Citronella

Olen ajatellut hankkia neliöliinan ja surffailun perusteella silmää miellyttäisivät eniten Catbirdbaby Mei Tai tai Tuli. Kumpihan noista olisi ergonomisesti parempi? vai onko joku muu neliöliina paremoi? Onko neliöliinalla yhtä hyvä kantaa kuin pitkällä trikooliinalla? Haluaisin jonkun viileämmän ja nopeamman liinan kuin trikooliina vauvalle, joka ei vaunuissa viihdy.

Isoveli 4v 7kk käyttää kokoa 104, housuissa useammat vielä 98. Isoveli on 101cm 15,5kg. Pikkuveli 3v 3kk käyttää pääosin kokoa 98, housuissa jokunen 92. Pikkuveli on 94cm ja 13kg. Hupparit ja collegetakit ovat yhteisiä ja kokoa 98/104. Hatuissa kummallakin 50/52.

Ollaan kielletty poikia puhumasta pissa-kakka -juttuja muualla kuin vessassa. Jokusen kerran ollaan jouduttu huomauttamaan, että vessajutut kuuluu vessaan. Pikkuveli menee nykyisin pöntölle istumaan ja alkaa puhua: kakka, pissa, peppu, pippeli ja tulee sitten tyytyväisenä takaisin muiden seuraan.

Meillä kolmas lapsi on vasta ihan pieni, mutta toistaiseksi ainakaan ero kahdesta kolmeen ei ole ollut kovin merkittävä. Autoon mahtuu kolme takapenkille, talo menee vaihtoon, mutta siihen ei tämä kolmas lapsi ollut syynä. Hoitoon pääsevät isovanhemmille sitten tarvittaessa ihan kuten kaksikin. Olen itsekin kolmelapsisesta perheestä ja olen aina pitänyt kolmea hyvänä lukuna. Meitä on kaksi tyttöä ja yksi poika (keskimmäinen) neljän vuoden sisään. Leikit on jakautuneet milloin mitenkin. Enemmän ehkä mun nuoremmat sisarukset ovat keskenään leikkineet kuin vaikka minä ja sisko. Teineinä meillä oli kaikilla omat kaverimme. En koskaan kokenut että meitä olisi ollut liikaa tai että vanhemmilla ei olisi riittänyt huomiota kaikille.

Mä olen pukenut pojilleni aina paljon punaista ja punainen on myös isomman poja lempiväri. Pinkkikin heillä käytän. Tuntuu, että moni mieltää kuitenkin punaisen vain tyttöjen väriksi. Isoveljeä luultiin eilen tytöksi, kun hänellä oli punainen takki päällä. Lyhyttä tukkaa ei näkynyt kesäpipon alta. Samoin kaikki olettaa, että meillä on tyttövauva, kun vaunut ovat punaiset. Olisin yhtähyvin voinut käyttää punaisia vaunuja pojalla.

Pikkuveli 3v 1kk iässä 92cm ja 12,5kg. Kenkä 25. Syntyessään 3510g 51cm

´Meillä on ollut käytössä kolmet erilaiset yhdistelmät eli Brion Novat (kuin Happyt eli perusnelipyöräiset), Mutsyn Urban Riderit ( neljä isoa pyörää, kääntyvä taka-akseli)ja nyt Teutonian Cosmot (kääntyvät pienet etupyörät). Kaikissa oli hyvät ja huonot puolensa, eikä yhdetkään ole olleet täydelliset. Jos noista kolmista pitäisi kuitenkin parhaat valita, niin ne olisi Mutsyn Urban Riderit. Nuo ovat kaikken monikäyttöisimmät ja kulkevat parhaiten. Nykyiset Teutoniat ovat kevyet ja näppärät kesällä ja tasaisella alustalla, mutta talvella tai vinolla tiellä ovat haastavammat. Kyllähän ihan pienen ja kevyen vauvan kanssa menee melkein mitkä tahansa rattaat haastavammissakin olosuhteissa, mutta sitten kun kyydissä on parhaassa tapauksessa 10kg vauvaa ja 15 kg taaperoa seisomalaudalla tai ihan vain se yksi taaperokin rattaissa, niin rattaiden ominaisuudet tulevat ihan eri tavalla esille...

Lokakuulle: - Jalkatuki ei ollut säädettävä, onko vauvan kuitenkin hyvä niissä nukkua? Rattaista on myös sellaine versio, jossa on säädettävä jalkatuki. Vvauvalla tuo säädettävyyden puuttuminen ei kyllä haittaa, kun jalat eivät yllä penkin yli. - Suojaako kuomu nukkuessa hyvin (taisi olla aika pieni)? Mn mielest kuomu on matkisten kuomuksi tosi suojaava. Paljon parempi kuin meidän kaksissa edellisissä. - Mitkä seisomalaudat Bumpriderin lisäksi käyvät näihin? Lascalin Buggy board ainakin - Onko helppo nousta bussiin näillä? On. Samoin junaan, sillä ovat niin kevyet että jaksaa nostaa yksinkin portaat ylös. Muitakin kokemuksia olisi kiva kuulla! Olen tähän mennessä tykännyt tosi paljon. Käytetään enimmäkseen kaukalon kanssa, mutta myös pehmeällä kopalla. Kaukalon kiinnitys ja irroitus on helppoa ja nopeaa. Liikkuvat hyvin ja kevyesti.

Olin liikkeellä pikkuveljen 3v 3kk kanssa, kun meitä vastaan tuli musliminainen valkoisessa hunnussa. Pikkuveljen silmät kirjastuivat, kun hän tunnisti tulijan: Äiti, munamies!

En varmaan koskaan palaudu siihen mitä olin ennen lapsia, sillä lantio on leventynyt ilmeisesti pysyvästi.Olen kokoa isompi kuin olin ennen esikoista. Mutta nyt kolmannen synnytyksen jälkeen meni 2 vkoa että mahduin ennen raskautta pitämiini vaatteisiin ja vajaa 3 vkoa niin kaikki raskauskilot (vajaa 10) olivat lähteneet.

Mullekin oli aikaisemmin tuntematon merkki, mutta olen kuullut ja lukenut näistä kyseisistä matkarattaista paljon positiivista. Tulivat markkinoille (Suomeen) vissiin viime syksynä ja myytiin loppuun heti. Mulla ei ole vielä pitkää kokemusta näistä, mutta vaikuttaisi laadukkailta. Kokemusta on kuitenkin kaksista muista matkarattaista ja kolmista yhdistelmistä sekä yksistä kuomurattaista.

Maxi Cosin kaukalon saa kiinni myös Babyweltin Moonkisseihin, jota ovat samantyyppiseet kuin nuo Gessleinit, mutta kankaita ei tarvitse poistaa. olen itse tyytyväinen noihin.

Suosittelen imetystoppeja, niin ei tarvitse erikseen liivejä alle. Niitä myy esim H&M, Lindex, Nursingbra. Mulla on tuolta viimeisimmästä Glamourmomin toppeja. Tukevaa kangasta ja istuu hyvin. Imetysliiveistä muuten hehkutan Bravado Blissin puolesta. Ovat nätit ja hyvät.

Esikoisesta ei tiedetty kumpi on tulossa, kun hän laittoi jalat ristiin ultrassa. Poikafiilis meillä oli ja poika tuli. Toisesta luvattiin poikaa ja nähtiin itsekin selvä pippeli ultrakuvassa. Poikahan sieltä tuli. Kolmannesta sanottiin 4D:ssä, että on tyttö, mutta loppuun asti epäilin. Kyllä Bruno oli oikeassa ja tyttö meille syntyi.

Epiduraalikin voi vaikuttaa eri tavalla samalla ihmisellä. Mun toisessa synnytyksessä (ensimmäinen oli sektio) epiduraali vei täysin kaiken tunnon, myös ponnistamisen tarpeen ja hidasti avautumista tunteja. Kolmannessa synnytyksessä sen sijaan sain epiduraalin jo vähän aikaisemmin (5cm vs. 7cm) kun en vaan kestänyt jo kahdeksan tuntia jatkuneita kipuja, mutta silti aukesin loppuun tunnissa ja ponnistamisen tarve tuli vahvana. Ponnistusvaihe 6 minuuttia. En siis osaa sanoa mitään lääkkeettömään synnytyksee, kun itse en olisi sellaiseen pystynyt, mutta halusin vain sanoa, että synnytys voi mennä kivunlievityksest huolimatta toisin kuin edellinen.

Mun mielestä Joonatan menisi tosi hyvin Niklaksen ja Nooran kanssa. Siinä on paljon samaa äänteellisesti ja tyylillisestikin. Me nyt päätettiin tytön nimeksi eri kirjaimella alkava, kuin mitä pojilla. Mun mielestä nimi on kuitenkin muuten poikien nimeen sopiva: siinä on yhtä monta kirjainta ja on samalla tavalla sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen nimi kuin pojillakin.

Kiloja tuli vähän vajaa 10. Painonnousu alkoi rv 20+ ja lopussa tuli reilu 500g/vko. Synnärille jäi 5kg ja nyt 2vkoa synnytyksestä jäljellä on 2kg lähtöpainoon (BMI 21).

Mulla toisessa synnytyksessä (joka oli ensimmäinen alatiesynnytys)epiduraali vei täysin ponnistamisen tarpeen, mutta katsoin käyrältä koska supisti ja ponnistin silloin. Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia. Kolmannessa synnytyksessä (eli toinen alatiesynnytys) ponnistamisen tarve tuli voimakkaana epiduraalista huolimatta ja ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia.

Oli tosi vähällä, ettei Pikkuveljen nimeksi tullut samaa kuin mun veljen nimi. Kysyin mun veljeltä, haittaisiko häntä samannimisyys, mutta hän ei kokenut sitä ollenkaan huonoksi. Päädyttiin kuitenkin jättämään tuo nimi toiseksi nimeksi ja etunimeksi tuli mun serkun nimi. Ei kuitenkaan olla useinkaan tekemisissä serkun kanssa ja lisäksi häntä kutsutaan kutsumanimellä eikä tuolla virallisella nimellä.

Mulla on kaikissa raskauksissa ollut linea negra rintoihin asti ja tuloksena kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tässä viimeisimmässä linea negra tuli myöhemmin kuin poikia odottaessani.

Mullakaan ei nyt kolmannella kerralla näkynyt limatulppaa ollenkaan.

Isoveli ja pikkuveli syntyivät kumpikin rv 40+0, kun synnytykset käynnistyivät supistuksilla 39+6. Pikkuneiti antoi odottaa itseään viikoille 40+5 ja synnytys alkoi taas supistuksilla.

Meidän kolmonen syntyi oikeassa tarjonnassa, vaikka parikin lääkäriä epäili, että todennäköisesti myös tämä vauva syntyisi avotarjonnassa. Lieko johtunut siitä, että vauva oli isompi kuin kaksi edellistä ja ohjautui siksi oikeaan tarjontaan. Mulla tarjontavirheiden syyksi siis sanottiin tilaa lantiota. Ihanaa kuitenkin, että tällä kertaa meni näin.

Me jahkailtiin tämän kolmosen kanssa ees sun taas ja sitten kun sain määräaikaisen unalmetyöpaikan, niin päätettiin, että siirretään raskauden yritystä vähän myöhemmäksi. Kuinka ollakaan, kolmonen olikin jo matkalla. Mä olin kyllä alusta asti iloinen asiasta, mutta ajoitus ei kyllä ollut ihan täydellinen. Edessä oli vuoden määräaikainen työ, josta mä ehdin tehdä 8kk. Mua jotenkin nolotti ja hävetti ja toisaalta harmitti, etten päässyt tekemään sijaisuutta loppuun, sillä tykkäsin työstä todella paljon. Raskausuutiset otettiin kuitenkin töissä hyvin vastaan ja pystyin itsekin suhtautumaan asiaan paremmin. Sain vielä vuoden jatkoa sopimukselle juuri ennen kuin jäin äitiyslomalle ja aionkin palata takaisin töihin, kun vauva on 9kk. Mies jää isäkuukaudelle ja sen jälkeen teemme kumpikin kolmepäiväistä työviikkoa. Olisiko Nadda mahdollista, että pystyisit tekemään vaikka sijaisuuksia (muistanko oikein, että töissä sellaisella alalla, että on mahdollisuus tehdä lyhyitä sijaisuuksia), jos et saa vakipaikkaa tai määräaikaista työtä heti. Sillä tavalla saisit kuitenkin vähän hengähdystaukoa kotielämään. Mua ainakin auttoi oma reilun vuoden pätkä töissä ja oli ihan kivakin jäädä äitiyslomalle. Varmasti jo lyhyempikin pyrähdys työelämään voisi auttaa.

Tästä kolmosesta arvioitiin ultralla 37+1, että olisi 3370g tuolloin ja laskettuna aikana nelikiloinen. Tyttö syntyi 40+5 ja oli 3730g.