Onia

Eikös siinä Aamulehden jutussa sanottu, että vierailukiellosta on tehty pysyvä nimenomaan äideiltä saadun positiivisen palautteen perusteella? Minua ainakin varmaan häiritsisi enemmän huonekaverin luona ramppaavat sukulaiset ja tuttavat kuin se, ettei esim isovanhemmat pääse näkemään uutta tulokasta nythetipaikalla. Oma synnytys siis (toivottavasti) edessä vasta kesällä, ja yritän tehokkaasti blokata mielestä kaiken siihen liittyvän kauheuden Jännittää ihan pelkkä sairaalaan meno, en ole ikinä ollut sairaalassa muuten kuin vierailijana, eikä ole mitään hajua mistään. TAYSista on myös kuulunut kaikenlaisia kauhukertomuksia - onneksi tämän keskustelun kokemukset on pääosin kannustavia!

Kun testin jälkeen luin netin raskauskalenterista, että alkio muistuttaa nyt katkarapua, tuli tyypistä Little Shrimp. Nyt nimeksi on vakiintunut Sintti.

Mies sai päätellä syvästä henkäyksestä, joka pääsi kylppäristä testinteon jälkeen. Sen jälkeen olla yhdessä tuijoteltu viivoja useammastakin testistä. Tuleville isovanhemmille kerrottiin sopivasti jouluna, viikko np-ultran jälkeen ja 12 viikon tultua täyteen. Muutamalle ystävälle ja siskolle kerroin jo joskus 6. viikon tienoilla, loput hyvät kaverit ja sisarukset sai vauvauutisen nyt joululomalla kun nähtiin. Loput sukulaiset saattavat huomata tai kuulla asiasta häissä kuukauden kuluttua, muiden, esimerkiksi ei-niin-läheisten opiskelukavereiden annan järkyttyä kevään mittaan paisuvasta vatsasta

Minä harrastin ratsastusta kerran viikossa, mutta lopetin heti raskausuutisen kuultuani. Muutenkin alkuraskaus jännitti, enkä halunnut ylimääräistä stressiä putoamisriskin tai muiden tallitapaturmien takia. Ikinä en ole pahasti hevosen selästä pudonnut - enkä kovin korkealta, islantilaisia kun ovat - mutta ratsastamisesta olisi varmaan myös puuttunut rentous jännittämisen takia. Vakioratsunani oli herkkä tyyppi, joka olisi varmaankin vaistonnut jännittyneen ratsastajan ja kenties säpsynyt entistä enemmän. Neuvolassa sanottiin, ettei ratsastusta suositella, muttei myöskään kielletä. Paljon riippuu ratsastajan taidoista, hevosesta ja olosuhteista. Itseä pelotti myös näin talvella liukkaat pikkutiet tallille ja ratsastuskaverini, rempseästi suharoiva kuski... Tallille uutisen kertomista vitkuttelin - ajattelin, että on sitten vaikeaa palata ratsastamaan mahdollisen keskenmenon jälkeen. Kuukauden "flunssan ja koulukiireiden" jälkeen kerroin vatsa-asukista. Oikein olivat ymmärtäväisiä ja iloisia, on kuulemma varsinainen vauvabuumi menossa tuolla tallilla Nyt pitäisi oikeasti keksiä liikuntamuotoja satunnaisen lenkkeilyn lisäksi. Ensi viikolla aion mennä mammajumppaan, siellä varmaan suhtaudutaan lempeästi rapakuntoisiin vässyköihin!

Mulla ei ennen positiivista testiä oikeastaan ollut oireita, tai en ainakaan osannut/uskaltanut kiinnittää niihin huomiota. Pari kiertoa kuvittelin väsymystä ja hajuaisteja, nyt en halunnut pettyä. Kun menkkojen sijaan tuli vain muutama hajanainen pisara, tein parin päivän päästä testin. Ja kaksi jämäkkää viivaahan sieltä pärähti! Nyt menossa viikot 8+4, ja oireena erityisesti pahoinvointi, joka kyllä vaihtelee päivästä toiseen. Joskus menee koko päivä hyvin, kunhan muistaa syödä usein (parin tunnin välein, alan kohta kai herättää epäilyksiä kun kuljen joka paikassa omenanlohkoja käpälässä..), joskus taas menee puolet päivästä kuvotuksessa ja sohvalla täristessä. Aina välillä on cravingsejä, nyt on tehnyt monta päivää mieli sushia, mikä on tietysti vähän vaikea mieliteko toteuttaa! Muita oireita on ollut menkkamaiset jomotukset alavatsassa, turvotus (kyllä mullakin housut kiristää, ostin jo mamma-sukkahousut ja hiihtelen trikoohameessa ), rintojen arkuus (ja kasvaminen, jei!) ja vääääsymys. Nukahdan melkein joka ilta sohvalle ennen kymmentä ja herään seitsemän aikoihin nälän takia. Liikutun myös ihan hölmöille asioille, mm. lehtijuttujen vanhemmille ja Hurja Remontti -ohjelman uudelle kodille. Myös jonkinlainen saamattomuus-laiskuus on valloillaan, johtuuko sitten raskaudesta vai marraskuusta vai ihan vaan omasta luonteesta, en tiedä..

Itse soitin neuvolaan heti pari päivää positiivisen testin jälkeen. Ennen varsinaista käyntiä kävin ottamassa rokotteen, siinä sopivasti tapasi hoitajankin ennen varsinaista koitosta. Ensimmäinen kunnon neuvolakäynti oli sitten tällä viikolla, viikkoja silloin 7+6. Käynti oli oikein mukava ja rauhoittava. Hoitaja oli suorastaan ihana, kertoi selkeästi asioista ja antoi hyvin tilaa omille kysymyksille ja kommenteille. Tykkäsin realistisesta suhtautumisesta riskeihin ja kannustavasta asenteesta. Käytännössä juteltiin esitietolomakkeiden pohjalta mun terveydestä, e-pillerihistoriasta ja suvun sairauksista, käytiin läpi hyvää ruokavaliota ja liikuntavinkkejä. Kuulemma maitoa pitäisi juoda lisää, muuten oli homma hanskassa. Saatiin myös tietoa tulevista tutkimuksista ja varattiin eka ultra ja lääkärikäynti. Mies oli mukana lähinnä kuunteluoppilaana, mutta oli ihan kiva, että sekin tapasi hoitajan ja sai tuntumaa neuvolaan. Ja nyt on toinen silmäpari tarkkailemassa mun maidonjuontia..hah. Niin ja otettiin myös hemoglobiini, verenpaine ja virtsakoe sekä paino. Nämä sitten edessä joka kerralla - toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsen neuvolaan vielä monen monta kertaa!

Täällä yksi semi-hermoilija. Raskausviikkoja nyt kasassa 8+2, ja pelko keskenmenosta aina välillä hiipii mieleen. Ensimmäinen neuvolakäynti oli kyllä tosi ihana ja rauhoittava kokemus - suosittelen! Itsellä oireina aamuinen (joskus myös päivä- ja ilta-..) pahoinvointi ja ajoittaiset menkkakipumaiset tuntemukset alavatsassa. Nyt tuntuu rinnatkin suuremmilta, mikä on tällaiselle laudalle ihan mieletön kokemus.. Viime sunnuntaina tuli seksin jälkeen verta, mikä säikäytti suuresti. Neuvolatädin mukaan se on kuitenkin todennäköisesti normaalia. Sanoi myös, että oireet (kuten pahoinvointi tai kivut) yleensäkin tulee ja menee - ei siis kannata heti huolestua jos ei jonain aamuna olekaan kuvotusta. Ensimmäistä ultraa ja joulua odotellessa! Mikä olisikaan parempi joululahja kuin 12 viikkoa onnellisesti takana. Onnellista odotusta muillekin, hermoilusta huolimatta!