Galentin

Aktiivijäsen
  • Content count

    640
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Galentin

  1. Kävin lukemassa ja tiedän, etten osaa sanoa mitään, mikä oikeasti lohduttaisi. Appivanhemmat ovat joutuneet kokemaan kohtukuoleman ja olen iloinen, että ovat pystyneet puhumaan siitä avoimesti myös minulle eikä asiaa ole mitenkään peitelty. Toivottavasti myös kaikki tähän ketjuun joutuneet pystyvät jonain päivänä kertomaan niille läheisille, jotka eivät asiasta tiedä. Vaikeaa se on, sen tiedän. Voimia kaikille.
  2. Minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Suurin osa kätilöistä osaa hommansa ja on mukavia (omassa synnytyksessä ehti olla kaksi kätilöä ja siskon tukihenkilönä taisin tavata ainakin viisi) mutta pari on tosi tylyjä ja koko ajan sen oloisia, että mitäs tänne tulit. Synnyttäneiden osastolla sama homma, pari ikävää hoitajaa pilaa muidenkin maineen. Sama koskee myös lääkäreitä. Esikoisen kanssa oli sen verran epävarma, ettei oikein osannut vaatia mitään ja tämän takia esim. söin niitä kylmiä perunoita kolme päivää eikä maito noussut kuin vasta kotona, koska olo oli kurja. Synnytyksestä olisin halunnut jutella jälkikäteen kätilön kanssa, mutta se ei jostain syystä sitten onnistunut. Kaikki meni periaatteessa hyvin, mutta epiduraali ei toiminut ollenkaan eikä ensimmäinen kätilö suostunut tätä uskomaan eikä näin ollen tarjonnut mitään muuta kivunlievitystä. Kavereilta on kuullut aika hurjiakin tarinoita, mutta ehkä yleisin ongelma on, etteivät kätilöt ja hoitajat ehdi/viitsi lukea papereista tietoa tai niitä ei kirjata tarpeeksi ylös, koska jokaiselle sai selittää kaiken uudestaan ja esim. siskon raskausdiabetesta ei olisi huomattu ollenkaan synnytyksessä, jos en olisi erikseen sanonut. Aikataulujen joustamattomuus oli synnyttäneiden osastolla hankalaa, koska vastasyntynyt ei yllättäen noudata kelloa. Aika positiivisella mielellä olen (toivottavasti kohta) menossa synnyttämään. Luotan siihen, että uskallan nyt sanoa suoraan mitä haluan enkä tarvitse imetykseen niin paljon opastusta vaan sujuu paremmin. Keskiviikkona ajattelin mennä tutustumaan synnytysosastoon kun uudelleensynnyttäjille ei ole mitään valmennusta. Hui, siitä on jo vuosi kun olin tuolla tukihenkilönä...
  3. Söin kolme päivää nyt Somacia ja onneksi sillä lähti närästys, saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa. Ei ole kivaa syödä lääkkeitä (nytkin antibioottikuuri) mutta elämä ilman on aika kärsimystä kun kevyet konstit ei tepsi.
  4. Päädyin kompromissiratkaisuun ja varasin huomiselle aamupäiväksi lääkärin. Nyt ei vaikuta niin kivuliaalta ja uskon, että yön pärjää lääkkeellä. Olo tuntuu seilaavan muutenkin terveen ja sairaan välillä miten sattuu, onneksi on vakuutus niin voi juosta yksityisellä vaikka joka päivä.
  5. Pojalla on jatkunut nyt yli kaksi viikkoa flunssa, kolmas flunssa tänä vuonna. Vajaa viikko sitten kävimme lääkärissä näyttämässä korvia kun hieroi niitä, toisessa oli pientä punotusta. Sitkeään yskään sai Ventolinea (tarvittaessa) ja Bisolvonia (parin päivän kuuri) mutta yskä jatkuu edelleen ja nenä vuotaa kuin viimeistä päivää. Tänään poika alkoi hieroa taas korvaansa ja kysyttäessä mihin koskee näytti korvaa. Oireet tulivat aika äkkiä. On nyt saanut lääkekammon enkä saanut annettua kuin vähän Panadol mikstuuraa, mutta se näytti auttavan. Yritänkö pärjätä kipulääkkeellä aamuun ja sitten lääkäriin vai pitäisikö lähteä jo tänään? Jos korva on tulehtunut, yöstä ei tule kiva kun oireet todennäköisesti pahenevat makuulla, mutta eipä siellä välttämättä pahaa tulehdusta vielä ole.
  6. Nämä kommentit antavat vahvistusta sille, että aloitan huomenna Somac-kuurin. Esikoista odottaessa kärsin lähinnä loppuraskaudesta närästyksestä ja pärjäsin Renniellä. Ennen raskauksiakin oli jo närästystä, silloin en saanut mitään lääkitystä. Suvussa on refluksitautia ja veikkaan, että tämä jää ikuiseksi vaivaksi. Tässä raskaudessa närästys alkoi pahana suunnilleen heti kun tein positiivisen raskaustestin ja neuvolalääkäri kirjoittikin Somac 20mg reseptin. Söin kahden viikon kuurin ja se auttoi pitkäksi aikaa. Onnistuin vain hukkaamaan reseptin ja kun lääkkeelle olisi ollut taas tarvetta, seuraavalla neuvolalääkärikäynnillä lääkäri (eri lääkäri siis) ei suostunut reseptiä uusimaan vaan kehotti ottamaan Rennietä ja Gavisconia. Joo ei paljon lämmitä kun närästys on jatkuvaa ja alkaa jo ruokailun aikana. Siemaus vettä riittää laukaisemaan närästyksen. Alkuraskaudesta lääkäri epäilikin, että ruokatorvi on jo tulehtunut. Onneksi Somac tuli nyt reseptivapaaksi, joten neuvolassa todettiin, että voin syödä sitä kuurin. Jatkuva polte ei tosiaan ihan kauheasti jaksa naurattaa ja äänikin on välillä jatkuvasti käheänä.
  7. Tilasin Babybabyonlinesta sähköpostilla ja puhelimitse, ohjeistuksessa taitaakin olla että ulkomaille tilaukset muuten kuin verkkokaupan kautta. Soitin ensin, laitoin sitten sähköpostilla tilaustiedot ja soittivat sitten takaisin ja pyysivät kortin tiedot.
  8. Jee, Sportit kotiutuivat tänään. 4.3. tilasin Babybabyonlinesta eli kaksi viikkoa meni toimituksessa. Kaikki osatkin olivat pakkauksessa. Hämäsi kun tuolta ei tullut mitään välitietoa että on lähetetty tai muuta ja sitten tänään vain ovisummeri soi ja paketti tuli kotiovelle. Vielä on vähän opettelua enkä ole vielä kokeillut kaikkia asentoja yms, mutta kyllä se tästä.
  9. Pitää sen verran päivittää kuulumisia, että poika on nyt 2-vuotias eikä virtsis ole enää uusinut. Kerran oli jo epäily kun nousi korkea kuume, mutta kyse oli ilmeisesti vauvarokosta koska virtsanäytteet olivat puhtaita yms. Todennäköisyys, että näin isolla pojalla enää tuleekaan, on onneksi pieni.
  10. Poika on vasta reilu kaksivuotias, mutta olen jo vähän huolissani puheen kehityksestä. Ensimmäiset sanat, jotka ymmärsi ja joilla selkeästi tarkoitti jotain, tulivat jo alle 7-kuukautisina eli todella nuorena. Yksivuotiaana oli n. 10 sanan sanavarasto. Sitten poika oppi kävelemään ja ilmeisesti sanat jäivät tosi tehokkaasti jalkoihin, sillä viimeisen vuoden aikana ei ole paljon tullut enempää sanoja. Joitain on unohtanut ja tilalle tullut uusia. Käyttää jonkin verran omia sanoja, jotka ovat usein yhden tavun toistoa (norsu=susu, bussi=phuphu, isi=sisi). Poika tuntuu ymmärtävän ihan hyvin puhuttua, mutta sanoja ei vain tule. Kaksivuotisneuvolassa sanottiin, että 2,5-vuotiaana jos ei tule enempää puhetta, pitää varata aika puheterapeutille. Tuntuu vain jotenkin turhauttavalta kun 10-kuukautisella serkulla on kohta yhtä laaja sanavarasto. Tiedän kyllä, ettei vielä pitäisi huolestua kauheasti, mutta jotenkin haluaisin silti edistää puhumaan oppimista. Pojalle puhutaan ja luetaan paljon eli tämäkään yksinkertainen neuvo ei auta. Leikimme paljon sellaisia leikkejä, missä pitää asioita nimetä tai näyttää, mutta ei tunnu auttavan. Olen itse oppinut puhumaan sujuvasti jo yksivuotiaana, mutta ilmeisesti lapsen isä oli vähän hitaampi. Toivotaan siis, että tämä on vain geeneistä kiinni.
  11. Nyt on tilaus hoidettu, sähköpostilla ja puhelimitse hoitui. Tupla-Sportit vihreänä, sadesuoja, aurinkosuoja, kuljetuskassi ja kahvalaukku tulivat kuljetuksineen maksamaan euroissa 550 eli suunnilleen saman verran kuin vanhat Britaximme ilman lisävarusteita ja postituskuluja. Nyt vain odotellaan toimitusta. Kiitos Siilis vinkeistä
  12. Babybabyonlinesta tilanneille kysymys: Miten puhelimessa tilaaminen on sujunut? Pitäisi tehdä tilaus ja jännittää, että sotken vähintään osoitteen tai jotain. Kyselin sähköpostilla toimituskuluja ja tupla-Sportien hintaa ja olin tyytyväinen, mutta en uskalla tilata sähköpostilla kun korttitietojen lähettäminen on vähän hasardia. En ole myöskään koskaan maksanut kortilla, joten en edes tiedä, mitä numeroita ne siitä kysyvät.
  13. Ilmeisesti raskaus vaikuttaa sormenpäiden tuntoherkkyyden ja tämä aiheuttaa sen, että helposti tiputtelee tavaroita yms. Ette siis kuvittele oireitanne
  14. Esikoisen synnytyksessä ei ollut opiskelijoita paikalla, olin kyllä antanut luvan. Lapsi tuli kuitenkin maailmaan lauantain vastaisena yönä, joten eipä paljon opiskelijoita näkynyt. Annoin nytkin esitietolomakkeessa luvan opiskelijoiden läsnäololle. Jos heitä sattuu vuoroon, toivoisin ehkä yhtä paljon läsnäoloa kuin kätilöiltä. Kokemusta sh-opiskelijoista on lastenosastolta, missä poika joutui parikuukautisena viettämään viisi päivää. Opiskelijat malttoivat keskittyä yksittäiseen potilaaseen enemmän kuin henkilökunta ja tämä oli positiivista. Ehkä synnytyksessäkin olisi mukavaa, jos tulisi vielä enemmän henkilökohtaisen palvelun fiilis siis että opiskelijalla olisi esimerkiksi aikaa keskustella synnytyksen kulusta.
  15. Tunnistan ajatukset imetyksen ahdistamisesta itsessäni ennen esikoisen syntymää. Ennen lapsen syntymää rinnat ovat ihan omassa käytössä ja niillä on lähinnä seksuaalinen funktio. Tämä on varmasti iso syy, miksi se lapsi siinä imemässä tuntuu oudolta. Myönnän, ettei imetys ollut minusta mitään erityisen kivaa touhua koskaan, vaikka imetin yhteensä vuoden ja kaksi kuukautta. Alussa imetys takkuili ja tästä syystä poika oli osittaisimetyksellä eli sai myös pullosta korviketta. Kipua oli lähinnä ihan alussa kun rinnanpäät eivät olleet tottuneet kovaan käsittelyyn ja poika oli toivottoman huono imemään. Tämä vaihe meni aika äkkiä ohi ja kun imetys alkoi sujua, imetys toi lähinnä helpotuksen tunteen. Fyysisesti ehkä paras vertailukohde olisi täysi rakko silloin kun rinnat tuntuvat täysiltä, mutta usein maito nousee vasta kun vauva alkaa imeä. Ei siis tarvitse pelätä, että välttämättä koko ajan paidan alla hölskyisi kaksi maitopussia. Julkinen imettäminen ahdisti (ja ahdistaa edelleenkin) minua. Jos oli imetettävä seurassa, mieluiten meni toiseen huoneeseen tai imetin huivin tms. suojissa. Imetyspaidat mahdollistavat myös sen, ettei esillä ole kuin osa rinnasta ja senkin edessä on vauva. Ratkaisu on tietysti myös se, että osittaisimettää ja antaa korviketta tai pumpattua maitoa pullosta julkisilla paikoilla (eli siis muualla kuin kotona). Tähän liittyy tietenkin myös se, että mies pystyy näin osallistumaan tasavertaisesti lapsen hoitoon. Joskus kieltämättä tuntui siltä, että on lapselle vain maitokone. Imetys on kuitenkin vain pieni osa vauvan kanssa yhdessä olemista, varsinkin kun lapsi kasvaa ja lakkaa olemasta pelkkä ynisevä toukka. Ihan pienen vauvan kanssa tuntuu siltä, että ruokinta on pääasia elämässä, mutta äkkiä vauva onkin sellainen tehoimuri, ettei siihen kauan välttämättä mene. Vaikka ei imettäisi, lapsessa on silti aika kauan kiinni. Minä imetin, mutta palasin koulun penkille pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen kun piti suorittaa ranskan kurssia kaksi kertaa viikossa. Parin tunnin poissaolo onnistui jo tuossa vaiheessa, tosin lasta tuli aika äkkiä ikävä eikä se edes johtunut rinnoista. Suhde omiin rintoihin muuttuu useimmilla kai jo raskausaikana. Ei kaikille ilmesty niitä jättitissejä eikä imetys tosiaan ole rintojen koosta kiinni. Kun maito nousee, tulee hetkellisesti hassu olo, ihan kuin olisi ihan eri kehossa. Imetys tuo tähän helpotuksen tunteen, mutta ei välttämättä avaa taivaita. Maidon valuminen on myös yksilöllinen juttu. Toisten rinnat valuttavat maitoa pelkästä ajatuksesta ja liivinsuojuksia kuluu, toisilla taas ei ole mitään valumista. Toki haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan imettämistä ja tiedätte varmasti kaikki siihen liittyvät hyödyt. Loppujen lopuksi imetys on jokaisen oma ratkaisu. Onnellisia ja terveitä lapsia kasvaa myös pulloruokinnalla. On kuitenkin aika tärkeää, että äiti on myös onnellinen ja jaksaa sitä päivittäistä arkea. Jos imetys tuntuu pahalta, ei onnistu jostain syystä tai ei ajatuksen tasolla ole oikea ratkaisu, ei se ole pakollista eikä tämä tee kenestäkään huonompaa äitiä. Kannattaa kuitenkin kokeilla ensin käytännössä, miltä se sitten oikeasti omalla kohdalla tuntuu. Itse koin koko asian jotenkin vastenmielisenä, mutta kuitenkin samaan aikaan itsestäänselvyytenä. Petyin hieman, kun alku oli hankalaa ja pelkästään osittaisimettämisestä sai jotenkin ikävän leiman. Mutta muistakaa: onnellisella vauvalla on maha täynnä (keinoista viis) ja ennen kaikkea onnellinen äiti!
  16. Jokin merkittävä sana: 6kk 3vko Kävelee tuetta: 12kk Seisoo tuetta: 10kk Kävelee tukien: 11kk Nousee pystyyn: 7,5kk Peukalo-etusormiote (pinsettiote): 9kk Nousee istumaan: 7kk Ensimmäinen hammas: 7kk Kääntyy vatsalleen: 4,5kk Tarttuu esineeseen: 3,5kk Kannattaa päätään käsistä kohottaessa: 3kk Ääntelee: 1kk Ensimmäisestä sanasta: Poika aloitti toistelemalla tavuja, mutta tuossa iässä sanoi ensimmäisen kerran 'äiti' niin että selvästi myös tarkoitti sitä. Painivat isänsä kanssa makuuhuoneessa ja ilmeisesti isi kurmutti liikaa kun kuului kirkkaalla äänellä selkeä äiti pari kertaa ja poika oli tyytyväinen vasta kun äiti ilmestyi keittiöstä paikalle. Kuului siis toiseen huoneeseen asti ja siitä lähtien käytti äiti-sanaa jatkuvasti. Varhaisesta alusta huolimatta poika ei vieläkään varsinaisesti puhu, sanavarastossa on alle 10 sanaa eikä lisää ole kauheasti tullut sen jälkeen kun oppi puhumaan.
  17. Poika on saanut rahalahjoja vain pari kertaa ja summat olivat 20€. Laitoimme joko pojan säästötilille tai käytimme lyhyen ajan kuluessa vaate- tai muihin hankintoihin. Jatkossa sama linja pitää, ehkä 5-vuotiaana voisin antaa pienen summan vapaavalintaiseen käyttöön. Pojan säästötilille menee joka kuukausi pieni summa rahaa ja jos täytyy tehdä isompia hankintoja, otamme sieltä rahaa. Muuten rahat odottavat sitä aikaa, kun pojalla on tarpeeksi järkeä päässä ja osaa oikeasti käyttää itse rahaa. Saa nähdä, tuleeko se aikaa 15- vai 18-vuotiaana. Ääriesimerkki omasta lapsuudesta: sain kummitädiltäni 4-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi 1000 markkaa, ihan yhtenä setelinä. Mitä tein rahalla? Ostin mummoltani videot. En varmaan keksinyt ajatusta itse, mutta takuulla pidin sitä hyvänä. Mummolla oli siis uudenveroiset videot, joita ei käyttänyt ja meillä ei ollut videoita. Muistan elävästi, miten hienoa oli mennä sen setelin kanssa mummolle ja sitten aina sanoa kaikille, että nämä ovat MINUN videoni, ei äitin tai isin. Muuten emme kauheasti saaneet pieninä päättää itse rahan käytöstä.
  18. Esikoista odottaessa olo suorastaan parani loppua kohti. Kaksi viikkoa ennen lapsen syntymää kävin päivän shoppailureissulla Helsingissä siskon kanssa junalla, matkaan menee yhteen suuntaan kaksi ja puoli tuntia. Junassa jaksoin hyvin kun vähän vaihdoin välillä asentoa ja jaloittelin vähän. Opiskelijalle pitkät istumiset ovat tuttuja ja junassa on sentään suhteellisen mukavat istuimet. Jaksoin aika hyvin heilua kaupoissakin koko päivän. Poika syntyi tasan viikko ennen laskettua aikaa eli ihan viimeisilläni en olisi paljon mihinkään mahan kanssa taipunut. Minulla oli valmistavia supistuksia lopussa jatkuvasti, mutta ne eivät olleet kivuliaita. Torstaina neuvolassa terkkari oli sitä mieltä, että varmaan pari viikkoa menee ja lauantaiaamuna lapsi oli jo sylissä, joten ammattilaisenkin on joskus vaikea ennustaa, milloin vauva tulee.
  19. Minulta paikattiin kaksi hammasta edellisessä raskaudessa. Ei kuvattu ja lääkäri sanoi, ettei laita puudutetta ellei ole pakko. Ei ollut tarvetta enkä muutenkaan suostu ottamaan puudutuspiikkiä kuin ääritilanteessa. Viikkoja taisi olla jotain alle 30 siinä vaiheessa ja olihan siinä tuolissa aika epämiellyttävää maata, mutta eivät laskeneet sen alemmas kuin oli vielä suhteellisen miellyttävää. Kohtalaisen hyvin jaksoin melkein 40 minuuttia tuolissa maata, vaikka toinen reikä oli todella hankalassa paikassa.
  20. Ensimmäisenä tulee mieleen Jyrki JJ Kasvi, jolla on todennäköisesti nykyisistä kansanedustajista vahvin näkemys siitä, mitä nettimaailma nykyään tarkoittaa. On myös ottanut kantaa paljonkin tätä asiaa sivuaviin juttuihin.
  21. Kaikessa tässä on kyse pseudonymiteetistä, ei suinkaan anonymiteetistä, joksi usein nimimerkin käyttäminen mielletään. Toki joku väliaikainen "mä vaan" on oikeasti anonyymi, jos tätä nimimerkkiä ei voi jäljittää mihinkään muualle. Periaatteessa keskustelupalstoillakin ainoa mahdollisuus säilyttää anonymiteetti olisi kirjoittaa aina eri nimellä ja mieluiten vielä eri kirjoitustyylillä. Muuten kyseessä on pseudonymiteetti, eli periaatteessa et käytä omaa nimeä, mutta yhdistelemällä langat pseudonyymin voi yhdistää oikeaan henkilöllisyyteen. Minun henkilöllisyyteni täällä on Galentin, mutta ei tarvitse olla mikään salapoliisi pystyäkseen yhdistämään tämän nimen reaalimaailman ihmiseen. Wikipedian artikkeli pseudonymiteetistä
  22. Toimittajavasikka iskee jälleen. Kyllähän tuo korpeaa ja on törkeää juuri asian yksityisluontoisuuden vuoksi. Ärsyttää eniten koko hommassa se, että tällainen toiminta voi periaatteessa tappaa nettifoorumit kun kukaan ei enää uskalla kirjoittaa yhtään mitään. Minua on lainattu naikkareista kaksi kertaa eri lehtiin. Toisella kerralla oli onnistuttu lahjakkaasti irrottamaan lause täysin asiayhteydestä. Eihän sille mitään voi, jos ei ymmärrä tai halua ymmärtää lukemaansa tai osaa etsiä oikeita ihmisiä haastateltavaksi. Ihminen on luonteeltaan laiska ja menee tasan lainaamaan suoraan netistä jotain, jos siihen avautuu tilaisuus.
  23. Olen itse kovasti makean (... suolaisen, rasvaisen) perään, mutta onneksi herkut eivät kanna itse itseään meille kotiin. Kotona ei siis ole mitään karkkia tai muita herkkuja varalla. Poika täyttää tammikuussa kaksi vuotta ja periaatteessa kieltolistalla ovat tällä hetkellä karkit. Kahvipöydässä saa syödä mitä muutkin syövät ja mielellään vetelisi esim. keksejä kaksin käsin. Yksivuotiaasta asti on saanut maistella pullaa yms, mutta ihan rajattomasti ei saa. Joskus olen onnistunut hämäämään niin, että jos aikuisille on jotain kermaviinereitä, pojalle on tarpeeksi saman näköinen tavallinen pulla eli kahdesta pahasta pienempi. Kotona herkkuja ovat hedelmät ja erikoistapauksissa saa rusinoita, esim. kun katsoimme pikkusiskoni (10v.) kanssa elokuvaa ja muilla oli irtokarkkeja. Emme tee ikinä jälkiruokia, mutta kiisselien ihmeelliseen maailmaan poika on päässyt tutustumaan kylässä. Jos annan ns. jälkiruokaa pojalle, se on lasten purkkisosetta. Jäätelöä on maistanut pari kertaa. Mehuja emme käytännössä katsoen juo ollenkaan, tosin kylässä lapsi on pari kertaa juonut ja Semperin sokeroimattomia mehuja on ollut pari kertaa. Piilosokeria yritän välttää lapsen ruokavaliossa niin, ettei syö esim. jogurtteja kovin paljon. Muroja annamme, mutta ei mitään lasten muroja (näissä yleensä enemmän sokeria) tai mitään varsinaisesti sokeroitua. Sipsit olisivat pojan suurta herkkua, mutta niitä ei ole tarjolla. Lapsi on aika kaikkiruokainen, mutta perinteisesti valikoi lautaselta herkkupalat, yleensä ensin lihan, kalan tai kanan ja sen jälkeen syö kaiken värikkään. On siis aika helppo antaa herkkuna vihanneksia ja hedelmiä. Ranskalaisia poika syö, en pidä suolaa niin isona ongelmana, koska en käytä kotona ruuanlaitossa ollenkaan suolaa vaan se lisätään vasta lautaselle tarvittaessa. Pojalle riittää, kun sirotinta heiluttelee näyttävästi. Rossossa olemme käyneet syömässä pariin otteeseen niin, että pojalla on oma annos ja suolattomat ranskalaiset ovat ihan yhtä hyviä. Kaikki mahdollisimman suolainen ja rasvainen takuulla maistuisi, mutta oikeastaan ainoa aikuisten valmisruoka mitä saa syödä, on pinaattiletut. Lähipiiri ymmärtää suurimmaksi osaksi miksi rajoitan lapsen syömisiä, mutta varsinkin minun mummoillani on suuria vaikeuksia käsittää, että ei se ole ihan hyväksi lapselle syödä ihan kaikkea mitä tekee mieli. Toinen mummo on yllätetty kaksi kertaa salaa antamasta jotain sellaista makeaa, mitä on kielletty antamasta. "Pitäähän sen nyt makeaa saada!" Jaa pitääkö, onko sillä sokerivaje vai mikä? Pihvinhimon hillintää eli proteiinin määrän rajoitusta eivät oikein myöskään tajua. Ei se alle kaksivuotias tarvitse kokonaista isoa pihviä vaikka mielellään sen söisikin.
  24. Tästä syystä todennäköisesti olisin ottanut, vaikka en kuuluisi riskiryhmään. Appiukko on elinsiirtopotilas ja hänen kannaltaan on parempi, että lähipiirikin on rokotettu.
  25. Söin viime raskaudessa ajoittain Obsidania ja otin sen aina yöllä kun joka tapauksessa heräsin käymään vessassa. En vain pystynyt olemaan syömättä ennen ja jälkeen raudan ottamisen muuten, joten yö oli ainoa sauma saada pilleri imeytymään ilman vatsakipuja.