hiljaisuus

Aktiivijäsen
  • Content count

    633
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by hiljaisuus

  1. http://www.blingo.fi/ Pikaisesti kävin kurkkimassa tuolla ja ihan veikeitä vaatteita näytti olevan. Ilmeisesti Suomessa ei kuitenkaan myyjiä ole. Toimiiko muilla verkkokauppa? Ja missäköhän hinnoissa nuo on? En löytänyt äkkiseltään mitään hintoja.
  2. Ajattelin pistää kyselyn uuden ketjun muodossa.. Kiinnostaisi siis päivähoidon ryhmäkoot (ja onko kyseessä pieni lapsi, vai isompi.) Minkä kokoisissa päiväkoti/ryhmisryhmissä teidän lapsenne ovat ja onko henkilökuntaa mielestänne tarpeeksi?
  3. Näkyy muillekkin merkeille olevan omia ketjuja, joten eikö tää merkki ansaitsisi myös omansa. Kokemuksiet, keskustelut ja kuvat tänne. Joko ootte nähneet näitä myymälöissä? Viimeksi kun kävin, ei vielä näkynyt.
  4. Ja mä taas luin vahingossa "flimmeri".
  5. Mun mielestä kanssa tietämmättömällä haalea plussa, mutta plussa kuitenkin. Siitä se toivottavasti vahvistuu.
  6. Ootteko menneet jonkun matkatoimiston kautta vai "omin nokkinenne"? Ja mistä hotelleista on kokemuksia?
  7. Komppailen edellisiä. Ravenna Meillä on vähän sama juttu tuon hoitoavun suhteen.. Miehen vanhemmat asuvat sen verran kauempana, että heitä ei voi samalla tavalla laskea hoitoavuksi kun mun vanhempia. Ja muuten tykätään täällä kans hirveästi asua. Puolensa ja puolensa... Meillä on ollut nyt vähän seesteisempi vaihe äidin kanssa meneillään, mutta uusia haasteita tuli tässä joku aika sitten. Mulla on nyt vähän vaikeuksia siinä, miten saan pidettyä omat rajani, sillä mun äiti on nyt siirretty samaan työpaikkaan mun kanssa ja tuo omat haasteensa tilanteeseen. Nähdään useamman kerran viikossa ja välillä täytyy työskennellä yhdessä. Pipoa kiristää nykyään töissä tämän takia vähän turhan paljon. Vaikka yrittäisi käyttäytyä sillä tavalla, kuin työkaveria kohtaan pitäisi, tää äiti-tytär kuvio vaikuttaa kovasti taustalla. Mä joudun ohjaamaan ja neuvomaan välillä äitiäni... Myös äiti varmaan pitää tätä työasiaa enemmän yhdistävänä tekijänä, kun mä taas toivoisin että näin ei olisi. Olisko kellään vinkkejä miten selvitä järjissään? En mä halua että äiti soluttautuu mun elämän joka osa-alueelle?! Eikö riitä että sen kanssa on äitisuhteessa, nyt se vaikuttaa työkuvioihinkin?
  8. Tää kuulostaa hyvin tutulle. Tai oikeastaan kuulosti. Meillä tilanne on nyt helpottunut. Me asutaan hyvin lähellä mun vanhempia ja äiti on ollut kova puuttumaan asioihin ja jos en ole hänen ohjeidensa mukaan toiminut, hän on lähtenyt "marttyyrilinjalle". Pari vuotta meillä oli melkoista säätöä, kun kumpikin haki paikkaansa ja rajoja. Otettiin paljon yhteen ja mua ahdisti hirveästi äidin tapa "tukehduttaa" mut ja tulla "liian lähelle". Mä en osaa sanoa mikä lopulta sai tilanteen vähän helpottumaan, mutta pitkään siinä meni ja monet keskustelut on käyty, itketty ja raivottu, loukkaannuttu jne. Mä jopa jossain vaiheessa kielsin kokonaan meillä käymisen, enkä antanut lasten mennä heille. (Tilanne ei kyllä jatkunut tuollaisena pitkään.) Edelleenkin ollaan eri mieltä asioista, mutta musta tuntuu että äiti kunnioittaa mun mielipidettä nykyään paremmin ja suhtautuu muhun ihmisenä, aikuisena, eikä vaan tyttärenä. Edelleenkin ohjeita tulee, mutta jos sanon, että ne riittää, hän ei väkisin niitä tuputa. Toki joskus edelleenkin tulee (lieviä) yhteenottoja. Saanko kysyä, että kuinka kauan ootte asunu samassa kaupungissa äitisi kanssa? Luuletko, että tilanne voisi mahdollisesti ajan kuluessa helpottua? Meillä tilanne oli parempi ennen kuin muutimme vanhempieni läheisyyteen ja sillon homma karkasi jotenkin hallinnasta, kunnes kumpikin tavallaan löysi paikkansa. Myös mulla on ollut paljon opettelemista tuossa ja varmasti äidille on ollut kova pala ottaa vastaan kritiikkiä meidän asioihin puuttumisesta... Mutta sitä haluan sanoa, että tilanne voi vielä muuttua. Suosittelen sulle kirjaa Vallan ja rakkauden kehissä (Anja Laurila).
  9. Mitä tykkäätte näistä? http://www.meandi.se/BizPart.aspx?tabId=1028&tci=1672&childTci=1674 Uutuuksina tulossa vissiin...
  10. Mikä ihme ihmisillä oikein on? Mistä voi tulla niin paha olo, että tekee tuollaista? Tuntuu, että näitä juttuja putkahtelee vähän väliä jostain. Oksettaa.
  11. Toimiiko farkkuhaalarit/shortsihaalarit sellaisilla n. 3v lapsosilla jotka käy jo itse vessassa? Tekis mieli ostaa tytölle kesäksi jotkut haalarit, mutta talvella ei vielä oli ongelmia, kun ei saanut itse niitä ajoissa riisuttua ja ei aina huutanut aikuista ajoissa apuun.
  12. Laitan facebookiin kuvia lapsista, mutta kuvat on rajattu vain 1/3 facebook kavereistani. Muutama poikkeus kuvissa on ja ne näkyvät useammallekkin. Esim. vanhat koulukaverit eivät todellakaan näe lasten kuvia. Mummot, tädit yms. näkevät, sekä osa kavereista. Ja eihän mun kaikki tilapäivityksetkään näy ihan kaikille. Facebookissa musta on kätevää, kun voi valita mitä näkyy kenellekkin. Tänne en laita. Joskus laitoin jonkun ihan vauvakuvan, mutta niistä ei juuri voi tunnistaa lasta ja nekin oli lähinnä vilautus.
  13. Khi, ihana tuo tunika tuossa toisiksviimeisimmässä viestissäsi. Toi oik. puoleinen!!
  14. Kun tavattiin, olin 17 ja mies 19. (Heti ei kuitenkaan ruvettu seurustelemaan.) Yhdessä ollaan nyt oltu reilut 8 vuotta, josta naimisissa 7 vuotta. Kumpikin ehti asua ennen suhteen aloittamista "omillaan". Seurustelun alussa mies osti asunnon ja sitä remontoititiin yhdessä. Se remonttivaihe opetti paljon lyhyessä ajassa ja kokemust teki hyvää. Kyseenalaistamista ja nuoren iän kauhistelua on tullut vastaan silloin tällöin. Eniten kommentteja tuli mun ollessa 22, miehen ollessa 24 ja pojan ollessa 1v kun päätettiin aloittaa omakotitalon rakennusprojekti. Työelämässä oltiin silloin kumpikin ja mulle tuli useampi ihminen sanomaan, että se on varmasti ero edessä kun ollaan niin nuoria ja vielä taloa ruvetaan rakentamaan. Mua ei kaduta että jotkut asiat on tehty nuorina. (Naimisiinmeno, lapsien saaminen, talonrakennus.). Lähinnä olen kiitollinen siitä, että sillon on ollut uskallusta tehdä asioita joita nyt varmaan jännittäisi enemmän. Kriisit ovat meillä liittyneet muihin asioihin kuin ikään tai parisuhteeseen. Jos jotain on ollut, ne on ollut henkilökohtaisella tasolla tai ovat johtuneet elämäntilanteesta, ei kumppanista. Kriisien aikaan toinen on ollut se, minkä voimalla on eteenpäin jaksanut. Suhteen alkuaikoina oli enemmän riitoja, kun kumpikin varmaan haki vähän "paikkaansa". Ajan myötä (kummankin mielestä) suhde on vaan parantunut joka saralla. Toki on päiviä, että jotkut asiat ärsyttää, mutta niinhän se on jokaisessa suhteessa. Mitä kauemmin miehen kanssa ollaan oltu yhdessä, sitä enemmän tuntuu siltä ettei tää toimisi kenenkään muun kanssa yhtä hyvin. En tiedä missä olisin jos tuota tyyppiä ei olisi. Nyt oon kotona.
  15. Oon ollut 20 kun esikoinen syntyi. (Täytin pian sen jälkeen 21, mies 23.) Naimisissa oltiin miehen kanssa ja miehellä vakituinen työpaikka, mulla määräaikainen työ. Kai sitä jotkut kauhisteli, mutta lähipiiri suhtautui hyvin. Kavereilta tuli enemmän näitä "oliko vahinko" kommentteja. Vahinko ei ollut. Toinen lapsi syntyi sitten mun ollessa 24. Siinä välissä olin ehtinyt saada vakituisen työpaikan. Mies oli vaihtanut työpaikkaa ja takana oli omakotitalon rakennusprojekti. Kauhisteluja ollaan saatu kuulla lähinnä just rakennusprojektista, nuoresta iästä ja pienistä lapsista. Joku "kannustavasti" kommentoikin, että se on varmasti ero pian edessä. Kyseisestä kommentista on nyt 6 vuotta ja vaikka joinain hetkinä on koville ottanut elämän tuomat asiat, on parisuhde yksi niitä asioita jotka ajan myötä vaan on parempaan suuntaan muuttunut. Mä en kadu sitä, että silloin joskus tuli heittäydyttyä tällaiseen. Oon lähinnä kiitollinen, että silloin joskus oli rohkeutta noihin asioihin vaikka moni ihmetteli ja kyseenalaisti. Mutta tässä ollaan ja ihan hyvillä mielin.
  16. Kumeilla mennään, kun pakko on. On testattu pillerit, laastarit, renkaat, kierukka, kapselit ja ne vaan ei sovi. (Kuparikierukkaa en edes halua kokeilla kun menkat ovat tarpeeksi runsaat ja kipeät jo ennestään.) Tämä on niin totta. Mieluummin kumien kanssa kuin nuppi sekaisin jatkuvasti. Kierukka on ainoa, mistä ei tullut mielialaan vaikuttavia oireita. Se vaan ei sitten pysynyt paikallaan ja aiheutti kovat kivut. Kumeja käytetään aina. Monista syistä johtuen en halua olla enää koskaan raskaana (vaikka kolmannesta lapsesta joskus haaveilin.) Välillä pelottaa, että miten varma systeemi tämä on. Kerran olen aikaisemmin tullut kumien kanssa raskaaksi, mutta se meni kesken. Sterilisaatioon ei lapsiluku eikä ikä ihan vielä riitä, joten pakko kumeja käyttää toistaiseksi. Kun sterilisaatio on mahdollinen, haluan sen.
  17. Jotenkin tuo kommentti oli niin älytön, että sille ei voi kuin nauraa.
  18. Ja Cinnan linkittämä hattu on edelleen aivan ihana.
  19. Omaa aikaa on melko paljon. Nykyään. On ollut aikoja, kun oma aika on kortilla. Rakennusvaihe + pienet lapset on ollut sellainen. Ja lasten vauva-aika. Nyt lapset on 3v ja 6v ja rakennushommatkin ovat helpottaneet ja omaa aikaa on aivan eri tavalla. Voi jos joku olis esikoisen vauva-aikaan mulle sanonut, että vielä tulee ne päivät kun vauva ei roiku tississä kiinni ja voin tehdä asioita yksin. Tai slloin, kun nuorempi muksu huusi aina sen ajan taukoamatta kun olin pois. Silloin tuntui siltä, että mä en koskaanikinämilloinkaan pääse mihinkään. Mut niin vaan ajat muuttu. Nyt se onnistuu. Käyn 3-5 iltana viikossa yksin juoksulenkeillä. Lisäksi koiran kanssa lenkkeilen. Kotona on myös hetkiä, jolloin lapset eivät vaadi mun 100% huomiota ja silloin pystyn tekemään "omia juttuja". Teen vuorotyötä ja välillä esim. mun yövuoroputkien aikaan mies lähtee päiväksi lasten kanssa pois kotoa. Kesäaikaan saattavat mennä pariksi päiväksi mummolaan. Mä saan silloin yövuoron jälkeen nukuttua ja kun herään, mulla on ilta aikaa tehdä mitä haluan. Lenkkeillä, katsoa leffoja ja saunoa. Välillä lapset ovat myös mun vanhemmilla ja satunnaisesti pääsen yksin ostoksille. Omaa aikaa on lähes päivittäin. (Koiran kanssa ulkoilu, juoksulenkit.) Parin kertaa kuukaudessa käyn yksin kaupungilla, ostoksilla tai nään kaveria tai vietän päivän ilman muksuja ja miestä kotona. Miehelläkin on omaa aikaa, mutta se on paljon laiskempi lähtemään kotoa mihinkään. Se ennemmin tykkää kotona puuhailla itsekseen. Joskus käy kavereiden kanssa saunailloissa yms. Edit. Yhteistä aikaa miehen kanssa on satunnaisesti. Välillä kerran kuussa, välillä pari kuukautta taukoa, sitten saattaa taas olla kuukausi jolloin päästään useamman kerran kahdestaan johonkin. Riippuu paljon mun työvuoroistakin. (Yhteiseksi ajaksi lasken sen, että päästään ilman lapsia lenkille, kaupunkiin, tai lapset on yökylässä mummolassa. Eli ovat tunnista vuorokauteen hoidossa jossain muualla.)
  20. Mun työ on 3-vuorotyötä ja nyt mulla on mahdollisuus tehdä "pitkää päivää". Teen siis 7-21 vuoroja ja satunnaisesti yövuoroja muutaman peräkkäin. 7-21 vuoroja teen max. kaksi peräkkäin. 7-21 vuoroja tehdessä joka toinen viikko on 2 tuollaista vuoroa, joka toinen viikko kolme. Eli käytännössä vapaapäiviä on 3 viikossa aika paljon normaalia enemmän. Lapsille riittää max. 10 hoitopäivää kuukaudessa. Toisinaan hoitopäiviä on kuukaudessa ollut vain 5. Kun mulla on 7-21 vuoro, mies hoitaa lasten hoitoonviemiset ja hakemiset (hänellä normityöajat.) Mun ollessa vapaalla ovat myös lapset kotona. Perheen yhteinen aika on lisääntynyt, kun viikonloppuvuorojakaan ei tule tällä systeemillä niin usein. Mä oon niin iloinen joustavasta esimiehestä ja näistä meidän työaikajärjestelyistä. Lähinnä ahdistaisi jos tarvitsisi tehdä normi 8-16 vuoroa 5 päivänä viikossa. Nyt mulla on välillä 4-9 päivän vapaita ja sitten pari tiivistä päivää ja taas vapaita. Luksusta.