Eleanoora

Linnea, paljonko ensimmäinen kerta maksoi?

Aivan uskomattoman kuulosta Linnealla, että akupunktio on auttanut! Itse olen pitkään pohtinut, jahka uskaltaisi kokeilla. Kauanko on ollut yritystä takana?

Aluksi sai, kierto siis oli 28pv, mutta vuotoa kesti vain oudot 2-3päivää. Seuraava kierto teroilla venyi varmaan reiluun 40 päivään ja kolmas terollinen oli taas 28pv. Kierto jatkui vielä yhden terottoman 28pv säännöllisenä, mutta sen jälkeen alkoi venymään noin 45päivään. Nyt ollut muutamat kerrat 35pv tienoilla. Eli sinäänsä ihan ok, mutta koskaan ei tiedä milloin päättää täti ilmestyä kylään. Ja terot toivat mukanaan kovat kk-kivut, onko mahdollista?

Rokote on jo otettuna, minulla ja miehellä!

Siskon tyttärellä todettiin heti synnyttyä läppävika, joka sitten vaikutti ensimmäisen vuoden ajan suuresti kaikkeen (pulloruokinta korvattiin nenä-mahaletkulla). Ensimmäisen vuoden jälkeen sydän saatiin korjattua, lääkitystä jatkettiin reilu vuosi ja nyt tyttö täyttää pian viisi vuotta ja lääkitykset on kokonaan jätetty pois! Onnellinen, terve pieni tädin tyttö. Niin rakas ja korvaamaton.

Lapsi ollut haaveissa ihan pienestä pitäen, mutta yritystä on nyt ollut takana heinäkuusta 2008, eli 19kk (pian 20kk). Lähipiiriin puksahtelee yhden yön suhteistakin lapsia, jotka eivät sitten perheessä kovin toivotuilta vaikuta, mikä tuntuu melkoisen raskaalta pidemmän päälle. Meillä olisi perhe avoinna ja rakkautta riittää. Takana keväästä 2009 terolut kuuri ja monta negatiivista testiä (sisäultralla kaikki näytti hyvältä). Nyt on lähete lapsettomuuspoliklinikalle muutama kuukausi sitten vastaanotettu ja ensimmäistä aikaa odotellaan. Positiivisin ja toiveikkain mielin!

Tuntuu että elämä on muuttunut aikalailla lapsitoiveiden myötä itselläni, sekä miehelläni. Juhlistaminen ravintoloissa on jäänyt harvemmaksi ja muutenkin melkein vesiselvällä linjalla mennään.

Hmm, tarkoitushan ei ollut kertoa kenellekään alunperin. Toiveet lapsesta sitten tupsahtivat ikävissä kuvioissa. Negatiivisten tulosten summa tupsahti liian suureksi ja kun läheisen pömppistä miehen perhe erehtyi luulemaan vauvamahaksi, niin omat vauvahaaveiden kaatumukset tuntuivat liian rankalta ja toive sitten tuli miehen siskon korville. (Ja eiköhän pian koko miehen suku kuullut asiasta)

Tällä hetkellä kuumeilu on aika tasapuolista, kun olen onnistunut rauhoittamaan jonkun verran itseäni. Itse keskityn IRL-haaveiluun ja miehellä sitten vauvat tupsahtavat lähes joka yö uniin.

Kaikkea tekisi mieli ostella (no, anoppi hoitaa näköjään sen jo meidän puolestamme), mutta ei vielä vaan viitsi. Vauva, 9kk ja Kaksplus lehtiä sitten löytyykin nurkista kilometreittäin.

Olen, sisäistä ja ulkoista kauneutta löytyy ainakin mieheltä runsaasti. Joitakin puolia sitten toivoisin lapsen perivän enemmän isältään ja joitakin taas minulta. Meillä päin perheessä nainen vetää enemmänkin "perinteistä miehen roolia" ja mies on sitten "perinteinen kotiäiti" joka huolehtii siivouksesta ja huolenpidosta. Miehen suvusta ei taida perinnöllisiä sairauksia löytyä, mutta miehen pahaa astmaa/allergioita/luku- ja keskittymishäiriöitä en toivoisi lapselle periytyvän. Hankala kysymys kyllä. Kunhan lapsesta tulee onnellinen, niin ei geeneistä niin väliä...

... -Antaa mieheni kanssa lapselle sydämen kyllyydestä rakkautta teoin ja sanoin -Muistaa pitää myös miehen kanssa yhteisistä hetkistä kiinni -Antaa miehenikin myös tasapuolisesti huolehtia lapsesta, liikaa asiaan puuttumatta ja luottaa siihen, että myös muutkin kuin minä, osaavat ja pystyvät huolehtimaan lapsestamme -Olla läsnä läsnä perheelleni ja ystävilleni, mutta myös muistaa itseni -Totuuttaa pienestä pitäen lapsi ja samalla koko perhe yhteiseen rytmiin: terveelliseen ruokaan, sekä ulkoiluun. Yritän luoda verkostoja lapselle myös päiväkodin/koulun ulkopuolelle, sekä pyrin välttämään perheessämme liiallista tv:n katselua/tietokoneen käyttöä.

Itse sain yksityiseltä gyneltä terolutit viime keväänä ja kuurin pituus oli se 3kk. Terolutit ei meillä auttaneet ja nyt muutama kuukausi ollaan odoteltu julkiselta puolelta aikaa lapsettomuustutkimuksiin. Toivotaan, että clomit (tai jotkut) sitten auttaisivat.