Ayla

Aktiivijäsen
  • Content count

    281
  • Joined

  • Last visited

About Ayla

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Onko muita ideoita? 4 taaperoa tulossa tytön 2v. synttäreille ja jotain pientä ohjelmaa olisi kiva keksiä kakunsyömisen lisäksi. Ongintaa jo ajattelinkin.
  2. Täällä on hirmuisesti kerrottu onnistumisista, mutta varmasti takapakkejakin on sattunut matkan varrella ja hankala kuvitella, että kaikkien muiden lapset (paitsi meidän) oppivat kuivaksi napista painamalla Olisikin kiva kuulla enemmän taustaa miten kuivaksi on opeteltu, esim. muistutatteko potalle menosta vähän väliä vai meneekö lapsi sinne itse kun on hätä? Laitetteko vaipan takaisin, jos lapsi sitä (itkien) pyytää? Kuinka paljon vahinkoja sattui kun vaippa oli ekoja kertoja pois? Missä vahinkoja sattui? Entä kuinka usein lapsi käy pissalla potalla? Meillä on vajaa 2v tyttö nyt harjoitellut päivällä olemaan ilman vaippaa. Mietin vaan, että miten te muut olette pissattaneet esim. puistossa tai muualla reissussa? Tytölle kun on tuttua nyt pissata kotona pottaan, mutta en tiedä miten se onnistuisi esim. kahvilan vessassa saatikka puistossa lähipuskaan Onko teillä potta rattaissa mukana vai miten on toimittu? Varahousut pitää visiin ainakin olla mukana vahingon varalta? Nyt kun tyttö on pari päivää ollut päivällä ilman vaippa (päikkäreillä toki ollut vaippa), niin tuntuu, että se käy hirmuisen harvoin pissalla. Pidättääkö se vaan kun ei halua mennä potalle vai eikö sillä vaan ole pissahätä? Vaipat on aina tasaisesti märkiä, mutta silloin se varmaan tekee heti kun on hätä eikä panttaa tai säätele pissaamistaan? Jos olen itse istuttanut tytön potalle, niin harvoin sinne mitään tulee, vaan pissa on tulut parhaiten silloin kun on itse pyytänyt potalle. Meillä ei siis tunnu toimivan se, että aina unien ja ruokailun jälkeen veisi potalle.
  3. HYS

    Itse synnytin Hyvinkäällä 31.3.3009. Synnytysosastolla en ehtinyt olla kauaa kun minut jo vietiin leikkaussaliin sektiopäätöksen jälkeen, mutta sen mitä ehdin nähdä, niin tilat on tosi siistit ja hienot. Lapsivuodeosastollakin kaiken huomasi olevan uutta ja olihan se toki "sairaalamainen", mutta viihtyisä. Kaikissa huoneissa on omat vessat, joka on iso plussa! Itse olin kahden hengen huoneessa ja neljän hengen huoneessa, jossa oli sillä hetkellä itseni lisäksi kaksi muuta äitiä. Yhden potilaan tila huoneissa on aika pieni, mutta kyllä siihen sängyn viereen mahtui vauvan sänky ja tuoli, jolla mies istui. Vierastunnin aikana neljän hengen huone on kyllä aika täyteen ammuttu, jos jokaisella on esim. 2-3 vierasta. Itselläni on kyllä hyvät kokemukset, vaikka välillä apua sai odotella kauankin kun oli painanut kutusnappia, mutta kiire ei tietty ole henkilökunnan vika.
  4. ^ Tuota oven kiinni pitämistä tehtiin mekin. Huuto oli melkoinen ja ajan myötä se sitten toimikin. Täytyy taas jossain välissä ottaa uudelleen käyttöön kunhan saadaan ensin tämä kahden lapsen arki toimimaan.
  5. ^ Millai toteutitte tuon "huudatus"unikoulun? Nukkuiko lapsi silloin jo taaperosängyssä? Meillä on nimittäin päiväuni- ja yöunille nukahtaminen mennyt ihan mahdottomaksi ja alkaa jo olla aika epätoivoinen olo. Nyt istumme ovenraossa lukemassa lehteä niin kauan kuin tyttö nukahtaa, ja sitten yöllä herätessään tyttö tulee huutaen meidän makkariin kun ketään ei olekaan näköpiirissä kun herää, ja jatkaa unia vauvan pinnasängyssä. Yöllä ei olla edes yritetty nukuttaa takaisin omaan sänkyyn nyt kun vauvakin vielä syö öisin. Muuten meillä ei nukkuisi kukaan yöllä... Ideaali olisi, että tyttö (1v11kk) nukahtaisi itsekseen ja jatkaisi itse yöllä unia jos herää.
  6. Kouluikään asti? No voi kun kivaa... Jospa meillä menisi ennen sitä ohi
  7. Meillä tyttö siirrettiin nukkumaan taaperosänkyyn omaan huoneeseen 1v 5kk iässä. Pari kuukautta meni hyvin ja nukkui omassa sängyssään aamuun asti, kunnes alkoi aamuyöstä (3-5.00) tulla meidän huoneeseen. Aluksi nukutettiin takaisin omaan sänkyyn, mutta siinä saattoi mennä 30-60min ja itse nukuin levottomasti jos ollenkaan tuon rupeaman jälkeen. Mies jos vei takaisin omaan sänkyyn niin huusi kuin palosireeni - vain äiti kelpasi. Pikkuveljen syntymän jälkeen (tyttö silloin 1v 8kk) päätettiin sitten antaa tulla nukkumaan meidän huoneeseen, että saataisiin edes jonkin verran nukuttua kun vauvakin heräili öisin syömään. Ei se sinänsä haittaa, että tulee meidän makkariin yöllä, mutta mä en pysty nukkumaan jos se on kyljessä kiinni ja mies onkin joutunut lähetä evakkoon monena yönä ja tyttö on nukkunut miehen sängyssä. Tämä järjestely ei kuitenkaan pidemmän päälle tuntunut kivalta kun yöramppaamiset tuntui vaan jatkuvan. Nyt on sitten nostettu vauva äp-kopassa pois pinniksestä ja tyttö on jatkanut uniaan pinniksessä. Ei miehenkään tarvitse lähteä yöllä pois. Vauva ei kuitenkaan montaa kuukautta äp-laatikkoon mahdu nukkumaan ja meidän makkariin ei mahdu kahta ylimääräistä sänkyä, joten jos tyttö jatkaa noita yöravaamisia kovin kauan niin en tiedä mitä tehdään... Tosin vauva varmaan siirretään toiseen huoneeseen nukkumaan kun ei enää syö yöllä joten matkasängyn voi sitten virittää meidän makkariin tytön varalle. Mutta siihen, että vauva (nyt 2kk) ei enää syö yöllä on vielä monta kuukautta. Onko tämä jotain uudelleen lähentymisen vaihetta vai mitä? Tuo ramppaaminen kun alkoi jo ennen vauvan syntymää että ei välttämättä ole siihen reagointia. Jos teillä on taapero tullut jatkuvasti vanhempien makuuhuoneeseen jatkamaan unia, niin kuinka kauan tuota vaihetta on kestänyt?
  8. Tämä oli siis lähtötilanne. Synnytys käynnistyi spontaanisti RV 39+0 ja poika syntyi RV 39+1 kiireellisellä sektiolla monotonisen sydänkäyrän vuoksi. Supistukset ei olleet paljoa tehneet, kohdunkaula oli lyhentynyt mutta paikat epäkypsät.
  9. Meillä syntyi toinenkin lapsi kiireellisellä sektiolla. Tämä tosin oli ihan sattuma eikä niinkään liittynyt ekaan sektioon. Olin käynyt kontrollissa äippäpolilla RV 38+3 ja ensisijaiseksi synnytystavaksi annettiin alatiesynnytys. Synnytys käynnistyi spontaanisti RV 39+0 supistuksilla. Sairaalaan kun mentiin aamuyöstä RV 39+1 niin huomattiin vauvan sydänäänten olevan kovin monotonisia eikä se oikein reagoinut sokeriseen mehuunkaan jota join. Lisäksi aina supistuksen jälkeen vauvan sydänäänet laskivat hiukan ja ehdittiin olla sairaalassa vain tunti kun lääkäri teki päätöksen sektiosta. Sydänäänten monotonisuuteen ja laskuun selvisi syyksi istukka, joka ei kestänyt supistuksia ja jätti vauvan vähälle hapelle. Yhteneväisyyksiä näillä kahdella sektiolla oli istukka, joka kummassakin raskaudessa heikensi toimintaansa ihan viimeisillä viikoilla. Ekassa raskaudessa se oli lohkottunut ja kalkkiutunut eikä vauva päässyt sen vuoksi kasvamaan (syntymäpaino 2875g) ja oli vähän lapsivettä. Toisessa raskaudessa lapsivettä oli normaalisti, istukka normikunnossa ja vauvakin oli syntyessään 3556g, mutta istukka ei sitten kestänyt niitä supistuksia.
  10. Tuutikki ja Jenni: millä viikoilla synnytitte? Tietty kaikki on yksilökohtaista, mutta olisi kiva tietää millä viikoilla synnytys käynnistyi ns. nollatilanteesta.
  11. Tänään oli polikäynti ja luonnon mukaan taidetaan mennä minunkin kohdalla. Sokerit on ruokavaliolla pysyneet sallituissa lukemissa, joten sen puoleen ei ole hätää. Hyvät uutiset oli ne, että vauvalla on kaikki hyvin, sydänkäyrä reaktiivista, lapsivesi, istukka jne. näyttää sellaiselta kuin näillä viikoilla kuuluukin. Painoarvio oli nyt (RV 38+3) 3400g, ja syntyessään lääkäri arveli painon olevan 3500-4000g eli ihan normikokoista odotellaan syntyväksi. Huonot uutiset taas sitten a) kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään, eli paikat epäkypsät ja kaulaa jäljellä 3 cm b ) koska vauvalla on kaikki hyvin niin annetaan luonnon hoitaa asia ja sen kulkuun aletaan puuttua vasta RV 42+. Tämä oli kyllä vähän pettymys, koska olin jo ehtinyt toivoa että jotain tehtäisiin aiemmin jos ei ala syntyä Antoivat ajat RV 40+1 jolloin katostaan taas tilannetta, mutta jos kaikki näyttää edelleen normaalilta niin sitten edelleen odotellaan... Nämä päivittäiset supparit ei siis todellakaan edistä mitään tuolla alakerrassa ja täytyykin nyt alkaa varautua vielä 3,5 viikon odotukseen Huoh. Ei kai tässä mitään hätää olekaan jos vauva voi hyvin jne. mutta mulla voi kyllä piuha jos toinenkin katketa päästä jos kärvistelen vielä yli kolme viikkoa
  12. Tämä kiinnostaa minuakin Esikoinen ei koskaan laskeutunut ja kun synnytystä muista syistä käynnistettiin RV 40+2 oli paikat kiinni ja kaulaa 3cm jäljellä. Tyttö syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla. Sektiopäätöksen aikaan en ollut auennut yhtään. Edellisestä synnytyksestä ei siis voi mitään päätellä millä viikolla tulee ja kuinka nopesti. Tänään sitten RV 38+3 sisätutkimuksessa paikat tiukasti kiinni ja epäkypsät, vaikka joka päivä supistelee. Alakautta voi synnyttää sektiosta huolimatta ja lääkäri sanoi, että odotellaan että luonto hoitaa homman kun vauva kerran voi hyvin. Vasta RV 42+ käynnistellään jos ei ennen sitä tule itsekseen. Edessä oleva 3,5 viikkoa tuntuu piiiiitkältä ajalta vielä odottaa jos/kun mitään ei tapahdu
  13. ^ ja ^^ Kiitos ei minullekaan sanottu mitään tuntirajoja, joten jos en sitten laskeskele tunteja vaan menen luonnollisen ateriarymin mukaan.
  14. Tuota mä juuri mietinkin kun saamassani lomakkeessa pyydetään ottamaan viiden aamun paastoarvot (sairaalasta tosin pyysivät vain kahdelta aamulta sen jälkeen kun olen jo noudattanut ruokavaliota 4 päivää), niin onko kovin järkevää olla joka vuorokausi 12h syömättä Ottaako kaikki joka aamu paastoarvot (ja kuinka monta tuntia tuo "paasto" on kestänyt?) vai vaan muutamana päivänä viikossa?
  15. Mietin tuota paastoarvon mittaamista. Pitääkö ruokailujen väli olla ehdottomasti se 12h niin kuin sokerirasituksessa? Unohdin tätä kysyä neuvolassa. Noissa ohjeissa kun esimerkkipäivän ruoka-ajat on iltapala klo 19-21.00 (lisäksi insuliinihoidossa olevilla myöhäis-iltapala 21-23.00) ja aamupala klo 7-8.00, niin ei tuossa välttämättä tule 12 tuntia. Riittääkö esim. 10 tunnin syömättömyys jos syön iltapalan 21.00 ja aamupalan 7.00? Entäs se veden juominen illan/yön/aamun aikana ennen paastoarvon ottamista? Mulla kun on yleensä vesilasi yöpöydällä josta hörpin aina välillä...