Inde

Meillä on kaksi suolioireista allergikkoa. Esikoiselle ei sovi maito, nauta ja soija. Maitoallergia todettiin vasta lähes vuoden iässä, vaikka oireilua oli ollut ihan pienestä asti. Painokäyrä oli alimmillaan siellä -18 (ja parin kuukauden iässä ei muutamaan viikkoon tullut painoa grammaakaan, jatkuvan ripuloinnin takia), mutta neuvolan ohjeistuksesta asiaa korjattiin öljylisällä. Hoidettiin ns oiretta selvittämättä syytä, mikä näin jälkikäteen harmittaa paljon. Pituus tais olla -1, mutta se meni lyhyiden vanhempien piikkiin.. Mutta tosiaan kun pahikset saatiin pois ruokavaliosta, niin laps kasvoi vauhdilla, ekaa kertaa pieni ruipelo olikin ihan pallo Sitten tuli pituuttakin rytinällä, kun aiemmin oli tullut tosi maltillisesti. Nyt kolme ja puolivuotiaana taitaa olla ihan 0-käyrillä. Kuopuksen allergiat hoksattiin paljon aiemmin (edellisestä viisastuneena), joten samanlaista notkahdusta kasvussa ei tapahtunut.

Oletkos lukenut blogia Eileithyian matkassa? Sieltä varmaan löytyisi paljon vastauksia kysymyksiisi Enempää en osaa itse auttaa.

Mun ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli silloin, kun poika oli kuukauden ikäinen. Oli muuten tasan 1kk silloin.. Olin 300km päässä kotoa, ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kylässä siskon luona. Kuinka ollakaan mulle tuli migreeni, kohtauslääkkeet oli jäänyt kotiin.. Olihan sitä aika paljon muuta pakattavaa, kun ekaa kertaa lähdin pojan kanssa kaksin noin kauas. Huoh. No minä sitten makasin sohvalla, vedin huppua silmille, olin kalpea kuin lakana (valmiina oksentamaan) ja vauvalle tuli nälkä.. Ei muuta kun poika tissille kainalosta roikkumaan (en voinut pitää mahan päällä, kun oksetti niin pirusti), sisko istui lattialle sohvan viereen ja oli varma et vauva tippuu hetkenä minä hyvänsä.. Näytti kuulemma karulta, kun roikkui siinä tississä kiinni.. Samalla soitin serkulleni, jolla myös migreeni, kun muistin että sillä ollut samoja kohtauslääkkeitä. Puhelu vaan kuullosti siskon korviin vinhalta.. "mitä sul on tarjolla?" "ok, en mä sitä.. onko jotain muuta?" "ok, pääsetkö tuomaan tänne heti?" Näytin ja vaikutin kuulemma siltä kun olisin hankkimassa aineita Sain lopulta lääkkeet ja unta kaaliin, sisko hoiti vauvaa.. Mutta imetys oli kyllä kokemus. Muutenkin jostain syystä kaikki imetykset mm. mahataudin aikana on jääny mieleen..

Ilmaisella clubikortilla (jonka saa netist) piknik-risteily oli 22e/hlö (norm. n.30e/hlö) Viikkaril. Sisältää ruoan ekassa laivassa. Ja kahden hengen hytti paluumatkalle oli n. 16e ja sen sai myös ylhäältä, kun pyysi, ettei tarvii autokannen alle mennä. Ja pikkuihmiset ei tietty maksa mitään

jpo: Mun sisko lähtee huomenna piknikille hoitolastensa kanssa (mukana myös kolme muuta aikuista, eli ei ihan yksin lähde neljän lapsen kanssa ). Ja must niitten hytti makso 16e. Voin kysellä tarkemmat hintatiedot jos kiinnostaa. Muoks. Niin ja hytti on siis vain paluumatkalla.

Mä testasin plussan eräänä maanantaina.. Oli jo ilta. Seuraavan päivän työskentelin työpisteessä, jossa olin aivan yksin, mutta sitä seuraavana päivänä palatessani taas normaaliin työympäristöön, niin jouduin kertomaan raskaudestani. Eli plussauksesta meni alle 2vrk, että pomo ties. Tämä johtuu siitä, että raskaus vaikuttaa työvuoroihin, työpistesijoitteluun sekä työtehtäviin. Sikiötä kun pitää alusta asti suojata säteilyltä, jonka parissa siis työskentelen.

Hieno homma Nyt vain jatkat kovasti jumppailua, niin tulee ilmeet taas takaisin kehiin. Kyllä se siitä

^^Kyselin tässä vielä mun siskolta. Niin mun sisko sano, että halvaus kesti noin kuukauden! Kuulemma piti koko ajan irvistellä ja puhallella. Jossain vaiheessa oli sitten kova päänsärky ja sitten se halvaus alko helpottamaan.. Pikaista paranemista

Itsellä ei ole ollut kasvohermohalvausta, mutta siskolla on ollut jo kolmesti! Ensimmäisen sai joskus teininä, en muista tarkkaan. Seuraavat kaksi sai raskauksien aikana. Ja joka kerta se on siitä ihan parantunut Jonkun aikaa se otti, mutta kuitenkin. Pikaista paranemista sinne

Oon ihan tyytyväinen Voisihan ne sairausten kohdalta olla paremmatkin, mutta toistaiseksi näillä mennään

ankku: Toivottavasti tämä kierto tuo teille toivotun plussan Teittekö siis niin, että olitte yksityisellä hoidossa ja odottelitte samalla julkisen jonossa? Ymmärsinkö oikein? Hintaeroja mietinkin, että onko niissä suuria eroja. Kun matkan puolesta on oikeastaan ihan sama mihin suuntaan lähtee ajelemaan. Julkiselta puolelta hoidot tehdään sekä omassa sairaalassa (ihan peruskäynnit ultrat yms.) mutta kaikki muut Helsingin Felicitaksessa maksusitoumuksella. Vielä parisen viikkoa julkisen puolen lääkäriin, jossa kuulemme tuloksia, toivon myös kuulevani jotain suunnitelmaa tulevasta, eikä vain odottelua, jos kallistuu odottelulinjalle, niin sitten on aika varmasti edessä siirtyminen yksityiselle.

Meillä ne, jotka tietävät haaveista, tietävät myös lapsettomuudesta. Ja haaveisiin on suhtauduttu ihan mukavasti, kukaan ei ainakaan ole arvostellut. Mutta lapsettomuuteen suhtautuminen onkin toinen juttu, siihen ei osata sanoa joko mitään tai möläytellään tyhmiä kommentteja. Miehen kaverit eivät tiedä haaveista, koska ovat vielä vähän sellaista juhlivaa sorttia, niin ollaan ajateltu, että tuskin mitään tiedolla tekisivätkään Jos joskus tulisin raskaaksi, olisi raskaudesta kerrottava välittömästi töissä ja tämä vähän häiritsee. Itse haluaisin pitää asian omana tietonani niin pitkään kuin mahdollista (etenkin töissä), mutta sikiön turvallisen kehityksen kannalta ei voi jättää kertomattakaan. Sitten täytynee toivoa, että tieto pysyy vain työpaikan seinien sisäpuolella, eikä vaeltele läheistemme tietoon.

Olen tuskastunut julkisen puolen hitauteen. Heinäkuusta tähän asti (eli noin puolessa vuodessa) ei ole tapahtunut mitään. Yksi käynti, labroja.. Yhä odotellaan niiden vastauksia ja tietoa jatkosta. Yksityinen houkuttelee, mutta.. Tiedän että palvelu olisi hyvää ja jokaista hoidettaisiin yksilöllisesti ja ilman odotteluja ja turhia jonoja. Mutta ne ovat niin valitettavan kalliita. Mutta ellei nyt ala julkisella puolella tapahtua, niin pitänee siirtyä yksityiselle. Mietinnässä vain mihin. Kaupunkivaihtoehtoja olisi matkan puolesta neljä (Helsinki, Tampere, Lappeenranta ja Jyväskylä), mutta varmaan kallistuu Helsinkiin. Sieltä olen miettinyt Fertinovaa ja Felicitasta. Molemmista olen kuullut hyvää. Ja hinnatkin varmaan lopulta pyörivät aika samoissa.

Mulla on yhden kummitytön äidin kanssa niin paljon kaikkea ongelmia, että kummitytön huomiointi on jäänyt vähälle. Koskaan en kuule heidän kuulumisiaan, vaikka miten kysyisi. Sen sijaan nuorempana kelpasin hyvin ilmaiseksi lastenvahdiksi, sekä kummilapselle, että hänen siskoillensa. Hän on haukkunut perhettäni ja vaikka ja mitä. ARGH. Oikein välillä vihaksi pistää. Minun pitäisi siis olla käytettävissä ilmaisena lapsenvahtina, olenhan kummi. Ja mitään kiitosta ei kuulu koskaan tai että saisin edes kummityttöni kuvia tms. Harmittaa, mutta minkäs teet. Tyttö onneksi pitää kovasti minusta ja odottaa aina vierailujani. Oikein odotan hänen kasvavan sen verran, että voin olla häneen yhteydessä, ilman, että tarvii olla hänen äitinsä kanssa tekemisissä. Ja onneksi kahteen muuhun kummilapseen ja heidän perheisiinsä on hyvät välit

Minulla on kolme kummilasta, joilla on yhteensä 6 sisarusta. Kaksi kummilapsistani ovat sisarusteni lapsia ja sisarusten lapsia muistan tasapuolisesti syntymäpäivinä (jokaisen omana syntymäpäivänä, eli kaikki ei saa lahjoja yhden syntymäpäivänä) ja jouluna ja itseasiassa ympäri vuoden, koska usein vien tuliaisia matkoilta ja ostelen muutenkin juttuja, jos löytyy jotain sopivaa. Mutta yhtä kummilasta muistan vain synttärinä, jouluna ja nimpparina lahjoin. Häneen välit ovat muutenkin vähän etäisemmät, johtuen monesta muusta tekijästä. Jos minut on kutsuttu hänen sisarusten syntymäpäiville tms, niin silloin vien myös lahjat heille, tietenkin.