Nat

Aktiivijäsen
  • Content count

    1535
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Nat

  1. Edellinen ketju tuli täyteen, joten aloitetaanpa uusi... 3-vuotias putosi neljä metriä kivilattialle - ei vamman vammaa! 06.08.2010 10:19 Kolmevuotiaan pojan kiipeilyt päättyivät ikävästi helsinkiläisessä Kämp Galleria -kauppakeskuksessa torstaina illalla. Vähän ennen kello kuutta poika oli kiipeillyt liukuportaissa ja päätynyt lopulta kaiteen toiselle puolelle. Yhtäkkiä hän putosi neljän metrin matkan kauppakeskuksen kovalle kivilattialle. Perjantaina Helsingin poliisi kertoi IS:lle, ettei pojalla todettu minkäänlaisia vammoja, vaikka pudotus oli hirmuinen ja tömähdys valtava. Pojan tilaa tarkkailtiin koko yön ajan. - Ei sisäisiä vammoja eikä murtumia. Poika käy tänään vielä hammaslääkärissä, poliisista sanottiin.
  2. Meiltä löytyy useampikin villanuttu, mä kun tykkään kutoa mutten sitten kuitenkaan osaa noita pojilla käyttää. Jos ne kelpaa niin tarkistan kaapin ja laitan vielä tarkempaa kuvausta mitä olisi tulossa.
  3. Kummallekin pojalle haluttiin saman tyyliset nimet niin, että eka on suht kansainvälinen mutta helposti suomalaiseen suuhun taipuva, toinen nimi on tavallinen ja kolmas sitten perisuomalainen. Ja meillä tosiaan asuu Luke ja Jake, ei "luuk js tseik". ;-)
  4. Meillä isoveli on Luke Aleksi Väinämö ja pikkuveli sai juuri nimen Jake Elias Ilmari.
  5. Hoito on jo menossa kun kerran verenohennuslääke on käytössä. Oletettavasti lääke kuitenkin on pistosmuotoinen eikä suun kautta otettava, näin ainakin pitäisi olla. Tuo hoito ei sinällään juuri synnytykseen vaikuta, mutta hoito annoksella mennessään nuo lääkkeet kyllä hankaloittavat kivunhoitoa. Eli selkäpuudutiksia ei okkein voi käyttää vuotovaaran vuoksi kun lääkkeiden tauotus ei kejhkoembolian yhteydessä suotavas ole.
  6. Oraselin io matkikset löytyy täältä ja ne vastaa mielestäni kaikkiin noihin kriteereihin...
  7. Meillä on Oran yhdistelmät ja niissä nyt sitten oran lauta.Lauta on sen verran korkea, että suoraan keskellä työntäessä mun kenkien kärjet menee sinne laudan alle ja työstäminen sujuu ongelmitta. Jos sitten vähänkin on sivussa, niin jalka kolahtaa välillä laudan renkaaseen. Mutta pääasiassa siis ei jalat lautaan osu.
  8. Minä kävin omasta toiveesta pelkopolin kätilön kanssa juttelemassa rv 34. Vaikka työn puolesta oikeastaan kaikki talon kätilöt tunnenkin ja he tarinani tietävät niin halusin että papereihin tehdään toiveista viralliset merkinnät. Mulla siis esikoisen odotus päättyi keskeytukseen rv16 ja elävän pojan synnytys sitten hätäsektioon rv41+1. Kummassakin avautumisvaihe eteni hyvin nopeasti ja rajusti, esikoisella kokonaiskesto ekoista tableteista oli 4h ja pojalla puolen tunnin välein tulleista supistuksista laskien kesto oli 7h. kummassakin viimeiset sentit hävisi hyvin nopeasti ja pojalla hätäsektioon päädyttiin päälle jääneen supistuksen vuoksi kalvojen puhkaisun jälkeen. Niinpä nyt sitten pelkokäynnillä juteltiin mun alatiesynnytystoiveesta, synnytysten spontaanista nopeudesta jne. Papereihin kirjattiin pyrkimys siihen ettei edistystoimia tehtäisi, eli ei kalvojen puhkaisua tai oksitosiinitippaa ilman selkeää syytä. Perimmäiset toiveet mulla oli saada elävä lapsi syliin omalla painolla edenneen alatiesynnytyksen jälkeen. Kivunlievityksestä ja imetysjutuista puhuttiin myös. Lääkärikäynnillä en pelkopolilla käynyt, toki sitten synnytystapa-arviossa edeltävän sektion vuoksi. Synnytys käynnistyi mulla spontaanisti 40+1 ja eteni alkuun rauhassa. Sairaalaan mennessä olin 3cm aiki, supisti parin minuutin välein. 3h myöhemmin oltiin 4cm tilanteessa ja kalvorakko pullistui ulos asti. Sykehidastumien takia päätettiin rakko puhkaista ja laittaa pinni vauvalle päähän. 20min tuosta tilanne oli edelleen 4cm ja laitettiin sisäinen sipistusanturi kun sykehidastumat korjaantui vähän hitaasti supistusten jälkeen. 20min tuosta olinkin sitten täysin auki ja terve poika syntyi 8min myöhemmin. Eli nopsaan meni taas kun vauhtiin pääsi.
  9. Vastataan nyt vielä toisenkin kerran jälkeen. Eli ekassa sain epiduraalin, laitto meni ongelmitta ja tehosi hyvin. Tosin ehdin siitä tuolloin nauttia vain noin vartin verran ennen kuin liuan tiheiden spontasnien supistusten vuoksi pojan sydänäänet laski ja päädyttiin nukutuksessa hätäsektioon. Epiduraali jatkui sitten leikkauksen jälkeen kivunhoitona seuraavaan päivään. Nyt toisella kertaa sain epiduraalin jälleen ja tällä kertaa sain nauttia siitä n puolitoista tuntia. Hyvin auttoi js lopulta aukesin viimeiset 5cm noin 20minuutissa, varsin kivuttomasti puudutuksen ansiosta. Ponnistusvaihe ajoittui juuri puudutuksen hiipumisvaiheeseen, mutta eipä epiduraalin vaikutus ponnistusvaiheeseen juuri suunnattu olekaan. .. Eli kahdesti saatu ja kahdesti aivan mielettömän avun olen saanut.
  10. Isoveli 41+1 ja pikkuveli 40+2, molemmat alkoi spontaaneilla supistuksilla, isoveli tosin päätyi hätäsektioon.
  11. 1. Synnytys: kotona panadol, kuuma suihku ja edestakaisin ravaus, sairaalassa ilokaasu, epiduraali ja hätäsektion myötä nukutus 2 . synnytys: kotona hengittely ja lantion keinutus, sairaalassa ilokaasu ja epiduraali
  12. Isoveli syntyi hätäsektiolla kun vauhdikkaasti edenneen avautumisvaigeen lopuksi sain ns. toonisen supistuksen, eli supistus vain jatkui ja jatkui loppumatta ollenkaan. Lääkitykset ei auttaneet ja 8minuuttia supistuksen alusta tehtiin hätäsektiopäätös kun sykkeet roikkuivat itsepintaisesti tasolla 40, poika olikin sitten pihalla muutamassa minuutissa. Eppari tehtiin ja lisäksi sain muutaman pinnallisen nirhauman. Hyvä mieli jäi kokonaisuutenaa . Nyt pikkuveli syntyi vauhdilla hänkin mutta normaalisti alakautta. Viimeiset 5cm avautui n 20min aikana ja ponnistusvaihe 8minuuttia
  13. Meillä taisi olla suurin piirtein juurikin noilla viikoilla ihan vastaavaa. Neuvolassa todettiin, jäi juuri lyöntejä väliin. Rakenneultran sijaan päädyin käymään sitten 4d-ultrassa rv 21 ja sydän katsottiin tarkkaan läpi. Ei poikkeavaa. Ja tuon jälkeen ei ole rytmihäiriöitä kuulunut.
  14. Pojan synnytys alkoi suppareilla ja alle 7h myöhemmin makasin unessa hätäsektiopöydällä. Sairaalassa ehdin olla alle 2h kun päättivät nopeuttaa hommaa ja puhkoivat kalvot (vedet siis meni sitten siinä). Lopputuloksena supistus jäi päälle ja vauvan sykkeet romahti. Katsotaan miten tällä kertaa.
  15. Sekä elektiiviset eli etukäteen sovitut että kiireelliset sektiot tehdään puudutuksessa. Vain todelliseen hätäsektioon nukutetaan.
  16. Meillä on pojan kolmantena nimenä Väinämö.... tuo on oman ukkini toinen nimi, varsin katoava nykysuomessa.
  17. Maskin kautta tuleva happi-ilokaasuseos on kostuttamatonta. Normaalissa huoneilmassaham on vettä jota hengitetään ja tossa maskista tulevassa ei ole. Jos siis pitkään ja kovin tiiviisti kaasua vetää, niin suu kyllä kuivuu ja kurkkukin saattaa kipeytyä, nenä mennä tukkoon. Mutta huutaminen tekee kyllä oman osuutensa.
  18. Juurikin jaw noin. Virhetarjonta aiheutta synnyttäjälle kipua selvästi enemmän kuin normaalisynnytykseen kuuluisi. Helppoa ehkä ymmärtää jos hiukan yksinkertaistaa sitä mitä on tapahtumassa: normi synnytyksessä on siis pyöreä reikä josta pitäisi saada ulos tappi. Tappihan tulee reijästä ulosvarsin nätisti suoraan kulkiessaan. Mutta jos samasta reijästä koettaa saada sen saman tapin kulkemaan läpi ees vähäb vinossa, niin voimaa tarvitaan enemmän, jolloin kipua tietysti on myös enemmän... Ja jos tappi osittain on jo alettu väärässä asennossa tuosta reijästä painamaan läpi, niin asennon korjaus ei onnistu vaikka miten äiti itseään pyörittelisi. Jessus kun kuulosti typerältä... No mut ymmärrätte varmaan mitä yritän selittää...
  19. Tuo sydäntekstini ei mitenkään ollut kasma sinulle kohdennettu. Yritinpä vain selittää noita yleisiä sydämen sivuääniä ja sitä miksi vauvojen tarkastus tehdään juuri silloin kun tehdään. Polikliinisessä synnytyksessä äiti ja vauva tosiaan palaavat sairaalaan kolmantena päivänä tarkastettavaksi. Jos kaikki sujuu hyvin, en ymmärrä miksei tuo aikainen poistuminen onnistuisi paluukäynnin kanssa silloinkin kun siitä erikseen ei ole sovittu. On kasma hyvä että selvität asioita ja koetat perehtyä. Aiksisemminkin olen sanonut, että suunnittelu on hyvästä, jos äiti kokee sen itselleen hyväksi tavaksi valmistautua synnytykseen. Joustavuus on kuitenkin koko ajan muistettava, sillä synnytys etenee omalla tahdillaan eikä sitä voi tiukasti ksikirjoittaa. Tuon kun muistaa, niin tieynlainen suunnittelu on hyvästä.
  20. Tyypillisesti kaikilta vastasyntyneiltä löytyisi sivuääni sydämestä jos sydän heti synnytyssalissa tai vuorokauden iässä tutkittaisiin. Tämä johtuu ns. avoimesta ductuksesta eli oikosuonesta joka sikiöaikana kulkee aortan ja keuhkovaltimorungon välillä. Sikiökautinen verenkiertohan poikkeaa varsin mittavasti sitten esim. kuuauden ikäisen vauvan verenkierrosta, ihan siitä perusyystä, että synnytyksen yhteydessä fysiologia muuttuu syntyvän vauvan sisällä niin valtavasti. Sikiöaikanahan sikiön veren hapetuksesta vastaa äiti. Kohdun sisällä ei paljon hengitetä ja siksi veren hapettumine tapahtuu istukassa. Näin ollen hapekas veri saapuu vauvaan napanuoran kautta ja siitä se sitten etenee normaalia laskimopuustoa myöten sydämeen. Aikuisellahan veri sydämeen saapuessaan menee sydämestä keuhkovaltimoiden kautta keuhkoihin, hapettuu siellä ja palaa sitten hapettuneena kauhkolaskimoita myöden sydämeen josta jatkaa matkaansa ns suureen verenkiertoon (eli aivoihin, raajoihin ja sisäelimiin jne). Vauvallahan tuo kohta on tarpeeton ja siksi sydämessä onkin oikoreitti, jota pitkin iso osa istukassa hapettuneesta verestä pääsee menemään suoraan aorttaan, kulkematta keukojen läpi. Syntymähetkellä vauva joutuu vataisaan muutokseen, kun äkisti kauhkot alkavatkin toimia istukan sijaan ja veren virtaus muuttuu kerrasta erilaiseksi. Tuo oikoreitti menee tavallisesti kokonaan umpeen parin ensimmäisen vuorokauden aikana. Ensimmäisenä päivänä sen olemassa olo on vielä hyvin tavallista. Niinpä, jos vastasyntyneen kotiinlähtötarkastus tehtäisiin jo ensimmäisenä päivänä, olisi lopputuloksena valtava määrä vastasyntynitä, jotka joutuisivat sivuäänen (avoimen ductuksen) vuoksi erityistarkkailuun sydänpolille aivan turhaan. Näin ollen on siis enemmän kuin järkevää odottaa, että luonto tekee tehtävänsä ja tuo ductus sulkeutuu ennen kuin tarkempia tutkimuksia tehdään. Osalla tuo oikoreitti sulkeutuu toki hieman myöhemmin (kuten Naddan vauvalla), mutta sitten on olemassa ne vauvat jotka ihan oikeasti tarvitsevat tuota eityistarkkailua oikean sivuäänenä kuuluvan vaikean poikkeaman vuoksi. Osasinkohan nyt selittäää...
  21. Tikkien määrä ei sairaalassaoloaikaa vaikuta. Lähinnä niitä syitä minkä vuoksi kannattasi jäädä, olisi esim. suuret vuodot (tarkoitan siis sellaista n litran ylittävää), vauvan huonovointisuus, leikkussalia vaatineet toimenpiteet (sektiot, istukan käsinirrotus, suuret repeämän korjaukset), jne... Lähinnä siis halutaan antaa äidillekin rauhassa aikaa toipua. Lain perusteella ihmistä ei tosiaan voi vastentahtoiessa hoidossa voi pitää muuta kuin mielenterveyslain puolesta, psykoositilantessa. Kuten JAW sanoi, jos sairaala katoo että lapsen terveys vtisi seurantaa ja silti äiti päättää vastoin suosituksia kotiutua, niin silloin kyse on lastensuojeluun liittyvästä asiasta. Omalle terveydellen saa tehdä ihan niin kuin haluaa, siihen ei voida puuttua. Kaikissa sairaaloissa ei ole rutiinia tuo polikliininen synnytys, joskin yhä enemmän resurssipulan vuoksi siihen suuntaan ollaan menossa. Harvassa talossa se kuitenkin on täysin kiellettyä ja ennen kuulumatonta.
  22. Ns. Polikliinisessä synnyttyksessä äitija vauva voivat kotiutua jo puolen vuorokauden kuluttua ongelmattomasta synnytyksestä. Vauvalle tehdään kuitenkin se tarkastus tuossakin tilanteessa kolmantena päivänä, eli silloin on sitten tultava uudestaan osastolla käymään.
  23. Tapoja tuon hätäsektiovalmiuden järjestämiseen in varmasti niin monta kuin on sairaaloitakin. Tuossa nyt oli kaksi erilaista esimerkki omista työpaikoistani. Yleensä päivystäjän pn oltava työpaikalla 20min kuluessa soitosta, joten varsin usein nuo varsinaiset hoitajatkin leikkauksern mukaan ehtivät. Vaikka vauva syntyy nopeasti, menee äidin kasaanlaitossa enemmän aikaa. Sit leikkauksen jälkeen on tietysti laitettava sali kuntoon mahdollista uutta hätäsektiota varten: tarkistettava et tarvittavat välineet ja lääkkeet on paikoillaan, tehtävä instrumenttipöytä valmiiksi, tehtävä uudet nesteet, jne... Tekemistä siis on, vaikka joskus sitä miettii itsekin mikä järki tuossa on. Hätäsektiossa muut synnyttäjät itseasiassa jäävät hetkeksi todella niukalle miehitykselle. Tässä nykyisessä työpaikassani kätilöitä on yövuorossa synnytyssalissa muistaakseni 7 (oikaise laura jos muistan väärin) ja hätäsektiossa tuolla leikkaussalissa kätilöitä tarvitaan kaksi, yksi instrumentteihin avustamaan leikkaajaa, toinen sitten ns passariksi, eli hakemaan tavaroita ei-steriililtä alueelta. Lisäksi tarvitaan kätilöitä hoitamaan vauvaa, siihen uppoaa helposti 3-4 kätilöä (pari lastenlääkärin avuksi vauvan ympärillr, yksi kirjaamaan ja kellottamaan tietoja, yksi antamaan tavaroita ja vetämään lääkkeitä). Joten aika vähiin jää muiden hoito tuossa kohtaa. Kannatta kuitenkin muistaa,että tuo aika jona kätilöt oikeasti ovat kiinni, on varsin lyhyt, vain joitain minuutteja. Lapsen tilanteen rauhoittuessa palataan vähitellen omiin töihin, eikä oma synnyttäjä välttämättä edes huomaa mitään tuossa välissä tapahtuneen. Eiväthän kätilöt muutoinkaan kokoajan siinä vieressä ole. Jos sektiossa olevalla kätilöllä on samaan aikaan muita synnyttäjiä, niin sitten sektion ajan joku muu kätilöistä käy synnyttäjän luona tarvittaessa. Raporttia harvoin ehditään antaa, mutta yleensä oma kätilö pääsee palaamaan omaan saliinsa taas alle aen puolen tunnin....
  24. Katsotaan muistankohan kaikkia kysymyksiä... Perätilasta ilmoitus kaitvaihtelee sairaaloittain. Aika harvassa ilmoitetaan. Edellisessä työpaikassani imukupit ilmoitettiin aina, johtuen siitä, että sektiot tehtiin sitten aina yöaikaan sen yhden talossa olevan leikkaustiimin voimin. Tuolloin oltiin sitten hätäsektiovaralla, mikä tarkoitti, että leikkuriin ei otettu uutta potilasta ennen kuin tuli ilmoitus joko syntymästä tai hätäsektiosta. Nykyisessä työpaikassa ei sitten noista kupeistakaan ilmoiteta. Tarvittaessa hätäsektioon juoksee yöaikaan anestesiahoitaja heräämöstä 2 kerrosta ylenpää ja instrumenttihoitajaksi menee synnärillä äitiä hoitanut kätilö. Varsinaiset päivystävät hoitajat soitetaan kotoa,ja he ottavat omat paikkansa sitten kun tulevat. Mut saliin on siis aina henkilökunta olemassa, joten ilmoitusta hätäsektion vaarasta ei tarvita. Rintsikoista oon tainnut vastata jo toistuvasti, mutta tässäpä jälleen. Syitä niiden poisoton suosittelemiseen on monia. Jos lähdetään synnärin päästä, niin kannattaa muistaa että päällä olevat liivit likaantuu vauvasta todella paljon... Eikä sairaalassa pesetys todellakaan onnistu. Kotiutumisen jälkeenkin puhdistus on sitten tosi hankalaa lian laadun vuoksi. Mut tuo on pientä. Kun katsotaan asiaa leikkauspuolelta niin syyt on painavammat. Ensinnäkin aseptiikka sekä puudutuksessa että leikkauksessa. Eli pesualue on tosi laaja ja ulottuu yleensä ihan liivialueelle asti. Toiseksi äidin elintoimintojen seuranta. Sydänkäyrän seuraamiseen tarvittavien elektrodien oikea paikallaan olo on mahdotonta liivien kanssa, lisäksi kaarituet tekevät kyrään häiriöitä. Kolmanneksi jälleen tuo polton käyttö leikkauksessa. Maadoitus ei toimi kunnolla tai ollenkaan jos liivissä on kaarituet. Metalli iholla aiheuttaa palovammariskin. Neljänneksi napakat liivit rajoittavat äidin hengitystä (tämä tietty myös synnytyssalin puolella), ja saattavat näin yhdessä puudutuksen tai nukutuksen kanssa aiheuttaa dramaattisen laskun äidin (ja tätä kautta vauvan) happitasoissa. Ja viimeisenä vielä sitten se, että liivit ovat mahdollisessa elvytystilanteessa suoraan estämässä tehokasta rintakehän painelua. Primperanista en kyllä keksi miksei sitä voisi normaalissa alatiesynnytyksessäkin saada. Sillä kun on suotuisa vaikutus myös maidon nousuun... Kannattaa siis kysyä. Muut pahoinvoinnin estolääkkeet on sitten asia erikseen... Niillä kun joniinverran on ns sedatoivaa vaikutusta ja sitä ei vauvaan haluta.... Synnytyksen jälkeen voidaan sitten antaa niitäkin. Ja tosiaan, vauvat kyllä mahtuu ihan perus paidan sisälle....
  25. *reps* Sorry, mutta tää herätti hillitöntä kikatusta. Kuullostaa niin absurdilta. Mun on pakko perehtyä tähän enemmän. Haluaisitko kertoa ton polton nimen, niin se olisi helpompi googlettaa. Mä uskon, että jos tulee sektio niin mä saan jonkinlaisen varoituksen etukäteen: kätilö pyytää lääkäriä paikalle, joku hiljainen laite alkaa piippaan tjms. Niin kauan kun asiat sujuu hyvin, mä pidän ne päässä ja olen valmis vaihtamaan laseihin, jos tulee yhtään sellainen fiilis. Heittää sitten toiset piilarit päähän, jos se mun fiilis olikin väärähälyytys. Huvittavaltahan tuo kuulostaakin... Mulla menee poltot aina sekaisin, mut käytössä siis on kaksi vaihtoehtoa, mono- ja bipolaaripoltto. Toinen niistä (muistaakseni monopolaari) tarvitsee erillisen maadoituslätkät ja joskus kovassa kiireessä tuo lätkä voi sitten olla huonosti kiinni eikä maadoitus toimi kunnolla. Tuo vaara siis liittyy lähinnä yhdistelmään kiire+huono tuuri... Niinkuin niin moni muukin. Aikaisemminkin olen täällä kertonut miten anelääkärinä tosiaan kuulun joukkoon joka tuntuu joskus vauhkoavan ihan hulluista ja typeristä asioista: kielikoruista, sormuksista, mehutilkoista ja rintsikoista nyt esimerkiksi kun synnyttäjistä puhutaan. Mut se vaan oikeasti johtuu siitä, et vaikka 99% ajasta tuo meidän touhotus on typerää ja merkityksetöntä, niin sitten aina joskus kohdalle sattuu se yksi sadasta tai tuhannesta jonka kohdalla sillä oikeasti on väliä... Ja silloin jos kaikki ei menekään ongelmitta niin se kaatuu sitten herkästi meidän niskaan. Me kun ollaan niitä, joiden koko ammatti perustuu ihmisen peruselintoimintojen ylläpitämiseen. Jos työtään ei osaa, saa ihmisen hengiltä paljon nopeammin kuin mihin kirurgi tai gynekologi ikinä toimillaan pystyisi. Siksi sitä pyrkii tekemään työnsä mahdollisimman hyvin ja ottamaan huomioon jo etukäteen ne mahdolliset ongrlmat. Meillä on paha tapa katsoa asioita sellaisten "worst case scenario"- lasien läpi. mut oikeesti se ei oo maailman loppu jos ne piilarit on päässä synnyttämään mennessä... Yleensä kaikki menee hyvin, ja hyvä niin. Todennäköisyys upeasti sujuvalle synnutykselle on paljon suurempi kuin se että jokin menee pieleen. Omalla kohdallani mitään riskitekijöitä tai viitteitä ongelmista ei ollut. Silti supparien tiukentuessa ei tullut enää mieleenkään syödä (ei kyllä olisi maistunutkaan), sormukset ja kaulakorun otin pois jo pari viikkoa aikaisemmin, synnärillä otin automaattisesti liivit pois ja vaihdoin sairaalavaatteisiin, varmistin samalla automaatiolla kätilön laittaman tippakanyylin suuruuden jne... Kuinkas kävikään, alle tunti synnytyssalissa, sykkeiden romahdus, kuuden minuutin kohdalla oli yritetty jo kaksi eri lääkitystä supististen lopettamiseksi, hätäsektioon ja poika syntyi alle kolme minuuttia myöhemmin toisessa salissa... Tuo hieman vajaa kymmenen minuuttia sisälsi siis useamman hoitotoimenpiteen, kolme asennon vaihtoa, 30m siirtymisen synnäriltä leikkaussaliin, siirtymisrn tasolle, peittelyt, esihapetuksen, nukutuksen ja leikkauksen niin että poika saatiin esiin... Melkoinen tohina siinä siis on käynnissä kun jokin menee pieleen....