ja täällä vei hyvät yöt mukanaan, mutta nyt 8 kk siirto omaan huoneeseen ja unikoulu samalla tassuttelutyylillä toi tulosta parissa yössä. Vanhat opit olivat selvästi vielä muistissa. Nyt nukkuu pääosin yöt läpi 20:30-06:30 ja nyt on kivaa, kun se tutti ei ole kelvannut, koska ei tarvi sitä olla nostelemassa öisin. Ja maito on päivällä alkanut maistua paremnin. Mutta tässä yksi onnistumistarina 6 kk kestäneistä oikeasti katastrofaalisista öistä pehmeällä, vaiheittaisella unikoululla kohti täysiä öitä ja siihen saakka oltiin menty ihan sillä, mikä oli tuntunut helpoimmalta ja maksimoinut koko perheen unet!

Kiitos, fmn! Ulkomaisia kauppoja googlatessa osuinkin tuohon Hauckiin, mutta en edes avannut noiden Nalle Puh -kuvien vuoksi. Tänäännaion kyllä esitellä tuon vaihtoehtona miehelle, kun olisi ihan passeli. Ei varmaan yksi nalle niin paljoa haittaa