-Heidi-

Poitsu on kotimittauksissa aika lähellä 100cm, ikää nyt 2v10kk.. Varmaan 3v-neuvolassa 100 rikki virallisesti.

No sitä juuri pohdin, että onko siinä sitä jugua edes niin paljoa, että voi laskea.. Menen miehen isäkuukauden ajaksi töihin ja pumpattu ei oikein maistu, niin mietin päivän ajalle mitä maitoista poika söisi alkuun. Loppuajasta sitten voikin syödä oikeeta jugua tms.

Lasketaanko vauvan jugut tms maitomääriin? Purkissa lukee vain ainesosissa jogurtti, eikä missään mainita kalsiummäärää tms.

Radi puolen välin jälkeen, inskahoitonen oli. Hirvitti millainen jättiläinen tulee, poitsu vaikutti ultrissa tosi isolta --> käynnistettiin rv 38+0. Poika syntyi 38+2, 3155g ja 49cm. Kaukana sokerivauvasta ja ultra-arvioista.

Nosto

Lillyn masu

Lillyn masu

Meidän pikkumies, ikää n 3vk kuvat pois.

http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/4706-wanted-asiantuntijalaeaekaeri-ankaran-raskauspahoinvoinnin-hyperemesis-gravidarum-suhteen/ Tässä aiheeseen liittyvä ketju, elättelen viestissä sitä kyseltiin. Kovasti tsemiä oksentelun kanssa

Mun piti syöttää liberon vaippakoodeja, muttei se sivu toimi.. Onko jollain muulla samaa ongelmaa?

Kauanko kestää, että sulavat ompeleet katoaa? Esikoisen ajalta ei ole mitään muistikuvaa.

Täälä parhaat estokeinot ovat pörrösukat/villasukat jalassa ja villaiset säärystimet. Nämä pitkähihaisen ja-lahkeisen yökkärin kanssa. Fleesepeitto on vielä lisänä niinä öinä kun jalkoja särkee. Huoneen sisälämpötila ei tunnu vaikuttavan. Välillä on joka yö, välillä on pidempiä aikoja välissä. Mulla eikä miehellä kummallakaan ole ollut pienenä. Hierontaa ja särkylääkettä sitten keskellä yötä jos muu ei auta. Lämmin suihku/sauna ja sen jälkeen heti lämpimästi päälle on ollut myös hyvä pahimpina kipuaikoina. Yhtään en muista koska ne alkoivat, vuoden verran ainakin on ollut, ellei enemmän. Jos heti kun särky alkaa ja tyttö herää, saa annettua lääkettä, niin kipu menee nopsaa ohi. Jos ei anna heti lääkettä (kerran ei ollut kotona panadolia), niin kestää reilun 30min, toinen itkee ihan sydäntä särkevästi eikä hierontakaan meinaa auttaa Nykyään neiti nukkuukin joka yö ainakin pörröt jalassa, välillä sääkkäritkin, kesälläkin oli pörröt jaloissa. Neiti kasvaa kohisten, vaatteet jää pieneksi hurjaa tahtia. Onneksi tuo kasvutahti tasaantuu iän myötä. Nyt ikää 4v 4kk ja ekan 3kk(4v-4v3kk) aikana tuli mittaa n.1cm/kk, mutta tän vuoden puolella on tullut 2cm/kk, ja sen huomasi heti jalkasärkyinä, oli tuossa ennen jouluakin jokunen kerta, mutta selvästi vähemmän kuin tän vuoden puolella. Onneksi lapsilla kasvu tapahtuu sykleittäin, niin koko aikaa ei tartte kärsiä kivuista

Sitten siihen fb-asiaan.. Olen ollut saikulla suppareitten vuoksi ja eilen alkoi äippäloma. Elämässä ei paljon muuta ole ollut kuin kodin 4 seinää. Samaten vauva-aikana se elo on aika vauvapainotteista. Sinkulla työssäkäyvällä ei ole muuta kuin työtä, bailausta ja kuntoilua joista kirjoittaa. HIljaisuus kirjoitti Joo, on kurjaa lukea/kuulla aina vain samasta asiasta, mutta jos elämään ei sillä hetkellä mahdu mitään muuta, niin mistäpä sitten omat jutunaiheensa ottaisi. Tottaikai kavereita nähdessä kuuntelee muiden asioita ja kommentoi ja aiheet vaihtuvat, mutta jos kotona olevalta äidiltä kysyy mitä kuuluu, niin pakostihan ne kuulumiset ovat sitä lasta jokä tayttää elämän 24/7.Ehkä toi on se mitä kutsutaan "mammalandiaan katoamiseksi", mutta ihan yhtäläillä jotkut hurahtavat siihen juoksuun niin ettei muusta puhukaan kun seuraavasta maratonistaan. Ihmisillä on vaiheita elämässään ja huono kaveri on jos ei jaksa kuunnella sitä toista, koska luultavimmin itse on samanlainen, toisesta aiheesta vain. Mutta jos joku päivittää muksunsa kaikki syömiset ja vatsantoiminnat naamikseen, joka päivä, niin saattaisin ehkä blokata etusivultani hetkeksi. Jos joku ei jaksa mun päivityksiä/kuvia oli aihe mikä vain, niin blokatkoon mut sitten seinältään. Joitain ahdistaa kun kirjoittaa vaan mitä kivaa on tapahtunut tai miten onnellinen on siitä ja tästä asiast. Harva kuitenkaan haluaa suoltaa kaiken elämänsä naamikseen..

Ihanasti luet kyllä päin seiniä mun viestin Oikeasti on perusnegatiivisia ihmisiä, jotka valittavat kaikesta. Aina! Ja tälläiselle todellakin vastaisin noin. Etenkin kun jotkut valittavat siitä, että joutuvat kerran yössä heräämään lapsen takia, kun ennen saivat nukkua täysiä 8h unia keskeytyksettä ja sitten ollaan niiin väsyjä.. Eri asia on jos oikeasti on koliikkia tai jotain sairautta, allergiaa tms. Ja asennehan ei ole tuo, jos kyse kenestä tahansa joka ei ole aina-kaikesta-valittava, etenkin jos oikeasti on paha tilanne, tarkoitin vain näitä tapauksia jotka ns turhasta aina valittavat(ja valituksien aiheena voi olla sää tai ihan mikä vain). Ihan takuulla kukaan ei sano, että sun väsymys johtuu asenneongelmasta Siksi kirjoitinkin, että jos alkaa olla voimat lopussa(ja mielellään jo ennen), niin silloin pitää pyytää apua! Mutta on olemassa myös näitä äitejä, joiden mielestä hänen lastaan ei voi/saa/osaa hoitaa kukaan muu kuin hän itse ja sellaiset ei sitten apuja kysele. Ja voin kertoa, että jos on niin väsy, ettei meinaa pysyä hereillä enää, niin sun lapset voidaan ottaa sairaalaan osastolle hoitoon siksi aikaa että saat itse nukuttua (jos muita apujoukkoja ei ole). Tämä on yllättävän yleistä. Oma tilanne pitää tunnistaa ja apua täytyy pyytää ennen kun jollekin käy huonosti. Ihan takuulla kuka tahansa hyvä kaveri lähtee vaunuttamaan lasta jotta kaveri saa nukuttua, kun tilanne on paha. Itse olen tottunut miehen kanssa jakamaan vastuun lapsesta, kodista jne, niin siksi tuntuu kurjalta, että joissain perheissä isä nukkuu ja käy harrastuksissa, kun äiti valvoo vauvan kanssa. Isä voi vuorotella osan öistä, äiti voi laittaa korvatulpat korviin, mennä kaverille, mummulle tms yöksi että saa nukuttua ja isä hoitaa lasta sen aikaa. Helpottaa oloa kummasti kun saa nukkua välissä vaikka joka toisen yön kunnolla. Itse voisin lähteä vaikka täältä löytyneelle nettitutulle avuksi jos joku heistä pyytäisi, kavereista/ystävistä puhumattakaan. Jotkut ei vaan jaksa, tiedä sitten mistä johtuu.. Ehkä oma tahaton lapsettomuus joka on arka paikka? Ei jaksa ylipäätään kiinnostaa keskustelukaverin asiat? Omat asiat tuntuvat tärkeämmiltä eikä jaksa kuunnella toista? Muutama tuttu koiraihminen on valitellut samaa, muihinkin aiheisiin liittyy kuin lapsiin. Tuollaisiin törmää välillä, ikävä kyllä. Ja tuotahan mä en tarkottanut, kiva kun säkin luit (tarkoituksella?) viestini väärin Ja tuollaisissa tilanteissa mitä kuvasit, ei saa yrittää sinnitellä yksin vaan pitää pyytää apua, ihan mistä vain! Ja asiatkin voi ilmasta eri lailla, jos vain valittaa että väsyttää eikä kerro koko kurjaa totuutta, on kuuntelijan hankala tarjota apua. Mutta sun muoks. kohtaan sanoisin, että olisit sanonut ystäville tms mikä on tilanne etkä ollut hiljaa hammasta purren. Olisit toivottavasti saanut apua ja saanut nukkua enemmän. Toivoisin, että ihmisten ajatusmaailma muuttuisi. Ei se tee huonoa ihmistä jos pyytää apua, erittäin väsynyt ihminen on jo vaaraksi lapselle ja itselleenkin. Valitettavasti kuntien resurssit ovat rajalliset, mutta kyllä sitäkin kautta saa apua ja kaikki omat verkostot kannattaa käyttää.

Itsellä on lapsi ja kyllä jos kaveri joka kerta nähdessä/kuullessa vain valittaa väsymystä, niin voisin sanoa, että itsepä olet hommannut. Kyllä jokaisen luulisi tajuavan, ettei vauvat/lapset ole sellaisia, että nukkuvat heti täydet yöt eivätkä heräile kitisemään. Se on kuitenkin vain vaihe, ei se sitä kouluikään asti tee. Ja samanlailla voisin sanoa koiran hommanneelle, joka valittaa aina ja jatkuvasti koirasta että mitäs hommasit. Jos väsyttää ja vauvalla on koliikkia, niin sitten vain kysymään kaverilta voisiko vaikka viedä vauvan vaunuttelemaan, että itse saisi nukkua, tai jotain muuta tukiverkostosta. Tai vuorottelee lapsen isän kanssa. Tyhmää se on yksin marttyyrinkruunua pistää päähän ja koittaa selvitä yksin. Kotiapuakin on saatavilla, perhetyöntekijä voi tulla kotiin pienen seuraksi jos ei muuta tukiverkkoa ole. Asennekysymys, jotkut vaan jaksaa valittaa aina ja jatkuvasti..