meerschwein

Kaikissa kolmessa raskaudessa olen ottanut äitiyshousut käyttöön puolenvälin paikkeilla. Aiemmin on toki jo täytynyt karsia osa omista housuista pois, mutta edelleenkin (rv 24) voin pitää muutamia matalampia normaaleja housuja. Äitiyshousuissa tuntuu olevan osissa mahan kohdalla vielä ihan liikaakin tilaa. Paidoissa on täytynyt myös jo siirtyä pidempiin/löysempiin malleihin.

Olen aiemmin kirjoittanutkin tänne ensimmäisen raskauden raskausmyrkytyksestä (tuli nopeasti rv 38 ja mentiin sektioon). Toisessa raskaudessa sitä ei onneksi tullut, estolääkkeenä söin aspirinia. Nyt on kolmas raskaus menossa, taas samalla estolääkityksellä, mutta myrkytyksen riski on taas koholla.. Ultran virtauksissa on ollut häikkää, ja nyt on verenpainekin hieman nousussa (mulla on yleensä hyvin alhaiset paineet; vielä siis olen ns. normaaleissa lukemissa). Nyt on vasta rv 20 menossa. Toivon, että menisi kuitenkin taas ongelmitta..

Tsemppiä kaikille! Tuttuja tunnelmia ja käytöstä monilla, ja tässähän se meilläkin on sama jo pikkuhiljaa alkanut kakkosen kanssa (reilu 1,5 vuotias).. Esikoisen uhma kesti aalloittain n. 1,5-vuotiaasta vajaa nelivuotiaaksi. Välillä oli helpompia kausia, mutta pääasiassa todellista vääntämistä asiasta kuin asiasta, ja vielä 3,5-vuotiaanakin muistan aivan hirveitä taisteluita. Meillä esiintyi paljon puremista, läpsimistä, nipistelyä yms. ja näihin kyllä lopulta auttoi vain aika. Toki joka kerta kiellettiin ja estettiin tekemästä, jäähyäkin kokeiltiin (mutta toimi mielestäni myös vähän heikosti, tai olisi vaatinut koko ajan jonkun viereen / pitämään paikoillaan), mutta ei näistä mikään mitään ihmeitä auttanut. Lapsi vaan sattuu olemaan temperamenttinen ja vaati aikaa ennen kuin hän oppi säätelemään toimintaansa. Nelivuotispäivänä olikin sitten jo selvästi seesteisempi, eikä sen jälkeen ole tullut mitään yhtä rajua haastamista, vaikka toki jossain vaiheessa on ollut sitä uhman "toista aaltoakin". Niin monia kertoja on lapsi huutanut ja raivonnut rattaissa, autossa, kaupassa, kotona, yms että kyllä siihen jossain vaiheessa jo alkoi tottua siinä mielessä ettei ajatellut asiassa olevan sinänsä mitään kovin kummallista. Jotkut lapset ovat rauhallisempia (tai ainakin hiljaisempia), mutta meidän lapsi antoi kyllä harminsa kuulua ja tuntua eikä sitä asiaa voinut muuksi muuttaa. Toki häntä kehuttiin ja annettiin vaihtoehtoja eli mahdollisuus osallistua "päättämiseen" mutta siitä huolimatta raivostui hyvin usein kun ei osannut/halunnut valita tms. Olimme todella väsyneitä siihen taisteluun, mutta ohihan se sekin meni niinkuin muutkin vaiheet, ja toivottavasti kakkosen kanssa on hieman helpompaa siinä suhteessa kun tietää omasta kokemuksesta että siitä kaikesta voi selvitä. Ja esikoinenhan on aina ollut todella hauska, älykäs ja ihana lapsi, ja hän on nyt isompana todella kivaa seuraa. Oma tahto on tietenkin edelleenkin kova, mutta siitä on usein hyötyäkin.

Mä keräilen n. puolitoistavuotiaan leluja usein monta kertaa päivässä, eli heittelen ainakin osan niistä ohimennessäni takaisin säilytyspaikkoihinsa. En vaan jaksa katsoa kauheaa tavaramerta lattioilla (erityisesti olohuoneessa/keittiössä), ja vaaralliseksikin se käy kun niihin kompastuu. Lapsi kerää jonkun verran kanssani leluja pois kun pyydän. Esikoisen kanssa toimittiin aika lailla samalla tavoin (eli keräsin paljon leluja itse, mutta vaadin myös häntä tekemään osansa), ja on oppinut ihan hyvin siivoamaan tavaransa nyt isompana (ainakin pyydettäessä).

Molemmista lapsista n. 13 kk synnytyksestä. Ekan lapsen kohdalla imetys oli silloin vähentynyt n. yhteen kertaan vuorokaudessa, ja kakkosen kohdalla päättynyt juuri niihin aikoihin kokonaan. Eli omalla kohdallani imetys vähäisessäkin määrin siis näköjään estää hormonitoimintaa aika tehokkaasti.

Meillä siirtyi pinniksestä (joka on iso, pituus taitaa olla 140cm) suoraan parvisänkyyn, reilusti yli nelivuotiaana. Koska mahtui nukkumaan pinniksessä ja pääsi sieltä itsenäisesti pois halutessaan (jälkimmäinen joskus 3-4-vuotiaana) niin ei ollut mitään syytä hankkia uutta sänkyä ennen tuota. Ja kovin paljon nuorempana ei oltaisi vielä laitettu parvisänkyyn.

Nyt kun meidän vauva ei ole enää vauva, niin laitetaan viimeinen päivitys tähän: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm 5kk: 5800g 61cm 6kk: 6700g 63,5cm 7kk: 7000g 66cm 11kk: 8500g 73cm 12 kk: 9000g 73cm Reipas ja erittäin hyvin syövä poika, joka vaan edelleenkin on pieni, erityisesti aika lyhyt. Vanhemmat ja isompi sisarus eivät ole tällaisia miniversioita, mutta ehkäpä tämäkin pikkupoika siitä vielä ottaa jonkun kasvupyrähdyksen. Kengän koko on muuten tällä yksivuotiaalla ihan "normaali" n. 20-21 vaikka muuten siis onkin pieni. Muistan kuitenkin yhden erittäin pienikokoisen lapsen äidin tuskailleen kenkien löytymisen kanssa, kun juuri kävelleen oppineen lapsen kengän koko oli jotain 17. Valikoimaa oli ollut todella vähän, mutta jostain oli sopivan kokoiset kuitenkin löytänyt.

Esikoisen kohdalla olin kotona vajaan kaksi vuotta (liian kauan minulle), ja kakkosen kohdalla vajaan vuoden (oli hyvä aloitushetki minulle). Molempia jäi vielä joksikin kuukaudeksi isä hoitamaan ennen kuin aloittivat sitten päiväkodissa. Esikoisen kohdalla kun molemmat vanhemmat olimme sitten töissä, olivat ensimmäiset kuukaudet stressaavaa uuden rytmin hakemista, mutta kyllä se siitä lähti rullaamaan juuri edellä mainittujen neuvojen avulla. Teemme esim. isoja satseja ruokaa, joista myös pakastan lasta/lapsia varten annoksia; itse emme syö läheskään aina lämmintä ruokaa iltaisin; eineksiä syömme tosi harvoin. Kaupassakäynnit hoidetaan aina lasten mentyä jo nukkumaan, siivoukset mahdollisimman tehokkaasti (eikä niin kovin tarkasti...), ja vaatteet laitetaan yleensä jo illalla valmiiksi. Ihan hyvin sitä ehtii iltaisin jopa omiin harrastuksiinkin, vaikka mihinkään kyläilyihin tai muihin ei oikein olekaan aikaa kun pitää tulla niin pian takaisin lapsia nukuttamaan. Itse en haikaile ollenkaan kotiin jäämisen suhteen, eikä siitä ole mulle kukaan uskaltanut kommentoidakaan. Lisäksi mulla on paljon tuttavia ja työkavereita eri maista, ja heidän lastenhoitonäkemyksensä ja -tapansa poikkeavat huomattavasti "allekolmevuotiaanparaspaikkaonkotona"- näkemyksestä (esim. ranskalaiset lapset menevät hyvin usein jo muutaman kuukauden ikäisenä hoitoon; itse olen siihen verrattuna superuhrautuva äiti kun olen ollut niiiiin pitkään poissa töistä ). Ei sen puoleen etten näkisi lasten kotihoitoa hyvänä asiana ja ettei joku muu siitä saisi nauttia niin pitkään kuin tahtoo, mutta oman pääkopan ja työkuvioiden takia pitkä kotonaolo ei ole itselle aito vaihtoehto.

Meillä poika kasvaa tasaisesti omalla käyrällään edelleenkin: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm 5kk: 5800g 61cm 6kk: 6700g 63,5cm 7kk: 7000g 66cm 11kk: 8500g 73 cm Ei siis mitään syytä huoleen, eikä koosta ole ollut huomauttamista alun vähän tarkemman tarkkailun jälkeen. On vaan pienikokoisempi poika.

Laitanpa kokemuksia esikoiseni elämän varrelta: Meillä esikoinen on ollut aina vahvatahtoinen ja temperamenttinen tapaus, ja hänen kanssaan on ollut usein hyvinkin haastavaa. Vauvana oli heräilyä ja lyhyitä päiväunia (jotka kyllä molemmat jossain vaiheessa paranivat), herätessä oli aina huonolla tuulella ja huusi. Kieltoja ei totellut ollenkaan (ihmettelin aina toisia n. vuoden ikäisiä lapsia jotka kehotuksesta tai parista jättivät jonkun kielletyn asian rauhaan! meillä niin ei käynyt edes parivuotiaana, vaan aina oli lapsi haettava itse pois -> raivarit), ja raivokohtauksen jälkeen rauhoittumiseen kului aina todella kauan aikaa. Muutamaan kertaan kokeilin kuinka kauan lapsi jaksaa huutaa ilman että otan syliin ja aktiivisesti itse autan rauhoittumaan (kävin toki muuten puhumassa hänelle rauhallisesti ja siten yritin rauhoittaa), mutta kertaakaan ei aika tai hermot riittänyt itselläni... Rillan kirjoitukseen viitaten: me kyllä harhautettiin lapsen huomiota muualle vaikka laulamalla, ympäristöä näyttämällä, mutta mihinkään sirkukseen ei lähdetty. Kuunneltiin sitten vaan sitä huutoa. Toki parasta oli jos sai raivarit estettyä, mutta mitään herkuilla tai leluilla lahjontaa ei yleensä haluttu tehdä; vaikka se sitten tarkoitti sitä huutoa. Uhmaikä oli siis yhtä räiskyntää; tavaroita lensi, purtiin, revittiin ja raivareita oli asiasta kuin asiasta. Olen itsekin aika temperamenttinen ja vanhempani sanovat minunkin olleen hankala pikkulapsena, eli sen suhteen osasin suhteuttaa esikoiseni käytöstä. Rankkaahan se kuitenkin on/oli. Yritin/yritän kuitenkin aina pitää mielessäni sitä, että voimakkaasta tahdosta on lopulta vain hyötyä myöhemmin (kuten joku jo kirjoittikin), ja nyt vanhempana (5v.) esikoiseni on todella huumorintajuinen, iloinen (räiskyvä myös siinä suhteessa), sosiaalinen, kekseliäs ja älykäs lapsi. Pitää edelleen oman päänsä (mikä on oikeasti hyvä asia, vaikka vanhempana se onkin joskus rasittavaa), mutta useimmiten hänen kanssaan on tosi mukavaa. Koin erityisesti uhmaiän (jota kesti aaltoliikkeisesti n. kaksi vuotta...) raskaaksi, ja toinen lapsi tulikin sitten vasta vähän suuremmalla ikäerolla. Kakkonen on nyt vajaan vuoden, ja ainakin tähän asti vaikuttaa erittäin aurinkoiselta tyypiltä. Nukkuminen on ollut hankalahkoa myös hänen kohdallaan, muttei esim. suutu asioista ollenkaan samalla lailla kuin esikoinen. Katsotaan sitten millaiseksi tuosta vielä muuttuu. Tsemppiä kaikille haastavien lasten vanhemmille!

Mittoja päivitetty: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm 5kk: 5800g 61cm 6kk: 6700g 63,5cm 7kk: 7000g 66cm

Ja nihkeästi kasvetaan edelleen, tässä pojan uusimmat mitat: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm 5kk: 5800g 61cm 6kk: 6700g 63,5cm Syö hyvin kiinteitä (4 krt päivässä n. 1 dl kerralla) + imetystä 6-7 krt/vrk. Puklailee kyllä (edelleen) paljon, mutta eiköhän sinne mahaankin jotain kuitenkin päädy.

Tässä meidän uusia mittoja: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm 5kk: 5800g 61cm cranberry85: Meilläkin esikoinen kasvoi ihan eri tahtia kuin tämä pikkuinen, vaikka oli syntyessään pienempi. Ehkä ihmisten kommentit siitä että pitäisi nauttia pienestä tarkoittavat, että ei tarvitse kanniskella niin painavaa vauvaa. Itse ainakin ajattelen sen niin ja olen ihan tyytyväinen ettei esim. kantoliinassa keiku vielä lähes kymmenkiloinen jässikkä (kuten jotkut isoimmat tämän ikäiset jo ovat).

Tässä uusia mittoja meidän pienelle (mutta kuitenkin omalla käyrällään ihan hyvin kasvavalle) pojalle: syntymä: 3300g 50cm 5 vk: 3670g 52,5cm 8 vk: 3980g (ei mitattu pituutta) 15vk (3,5kk): 5030g 58cm 4,5kk: 5500g 61cm

Tuohon puurokeskusteluun liittyen: jännä on, että täällä Saksassa vauvojen ruokintasuosituksissa puurot voi tehdä heti alusta asti normaaliin maitoon (ja näin suositellaan tehtävän kalsiumin saannin takia). Juotavaksi ei suositella kuin vasta n. vuoden iässä, mutta puuron teossa siis mainitaan olevan ok. Muutenkin noissa suosituksissa on pieniä eroja, mutta erityisesti toi herätti huomioni.