Rogue

Aktiivijäsen
  • Content count

    872
  • Joined

  • Last visited

About Rogue

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Pojat vaihtoivat päiväkotia ja uudessa tarvitaan tossut. Päädyin hankkimaan tossut tohvelisankarista mutta koko mietityttää. Ohjeistavat ostamaan sentin jalan pituutta isommat tossut. Mutta riittääkä tuo varmasti? Ikävää, jos tossut jäävät vuoden aikana pieneksi. Onko kahden sentin kasvunvara ihan liikaa? Onko tossut sitten epäkäytännölliset?
  2. Me ollaan viety ryhmiksen kaikille hoitajille joulun alla itse leivotut joululimput, kortissa on ollut pojista otettu joulunen kuva. Kesän kynnyksellä, juhannuksen alla ollaan sitten viety vihdat ja jotain saippuaa tms.
  3. Nostanpa tätä aihetta. Ystävälläni on kaksospojat, jotka syntyivät rv 28 eli kolme kuukautta etuajassa, joulukuun puolivälissä. Heillä on edelleen ongelmia keuhkojen ja ruoansulatuksen kanssa ja ovat kovin pienikokoisia. Nyt pojat täyttivät viisi ja heidän pitäisi mennä eskariin syksyllä, siis vuosi aikaisemmin, kuin jos olisivat syntyneet silloin kun piti. Jos pojat menevät nyt eskariin, he todennäköisesti päätyvät sen jälkeen nollaluokalle ja tätä ei ystäväni missään nimessä halua. Parempi olisi jos koko hommaa lykättäisiin jo nyt vuodella siten, että jatkaisivat perhepäivähoidossa vielä ensi kauden ja menisivät sitten syksyllä 2013 eskariin ja sen jälkeen kouluun. Mutta mitä tämä vaatii ja keneen pitää olla yhteydessä, kun hän saa oman alueensa vastaavilta vai toitotusta, että ensin eskariin ja sitten tarvittaessa nollaluokalle.
  4. Meillä on nyt syksyllä tullut ongelmia 4-vuotiaan esikoisen kanssa päiväkodissa. Poika on luonteelta itsepäinen ja pikkuvanha. Päiväkodissa pyrkii ohjailemaan hoitajia, ei tottele ensimmäisestä käskystä vaan saattaa venkoilla. Toisaalta poika leikittää huomaavaisesti pienempiään ja omaa todella hyvän mielikuvituksen. Organisoi leikkejä eikä sulje toisia pois leikeistä. Aikuisten ohjaamista poika yrittää joskus kotonakin, yleensä huonolla menestyksellä. Meillä on mielestäni aika tiukkakin kuri, aikuisen ohjailu ei onnistu vaikka joskus tietty toteutetaan pojankin ideoita, Hankalissa tilanteissa kurinpitokeinoina käytämme varoitusta, laskemista kolmeen (toimii 99 % teholla), jäähyä ja äärimmäisessä tilanteessa omaan sänkyyn lähettämistä. Mielestäni esikoinen on jopa rauhallinen verrattuna ystävieni poikiin, joiden touhuja katsellessa itseäni pyörryttää. Päiväkodissa taas toimitaan mielestäni hyvin pehmeästi. Ei saa käyttää esim. sanaa olla kiltti tai olla kiltisti, vaan kiukuttelevalle lapselle puhutaan tyyliin "pidän sinusta, mutta nyt et tehnyt kivasti". Myöskään he eivät tykkää käyttää ilmaisua "aikuiset määrää". Vaikka tosiasiassa aikuiset määräävät ja meillä on keskusteltu siitä, että koska aikuinen on vastuussa, niin aikuiten myös päättävät asioista. Ainakin tällaisen kuvan olen saanut hoitajien puheista ja sieltä tulleista ns. kuukausikirjeistä. Mielestäni tuo ei vaan toimi poikani kanssa, eikä taatusti olisi toiminut minukaan kanssa silloin, kun itse olin lapsi. Mielestäni poikamme vaatii tiukempaa otetta eikä "lässytystä". Nyt huomenna hoitajat keskustelevat poikamme ongelmista Erikoislastentarhanopettajan kanssa ja myöhemmin tammikuussa joudumme miehemme kanssa "keskustelemaan porukalla ongelmista". Jo viime kehityskeskustelusta, jossa olin yksi, tuli niin hirvittävä "paska vanhempi" olo, että pelkään koko tilaisuutta. Postiivista palautetta ei silloin juurikaan tullut vaikka hoitopäivien jälkeen yleensä vaan kerrotaan, kuinka mukavasti meni. En ymmärrä. En ymmärrä myöskään miten me vanhempina voimme vaikuttaa siihen, etteivät hoitajat saa pojastamme otetta niillä keinoilla joita he käyttävät, kun meillä ei kotona suurempia ongelmia ole käyttäessämme omia kasvatustapojamme. Olen keskustellut poikani kanssa siitä, miksi päiväkodissa pitää ja kannattaa toimia reippaasti hoitajien ohjeiden mukaisesti. Poika ymmärtää mistä puhun eikä osaa sanoa miksi kuitenkin venkoilee ja kiukuttelee. Saman kasvatuksen saavasta kohta 3-vuoitiaasta kuopuksesta saamme yksinomaan positiivista palautetta, vaikka hän saa ainakin kotona lähes päivittäin täysin käsittämättömiä, mutta onneksi vai hetkellisiä itkupotkuraivareita. Toisaalta kuopus osaa hymyillään ja eleillään kietoa useimman naispuolisen henkillön pikkusormensa ympärille.
  5. Esikoinen nukkui tyytyväisenä pinniksessä 3 vuotiaaksi asti, sitten otettiin siitä yksi laita pois. Isompaan sänkyyn siirtyi sitten vasta 3 v 9 kk ikäisenä, kun ei enää pinnikseen mahtunut. Samalla kuopus, tuolloin 2 v 3 kk muutti omasta pinniksestään esikoiselta jääneeseen laidattomaan pinnasänkyyn ja nukkuu siinä edelleen. Mitään nukahtamisvaikeuksia tai yöllä sängystä pois tulemisia meillä ei ole koskaan ollut. Jos heräävät yöllä, eivät lähde liikkeelle vaan huutelevat minut tai isänsä paikalle.
  6. Meillä oli nuorimmaisen, 2 v 9 kk kanssa välipäivänä keskustelua vauvoista ja mahoista. ... minä: sinä olit äidin masussa kuopus: oliko isovelikin sinun masussa? minä: oli, mutta ette te yhtäaikaa siellä olleet kuopus: niin, ei me oltais mahduttu. --kuopus menee potalle ja jatkaa miettimistä--- kuopus: Miten minä pääsin sieltä sinun masusta pois? minä: Nooo... sinä synnyit (paniikissa mietin mitä ihmettä seuraavaksi keksin) kuopus miettii hetken ja kysyy: Oli sinun masussa sitten joku aukko? minä: joo oli. kuopus: aha. onneksi tyytyi huohon Esikoisen (4 v) kanssa ei näitä keskusteluja ole vielä käyty vaikka vauvat kovasti kiinnostaakin. Joulukuun alussa keksi haluavansa pikkusiskon joulahjaksi. Myös tämä keskustelu käytiin vessassa. poika: meille voisi kyllä kasvaa se vauva jouluksi äiti: ai mikä vauva? poika: tyttövauva äiti: ai miksi tyttövauva? poika: koska mä tykkään vauvoista ja mä tykkään tytöistä äiti: no ei se kyllä täksi jouluksi enää ehtisi. Ja vauvoissa on se hassu juttu, ettei niistä etukäteen tiedä tuleeko tyttö vai poika. Kelpaisiko pikkuveli? poika: joo, kelpaisi jep, ei tullut pikkuveljä eikä -siskoa ja tuskin tuleekaan.
  7. Päivitetään tuo toineni poika eli Minä 3900 g 51 cm Mies 4070 g 52 cm Isoveli 3768 g 51 cm (rv 41+2) Pikkuveli 3625 g 53 cm (rv 40+5) En sitten tiedä yhtään mistä johtuu, että molemmat pojat ovat olleet minua tai isäänsä pienempiä syntyessään. Mutta parempi näin .
  8. 1. Onko aina ollut selviä kuukautis-/PMS-oireita? Nuorempana selkäkipuja, lasten jälkeen yleistä vitutusta. Menkkakipuja on ollut aina mutta ovat helpottaneet iän myötä. 2. Huomaatteko ovulaatiota helposti limoista tai muista tuntemuksista? Nuorempana en mutta lasten teon jälkeen kyllä erittäin helposti eritteistä ja haluista. Lisäksi munasarjoja särkee. 3. Onko e-pillerit tai muut hormonivalmisteet aiheuttaneet oireita?Kyllä ensin pikkuhiljaa ja nykyään heti ensimmäisestä kierrosta. Ongelmana on haluttomuus, kuivuus, painonnousu ja yöhikoilu. Minipillerit aiheuttivat myös raivoisaa vitutusta niin, että pää melkein räjähti. Jos olisi niitä jatkanut enemmän kuin kuukauden, olisin vähintään eronnut. Joten ei hormoneita minulle kiitos. 4. Jos olette olleet raskaana, onko tullut paljon oireita ja missä vaiheessa, ja onko oireiden voimakkuudella ollut mitään yhteyttä noihin muihin oireiluihin? Arvioisin, että oireilla on selvä yhteys. Mulle raskaus tekee samat oireet kuin hormonalinen ehkäisy eli halut menee ja kuivuus iskee. Myös imetys toimii samasta syystä aivan loistavana ehkäisykeinona. . Poikkeuksena mieliala, joka oli raskauksien aikana poikkeuksellisen tasainen ja iloinen. Lisätään vielä normaalit raskausoireet: Pahoinvointia oli aaltoilevasti 24/7 mutta kertaakaan ei tarvinut oksentaa. Huimausta ja väsymystä oli alkurauskaudesta, johtuen alhaisesta verenpaineesta, joka edelleen aleni raskauksien aikana. Outoja mielihaluja ei tullut.
  9. Meillä yritys alkoi heti häiden jälkeen ja yhdessä oltiin oltu tuolloin vähän alle 2 vuotta. Esikoinen syntyi neljä päivää toisen hääpäivän jälkeen.
  10. Meillä pojat katsoo pääsääntöisesti vain yleltä tulevia ohjelmia eli pikkukakkosta ja sitä ennen tulevia ohjelmia juurikin tuon väkivaltaisuuden takia. Kolmoselta tai Neloselta olen tallentanut lisäksi Chuggintonia ja Palomies Samia. Joskus esikoinen sanoo itsekin, että tämä on nyt vähän liian pelottava, en kyllä nyt muista mistä ohjelmasta. Tämän hetkisiä suosikkeja on Kimmo Kuu ja Oktonautit. Myyräkirjoja meillä on yksi lahjaksi saatu ja siinä tarinassa on raketti. En kyllä itse tykännyt tuosta yhtään. Tarina ja käännös ovat jotenkin kökköjä. Kirjoista meillä poikien suosikkeja ovat Mauri Kunnaksen kirjat, joita meiltä löytyy koko sarja. Satukirjoja en ole vielä lukenut, kun niissä on aina mielestäni liian pelottavia juttuja. Eivätkä nuo kyllä vielä jaksaisikaan kuunnella satua ilman kuvia.
  11. Ööh, siis väittävätkö ne tosissaan, ettei imetyksellä ole vaikutusta vaan rinnat rupsahtaisivat muutenkin? Eli terhat riinnat ihan vaan sattumalta rupsahtavat juuri sinä vuotena kun imettää. Just joo Mulla oli pienehköt rinnat ennen lapsia. Ensimmäistä lasta osaimetin 7 kk ja rinnat rupsahtivat hieman. Toista osaimetin 8 kk ja imetyksen jäljiltä on on vaan tyhjät pussit jäljellä. Toki mulla on ikääkin, jos sillä on jotain merkitystä. Luulisin, että juuri kahdenkympin ylittäneella rinnat palautuvat paremmin kuin yli kolmekymppisellä.
  12. Meillä esikoinen oli tosi laiska syömään vielä 3-vuotiaana. Lopulta piti vaan olla tiukkana, että jos ei syö itse viedään ruoka pois, minä en syötä. Kuopus syö itse jos tykkää ruoasta, jos ei tykkää ei syö. Kohta varmaan pitää tehdä sama temppu hänenkin kanssa. On tosin sen verran itsepäisempi tapaus, että todennäköisesti vain jättää sitten syömättä .
  13. Heli, kerrohan sitten kokemuksesi noista Kavatin Snö-kengistä. Olen juuri noita harkinnut pojilleni, kun kovemmat pakkaset alkavat (jos niitä tänä talvena tulee).
  14. En teidä mitä oli, mutta viikko siinä meni. Esikoinen oli kuumetoon neljä päivää ennen tarhaan vientiä ja kuopuskin kaksi. Ei vaan voinut viedä hoitoon lasta, joka ei pysty juomaan tai syömään mitään ilman puuduteainetta. Mitään muita rakkuloita ei loppupeleissä tullut kuin tuo yksi esikoisen kieleen.
  15. ^Kannattaa käydä tarkastuttamassa, että kierukka on varmasti paikoillaan. Ultrassahan se näkyy tosi helposti.