Dragonpride

Meillä mun vanhemmat on mummu ja pappa (ja mummuni isomummu) ja miehen vanhemmat on muori ja vaari. Itse ovat alkaneet käyttämään näitä nimiä tai omien vanhempien kohdalla ehkä aikaisemmat lapsenlapset ovat alkaneet.

Molemmat (3,5 v ja 5,5 v) aloittivat ekan oman harrastuksen eli liikkarin juuri. Tuntuvat tykkäävän Muskarissa käytiin porukalla viime talveen saakka ja edelleen kerhoillaan yhdessä yhtenä tai kahtena iltana. Päiväkodissa ovat kolmena päivänä viikossa.

Molemmista tiedettiin miehen kanssa, (niin varmaksi kun nyt voi tietää) mutta ei kerrottu muille. Helppo oli salaisuus säilyttää ja hauska kuunnella arvailuja. Kovin harva sitä kyllä kysyikään, ei edes kummankaan vanhemmat. Eivät taida uskoa, että sen saa nykyään aika varmasti tietää, eikä useinkaan (kun on hyvät laitteet käytössä) ole mikään varsinainen arvaus, vaan hyvinkin varma asia.

Täällä on pyöritelty niin samoja asioita, kuin moni kirjoittaja. Just kun pääsee hiukan helpommalla jo, raha- tila ja jaksamisasiat mietityttää. Puhumattakaan siitä voisko lla niin onnekas että sais kolmennen terveen lapsen. Hedelmällisiä vuosia ei ihan kamalasti ole jäljellä ja tätä ajatusta kolmannesta nyt puolisen vuotta pyöritellyt. Ei uskalla miestä ihan täysin laittaa selkä seinää vasten asian kanssa, kun sit on se mahdollisuus että tulee ehdoton ei ja on pakko alkaa suhtautua ajatukseen kaksilapsisena perheenä olemisesta, mikä sekin toki ajatuksena ihan jees MUTKU ois niin vauvakuumetta. Just samoja ajatuksia, että haluais vielä kerran kokea ne kaikki verrattoman ihmeelliset,ihanat ja toki myös raskaat asiat mitä odotus, synnytys ja pikkuvauva-aika tuo mukanaan. Ja vaikka viihdyn työssäni niin ajatuksena sekin, että ehtiihän sitä vielä töissä keikkua 20-30 vuotta.... et eiköhän siihen vielä breikki sopis ja vanhemmatkin lapset hyötyis kun ois äippä tovin kotona. Toivottavasti moni kirjoittelis ajatuksia samassa tilanteessa, tai jos on päätynyt kolmannen (neljännen) kannalle tai toisaalta päättänyt jäädä kahteen. Kiva kun ei ole ainoa näiden pohtija! No täytyy sanoa, että jos mies sanois joo niin oisin jo kuumeilijoissa muoks, ja meillä myös tyttö ja poika

Esikoinen (pieni tasan kolme kiloa ja muistaakseni 32,5 cm päänympärys) syntyi alateitse raivotarjonnassa ja ilman epiduraalia. Toiseen synnytykseen valmistauduin "helppona" mutta kakkonen oli otsatarjonnassa (korkea suora luki nlakortissa- kuulostaa korttipelitermiltä ) ja päättyi kiireelliseen sektioon kun synnytys pysähtyi 7 cm:iin. Kakkonen oli keskikokoinen (3,7 kg ja nuppi 37 cm)

Myy79: Pidän kovasti peukkuja. Lupaavalta näyttää Itsekin kakkosen plussasin heti km:n jälkeen täysin tietämättömänä oviksista jne.

Esikoisella täyttyi kokonainen metri 5-vuotisneuvolassa Tuolloin 102 cm. 4,5-vuotiaana oli vielä hitusen alle metrin. Kuopus on vielä vähän alle metrin, mutta 3-4-vuotiaana menee 100 cm rikki. Esikoinen siis tyttö, pienempi poika.

Esikoisen synnytys käynnistyi vesien menolla ja päättyi alatiesynnytykseen. Toisen kohdalla supistuksin ja päätyi kiireelliseen sektioon.

Eka 38+6 spontaanisti vesien menolla käynnistyi ja toka 40+4 ja käynnistyi supistuksilla.

Meidän kirpun kolmevuotismitat: 87,5 cm ja 11,4 kg. Hurjia eroja kyllä kolmevuotiaiden koossa. Meidän typy taitaa kyllä olla ihan pikkuruisimpia

Esikoinen syntyi 38+5 ja lapsivesi meni, toinen käynnistyi supistuksilla 40+4.

Kaks spontaanisti käynnistynyttä synnytystä takana eikä mitään käsitystä limatulpasta...

Muistelin että tällainen ketju täältä löytyy... Teenköhän mä meidän suloisen pikkuprinsessan kanssa uuden "ennätyksen" Tänään siis paukkui 10.1 kg ja ikää neidolla 28 kk!

Heippa. En oo ennen saanut aikaiseksi kirjoitella tähän ketjuun, vaikka seuraillut olen jo esikoisen vauva-ajoista lähtien. Meidän neiti oli juurikin rauhallisesti liikkumaan lähtevää laatua. Alkoi kääntyä selältä vatsalleen reilun seitsemän kuukauden iässä, silloinkin alkuun harvakseltaan. Ryömimään lähti 10 kk:n iässä ja konttaamaan reilun vuoden iässä. Samalla alkoi nousta myös ylös. Jaloilleen varasi hyvin jo aika nuorena, mutta ensiaskelet nähtiin vasta yli 16 kk:n iässä. 1,5-vuotiaana neuvolassa kuitenkin jo sanottiin, että käveleminen on täysin ikätasoista. Ei pimu vieläkään motorisesti ole erityisen taitava, mutta yhtä lujaa menee kuin ikätoveritkin. Saa nähdä onko tämä kakkonen samaa laatua Tällä kertaa ainakin osaan olla asiaa murehtimatta. Tosin ei siitä viimeksikään isoa numeroa tehty, eikä esim. koskaan neuvolassa arvosteltu.

Mun kokemuksen mukaan tuosta heti yrittämisestä ollaan lääkäreiden keskuudessa vähän eri mieltä. "Vanhan polven" lääkärit usein kehottavat odottamaan. Taustalla saattaa olla raskauden keston määrittämisen vaikeus (vanhentunut) tai heikko limakalvo. Itselleni yksi lääkäri kehotti odottamaan pari kiertoa, kaksi muuta sanoi ettei yrittämiselle ole mitään estettä. Keho kuulemma ei raskaudu ennen kuin on siihen valmis. Toinen lääkäri jopa sanoi raskautumisen olevan helpompaa nopeasti, eikä pitkä odotus kannata. Tämä siis spontaanin km:n jälkeen. Tilanne voi olla eri kaavinnan tai hyvin pitkälle edenneen raskauden jälkeen.