annia
Jäsen-
Content count
18 -
Joined
-
Last visited
About annia
-
Rank
Aloittelija
Contact Methods
-
ICQ
0
-
Esikoisen aikaan (07) käytiin Hesevassa Kultakalojen uinnissa. Vesikirpuissa siis siinä aloittelevien ryhmässä oli aina 2 ohjaajaa, mutta myöhemmin useimmiten vain yksi. Tykkäsin tästä että ryhmässä oli vauvat samanikäisiä. Ohjaaja (aina sama) oli todella mukava ja asiantunteva! Heseva paikkana toimiva. Mutta se vauva ja lapsimäärä altaassa ihan järjetön! Pahimmillaan 10-12 vauvaa ja lähes jokaisella 2 vanhempaa elikkä sellaset 30 tyyppiä pyöri altaassa. Käytiin siis vuoden ikään saakka. Sen jälkeen siirryttiin Simsalabimille Allergia talolle. Käytiin arkena aamupäivällä. Heillä on korvausmahdollisuus, joka meillä tuli tarpeeseen kun korvatulehduskierteinen lapsi. Lapsia ryhmässä oli maksmissaan 8 ja sääntönä/toivomuksena että yli vuoden ikäisillä vain 1 vanhempi altaassa. Allergiatalolla on aika pienet pukutilat ja huonosti tilaa laskea vauvaa mihinkään siellä pukutiloissa. Allas melkoisen syvä, mutta isomman lapsen kanssa ei oikeestaan haitannut päin vastoin, kun itse ui jo niin paljon. Siinä pääsi äitikin sitten jo uimaan. Korvauskertoja käytiin Arcadassa ja sielläkin aika ahtaat pukutilat ja vähän laskutilaa pukuhuoneessa. Tästä ei haittaa isomman lapsen kanssa. Nyt kuopuksen kanssa mentiin suosiolla suoraan Simsalabimille Allergitalolle arkiaamuun. Uijia on ollut useimmiten sellaiset 5-6 ja suurinosa yhden vanhemman kanssa. Toki on ollut kertoja että ryhmä on ollut täysikin siis 10 vauvaa, mutta näin ihan kerran tai kaksi. Tätä aikaa kun aika moni tuntuu pitävän hyvänä korvausvuorona. Ohjaaja asiantunteva ja mukava. Erona Kultakaloihin että ryhmässä on ollut eriikäisiä vauvoja uimassa, eikä samankuun sisällä syntyneitä. Kaikkia kuitenkin ohjattu oman iän ja kokemuksen mukaan, tietty. Kaikki Simsalabimilla tapaamani ohjaajat ovat olleet mukavia ja asiantuntevan oloisia.
-
Joku tuolla mainitsi että kun synnytys käynnistyy pitää heti lähteä synnärille. Mulle ei tästä sanallakaan mainittu ja oltiinkin sitten sairaalassa vain tunnin verran ennen kuin tyttö syntyi. Se mua onkin jäänyt kovasti vaivaamaan, kun niin kauan kuin olin kotona oli "kaikki hyvin", mutta heti kun sairaalan ovesta astuin sisään olin sairas ja toimenpiteet alkoi. Tokikin kaikki oli meidän hyväksi.
-
Mulla oli käyränoton aikanakin, eikä pyydetty sammuttamaan. En kyllä olisi siihen suostunutkaan! Siis hyvä laite, en voi kuin kehua!
-
ei ole tehty epparia, enkö ole revennyt. pientä nirhaumaa kyllä oli.
-
Molemmat olen synnyttänyt alateitse, niinkuin olen halunnutkin.
-
Jo esikoisen synnytyksessä äänenkäyttö tuli ihan luonnostaan, mutta ei auttanut loppuunasti. Kuopuksen synnytyin laulun/äänen, veden ja tensin tuomalla voimalla. Mä en käynyt mitään laulukursseja, koska se tuntui vähän hassulta. En olisi siellä kuitenkaan kehdannut lauleskella. Synnytyksen alkaessa ääni vaan tuli heti mukaan. Lauloin aammaa-aammaa ja välillä uuta. Vikojen senttien aikana kun piti vielä maata käyrällä meni kyllä välillä kiljunnan puolelle. Doulani yritti omalla äänellään saada matalammaksi, mutta makuulla oli niin ikävä olla etten mahtanu kiljumiselle mitään. Loppumetrit kun vauva selkeesti laskeutui örisin tosi matalalta. Jännä miten se tulikin ihan luonnostaan. Aktiivisessa ponnistusvaiheessa (sen muutaman minuutin) en muista enää laulaneeni, lähinnä ähisin etten olisi samantien ponnistanut tyttöä ulos. Kroppa kun teki hommia ihan mun puolesta.
-
Ekan synnytys oli kivulias, mutta sanoisin että johtui pituudesta. Aikansa sitä kipua kestää ja sitten tulee soppi. Kuopuksen synnytys oli sen verran lyhyt (6h ekasta kipeästä supistuksesta) että kivut kesti ihan hyvin ilman sen kummempia kivunlievityksiä (suihku ja tens). Ja ihan oikeesti sattuihan se, mutta ei mitenkään liikaa. Oikeestaan vain vika tunti teki tiukkkaa. Jos vielä olisi muutama tunti pitänyt kestää niin varmasti olisi taas jotain tarvinnut.
-
12/06 Haikaranpesässä ja en voi muuta kuin kiittää. 10/09 Osastolla 6 ja tosi paha maku jäi. Onneksi en ollut esikoisen kanssa. Apua ei saanut, itse piti huolehtia että lapsesta tullaan ottamaan verikokeet kun lähetettä ei muistettu yms. Ainoa hyvä asia oli se että saatiin oma pikkuinen perhehuone, jossa oli oma vessa ja suihku! 3vrk aikana oli yksi ainut hoitaja, joka istui vartin ja kyseli kuulumisia ja tuntemuksia, muuten oli turha odottaa yhtään mitään.
-
Spontaaneja molemmat 39+6 40+2 (tätä tosin "käynnistelin" homeopaattisesti, mun raskausmyrkytysepäilyn takia)
-
Esikoinen arvioitiin ultralla 38+ yli nelikiloiseksi. Oli syntyessään 39+6 3780g Kuopus muutama päivä ennen syntymää n. 4kg ja oli 4130g (40+2).
-
Molemmissa sairaalassa. Ekassa pikkuhiljaa. Tokassa lirutti hetki ennen ponnistusvaihetta ja loput posahti lapsen mukana.
-
Ekaa tehtiin yli vuorokausi. Toka syntyi 6h päästä ekasta "kipeästä" supistuksesta. Papereissa taitaa lukea kestona kolmisen tuntia.
-
Kyllä, koko luvatut 6 kk Minulla oli vain 2 menkat lasten välillä esikoisen ollessa 1v6kk ja 1v9kk. Tein plussa testin esikoisen ollessa 2v2kk. Imetystä kesti jotakuinkin 2v 6kk.
-
Molemmat vakityössä alle 30veenä.