Galentin

Rinnat ovat muuttuneet eniten. On oikeasti aika iso muutos omassa kehonkuvassa kun kuppikoko kasvaa B:stä E:hen melkein yhdessä yössä, ilman mitään välikokoja. Hyvä etten seiniin törmäillyt... Rinnat ovat painavammat ja riippuvat. Ennen niissä ei ollut yhtään liikkuvuutta, nyt voin melkein esittää helikopteria. Liikunta ahdistaa kun juostessa tekee mieli pitää tisseistä kiinni sporttiliiveistä huolimatta. Kauhulla odotan, millaiset nahkapussit näistä tulee kun imetys loppuu. Toisaalta isommat rinnat ovat ihan kivat kunnollisten liivien kanssa, mutta nyt imetysliivejä käyttäessä eivät näytä miltään. Kun oli tottunut melkein 15 vuotta olemaan pienitissinen, on pitänyt kuppikoon kasvaessa ajatella oma keho ihan uudestaan. Vatsa ei myöskään ole kovin nätti, mutta se ei niinkään haittaa. Minulla ei koskaan, edes ihannepainoisena, ole ollut oikeastaan ollenkaan vyötäröä vaan olen aivan tasapaksu. Raskaana ollessa oli ihanaa, kun vyötäröllä sai ihan luvan kanssa olla enemmän ympärystä kuin lantiolla. Nyt olen taas ongelmainen omenavartaloinen, sillä kaikki paino kertyy vatsaan. Nahka venyi sen verran, että sain aika pahat raskausarvet. Itse olen niihin jo tottunut, mutta tasaisin väliajoin säikäytän (naispuoleisia) sukulaisia kun imettäessä vatsa vilahtaa. Äitini puolella kaikki ovat onnistuneet raskausarvet välttämään, joten raitamahani on varmasti aika pelottavan näköinen. Otan ne tiikerin raitoina, jotka kuuluvat asiaan. Hetkittäin rupsahtaneelta tuntuva vartalo ahdistaa, varsinkin kun tiedän, etten oikeasti enää ole nuori, hyväkroppainen ja seksikäs nainen. Olen vain 26-vuotias, mutta kehoni ei enää ole käyttämätön. Kun synnytyksen jälkeen menin ensimmäistä kertaa suihkuun, tuntui ihan siltä, että menisin pesemään aivan vierasta vartaloa. Nyt alan jo hahmottaa mittasuhteita ja tämä alkaa tuntua omalta. Yritän suhtautua kropan muutoksiin kunniamerkkeinä. Tuntuisi hassulta, jos lapsensaanti ei näkyisi missään ja olisin selvinnyt raskaudesta ilman mitään merkkejä.

Poika sanoi ensimmäiset sanansa kun ikää oli 6kk ja 3 viikkoa. Äiti, isi ja tissi sanoo niin, että tuntuu ymmärtävän sanan merkityksen. Tosin isiä ja tissiä käyttää myös yleissanoina eli hokee niitä. Aina kun erehdyn jollekin mainitsemaan että poika osaa jo sanoja, tulee kommenttina epäuskoinen "Just joo" ja sitten ihmetellään kun ei se mitään sanokaan. No ei niin, mutta odotapas kun pääsemme kotiin, poika alkaa selittää koko päivää äidin ja isin seurassa. Minä olen kuulemma ollut samanlainen kälättäjä pienenä.

Poika on ns. tekemällä tehty. Homma lähti siitä, että lääkärissä ja lääkäri sanoi, että kannattaa tehdä lapsia vielä kun se on mahdollista eli tietyt taudit eivät ole edenneet. No, siitä se ajatus sitten lähti ja heti aloin tarkkailemaan lämpötilaa yms. Ensimmäisestä kierrosta ei vielä onnistunut ja toisessa otin sitten ovistikut avuksi. Seksiä harrastimme siinä ovulaation paikkeilla kai joka päivä. Minulla oli viimeisen vuoden aikana ollut kierto 25 - 43 päivää, joten aika veikkailua tuo oli. Sinä päivänä, kun testien mukaan oli ovulaatio, olin todella stressaantunut ja muussa tilanteessa aviolempi olisi ollut varmasti viimeisenä mielessä. Luin tärkeään tenttiin, josta oikeasti halusin hyvän arvosanan. Revin suunnilleen hiuksia päästäni kun stressasin niin kovasti, tenttiviikko painoi muutenkin päälle. Eihän sitä tilaisuutta kuitenkaan voinut jättää käyttämättä, joten illalla oli vielä pakko vaikka jo aika kovasti väsytti. Ensimmäisiä oireita olivat järkyttävä väsymys ja itkuherkkyys. Ennen kuin kuukautisten piti olla tulossa, saatoin nukkua 12 tuntia yöllä ja ottaa päälle vielä päiväunet. Siinä vaiheessa kun luin Kelan sanomista juttua isyysvapaista ja se itketti, homma taisi olla aika selvä. Päivä sen jälkeen kun kuukautiset olisivat voineet alkaa (epämääräisellä kierron laskemisella) tein testin ja se näytti haaleita viivoja. Sama juttu seuraavana aamuna, mutta sitten kuitenkin jo uskoin. Ensimmäisen testin jälkeen lähdin urheiluseuran kauden päättäjäisiin pelaaman curlingia (pyllähdin jäällä aika komeasti, kämmenen kokoinen mustelma kankussa) ja seuraavana päivänä halkotalkoisiin. Kevyitä hommia siis...

Ilmeisesti poika on kovasti tullut vanhempiinsa, jos ei muuta niin ulkonäöllisesti. Saan ihan jatkuvasti kuulla, kuinka poika on ihan äitinsä näköinen. On siinä kyllä isäänsäkin onneksi. Olemme miehen kanssa kumpikin olleet pieninä kilttejä ja rauhallisia, mutta kuitenkin uteliaita. Siinä mielessä poika siis on tullut vanhempiinsa. Toisaalta myös oppinut tuntuu tapahtuvan kauhealla kiireellä kuten minullakin vauvana. Mies ei kiirehtinyt liikkumaan lähdön ja muun kanssa. Minä taas lähdin aikaisin kävelemään ja sanoin ensimmäiset sanani varhain. Poika ei vielä kävele, mutta ensimmäiset sanat ovat jo tulleet. Äitini sanoo, että pojalla on samanlaisia eleitä ja tapoja kuin minulla vauvana. Miestä en luonnollisesti tuntenut vauvana, mutta jotenkin valokuvista ja jutuista on jäänyt sellainen kuva, että melkoinen pieni mietiskelijä on ollut. Juuri esineiden tutkiminen tuo esiin isän ja pojan yhteiset kasvonpiirteet.

Olemme käyttäneet pojalla Liberon vaippoja kestovaippojen lisäksi (reissussa/varalla kun ei ehdi pestä pyykkiä), kohtalaisesti ovat toimineet. Pojalla on aika paksut reidet, joten melkein mikä tahansa vaippa varmaan pitäisi... Ostin näitä ja muutama vaippa on nyt käytetty. Koko taisi olla maxi (poika painaa jotain reilu 8 kiloa). Vaipat ovat periaatteessa ihan kuin muutkin kertokäyttövaipat, mutta tuntuvat ulkopuolelta kieltämättä vähän koppuraisemmilta kuin tavalliset. Jotenkin paperisempi tuntu. Sisäpuolessa en eroa huomannut. Ei ehkä niin helposti ulkopuolelta kokeilemalla erottanut, onko vaippa täynnä, ei tullut samanlaista selkeää möykkyä kuin Liberoissa. Imukyky vaikutti ihan hyvältä, tosin emme käytä pojalla kertsikoita yleensä yöllä eli imukyvyn rajat eivät tule heti vastaan. Jos pitää jotain negatiivista sanoa, niin vaippaa ei saanut käytettynä helposti siistiksi paketiksi, koska tarra ei ottanut kiinni muualle kuin siihen kiinnityskohtaan eli ei voinut tehdä pientä pakettia. Se on myös tavallaan vähän harmi, ettei noita vaippoja saa laittaa biojätteeseen (koska sisältää käytettynä ihmisen ulosteita) vaikka ovatkin biohajoavia. Vähentää kuitenkin kuormitusta kun ei ole öljystä tehty, jotenkin parempi vaihtoehto kai sikäli. Pakkaus vaikutti samanlaiselta materiaalilta kuin Bioska-pussit, joten sen kai voisi kierrättää keittiössä biojätepussina.

Yllätyin positiivisesti eniten siitä, että osasin synnyttää ihan normaalisti eikä mikään varsinaisesti mennyt mieleen. Olin varautunut pakertamaan lasta ulos vuorokauden (äitini kolmesta synnytyksestä kaksi on kestänyt yli 20h) mutta homma olikin ohi yhdeksässä tunnissa ja siitä ehdin olla vain viisi sairaalassa. Aika meni todella nopeasti. Vaikka epiduraali ei toiminut, kivut eivät olleet niin pahat kuin olin kuvitellut ja selvisin pelkällä ilokaasulla. Oikeasti, pystyn helposti kuvittelemaan pahempaakin. Vaikka synnytyssalissa asiaankuuluvasti kiroilinkin, ettei enää lisää lapsia, parin viikon kuluttua jo suunnittelin seuraavaa synnytystä. Vaikka olin tietysti aika väsähtänyt synnytyksestä, pystyin melkein istumaan jo samana päivänä ja nousemaan sängystä yms. Ensimmäiset päivät (viikot!) olivat hämmentävää aikaa, mutta osasin heti mielestäni suhtautua vauvaan luontevasti.

Olemme nyt noin kuukauden ajan yrittäneet luoda pojalle iltarutiinia. Puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä kylpy, sitten velli pullosta ja yöpuku päälle. Nyt on alkanut pikkuhiljaa nukahtamaan kun laittaa tässä vaiheessa sänkyyn ja tutin suuhun, mutta välillä pitää tainnuttaa tissillä.

Tukholman reissu tehty Olimme heinäkuussa Siljalla, meno Serenadella ja paluu Symphonylla. Liikenteessä oli tosi paljon lapsiperheitä, vaunut oli monella. Poika oli reissun aikana puolivuotias eikä syönyt vielä kauheasti kiinteitä, joten pääsin testaamaan mikrossa lämmittämistä vain kerran. Hoitohuoneen mikro oli ihan järkyttävän korkealla, en siis edes nähnyt sen nappeja, jotka olivat luukun yläpuolella. Eipä ainakaan lapsoset pääse näpräämään laitetta kun ei tällainen oikean ihmisen kokoinen 155-senttinen äitikään. Aamupalalla ja illalla syömässä vaunut olivat mukana. Aamupalalla mahtui olemaan hyvin, mutta illalla kun kävimme syömässä (huonot) pihvit, oli tosi ahdasta. Meillä oli promenade-hytti ja vaunut mahtuivat sisälle, kunhan vessan ovea ei avannut. Poika nukkui hyvin yöt, nukkui minun vieressäni seinän puolella. Nukumme kotonakin perhepedissä, joten tuo oli helpoin järjestely. Muuten hytissä ei paljon mahtunut temuamaan, mutta vauva seurasi onnessaan promenaadilla käveleviä ihmisiä sylistä. Laivaan meno ja sieltä poistuminen oli yhtä epämiellyttävää touhua kuin aina. Ihmisillä oli kauhea kiire päästä pois kaljapakaasiensa kanssa ja kukaan ei väistänyt vaunuja. Hissit olivat täynnä ihmisiä ja vaunujen kanssa ei paljon portaita kuljeteta, joten aika kauan sai odottaa varsinkin Helsingin päässä. Tukholmassa olimme yhden yön hotellissa, Siljan terminaalin vieressä olevassa Scandic Ariadnessa. Olimme tyytyväisiä hotelliin, pojalla oli matkasänky, nukkui tosin taas minun vieressäni osan yöstä. Isommille lapsille alakerrassa on pallomeri ja ala-aulassa oli myös hyvä hoitohuone, jouduimme jonkun aikaa alhaalla viettämään kun odotimme huoneen saamista. Kuljimme Tukholmassa metrolla, vaunujen kanssa oli helppoa mennä. Emme meinanneet millään löytää Åhlénsin paljon puhuttua hoitohuonetta. Kun sitten löysimme, sinne tuli yksi nainen miehensä kanssa ja naisella oli aika epämiellyttävä olo, lähtivät nimittäin siitä suoraan sairaalaan synnyttämään kun olivat lääkärille soittaneet. Sohvalla oli mukava imettää ja vaipat helppo vaihtaa. Hetkellisesti tuli ruuhkaakin, mutta aika rauhassa sain syöttää pojan. Kaikkiaan tosi onnistunut reissu, ehdimme shoppailla riittävästi, mutta kahdessa päivässä pystyi myös rentoutumaan.

Ei toiminut minullakaan. Sain puudutussuihketta siinä vaiheessa kun kätilö laittoi tikkejä repeämiin, mutta muuten mentiin ilokaasulla. Tikkaus tuntui puudutteesta huolimatta. Eka kätilö ei tarjonnut edes ilokaasua, sain sitä vasta sitten kun vuoro vaihtui eikä kukaan edes selittänyt, mistä tuo johtui. Neuvolassa sanoivat, että seuraavalla kerralla kannattaa ehkä kohdunkaula puuduttaa, epiduraalia en kyllä huoli.

Poika on sanonut ensimmäiset sanansa tällä viikolla. Kovin pontevasti osaa sanoa äiti. En ole kovin hyvä nukuttamaan poikaa, koska pieni mussukka alkaa aina hymyilemään niin valloittavasti äitinsä nähdessään, että pokka ei pidä ollenkaan ja sitten vain hymyilemme toisillemme. Yritä siinä sitten nukkua

Olen tehnyt lähinnä kierrätysmateriaaleista eli vanhoista pyyhkeistä vaippoja. Muutama on sellainen, missä on pelkkää froteeta, mutta ne vaativat kyllä lisäimun. Parhaissa on ulommaisena kerros froteeta, sitten pellavaa (keskellä pari kerrosta) ja pyllyä vasten vanhaa tyynyliinaa, joka toimii mainiosti kuivaliinana. "Kuivaliinan" ja pellavan väliin jää tasku, johon voi laittaa lisäimun. Pellavassa on se hyvä puoli, että vaipasta ei tule kauhean paksua ja silti se on imukykyinen. Jos siis löytyy vanhoja pellavapyyhkeitä jotka raaskii uhrata, suosittelen.

Piipa, minusta tuntuu, että rakennetutkimukseen tehdään ainakin kaikille poikavauvoille. Pojilla taitaa useammin olla kyse rakenneviasta, esim. takaisinvirtauksesta. Pojillahan virtsistä taitaa esiintyä lähinnä ihan pienenä, aikuisilla miehillä tosi harvinainen. Naisilla taas on ihan yleinen vaiva, eli kai sitten oletetaan pikkutytöilläkin johtuvan lähinnä normaalista rakenteesta eli lyhyestä virtaputkesta. Silti tuntuu kummalta, ettei edes epäillä rakennevikaa.

KappAhlissa oli I love daddy ja I love mummy -ruokalappuja.

Vaan ei kaikissa. Omassa sairaalassa vierailuaika koskee myös isiä, eli perheen kanssa sai viettää vain muutaman tunnin päivässä. Tässä oli yksi syy siihen, miksi ei kauheasti huvittanut jäädä yhtään kauemmaksi aikaa sairaalaan. Kaiken lisäksi synnyttäneiden osasto on koko sairaalan ainoa osasto, jolla on vierailuaika, muilla saa vierailla vapaasti. Onhan tuo tietysti ymmärrettävää tilanahtauden takia (vain isät ja vauvan sisarukset saavat tulla huoneisiin, muut on tavattava käytävällä) ja siksikin, että sekä tuoreet äidit että vauvat tarvitsevat rauhaa.

Martha, minulle ainakin hoitajat suosittelivat Ceridalia repeämien hoitoon, pitää limakalvot kosteana. Eiköhän tuota saa laittaa vaikka joka vessareissulla, kyllähän siitä osa imeytyy pois siihen siteeseenkin.

Meillä on tämä Artekin syöttötuoli sinisenä: Tuo on ollut miehen suvussa kierrossa, nyt toisella sukupolvella jo. Puolivuotias istuu tuolissa mukavasti, mutta tuolin pystyssä pysymisestä en ole ihan varma vielä. Käsittääkseni ainakin appivanhemmat ovat tuolin köyttäneet jotenkin pöytään kiinni aikoinaan. Uusimmassa Vauva-lehdessä (8/2008) on esitelty erilaisia syöttötuoleja ja kieltämättä hiukan yllätyin tuon meidän tuolimme hinnasta. Ok, onhan se designia, mutta en ihan äkkiä ostaisi uutena ja maksaisi melkein neljääsataa euroa.

Omakin poika löysi hihnat heti alussa, suuhunhan ne heti menivät

Ostin sitten In the Pocket Babyn mustana. Kerran tuli kokeiltua reissussa, ei päässyt poika rimpuilemaan irti vaikka yrittikin tuolilta alas sukeltaa. Ei ole matkan jälkeen kyläilty, joten ei ole vielä enempää käyttökokemuksia. Ei kuitenkaan ollut kauhean hankala käyttää, heti kerralla osasin kiinnittää.

Citronella, kurja juttu, että teillekin osui tämä vaiva. Tosiaan uusii aika helposti, omalla pojalla ei onneksi mennyt toisella kerralla ihan niin pahaksi. Kontrollinäytekin oli puhdas eli lääkkeet tehosivat.

Olen kai aika onnekas kun pojalle tuntuu sopivan ihan mitkä vain vaippaviritelmät. Paksut reidet tietysti auttavat tässä asiassa. Yövaipaksikaan ei tarvita mitään erityistä, sillä poika tuntuu (ainakin tässä vaiheessa) pissivän vasta aamulla. Itse tehdyt sisävaipat ovat suosikkejani, tässä vaiheessa ei käytetä muuta kuin niitä ja harsoja eli ostettuja ei ole ollenkaan. Pellavaa on onneksi vielä reilusti niin saa tehtyä lisää tehokkaita ja ohuita vaippoja.

Seksiä harrastetaan harvemmin kuin ennen (ennen raskautta siis, raskaus oli taas oma juttunsa) mutta on se jotenkin parempaa laadullisesti. Selitykset ovat täällä jo tulleetkin eli ei ole aikaa kun vauva vie vielä kaiken ylimääräisenkin energian. Ensimmäinen kerta pelotti ja oli hiukan kivuliaskin, mutta sen jälkeen on sujunut.

Olen juuri hankkimassa matkasyöttötuolia, kiva kuulla kokemuksia. Juuri noita kahta olen miettinyt, varmaankin hankin sen, johon ensimmäisenä törmään. Pakkohankinta sikäli, että liikumme aika paljon pojan kanssa ja kyläreissuilla olisi jatkossa kiva istua ilman vauvaa sylissä. Teen juonti alkaa olla jo aika hankalaa.

Tulin apteekin kautta kotiin sairaalasta, sieltä hain rintakumeja (alussa näitä oli pakko käyttää), Lansinohia ja maidonkerääjiä. Peräpukamavoidetta sain sairaalassa. Jättisiteet, rintapumppu ja liivinsuojukset oli myös korvaamattomia. Tietysti rintapumpun kanssa oli myös pulloja. Lapselle meillä ei ollut kertakäyttövaippoja kuin äitiyspakkauksessa tulleet. Kestovaippaharsoista osan olin taitellut jo valmiiksi vaipoiksi, ettei sitten tarvinnut opetella enää. Tuttelia oli pari purkkia, sitä tarvittiinkin alussa.

Ajokortti ja kuvallinen kelakorttihan eivät oikeasti ole henkilötodistuksia, eikä niiden virallisesti pitäisi kelvata myöskään matkustusasiakirjaksi. Vauvalla tuskin ajokorttia olisikaan.

Muutama päivä sitten oli pakko ottaa puolikas Zyrtec kun nenä vain vuosi ja aivastelin eikä loppua näkynyt. Vähän tuli tunnontuskia, mutta tuskinpa tuosta oli pojalle kovasta haittaa...