Riikka79

Ouluun ollaan menossa taas loppu kesästä synnyttämään, joten ajankohtaiset kokemukset sieltä kiinnostaa. Edellisen kerran käytiin synnyttämässä joulukuussa 2006 ja silloin ainakin kaikki sujui loistavasti. Saatiin ammesynnytyssali ja perhehuone eikä kiirettä tuntunut hirveästi olevan. Mikähän on nyt esim. perhehuoneiden tilanne? Montako perhehuoneita vielä on, kun oon kuullu, että osa olis muutettu kahden hengen huoneiksi?

Mä oon miettinyt tätä samaa eli onko yleinen tapa viedä jotain ja mitä viedä jos vie. Kuohari oli hyvä idea, mutta täällä on aika paljon lestadiolaisia enkä tiedä siis juovatko kaikki hoitajat alkoholia. Ehkä siis kukka olisi varmempi vaihtoehto. Pitäis torstaille jo lahja hommata, kun meidän lapset on silloin viimeistä päivää hoidossa ennen syksyä.

Mulla on kierukka ollut huhtikuun lopusta alkaen. Laittaminen ei hirveästi sattunut, mutta aika kauan kierukka "pisteli" kohdussa ja edelleen silloin tällöin. Terveydenhoitaja meinasi, että tuo johtuu siitä, ettei kierukka ole vieläkään asettunut paikoilleen vaan liikkuu välillä kohdussa. Myös vuotoja on ollut ihan ärsyttävän paljon. Tosi runsaat kuukautiset joka toinen viikko Aion kuitenkin ainakin vuoden katsoa josko se tästä tasoittuisi. Ärsyttävää, koska mun molemmat siskot pääsi kuukautisista kokonaan eroon saman tien. Jos vielä ens huhtikuussakin on puolet kuukaudesta yhtä vuotamista, aion siirtyä johonkin toiseen ehkäisymuotoon. Mutta ilman noita kuukautisia olisin ihan tyytyväinen.

Meillä ennen synnytystä vauva arvioitiin 3700 g painoiseksi ja kolmen päivän kuluttua syntyessään tuo painoi 3720 g eli aika hyvin osui oikeaan.

En muista muita tietoisia päätöksiä kuin sen, että en koskaan fyysisesti rankaise lasta esim. tukista tai anna luunappia. Tämän päätöksen olen myös pitänyt tähän saakka ja aion pitää myös jatkossa.

En jaksa kerätä joka päivä, koska lelut on kuitenkin taas levällään tunnin parin päästä. Varmaan pari kertaa viikossa tulee kerättyä ne laatikoihin, joita säilytetään Aamun huoneessa.

Me on otettu hampaiden pesu aina ilta- ja aamurutiineihin heti kun eka hammas on puhjennut. Hammastahnaa aloitettiin käyttämään kun poskihampaat puhkesivat. Hammashoitaja sanoi meille, että jos hampaiden pesu on hankalaa voi toisen kerran korvata fluoritableteilla. Meillä pesu onnistuu kuitenkin hyvin, joten ei olla tabletteja käyttöön otettu.

Esikoinen joi Nannia, koska Tuttelista tuli ihan järkyttävän hajuisia pukluja Kuopukselle yritän välillä Nannia tyrkyttää, mutta sille ei oikein kelpaa kuin tissimaito ja vesi.

Meillä Aamu siirtyi isojen sänkyyn 1v10kk ikäisenä. Pari ekaa viikkoa meni hyvin eli nukahti sänkyyn itsekseen kuten ennenkin. Sitten alkoi iltahihhulointi ja sängystä noustiin jatkuvasti pois. Nukkumaan vietiin 20 ja vielä 22 neiti monesti valvoi. Kolmeksi illaksi saatiin rauha tarrataululla, mutta tänään alkoi taas sama hihhulointi. Olisko kellään vinkkejä?

En meikannut.

Mä kyllä imetän julkisesti, jos vauvalla julkisella paikalla nälkä tulee. Mä koen sen niin, että se on vain ruokailutilanne ja tissi vauvan ruokintaväline eikä mitään sen kummempaa. Musta tuntuu tosi hassulta, että jotkut paheksuvat julkista imettämistä. Viimeksi eilen imetin Hoplopissa eikä tosissaan tullut mieleenkään, että olisin mennyt jonnekin vessakoppiin imettämään. Jos joku siitä vaivaantuu, että näkee vilauksen tissiä niin sittenpähän vaivautuu. Ei oo mun ongelma. Ymmärrän sen, jos joku ei itse halua julkisesti imettää, mutta en sitä että se haluttaisiin muilta kieltää. Jokaisella lienee oikeus ruokkia lapsensa silloin kun se tarpeen on. Meillä ei edes pullosta ruokkiminen onnistuisi, koska Eetu ei pulloa huoli. Kotona imetän yleensä aina vieraiden kanssa samassa huoneessa, koska tuttuja ihmisiä meillä kylässä tapaa vain käydä. Ehkä sitten voisin mennä eri huoneeseen, jos joku tulisi ekaa kertaa käymään. Tutuissa kyläpaikoissakin imetän samassa tilassa muiden kanssa, mutta vähän oudommissa paikoissa saatan siirtyä eri huoneeseen tai vähän syrjemmälle.

Vastasinkin jo Mammelin päikkyynkin, että Carenan Double Swingien ratasosaan sopii Brion kuomuratassadesuoja. Emman ratassadesuoja oli liian pieni. Sit jos ei oo vauvankoppaa sopii normikaksostenratassadesuoja, mut me mahdetaan silloinkin käyttää erillisiä sadesuojia, kun esikoinen haluaa kuitenkin paremman näkyvyyden eikä halua sadesuojaa hereillä ollessaan ihan kiinni.

Esikoisen kohdalla ponnistus ei sattunut juuri yhtään kiitos epiduraalin, mutta toisen kohdalla sattuikin sitten ihan pirusti kun ei ollut enää kohdunkaulapuudutteessakaan siinä vaiheessa tehoja jäljellä Että mä ainakin suosittelisin ponnistusvaiheeseen ees jotain puudutusta!

Ensimmäisen synnytyksen kestoksi on merkitty 12 tuntia ja se alettiin laskemaan kun supistuksia tuli 5 min välein. Toinen käynnistettiin tipalla ja säännöllisten supistusten alusta meni 6 tuntia ponnistukseen.

Kyllähän se synnytys saunalla, seksillä ja siivouksella käynnistyy, jos niitä vaan ahkerasti harrastaa joka päivä Eli taitaa olla ennemminkin sattumaa kuin todellista apua. Ainakin mä saunoin joka päivä nyt viimeisenkin raskauden lopussa eikä synnytys käynnistynyt kuin tipalla sairaalassa

Esikoista imetin 7,5 kk. Sitten Aamu päätti itse, ettei enää tissiä huoli. Kiinteät aloitettiin 4 kk iässä.

Onko kellään tietoa mikä sadesuoja sopii Carena Double Swingejen ratasosaan? Vauvan koppaan sain viriteltyä normaali vaunujen suojan, mutta esikoisen rataspuolelle ei oo vaunujen eikä matkarattaiden suoja riittävän iso.

Tänään testattiin ekaa kertaa meidän uudet Carenan Double Swing -rattaat. Vaununkoppa oli noissa vaunuissa vaan tosi pieni ja epäilen mahtuuko Napero sinne puolivuotiaaksi asti Muutenkin ovat ehkä vähän heppoiset, mutta eihän sitä edullisesti parasta laatua voi saadakaan. Ehdoton pluspuoli on se, että vaunut on tosi kevyet työntää. Pitäis tänään koittaa viritellä sadesuojatkin valmiiksi.

Mä oon haaveillu, että ottaisin hormonikierukan, mutta pelottaa sen laitto Eli onko hormonikierukan valinneilla sen laittaminen sattunut kuinka paljon ja laittoiko sen ihan terveyskeskuslääkäri vai gyne? Ja eikös hormonikierukan voi laittaa imetyksenkin aikana? Toisena vaihtoehtona taitaa olla minipillerit, kun kortsun käytöstä ei miehen kanssa tykätä ja lapsiluku saa luvan olla tässä useammaksi vuodeksi.

Meillä käsidesiä käytetään silloin tällöin tai mä aika useinkin, koska se on kuiville käsille parempaa kuin vesipesu. Vieraita on saanut tulla heti alusta alkaen joskin asutaan niin kaukana, että harvoin niitä käy. Esikoisen aikana tultiin E-P:lle kyläily reissulle 2 vkon ikäisenä ja nyt kuopuksen aikana tultiin tänne jo 1 vkon ikäisenä. Eli meillä ei pöpöjä pelätä

Ekassa synnytyksessä mulla oli epiduraali ja se vei kivun lähes kokonaan myös ponnistusvaiheesta eikä ompelukaan tuntunut missään. Toisessa synnytyksessä oli vain kohdunsuunpuudute ja senkin teho jo loppunut ponnistusvaiheessa. Kätilö laittoi vain suihkutettavaa puudutetta alapäähän ja ponnistus kyllä sattui paljon siitä huolimatta, mutta ompelu ei tuntunut missään.

Toisen synnytyksen aikana otin vain kohdunkaulan puudutteen ja senkin teho oli jo hävinnyt ponnistusvaiheessa, joten ponnistus sattui tällä kertaa aika lailla Halusin lopuksi jo vaan sanoa, että en ponnista enää - hoitakaa te kätilöt homma kotiin Mutta sitten onneksi lopulta 10 minuutin ponnistelun jälkeen Napero syntyi. Ensimmäisen kohdalla ponnistus ei sattunu juuri yhtään, kun olin saanut epiduraalin.

Mä olin tällä kertaa ensin kolme päivää osastolla 11 käynnistysyrityksissä, mutta mulle ei tabletit tehonnu lainkaan. Onneksi oli huonekaveri samassa tilanteessa, joten oli kohtalotoveri. Huonekaveri lähti synnyttämään sit kaks tuntia ennen mua eli molemmat lähdettiin saliin tippaan, kun ei muu tehonnut. Harmittamaan jäi, kun en hoksannut ottaa huonekaverin numeroa ylös, kun se ilmeisesti meni eri osastolle synnytyksen jälkeen eikä saanu enää vaihdettua kuulumisia. Osastolla 11 oli kivaa henkilökuntaa eikä kiire ainakaan liikaa tuntunut. Ainut miinus oli se, että selviä suunnitelmia ei saanut siihen kauanko synnytystä tabletein yritetään käynnistää. Synnytyksen jälkeen menin 13/II osastolle ja sain olla yksin vauvan kanssa kahden hengen huoneessa lähtöpäivään asti eli ei sielläkään ainakaan liikaa ruuhkaa ollut. Ammesalia ei synnytykseen nyt saatu, mutta en tipan takia olisi ammeeseen päässytkään. Perhehuoneetkin oli varattuja eikä sit jääty myöhempää vapautumistakaan lopuksi odottamaan, kun mies lähti käymään kotio esikoista katsomaan. Kaiken kaikkiaan jäi taas tosi positiivinen olo eikä kiire tosiaan liikaa ainakaan näkynyt henkilökunnan toiminnassa. Aika vähän tosin kätilöt mun luona kävivät, kun en näin toiskertalaisena apua kaivannutkaan. Lisämaitoa olis saanut ja sitä pari kertaa kaupattiinkin, mut en sit antanut ja oma maito riittikin lopuksi hyvin.

Ei toiminu eilen ässäilly eli tällä kertaa kokeilin suklaan syöntiä Voi plaah tätä odottelua...

Nyt joudun mäkin tänne ilmoittautumaan näin rv 40+2 Kärsivällisyys meinaa loppua, vaikka kuinka itelleni vakuuttelen, että nauti nyt vielä kunnon yöunista ja omasta ajasta vain yhden lapsen äitinä. Silti haluaisin jo lähteä synnyttämään Ei merkkiäkään vielä synnytyksen lähestymisestä, mut yritän lohduttautua sillä, että viimeksikään ei ollu mitään oireita ennen tositoimia. Ei vain jaksais enää odotella...