hattuhirmu

Lyhyesti: Ehdota kysymyksia ja osastoja tee-se-itse vauvakirjoja varten. Pidemmin: Useimmilla lapsilla varmaan on ainakin jonkinlainen vauvakirja, jota on pidetty ajan tasalla ensin ehka ahkerasti ja sitten vahan lepsummin. Haluaisin omalle lapselleni pitaa myos vauvakirjaa, mutta kaupoissa vastaansattuvat eivat oikein ole miellyttaneet - joko ne on tehty liian tytto/poikamaisiksi, niissa oletetaan etta lapsella on ristiaiset tai muuta vastaavaa - eivatka tietenkaan ole kaksikielisia. Joillain muillakin varmaan tokkivat valmiskirjat syysta tai toisesta. Eli ajattelin vain hankkia jonkun natin kansion/kirjan, johon lisailla kuvia, kammenjalkia ja muuta informaatiota ajan mittaan. Mutta mita kaikkea tietoa tassa maailman parhaassa vauvakirjassa tulisi sitten olla? Mitka ovat ne hyodyllisimmat, erikoisimmat ja oivaltavimmat osastot ja kysymykset, joita olet vauvakirjoissa nahnyt? [en ajatellut taman kuuluvat tarvikeosastolle, mutta modet ovat hyvat ja siirtavat jos toisin tulkitsevat edit; niin tai vaihtoehtoisesti tuonne odotuspuolelle toisen ketjun kaveriksi]

2,5-vuotias poika leikkii omiaan ja valilla toistelee "thank you very much everybody, thank you everybody" ja sitten laulaa "Baa Baa Pink Sheep"...

...eli katevia kapistuksia lapsen jarkyttamiseksi.

Patronyymeista minulla ei ole kokemusta*, mutta en sita ainakaan mahdollisen tulevan kiusaamisen takia valttelisi. Jos lapset aikovat jostain toistaan nalvia, niin kylla ne siihen keinot keksivatolivat nimet mitka tahansa. Annatte ihan rohkeasti sen nimen, joka teidan mielesta lapselle parhaiten sopii. *eikakun hei, yksi kaveri antoi pojalleen toiseksi nimeksi Andersson, pojan isan mukaan - mutta he ovatkin norjalaisia, ja siella kaytanto voi olla yleisempikin.

"Mummy, hyvaa meatpullaa!" 2v 4kk. Jaa mitenniin kaksikielinen?

Puolitoistavuotisneuvolassa kysyttiin mita kaikkia sanoja poika osaa sanoa ja mita ymmartaa, ja vaikka sanoja oli tullut jo muutama (kutakuinkin tasan samat sanat mita Cocon listassa :-) tuntui, ettei tuo nyt viela oikein kommunikoi. Aika akkia niita on kuitenkin tullut lisaa. Jossain vaiheessa se lapsi vain hoksaa miten kieli toimii.

Taalla kaukana minut punnittiin kerran, viikolla 20 kun menin synnytyskeskukseen kirjoille, mutta ei sen jalkeen kertaakaan. Vahan silloin ihmettelin, mutta ihan jarkevaahan se oli: RD:n mahdollisuutta kun kerta jo seurattiin kuukausittain virtsakokeilla. Itse pidin painoa vahan silmalla, mutta parin viimeisen viikon aikana en itseani punninnut. Veikkaisin, etta noin 17 kiloa tuli yhteensa. Niista reilu kymmenen lahti ensimmaisen kymmenen paivan aikana synnytyksesta, ja loput kolmen-neljan kuukauden sisaan sen kummemmin laihduttelematta. Jos joku lahtisi huvin vuoksi itseaan lihottamaan tuon verran saisivat sairaanhoitajat jo vahan hataantyakin, mutta kerta raskauden aikainen painonnousu on niin omaa lajiaan ja omia saantojaan noudattavaa niin turha siita on kenenkaan murehtia. Valtaosa siita on kaikenlaista nestetta (sen ensimmaisen kymmenen paivan ajan en oikein muuta tehnyt kuin imetin, vuosin verta ja juoksin pissalla), vauvasta puhumattakaan, ja jaljelle jaavat laskit ovat sitten ihan suvereenisti vararavintoa niihin alkuaikojen tohinoihin.

Tassa on tullut jo paljon hyvia vinkkeja ja vastauksia, tulin vain kertomaan mita mies oli sanonut minulle, kun raskaana mietiskelin tuota, etta olenko mina enaa seksuaalinen olento synnyttamisen jalkeen, varsinkin jos rinnat ovat enemman esilla ja hyotykaytossa. Mies oli sita mielta, etta kerta lasta yrittaessakaan ajatus lapsesta ja jopa sen seksin'hyotykaytosta' ei meita lamaannuttanut, ei han voinut kuvitella miten niin kavisi jalkeenpainkaan. Tai etta ei kukaan ole vain ja ainoastaan seksuaalinen, vaan aina on myos jonkun sisar tai serkku tai tytar tai mita vain: se, etta synnytyksen jalkeen naisella on yksi sukulainen lisaa ei tee hanesta yhtaan vahempaa niita muita asioita mita oli ollut ennenkin.

Poika oppi, etta koirat sanovat 'hau hau'. Se sitten vaantyikin niin, etta nyt kaikki nelijalkaiset elaimet ovat 'au au'.

Mina kuljetan nykyisin mukana pienta purkkia, jossa on riisimuroja. Saan viihtya kahvilassa vahan pitempaan, kun pikkuheppu yrittaa nyppia poydalta riisimuroja pinsettiotteeseen yksi kerrallaan. Pieni mies on nyt 10kk, mutta varmaan vahan nuorempanakin toimisi.

^Tuota tulin juuri sanomaan, etta jos isompi lapsi 'joutuu' siirtymaan eri sankyyn tai turvaistuimeen tms. vauvan takia, siirto pitaisi saada aikaiseksi hyvissa ajoin, ettei lapsi yhdista muutosta vauvan tuloon negatiivisessa mielessa. Ja tosiaan se, etta vauva ei ole aitin sylissa 'tiella' ensivierailulla, vaan etta esikoinen paasee aitia paijaamaan heti kun haluaa olisi tarkeaa. Jotkuthan myos varmistavat, etta vauva on tuonut tullessaan isveljelle/siskolle jonkinlaisen lahjan. Sukulaisia ja tuttuja voi myos neuvoa, etta eivat kavisi heti ihastelemaan vauvaa, ohittaen esikoisen, vaan vaikka poyytaisivat esikoista esittelemaan heille vauvan tai halaisivat/lahjoisivat esikoisen ensin. Nain neuvoo ihan vain yhden lapsen aiti

^no voihan... Meilla taitaa olla juuri tuollainen tilanne paalla, eli monta viikkoa ollut yskimista, nelisen viikkoa sitten oli myos korkeaa kuumetta. Saatiin antibiootit, jotka auttoivat, mutta yska on jaanyt pitkaaikaiseksi vaivaksi. Laakari neuvoi odottelemaan, kylla se siita. Poika (10kk) on paivakodissa perjantaisin, eli sielta helposti kantautuu virus toisensa peraan. Nyt noin viikon sisalla parina paivana poika on oksentanut yskimisen yhteydessa, tanaan kolme kertaa ja viimeksi ihan kaaressa kaikki mita vatsaan mahtui. Tuntuu silta, etta yska (rohiseva,'marka') arsyttaa kurkkua ja aiheuttaa oksennusreaktion. Poika on muuten ihan pirtea eika kuumetta ole. Kannattaako tuon oksennuksen takia kayda uudestaan laakarissa, vaiko ei, kun tuntuu kuitenkin olevan 'mekaaninen' oksennus eika taudin oire?

^Eiko se niin ole, etta linea negra on yleisempi poikaa odottavien keskuudessa?

Poika on melkein 10 kuukautta ja viela se nakyy. Tosin niin haaleana, etta piti varta vasten tarkistaa kun ei ollut silmille hyppinyt lahiaikoina. Minusta linea negra oli ehka paras raskauden jattama jalki, ja juuri sellainen jalki, jonka voi saada melkeinpa vain raskaudesta. Raskausarpia - niistakin kun voi joku tykata - tulee lihotessa ja laihtuessakin.

Pikkuvauvan nukuttaminen: kapalo kapalo kapalo (tuo turvaa, ei paase satkimaan) Isomman vauvan nukuttaminen: unipussi unipussi unipussi (pitaa lampimana, ei paase helposti konttaamaan/seisomaan) - ja iltarutiini Kynsien leikkuu onnnistuu imetettaessa, samoin oiset vaipanvaihdot sujuvat rauhallisemmin kun aiti makaa sangylla ja imettaa samalla kun isi taituroi vaippapuolen asiat kuntoon.

Ilmoittelenpa minakin itsestani... Australissa olla kollottelen, poika on melkein 9kk. Kavipa tassa mielessa, etta mita jos ulkosuomalainen lapsi tarvitsee sitten joskus puheterapiaa suomalaisten aanteitten loytamiseksi? Eli jos englanti menee kuin vetta vaan, mutta suomalainen R puuttuu, niin eihan siina nuo onnettomat ulkomaalaiset puheterapeutit osaa paljon (kai?) auttaa...

Mina voisin kylla ihan sen suurempia traumoja imettaa toisen lasta, olkoonkin, etta ei se varmaan ihan niin helppoa olisi, onhan kyseessa sentaan opittu toimenpide ja jokaisella aiti-lapsi parilla on omat kikkansa ja tapansa. Poika on nyt melkein 9kk, mutta hanen ollessaan ihan pieni en varmaan olisi ollut ihan yhta valmis imettamaan muiden lapsia, kun omaakin sai syottaa melkein yhtenaan. Vastavuoroisesti taas olisin ehka vahan nirsompi antamaan jokun toisen imettaa omaa lastani. Viisivuotiaaksi asti en imettaisi, mutta noin kahden vuoden ikaan asti voisin kuvitella niin tekevani, kun imetyskerrat alkaisivat harveta. Toisaalta saattaisi tuntua oudolta imettaa siina vaiheessa, kun lapsi osaa sita pyytaa. Itse palasin opiskelemaan pariksi kuukaudeksi pojan ollessa noin 4kk ikainen. Pari viikkoa yritin saada maitoa talteen paivasyottoja varten, mutta siihen turhauduin lopulta ja siirryttiin korvikkeen kayttoon kun mina en ollut saatavilla. Nyt poika on taas suurimmaksi osaksi rintaruokittu, mutta saa korviketta paivakodissa ja isan kanssa yksin ollessaan. Olen ollyt tyytyvainen, etta imetys on onnistunut ja jatkunut, mutta kylla se minunkin elamaaon helpottanut, etta korvikekin on kelvannut. Tasta ylipainoasiasta viela, etta varmasti suurimpana osatekijana ovat pulloruokittujen vauvojen vanhempien keskimaarin alhaisempi koulutustaso ja siihen liittyvat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat, ninkuin Jaimee jo sanoikin. Lisaisin viela sen huomautuksen, etta vaikka rintaruokittu lapsi olisi rinnalla yhtenaan - kitiseva lapsi on helppo saada rinnalla hiljenemaan - ei se tarkoita sita, etta rintaruokittu lapsi soisi yhtenaan. Rinnalla ollessaan vauvat kun voivat ihan vain lutkutella omaksi ilokseen yrittamatta imea maitoa ollenkaan. Eli rinta ei aja aina samaa asiaa kuin pullo, vaan on joskus ihan tuttinakin.

Mina olen ihan surutta antanut (kovia) omenoita ja paarynoita maisteltavaksi - mutta meidan pojalla ei kylla ole yhtaan hampaita, eika ikenilla saa isoja klontteja irti, eli hampaalliselle tenavalle ei varmaan enaa toimisi. Sen sijaan pehmeita hedelmia (kuten banaania) olen antanut ihan vain mossona, kun siita saa niin helposti isoja paloja irti... Eli tyyleja on monia!

Meidan pojan sisaanhengitys vinkuu ja melkein salpautuu hanen itkiessaan/hataantyessaan. Onko tassa kyse ihan normaalista itkemisesta vai voisiko olla kyseessa jotain astmaan viittavaa?

Omenaa, paarynaa, paahtoleipaa nyt ainakin. Tukehtumisesta sen verran, etta jos ruokaa meinaa menna vaaraan kurkkuun niin eikun pari napakkaa laimaytysta ylaselkaan niin kylla se siita. Kunhan lasta ei jata yksin syomaan niin tosivaaran riski on aika pieni.

Onko tilanne siis se, etta toiden takia mies ei periaatteessa voisi tulla mukaan mihinkaan raskausajan tutkimukseen tai tapaamiseen, vai onko vain taman ultran ajoitus paallekkain kiireisimpien tyokuvioitten kanssa? Kokonaisen paivan poisolo vaikuttaisi minusta aika paljolta, mutta toisaalta, mita jos ultrassa paljastuukin ikavempia uutisia, siina olisi miehen hyva olla mukana tukemassa. Minun mies ei ollut alkuraskauden (n.rv7) ultrassa mukana, mutta seuraavissa kyllakin, ja oli nakemistaan ultrista aivan haltioissaan, niissa kun nakyi jo selvasti ihan ihmisen piirteita, ei enaa mikaan pelkka solumoykky. Se raskaus tuntuu ihan eri tavalla oiekalta, kun sen lapsen nakee, varsinkin, kun potkujen tuntemiseen menee viela aikaa. Jos mies ei kertakaikkiaan voi olla toista pois niin sille ei oikein voi mitaan, mutta jos kyseessa on vain vaikka miehen kuvitelma, etta han ei siita kuitenkaan mitaan irti saa tai etta hanta ei siella tarvita, niin sitten kannattaa varmasti keskustella asiasta tarkemmin.

Vahan OT:na, etta alkuraskauden ultrankin voi tehda ulkokautta. Mina kavin muistaakseni viikolla 7 ja jannitin etukateen sisakautta ultraamista, mutta ulkokautta ultraamiseen riitti etta rakko oli taysi.

Toistaiseksi poika (8kk) on mennyt lahinna kaupan soseilla, mutta ihan ometekemaakin on syotetty. Tosin tamanaamuinen aitin oman reseptin puuro ei maistunut,mutta pari viikkoa sitten pojalle syotetty pasta meni alas huimaa vauhtia. Lieko syyna ollut se, etta isi ja aiti soivat samaan aikaan sita samaa ruokaa omilta lautsiltaan. Meidan ruokarytmit ovat tavallisesti olleet vahan niin ja nain, mina olen yleensa muistaessani heittanyt hetulaan lounaaksi pikanuudelit, eli kunhan saadaan omat syomiset parannettua niin poikakin paasee siirtymaan pois kaupan ruoista, ainakin nain teoriassa. Sellaista muuten olen kuullut, etta kun lapsi alkaa kavella ja sita mukaan tutkia ymparistoaan enemman alkaa ennestaan tuntemattomien ruokien vierastaminen - evoluution kikka suojelee pikku luolaihmisia myrkytykselta. Eli taman teorian mukaan pitaisi ne oman perheen tarkeimmat ruoka-aineet saada totutettua lapselle suht pian ettei lapsen liikanirsoilu haittaa elamaa pitemman kaavan kautta.

Eiko se jotenkin niin mennyt, etta jos ymparileikkauksia ei saa laillisesti, niin niita haluavat hankkivat sitten leikkauksensa laittomasti, josta voi seurata jos jonkinmoista komplikaatiota. Eli kriminalisoimalla ymparileikkaus monet siita varmasti luopuisivat, mutta saali sitten niita pikkupoikia, jotka ymparileikataan ilman minkaanlaisia puudutuksia vanhempien keittionpoydalla, alkeellisintakaan laaketieteellista koulutusta saaneen luottosedan toimesta...

Pitikin vilkaista tata ketjua! Mina olen nyt ihan tapinassa ukkelin ensimmaisista synttareista, ja pitaisi paasta ostamaan hauskoja kakkuvuokia NYT HETI, etta ehtii seuraavan neljan kuukaudenaikana harjoitella