Lucky

Esikon kanssa täyskestoiltiin puoli vuotta, sen jälkeen osakestoiltiin vuoden ikään ja jatkettiin kestoilla. Kuopuksen kanssa alkuun pari kuukautta osakestoiltiin, mutta pyykkiä oli yksinkertaisesti liikaa ja aikaa liian vähän Nykyään mennään suurimman osan aikaa kertakäyttöisillä vaipoilla....

Mulla molemmista lapsista ollut radi. Paastoarvo juuri ja juuri rajan yli, aterioiden jälkeiset arvot jopa liiankin matalia. Ruokavaliolla on menty ja esikoisen kohdalla paastoarvo olikin loppuraskaudessa jo ihanteellinen. Vauva syntyi 39+4 ja oli 3960g 51cm. Kuopuksesta pidin tosi tarkan ruokavalion eikä paino noussut raskauden aikana yhtään. Aterioiden jälkeiset arvot jälleen ihanteelliset, mutta paasto oli välillä kuuden luokkaa. Vauva syntyi rv 41+5 ja oli 4430g 53cm. Ihan hyvän kokoisiahan nuo tenavat ovat olleet vaikkakaan kuulemma paastoarvojen lievällä kohollaan olemisella ei vauvoja isoiksi saa kasvatettua Meillä tosin suvussa kaikki vauvat ovat olleet syntyessään isoja ilman radiakin =) Esikoisella verensokerit laskivat kaksi päivää synnytyksestä, mutta ei radin vaan maidonpuutteen vuoksi. Kuopuksen sokeriarvot puolestaan olivat isosta koosta huolimatta ihan priimaa =)

Miehen työkaverit halusivat välttämättä pitää miehelle varpajaiset esikon synnyttyä. Ne pidettiinkin sitten vauvan ollessa pariviikkoinen ja minä olin vauvan kanssa silloin mummolareissulla, joten ei haitannut miehen juhliminen. Kuopuksesta varpajaisia ei pidetty

Esikoisen jälkeen eka kerta 5 viikkoa synnytyksestä: jännitti ihan valtavasti, mutta hyvin meni ja tuntui paremmaltakin =) Toisen lapsen syntymän jälkeen meni 5 kuukautta ekaan kertaan ja senkin jälkeen harvakseltaan: väsyneenä ei vaan jaksa...

Tuplat pois =)

Meillä viihteellä käyminen rajoittuu yhteen-kahteen kertaan vuodessa. Mies saattaa työpaikan hillujaisissa käydä pari kertaa vuodessa useammin. Meillä ei ole lastenhoitoapua lähellä eikä mulla taas sellaisia kavereita joiden kanssa lähtisin, joten jos jonnekin mennään niin sitten miehen kanssa. Eipä nykyään enää juuri mieli teekään bilettämään. Ehtihän tuota opiskeluaikoina tehdä joka viikko Baarielämä on ollutta ja mennyttä. Ennemmin ottaisin kullan kanssa vähän viiniä kotona ja katottais hyvä leffa, mutta meillä on kuitenkin periaate, että lasten ollessa kotona, on meillä molemmilla lähes nollalinja. Saunaoluen voi ottaa tai joskus hyvän ruoan kanssa pienen lasillisen viiniä, mutta that's it!

Mulla omaa aikaa on oikeastaan ainoastaan silloin kun lähden kodin ulkopuolelle harrastamaan liikuntaa. Siihen onneksi on mahdollisuus useamman kerran viikossa =) Kotona jos aion jotain harrastaa niin jostain kumman syystä nuo pikku-kullat ovat äidin kimpussa koko ajan. Nukkumassa meillä molemmat ovat ysin kieppeillä illalla. Tosin vanhempi saattaa välillä ties millä verukkeella tulla monesti sängystään pois =/ Kauppareissulle mies ottaa lapset mukaan ja silloin saan yleensä hetken hengähdystauon. Omaa aikaa enemmän kaipaisin kyllä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Sitä meillä ei juurikaan ole =( Lapsen hoidetaan yhdessä miehen tultua töistä kotiin ja lasten mentyä nukkumaan suuntaa mies yleensä omiin harrastuksiinsa tai tekemään pihatöitä/muita kodin töitä. Onneksi on sentään kesälomat jolloin saadaan mummulareissuilla lastenhoitoapua ja päästään edes päiväksi kaksin jonnekin <3

Mulla esikoinen täyttää jo kohta kolme ja olen ollut kotona siis sen kolmisen vuotta. Kuopus tosin syntyi sopivasti ensimmäisen ollessa 1,5 vuotta, muuten olisin varmaan jo töihin ehtinytkin. Pienempää en millään raaski vielä näin pienenä hoitoon laittaa, joten aiotaan jotenkin sinnitellä vielä pari vuotta kotihoidontuílla.

Meidän lasten kaikki isovanhemmat ovat elossa, omat vanhempani vielä melko "nuoriakin" isovanhemmiksi. Molempiin mummoihin ja pappoihin on hyvät välit vaikka kaukana asuvatkin. Aina kuitenkin puolin ja toisin kyläillessä lapset saavat kaiken huomion ja mielellään tulevat välistä pitkän matkan takaa lapsille vahdiksikin. Isoisovanhempiakin on elossa kaksi eli oman äitini vanhemmat, jotka nauttivat täysin sydämin joka kerta kun pääsevät noita pieniä tapaamaan =)

Meidän molempien lasten kummit asuvat niin kaukana, että eivät juurikaan kummilapsiaan ehdi/pääse tapaamaan =( Joitakin kertoja vuodessa nähdään. Ihana olisi useammin tavata, mutta välimatkoille ei mahda mitään. Oma kummilapsen asuu myös yli 400km päässä minkä vuoksi tapaamiset ovat jääneet aika lailla minimiin. Hurjan paljon harmittaa ja huonoa omatuntoakin asiasta poden...