KraKsRaks

Aktiivijäsen
  • Content count

    712
  • Joined

  • Last visited

About KraKsRaks

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

3266 profile views
  1. ^Hyvä pointti, että käyttötarkoitus ratkaisee, minkätyyppinen harso on kätevä! Ostettiin muutama harsopaketti käytettynä netistä ja kirppikseltä - siten harsot tulivat edullisiksi ja olivat valmiiksi hyvässä imussa. Meidän vauva on pulautellut niin paljon, että olkapääsuoja- ja päänaluskäytössä ohuemmat ja harvemmat harsot ovat olleet vähän turhauttavia, kun kosteus on imeytynyt läpi suoraan vaatteisiin/patjansuojaan. Mutta, kuten jo todettiin, käyttötarkoituksen mukaan.
  2. ^^Ikean harsot (se kolmen harson paketti) ovat mielestäni todella laadukkaita - niiden kangas on huomattavasti tiiviimpää ja paksumpaa kuin esim. Name It -harsojen.
  3. ^Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta sairaalan pumppaushuoneessa kuulin erään tämän pumpun vuokranneen äidin olleen tyytymätön ja vaihtaneen pumppumerkkiä (olikohan syynä todella "kovakourainen" imu ja yleinen muinaisuus), joten tämän toisen käden tiedon perusteella en suosittele (lisäksi olen saanut kyseisessä liikkeessä todella huonoa ja tylyä palvelua). Toisaalta sehän juuri on vuokrapumpuissa kätevää, että voi kokeiltuaan vaihtaa merkkiä, jos ei ole tyytyväinen. Yleensä tosin joutuu ostamaan sen suppilo-osan päivä/viikkovuokran lisäksi.
  4. ^^Kirjailin Pumppaus-ketjuun jo pitkän ja polveilevan sepustuksen aiheesta, mutta laitan tähän linkin kädet vapauttavaan pumppausliiviin eli ei ole ainakaan täysin urbaani legenda. Toimivuudesta en osaa sanoa mitään. Mutta jos tosiaan haluat pumpata molempia rintoja samaan aikaan, pumpussa pitää olla hyvät tehot. Joissain sairaalapumpuissa on muuten myös niitä pyörien varassa liikuteltavia jalustoja, mutta en tiedä, vuokraako mikään taho niitä pumppujen ohella.
  5. ^Ehdottomasti sähkökäyttöinen pumppu. Itse pumppasin kaksi ja puoli kuukautta maidon noustua noin 700-1000 ml päivässä. Osan tästä ajasta imetin 0-3 kertaa päivässä. Minulla oli käytössä Aventin sähköversio ja Spectra 3. Aventin tuntumasta ja hellävaraisuudesta pidin aluksi tosi paljon, mutta minulle se ei pitkällä tähtäimellä ollut tarpeeksi heavy duty, ja sitä paitsi jostain syystä minulla maito meni helposti venttiilin läpi sähköosaan asti. Vauvan huonekaverin äiti pumppasi aluksi Tommee Tippeen sähkökäyttöisellä, mutta se oli alkanut aika pian osoittaa väsymisen merkkejä. Kirpparilta ostin sokkona Lastentarvikkeen myymän Spectra 3 -pumpun, joka osoittautui mieluiseksi ja jolla pumppailin loppuajan. Pumppaustuntuma on aika lailla sairaalapumppumainen, käyntiääni hiljainen. Aluksi pumppu tuntui hiljaisemmallakin teholla vähän kovakouraiselta, mutta rinnat tottuivat nopeasti, ja loppua kohden olisin jo kaivannut vähän lisääkin tehoa. Spectran mukana tulee sovitin, jolla pumppuosan saa sopimaan yhteen Aventin pullojen kanssa, mikä om todella kätevää, jos niitä haluaa käyttää. Spectra 2 -pumpussa on käsittääkseni vähän enemmän tehoa. Kahta rintaa pumpatessa pumppausteho huononee, ja pumppu sitoo kyllä yhteen paikkaan, vaikka pumppaisi vain yhtä rintaa kerrallaan. (Tehojuttu on sama kaikkien pumppujen kohdalla.) Samalla merkillä on myös uudempi 9-malli, jonka sähköosa on pienempi ja jota voi käyttää akulla. Jollain osaston äideistä oli tällainen, ja hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Tehosta en tiedä enkä ole varma, mahdollistaako liikkumisen. Se, kuinka kauan aikaa pumppaamiseen menee, on tosi yksilöllistä, kuten pumpulle heruminenkin. Tykkäsin pumpata vain yhtä rintaa myös siksi, että puolia vaihtamalla sai usein kätevästi herutettua lisää maitoa. Sitä paitsi painelin ja hieroin pumpattavaa rintaa pumpatessa, minkä koin myös lisäävän maidontuloa. Kahta rintaa pumpatessa on hankalaa, jos vaikka toisella puolella maito pääsee valumaan pumpun suuttimen ohi: milläs kuivaat, kun molemmat kädet ovat kiinni. Tehokkaimmin sain pumpattua, kun kiinnitin Spectran suuttimeen Aventin pumpun mukana tulevan silikonisen nystyrätyynyn, joka sopii täydellisesti. Spectralla on lisätarvikkeena omakin, mutta sen sisäreunat olivat ainakin minun kappaleessani niin terävät, että veri lensi - ei kiva. En missään nimessä sano, että tämä on paras pumppu kaikille, vaikka se minulla toimikin. Sairaalapimpun vuokraamalla saa tehoa, ja jos ei tykkää, voi kokeilla jotain muuta mallia. Kitett-pumpusta kuulin yhdeltä äidiltä huonoa, joten sitä en suosittelisi. Tässäpä tätä omakohtaisesti koettua asiaa tulikin iloisena sekamelskana. Toivottavasti löydät mieluisan pumpun! Tsemppiä! Muoks. lisäsin väkäsen.
  6. ^Vertasin Huggikseen siksi, että se on toinen niistä kahdesta trikooliinasta, joista mulla on kokemusta. En pidä sitä niin ylivertaisena, että ostaisin, jos mulla olisi jo toinen, hyväksi koettu ohuempi trikooliina. Noista pyydetään käytettyinäkin mielestäni aika kovia hintoja, enkä olisi ikinä valmis maksamaan kyseisen liinan hintaa uutena. Meillä on MaMin lämpimämpi kantosuoja, jota olen käyttänyt takki auki tai joskus vetskari/nappi alhaalta kiinni. Kovemmilla pakkasilla vauvalla oli villapuku ja kypärämyssy plus toppatöppöset ja hanskat - silloin oli vielä niin pieni, että pääkin upposi kokonaan kantosuojan sisään. Tuli aika lämmin. Viime viikolla taisi olla pari astetta pakkasta, ja selvittiin tosi hyvin ilman villapukua. Toppatöppöset ovat meillä vielä must, koska 60-senttisen vauvelin jalat törröttävät neliöliinassa sammakkoasennossa vielä aika lailla suoraan sivuille, eikä kantosuojan leveys sen vuoksi riitä peittämään niitä.
  7. ^^^Just eilen käytiin ravitsemusterapeutilla, joka myöskin ohjeisti toimimaan kalenteri-iän mukaan.
  8. Tämä kiteyttää minusta hyvin juuri sen, ettei sukupuolisensitiivisyydessä ensi kädessä ole kyse väreistä. Olisi aikamoinen yleistys vetää yksi yhteen lapsen vaatteiden väritys ja vanhempien ajattelukyky ja arvostus tyyliin "hänen lapsensa vaatteissa on vain sukupuolisidonnaisia värejä, hän ei siis osaa ajatella itsenäisesti". Kun lapset kasvavat, heille tulee sitä paitsi myös oma tahto, ja harva vanhempi varmaankaan kieltää sukupuolisensitiivisyyden nimissä lapseltaan täysin vaikkapa vaaleanpunaisen, jos lapsi sitä kovasti vaatteisiinsa haluaa. Sen sijaan minusta olisi ärsyttävää, jos vaikka päiväkodissa tyttöjen astiat olisivat automaattisesti punaisia ja poikien sinisiä, koska niin vaan ehdottomasti pitäisi olla. Meilläkin on vauvalla käytössä sinisiä vaatteita - tykkään erityisesti kirkkaista ja syvänsinisistä sävyistä. Vaaleansinisestä ja -punaisesta emme erityisemmin pidä ihan värinä (eivätkä muutkaan vaaleat värit ole varsinkaan minulle kovin mieleisiä), joten niitä ei juuri kaapista löydy, mutta jos pitäisimme niistä, käyttäisimme varmasti. Yleensäkin tykkäämme pukea tyyppiä sellaisiin vaatteisiin, joista itse pidämme - niin kauan kuin se on mahdollista. Muoks. Typo taas.
  9. ^Toinen hyvä vaihtoehto on kantosuoja. Mä en halunnut ostaa kantopaneelia, koska käytän ympäri vuoden useampaa eri takkia, joissa on erikokoisia vetoketjuja ja osassa pelkät isot napit. Kantosuojassa on myös se hyvä puoli, että sen avulla voi halutessaan kantaa lasta lämpimässä myös oman takin päällä - ja myös selässä. Olen tykännyt kovasti näinä ensimmäisinä kuukausina!
  10. Olen seurannut tätä keskustelua tosi kiinnostuneena. Tänä iltana luin viestejä imettäessäni raidalliseen potkariin puettua vauvaani. Raidat ovat kahta erilaista murrettua roosan sävyä - toiset vaaleampia, toiset tummempia. Potkari on ostettu ennen kuin tiesimme, saisimmeko tytön vai pojan. Vauvani on poika. Olemme sitä mieltä, että juuri tuollainen murrettu roosa pukee häntä todella hyvin - varsinkin tummiin tai reippaisiin väreihin yhdistettynä. Tänään olimme syömässä isossa ruokalassa, jossa vauva kiinnitti todella monen keski-ikäisen naisen huomion. Hän sai ihastelevia katseita, mutta kukaan ei tullut kysymään, onko hän tyttö vai poika. En tiedä, olettivatko he jotain, vai eikö sukupuoli ollut niin oleellinen tieto - riittikö se, että vauvalla on ihana, pyöreä masu ja posket ja että häntä täytyi tyynnytellen keinutella seisaaltaan puolelta toiselle lentävä supersankari -asennossa. Sukupuolisensitiivisyys kasvattamisessa (ja ihmisten käsitykset siitä, mitä sukupuolisensitiivinen kasvatus on tai voi olla) on aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe. Tuntuu, että keskustelu päätyy tosi usein juuri väreihin vaikkapa tiedostamattomien käyttäytymismallien ja arvottamisten sijaan. Sinänsä se on tosi loogista, koska värit ovat niin konkreettisia - ja totta kai niiden kautta voi puhua vaikka arvostuksista ja epätasa-arvosta. Yksi syy tiukkaan erotteluun tyttöjen ja poikien vaatteiden ja lelujen välillä voisi muuten olla kierosti se, että näin saadaan myytyä enemmän vaatetta ja tavaraa, kun eri sukupuolta olevat sisarukset eivät voi periä toistensa tavaroita. Tästä tuli mieleen JeongMee Yoonin The Pink & Blue Projectin kuvat. Aika hurjaa. Joku kysyi aikaisemmin vaaleanpunaiseen liittyvästä tutkimuksesta. Ruotsissa tutkija Fanny Ambjörnsson on kirjoittanut aiheesta kirjan Rosa - den farliga färgen. En ole lukenut kirjaa, mutta ainakin tämä lehtijuttu aiheesta on mielenkiintoinen ja tarkastelee aihetta aika monelta kantilta. Se väreistä. Kuuntelin tässä joskus luentoa olikohan Folkhälsanin sukupuolisensitiivisyysaiheisesta projektista päiväkodeissa. Projektiin oli liittynyt ainakin päiväkotiarjen havainnointia ja tietoista panostamista siihen, että ihan kaikki lapset saavat leikkiä ihan kaikilla leluilla, leikkiä kotia, prinsessaleikkejä ja supersankarileikkejä, pelata jalkapalloa jne. Koko luennosta jäi eniten mieleen, kuinka päiväkotien arkea havainnoidessa oli huomattu, että tyttöjen kanssa keskusteltiin enemmän ja tytöille puhuttiin huomattavasti monisanaisemmin lausein kuin pojille. Ulkoilemaan lähtiessä pukemistilanteille oli ollut tyypillistä, että tytöt jonottivat kiltisti vuoroaan saadakseen pukeutumisapua, kun taas pojat otettiin usein jonon ohi puettaviksi. Tytöiltä odotettiin myös suurempaa kärsivällisyyttä ja omatoimisuutta kuin pojilta. Tai ehkä poikien oli sallitumpaa olla kärsimättömämpiä ja vähemmän omatoimisia. Äärimmäinen ja humoristinen esimerkki oli poika, jonka oli havainnoitu ulkoa sisälle tullessaan vain avaavan takin vetoketjun ja hieman ravistelevan hartioitaan, jolloin päiväkodin työntekijä oli tullut auttamaan haalarin hänen päältään. Päiväkodin työntekijät taitavat aika usein olla naisia. Haluan, että poikani kanssa keskustellaan ja hänen tunne-elämänsä kehittymistä ja nyansseja tuetaan aikanaan päivähoidossa yhtä paljon kuin tyttöjen. Haluan, että poikani saa toteuttaa minuuttaan juuri sillä tavalla, joka on hänelle oikea; olla poika juuri sillä tavalla kuin hän haluaa - tai miksei vaikka tyttö. En halua, että poika esimerkiksi viihteen tai läheisten asenteiden kautta oppii esineellistämään tyttöjä, vaan haluan hänen pitävän sukupuolten välistä tasa-arvoa itsestäänselvyytenä ja ymmärtävän sen, että on todella monta tapaa olla nainen ja mies tai jotain siltä väliltä. Haluan hänen tietävän, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, mutta samanlainen saa olla, jos niin haluaa. Se, että hän on biologisesti poika, ei tarkoita sitä, että hänen täytyisi täyttää listaa ominaisuuksia tullakseen hyväksytyksi - liittyivätpä ne sitten väreihin, luonteenpiirteisiin tai kiinnostuksenkohteisiin. Tämä tulee ehkä olemaan haastavaakin, sillä kyse ei loppupeleistä ole siitä, mitä minä toivon hänestä, vaan minkälainen hän itse haluaa olla. Sukupuolisensitiivisyys kasvatuksessa voisi minulle olla muun muassa sitä, etten halua muokata poikaa joksikin tietyksi, vaan antaa hänelle mahdollisimman paljon mahdollisuuksia löytää se, mikä hän on, omilla ehdoillaan. Tähän mahdollisuuksien tarjoamiseen liittyy varmasti kaupallisen ja stereotypioivan valtavirtakulttuurin kyseenalaistamista ja ehkä vastapainon tarjoamista (ja esimerkiksi se, minkälaisiin harrastuksiin hänet ohjaamme ennen kuin hänellä itsellään on asiasta vahva mielipide), mutta toisaalta epäilemättä myös tosiasioiden hyväksymistä, jos hän vaihtoehtojen tarjoamisesta huolimatta haluaa toteuttaa minuuttaan ja ryhmäkuuluvuuttaan vaikkapa seksististen ja sovinististen machomiehenmallien kautta. Muoks. Korjasin useamman typon - ja taisipa niitä jäädä vielä jäljellekin.
  11. ^^Meillä Tricot Slen on ollut satunnaisessa talvisisäkäytössä ja vähän myös ulkokäytössä todella lämmin, eli en kyllä mielelläni käyttäisi helteillä. Hug-a-Bubiin verrattuna se on mielestäni myös selkeästi joustavampi, eli jo vähän painavampi vauva (5-7 kg) on tuntunut helposti vähän "pomppivan" liinassa ulkona kävellessä. Viistotut päät ja trikoon laadukkuus ovat olleet plussaa.
  12. Voiko lapsivesi olla puuromaista olematta vihreää? Muoks. Poistin vahingossa tulleen lihavoinnin.
  13. Samaa mieltä teidän ja monen muunkin kanssa! Nythän kodinhoitotukiajalta kertyy myös jonkin verran eläkettä, eli senkin säästäisi tällä leikkauksella, mutta kyllä nämä minun oikeudentajulle ovat pieniä puroja verrattuna siihen, miltä suunnalta höyläämällä valtion velkaantumista voisi suitsia eriarvoistumista lisäämättä. Paperi-Hesarin jutussahan luki hallituksen harkinnassa olevan "myös yritystukien leikkaaminen, eläkkeitä, sosiaalitukia ja monia määrärahoja nostavien indeksien jäädyttäminen, nuorten koeaikojen pidentäminen ja ensimmäisen sairauslomapäivän jättäminen työntekijän omalle vastuulle".
  14. From the album Kirjat eteenpäin

  15. From the album Kirjat eteenpäin