Elma

Kiitos Leij, tää oli hyvä tieto.

Aah, kohtalotoveri! Mäkin uskallan aika hyvin olla tunnin-pari pois. Jumpalla oon käynytkin, eikä poitsu ole tarvinnut ruokaa sillä aikaa. Pehmeänokkainen nokkamuki vois tosiaan olla kokeilemisen arvoinen.

Meidän vauva on kohta 5 kk. Poitsu on ollut syntymästään asti täysimetyksessä. Silloin tällöin isänsä tai isovanhemmat ovat antaneet hälle tuttipullosta mun pumppaamaa maitoa, niin olen päässyt käymään jossain ilman vauvaa. Nyt menoja on kuitenkin ollut harvanlaisesti ja viimeksi mies joutui pulaan, kun poika ei huolinutkaan tuttipulloa. Nyt on sitten koitettu opettaa häntä uudestaan pullolle, mutta poika vaan lutaa tutin kanssa ja hermostuu. Onko neuvoja tai "koulutusvinkkejä"? Tuttia poitsu lussuttaa sujuvasti. Tuttipullot on Aventin.

Esikoisen syntyessä olin 30 ja mies 29. Molemmilla vakituiset työpaikat. Olihan se tilanne tosi "vakaa", mutta silloin myös ekan kerran tunsin olevani valmis äidiksi. Jos se tunne olis tullut aiemmin, niin tuskin ainakaan työkuviot olis lapsen hankintaan vaikuttanut.

Me otettiin molemmille pojille vakuutus jo odotusaikana. Otettiin Nordeasta, missä meidän muutkin vakuutukset on. Vakuutus maksaa ekalta vuodelta n. 300 e ja laskee sitten vähän vuosittain. Tarkkoja summia ei ole nyt tässä lonkalta heittää. Omavastuu on 75 e / vuosi. Esikoisen kanssa vakuutusta ei tarvittu ekana vuonna ollenkaan, pari kertaa kävin pojan kanssa terveyskeskuksessa, aikoja sai hyvin. Tietysti meille kävi myös mikä aika tahansa kun olin kotona. Toisena vuonna poika meni sitten päiväkotiin ja joutui korvatulehduskierteeseen. Vaikka putkitukseen ei lopulta jouduttu, vakuutus maksoi itsensä sen vuoden aikana takaisin. Työssäkäyvää helpottaa, kun yksityiseltä saa ilta-aikojakin.

Kuopus on nyt 1,5 kk ja ikäeroa pojilla 2,5 vuotta. Eipä olla parisuhdetta vielä hoidettu kuopuksen syntymän jälkeen mitenkään. Kun perusta on kunnossa, niin suhde pysyy hyvänä kyllä jonkin aikaa hoitamattakin. Toki on molemmat yritetty pitää yllä hyvää "virettä", koitettu auttaa toisiamme ja olla huomaavaisia. Mutta sellaista "parisuhdeaikaa" ei ole ollut. Kiinnostaa siis muakin tämä ketju!

Esikoinen jäi kotiin samalla kun itse jäin äippälomalle. Sitä ennen hän kerkisi olla vuoden verran päiväkodissa, johon oltiin tosi tyytyväisiä. Perhepäivähoitajien kanssa on vähän arpapeliä, suurin osa on varmasti erinomaisia, mutta jos ei ole, niin tosiaan kukaan ei sitä kontrolloi. Perhepäivähoidon huonompi puoli on lisäksi se, että jos hoitaja sairastuu tai on lomalla, niin lapsi pitää kiikuttaa vieraammalle varahoitajalle. Mutta on perhepäivähoito varmasti leppoisampi ja kodinomaisempi vaihtoehto. Eikä tosiaan taudit jyllää ehkä ihan samalla volyymilla kuin isossa päiväkodissa.

Onneksi olkoon, sulla heruu kyllä hienosti! Mä en saa kerralla tulemaan kuin 20-50 ml vaikka kuinka pumppailisin. Ja vaikka mulla on Aventin hyvä pumppu ja olen kokeillut kaikki Imetystukilistan vinkit.

Mun ja miehen nimet ei kulje suvussa, mutta molempien poikien etunimet löytyy sekä mun että miehen suvusta.

Viimeksi limakalvot oli kuivat ja aristavat siihen saakka kun kuukautiset alkoi, eli n. 9 kuukautta synnytyksen jälkeen.

^^ Varmaan sitten kun se tuntuu hyvältä. Jos on sektiohaava niin sitten en tiedä.

Kaksi synnytystä suunnilleen samalla kaavalla: ensin lämmin suihku ja kauratyyny ja sitten ilokaasua. Mulla ilokaasu toimi tosi hyvin, ei poistanut kipua kokonaan, mutta poisti kivusta kovimman terän. Ja hilpeä olo tulee kaupan päälle .

Ekalla kerralla en tajunnut ottaa imetysliivejä. Oli tosi hankala olla ilman ja vielä hankalampi oli olla tavallisten liivien kanssa (mulla oli vielä sellaiset kaarituelliset topatut joita ei saanut nostettua rinnan yli kun imetti, vaan ne piti aina riisua imetyksen ajaksi )

Jees! Taas pääsee naputtelemaan!

Ääh. Tosiaan mulle ei mahdu mitkään muut kuin sellaiset kumpparivyötäröiset urheiluhousut. Ja kun nää mun "ennen tätä raskautta"-housutkin on tosi isoja. Mahtuispa vielä joskus niihin housuihin, joita käytti ennen kuin rupesi odottamaan esikoista. No, ihmisellä on hyvä olla unelmia...