kvam

@Tepsa Aivan, sitä mäkin epäilin, että keskustelut on siirtyneet Faceen. En kans tykkää siitä kehityssuunnasta, tykkään enemmin kirjoittaa täällä. Esikoisen kohdalla Face-ryhmä perustettiin vasta kun lapset oli jo muutaman kuukauden ikäisiä, ja me äidit tunnettiin toisemme ihan eri tavalla kuin alussa. Nykyään se Face-ryhmä ilmeisesti sitten perustetaan jo ihan alussa.

@Doremifa Niinpä, sille keskustelukulttuurin muutokselle tuskin voi tehdä mitään. Siksi näiden foorumien ja keskustelualustojen pitäisi muuttua kulttuurin mukana, ja on kyllä tosi sääli, jos tätä ei enää päivitetä. Mä käytän itse yhä mieluummin tietokonetta kuin puhelinta, mutta ymmärrän, että moni on jättänyt sen tietokoneen jo kokonaan poiskin. Tämä tosiaan on ollut asiallisin vauvafoorumi, johon oon törmännyt. @ashley Tuo kaupallisuuskin on hyvä pointti, se jotenkin syö motivaatiota kirjoittaa muille palstoille. Ja tosiaan täällä hiljaisella foorumilla tämä informaation määrä varmaan pökerryttää mahdollisia uusia osallistujia. Kuinkahan paljon täällä on enää modeja, jotka noita vanhoja keskusteluja pääsisivät poistamaan?

@ashley Hyviä pointteja. Mä löysin tänne aikanaan vuonna 2010 nimenomaan googlaamalla - eihän tätä muuten olisi osannut etsiä. Mitkähän tekijät tuohon Google-näkyvyyteen vaikuttaa? Voikohan sivuston aktiivisuus olla yksi tekijä? Toisaalta, onko vain niin että aika ajaa aina joistain formaateista ohi? Itse palasin tänne vähän aikaa sitten muutaman vuoden tauon jälkeen, eikä ole oikein käynyt selväksi, mitä keskustelulle on tapahtunut. Onko kaikki siirtyneet Facebook-/WhatsApp-ryhmiin, vai eikö tällaista keskustelua enää edes kaivata?

Libero: 771II26AQ9

^ Hyvähän se onkin puuttua asioihin jo ennen kuin ne paisuvat liian suuriksi ongelmiksi! Toivottavasti tuo kylmyys ja etäisyys on vain ohimenevää, ja saatte välinne paremmiksi.

Mä tiedän suht monta Ilmiä, kaikki iäkkäämpiä naisia. Joskus tuntuu, että osa nimistä on melko paikkasidonnaisia.

Ja mä taas luin vahingossa "flimmeri". No sekin!

Filmeri (m) Tulee väkisinkin mieleen joku elokuva-alan ammattilainen

Käytän kypärää aina pyöräillessäni, mutta täytyy myöntää etten käyttänyt läheskään aina ennen äidiksi tuloa.

^ Tosi kiva kuulla, että ootte saaneet sieltä avun

^ Oliko tuo Sävy nainen? Mihku (m) ja Nemias (m)

Kuuno (m) Aluksi hassu, mutta nyt kun sitä on hetken makustellut niin aika kiva

Tuo puhumattomuus toimii kyllä pohjana monelle ongelmalle. Mutta mä ainakin uskon, että siinä voi oppia ja kehittyä, paljonkin. Siinä varmasti juuri ulkopuolinen apu on tärkeää, antaa vähän perspektiiviä. Tekö ette siis ole päässeet mihinkään puhumaan vielä? Puhumattomuus yhdistettynä väsymykseen ja turhautumiseen tekee helposti sen, että tulee oletettua asioita liian helposti. Mä en pitänyt sitä pikkuvauva-aikaa ja ensimmäistä vuotta kovin pahana, sen jälkeen on ollut paljon rankempaa. Vauva-ajalta muistan kuitenkin sen, että mietin usein miksi mies tekee niin pitkiä työpäiviä. Mietin, että eikö se halua olla meidän kanssa kotona. Myöhemmin kun ollaan asiasta puhuttu, mies on sanonut että koki tehtäväkseen kantaa rahaa kotiin kun ei oikein muutakaan kokenut osaavansa vauvan kanssa tehdä. Ajatukset tuonkin taustalla olivat siis paljon positiivisemmat kuin osasin ajatellakaan. "Täydellisenä parina" pitäminen voi olla aika hajottavaa. Hyvällähän ihmiset sen tarkoittaa, mutta se voi oikeasti olla ongelmallistakin. Meillä on ollut vähän sama, tutut ja sukulaiset on aina pitäneet meitä tosi hyvänä parina, joka ei koskaan eroa. Ehkä sitä on sitten itsekin alkanut pitää jotenkin selvänä juttuna? Ei tarvi niin paljon tehdä töitä parisuhteen eteen, kun ollaan "täydellisiä" yhdessä. Joopajoo Vielä pitää mainita se, että sosiaalinen tukiverkosto on ihan äärettömän tärkeä! Me muutettiin täysin vieraalle paikkakunnalle alkuraskaudessa, ja tehtiin sama juttu lapsen ollessa 7kk ikäinen. Kaikki tutut ja sukulaiset asuivat useamman sadan kilometrin päässä. Ainahan näiltä ei voi välttyä, mutta jos vain mahdollista, ei ehkä kannata haalia kaikkia isoja elämänmuutoksia samaan syssyyn.

Totta. Kaikki tuntuu tietävän, että parisuhde on koetuksella pikkulapsiperheissä, mutta harvoin asiasta puhutaan, ainakaan syvemmällä tasolla. Omassa suhteessa on tänä vuonna mennyt todella huonosti, perheneuvola on tullut tutuksi. Jonot oli pitkät, mutta me saatiin sinne kriisiaika nopeasti. Vissiin ollaan sitten todella ongelmatapaus Meillä tapahtui todella isoja negatiivisia asioita (miehen) lähipiirissä pari viikkoa ennen lapsen syntymää. Noita tapahtumia ei sitten sattuneesta syystä ehtinyt käsitellä kunnolla. Ne jäivät mieleen kaivertamaan, ja ovat vaikuttaneet sekä mun että miehen toimintaan, ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Ollaan etäännytty ihan älyttömästi toisistamme. En tiedä olisiko se tapahtunut jo pelkästään lapsiperhearjen vuoksi, paha sanoa. Itsestäni voin ainakin sanoa sen, että äidiksi tulon myötä oon muuttunut jollain tapaa paljon aiempaa itsevarmemmaksi, ja ehkä sen myötä valitettavasti myös parisuhteessa itsekkäämmäksi. Se siis näkyy siten, että haluan pitää huolta omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistani ollakseni parempi äiti. Siksi kai siedän paljon vähemmän epävarmuutta kumppanilta. Musta on tuntunut siltä, että lähes kaikki on ollut mun harteilla. Voimavarat ei vain riitä kaikista kolmesta huolehtimiseen, vaikka kai pitäisi. koran_, millaisia on ne samankaltaiset ongelmat, joita oot huomannut olevan muillakin pariskunnilla?

Synnytyssalissa ei ole opiskelijoita töissä, mutta muilla osastoilla voi olla. Harjoitteluissa eivät tosiaan kesäaikaan ole.

En ole reikäkuminauhaa vastaan, mutta pakko vaan sanoa, että noissa tönköissä kumilenksuissa on reikäkuminauhaan nähden se etu, ettei lumi tartu kiinni. Muistan nimittäin omasta lapsuudesta, kuinka ärsyttävää oli, kun kengän alle paakkuuntui semmoinen kunnon kokoinen lumikokkare

^ Sama juttu meillä. Yksi lenksu katkesi kolmen kuukauden käytön jälkeen, joten saatiin neljä uutta ilmaiseksi

Tuo Kaisli on kyllä söpö Junia (n)

^ Olisko se toinen ollut Unni-Iida?

Kyllä sinivalohoitoa voi saada vierihoidossakin Kätilöpolin kautta se on itse asiassa mahdollista kotioloissakin.

Et ole

Kiitti turvakaarineuvoista, mulla on näköjään tässä(kin) kohtaa iso aukko sivistyksessä Ja cake, tämä selvä! Jospa tää nyt saatais oikeesti hoidettua kimpassa, kun turvaistuinasiassa olin vähän hidas

Kiitos vastauksista, mei ja sikkaralla Noita Mini Versoja oon miettinyt, mutta niissä ei näytä olevan turvakaarta. Se on meillä ehdoton. Kai sitä siis täytyy ruveta metsästämään mahdollisimman edullisia Oystereita. Olin kyllä ajatellut vähän edullisemmat rattaat löytää, mutta taitaa olla mahdotonta näillä kriteereillä

Meillä olis hakusessa rattaat, joissa lapsen saa käännettyä kasvot työntäjään päin, työntöaisan pitäis olla yhtenäinen ja etupyörien mieluiten kääntyvät. Lisäksi pitäis löytyä turvakaari. Onkin yllättävän vaikea löytää kaikki kriteerit täyttäviä kärryjä. Eniten oon nyt miettiny Babystyle Oystereita, mutta ajattelin kysäistä tuleeko kenelläkään muita mieleen?

Vähän taas väliaikatietoja: lapsi on pian 1 v ja 7 kk ja yhä on viiva näkyvissä. Tosin nyt se on alkanut vähitellen haalentua. Niin ja imetyksen lopettamisesta on nyt puolisen vuotta.