Marleena

Päädyinkin sitten päivystysleikkaukseen, tuon edellisen tekstin jälkeen nousi 40 asteen kuume ja vaikka sappikipu oli poissa, oli olo muuten kamala. Maksa-arvot oli korkeat ja jouduin jäämään päivystyksestä osastolle yöksi. Sain oman huoneen ja sain pitää vauvan mun kanssa siellä, aivan superpalvelua sairaalalta. Antibioottia sain tipan kautta ja seuraavana aamuna leikkaukseen. 4 pientä reikää samoilla sijainneilla kuin edellisillä leikatuilla, itsestään sulavat ompeleet. Ei suurempia rajoituksia tullut, viikon päästä leikkauksesta saunaan, mutta saa voinnin mukaan käydä kaupassa ja nostella vauvaa. Esikoista (12kg) en kyllä ole nostellut eikä kyllä tee mielikään ihan heti (tai haluaisin tietenkin nostaa syliin,mutta keskivartalo ei ole siitä samaa mieltä). Kotiin pääsin jo samana iltana. Sain pahoinvoinnin estolääkettä ja ei tullut yhtään pahoinvointia nukutuksesta. Imettää sain heti kun kykenin, lääkitys leikkauksessa oli sama kuin sektiossa.

Comeback valitettavasti tälle osastolle. Olin 1.5 vuotta oireeton, mutta nyt olen kahden viikon aikana saanut taas 3 kohtausta. Kuopus on nyt 4.5kk ja leikkausaika jäi vuosi sitten käyttämättä kun olin ihan alkuraskaudessa. Silloin mulle sanottiin, et voi soitella aikaa kun on toipunut synnytyksestä. No en ole ollut innokas soittamaan, kun ei ole ollut oireita ja koska vauvalle ei kelpaa pullo.. Nyt on varmaan pakko lähteä ruikuttamaan aikaa, koska vauvan ja 2-v hoitaminen on ihan mahdotonta jos kohtaus iskee. Muistelen, et silloin 2011 kirurgi oisi sanonut et vaan yksi imetyskerta täytyy jättää leikkauksen takia väliin, mutta täällä oli pidempi aika mainittu. Sekin jännittää kun en ole ikinä saanut pumpattua maitoa et miten se onnistuu ja miten vauva pärjää ilman. Vauveli nukkuu tälläkin hetkellä mun sylissä, kun otin puolenyön aikaam Litalginia ja en uskalla vielä imettää. Sängyssä hamuilisi rintaa, niin en voi sinne mennä. Olisi kyllä ihana nukkua kun kohtauskipu viimein hellitti

Molemmat synnytykset alkaneet spontaanisti supistuksilla. Esikoinen syntyi 39+0 ja kuopus 38+4.

Esikoinen ultralla 37+0 arveltiin 3,4kg painavaksi. Kokenut neuvolath arvioi, että laskettuna aikana 3.5kg. Tyttö syntyi 39+0 ja painoi 3.4kg silloin. Toinen ultralla 36+6 arvioitiin 3270g, ja käsituntumalla 3.3kg (ennen ultraa), ja kasvua 150g-200g per viikko. Poika syntyi 38+4 ja painoi 3.6kg. Molemmat kokoarviot (ultrat) ovat olleet omakustanteisia yksityisellä lääkäriasemalla ja varsinkin jälkimmäinen piti hyvin paikkansa.

Hyvä kokemus oli synnyttää Hyvinkäällä. Mulla oli synnytyksessä tosi ihana kätilö, joka oli paikalla koko ajan (synnytys oli sen verran nopea, että olin yksin salissa, koska lapsenvahti ei esikoiselle ehtinyt sillä varoitusajalla), kaikki toimi salissa kuten pitikin. Saleissa ei tainnut ihan samaan aikaan olla ketään, 2 vauvaa oli syntynyt yöllä, kaikenkaikkiaan sinä päivänä syntyi 5. Vuodeosastolla oli ekan yön yksin 4 hengen huoneessa, toisena yönä siinä oli toinenkin äiti ja kun olin lähdössä kotiin niin tuli kolmas. Hoitajat vaihtui aika tiuhaan, varmaan 6-7 eri hoitajaa ehti meitä reilun kahden vuorokauden aikana hoitaa (joka vuorossa joka päivä eri hoitaja). Ruoka oli minusta ihan ok, ehkä päivälliseksi olisin kaivannut tukevampaa kuin keittoruokaa, mutta onneksi iltapalalla oli leipää ja jogurttia reilusti. Uudelleensynnyttäjänä en saanut kovin paljon opastusta, mutta olisin varmaan saanut jos olisin kysynyt. Erityiset plussat erillisestä kotiinlähtö- ja fysioterapiasessioista, olivat tosi hyödyllisiä.

Minulla molemmissa synnytyksissä avautumisvaihe on ollut helpohko. Kivulias, mutta pärjäilin tässä toisessa ilman kivunlievitystä lähes loppuun asti (viimeisen vartin sain ilokaasua kun kirjauduin sairaalaan lähes avautumisen loppuhetkillä). Itse epäilen sen johtuvan siitä, että vedet ovat aina menneet vasta salissa, jonka jälkeen supistuskipu on minulla koventunut tosi paljon. Molemmissa synnytyksissä vauva on ollut myös ylhäällä ja täysin auki tilannetta on seurannut tunnin-kahden odottelu, että vauva laskeutuisi. Ehdottomasti kivuliainta oli kuitenkin molemmissa ponnistus - ekassa synnytyksessä oli epiduraali+ilokaasu, toisessa pelkkä ilokaasu (ja ei sitäkään ponnistusvaiheessa) ja ihan helvetillisesti se ponnistus sattui, ei voi puhua edes samalla asteikolla avautumiskipujen kanssa. Onneksi ponnistusvaiheet on olleet suht nopeat, ekassa 30min ja tokassa 15 min. Varsinkin toisesta synnytyksestä jäi voittajafiilis, vauva oli avotarjonnassa ja kätilö kommentoi jälkeenpäin, että jos minulla olisi puudutteita ollut, niin olisi voinut joutua imukuppiulosauttoon, koska ponnistus vaati niin paljon voimia, että kova ponnistustarve auttoi siinä tosi paljon. Sinällään puudutteet jäi ottamatta siksi, että olin sairaalassa vasta niin myöhään, ettei niistä olisi ollut vastaavaa helpotusta (enemmän tarkoitettu avautumisvaiheen kipuihin, ja joku syy oli myös miksei pudendaali- tai paraservikaalipuudutteita voitu antaa). Minulle sanottiin myös, että on synnyttäjän lantio, kun avotarjonnassakin kuitenkin mahtui tulemaan ja jaksoin ulos pusertaa omin supistuksin. Hyvää tuuria siis sen suhteen, onneksi kuitenkin on olemassa apukeinojakin jos niitä tarvitaan ja vauva ei laskeudu tai mahdu ulos.

Olen kyllä vähän kateellinen, jos teidän taaperot syö noin monipuolisia ruokia. Nim. tänään taas neiti maistoi yhden lusikallisen ja kieltäytyi syömästä. Tänään siis oli porkkana-bataattisosekeittoa raejuuston kanssa ja keitto oli kyllä hyvää (bataattia, porkkanaa, kasvisliemikuutio, tuorejuuston loput, loraus appelsiinimehua, 3 juuston kermaa, rakuunaa). Eilen oli uunilohta ja perunamuusia, se maistui (sitä tarjoan neidille iltaruuaksi tänäänkin).Huomenna varmaan lihapullia ja makaronia neidille, aikuisille lihapullien kanssa lohkoperunoita ja salaattia. Meillä neiti syö tasan muussia ja makaronia, nakkeja, lihapullia, tai jotain jauhelihaa/kinkkua/kalaa edellämainittujen kanssa. Kasviksista suostuu syömään vain kurkkua tai porkkanaa raakana (pala käteen). Keväällä vielä meni ihan hyvin kaikki kasvikset keitettynäkin. Onhan tää vaan joku vaihe?? Ei nimittäin itseä haluttaisi noin suppeasti syödä ja varsinkin kun olen nyt itse kotona, enkä saa muutakaan ruokaa kun sitä mitä itse teen. Mutta pitäisi lapsenkin jotain syödä. Tämä meni vähän off-topic... mitään pinaattikeittoa tai maksalaatikkoa tms. ei olla vielä edes maistettu, koska epäilen, ettei syö kuitenkaan. Kaikista rasittavinta on ettei perunat ja kastike kelpaa (eikä riisi varsinkaan) eikä kiusaukset. Kai sitä täytyy sitkeästi vaan tarjota toivoa, että joskus alkaisi syömään..

Nyt meidän 1v11kk neiti on ollut pari viikkoa ilman tuttia. Tyttö heitti itse rikkileikatut tutit ulkoroskikseen ja sillä hetkellä oli siitä vain innoissaan. Muutamana päivänä/iltana nukkumaan mennessä nyyhki vähän tutin perään ja toisteli "tutti ikki", "tutit oskiin", mutta tosi helpolla päästiin siihen nähden miten kiintynyt tutteihinsa oli. Nukkumaanmenot on vaikeutuneet tosi paljon ja unille rauhoittuminen kestää puolesta tunnista tuntiin. Tästä johtuen päiväunille nukuttaminen on tosi hankalaa, kun ei ole niin väsynyt kuin iltaisin ja pari kertaa ollaan luovutettukin ja lähdetty kauppaan tms. että on saanut pienet unet autossa, kun ilman päiväunia ei jaksa kuitenkaan. Vaatii myös jonkun nukuttamaan, kun tutin kanssa jäi yksin rauhoittumaan sänkyynsä. Nyt sitten pikkuhiljaa yritetään palata siihen, että rauhoittuisi itsekseen, ilman että tarvitsee istua sängyn vieressä. Vähän harkitsen pienen cd-soittimen ostoa, että voisi soittaa unilauluja, kun tyttö tykkää kovasti musiikista ja vaatii minua laulamaan unilauluja.

Nostellaan tätä ketjua hieman, onko uusia kokemuksia? Meillä tutti on tytöllä ollut unikäytössä, ja lähes poikkeuksetta nukkuu aina se suussa. Ikää on kohta 1v11kk ja toiveissa olisi vieroittaa ennen pikkusisaruksen syntymää. Tänään siis aloitimme siten, että leikkaisin tuteista kärjet pois - ei auttanut, tuolla se nyt nukkuu rikkinäinen tutti suussaan. Ilmeisesti se koko tuttiosa pitää leikata, että toimisi? Ajattelin kokeilla, suostuisiko huomenna heittämään rikkinäiset tutit roskikseen (2 on leikattu, muut piilotettu).

Meillä tytöllä oli pari viikkoa sitten keuhkoputkentulehdus. Vaikka ajattelin, että kyse on virustulehduksesta, niin kolmannen valvotun yön jälkeen vein tytön lääkäriin ja antibiootit saatiin (kuunteli keuhkot ja sanoi, että kuulostaa todella tukkoiselta) ja noin vuorokauden kuluttua kuumeet laski. Siihen mennessä en ollut saanut Panadol-Pronaxen yhdistelmälläkään kuumetta laskemaan kunnolla. Vähän mietin, että oliko turha kuuri, mutta ainakin tyttö sen aloitettua parani. Viikon vielä yski, mutta pystyi nukkumaan ja kuume hävisi. Siinä mielessä oli outo tauti, ettei ollut muuta oiretta kuin yskä ja kuume, ei missään vaiheessa edes nuhaa.

Tyttö vajaa 1v10kk käyttää pääasiallisesti kokoa 86, joitakin 80 ja 92 kokoja on käytöissä. Bodyissa ja yöpuvuissa 92 ovat jo sopivia ja 80 selvästi liian pieni, housuissa menee vielä 80-senttiset hyvin, samaten Reimatecin 80-senttinen haalari mahtuisi vielä hyvin. Hatut on 48/50 ja kengät 22/23. Mitoista ei ole tietoa, 1.5 vuotiaana oli 81.5cm ja 10.3kg, mutta on siitä kyllä jo kasvanut reilusti.

Meillä jäi mekot farkut,, paidat ja puolipotkarit käyttämättä. Tosi vähälle käytölle myös suurin osa sukista (ainoastaan Name Itin pörrömalli pysyi hyvin jalassa). Mekkoja taisi olla päällä jossain juhlissa pari kertaa. Puolipotkarit ei pysyneet tytöllä jalassa ja sai potkittua jalat samaan lahkeeseen tms, ja sitten kun sukat joutui joka tapauksessa laittamaan, niin terättömiä housuja oli helpompi käyttää. Samoin käytin paljon potkuhousuja, kun ne eivät valuneet vyötäröltä alas. Mekot/tunikat ovat tulleet käyttöön vasta kuin tyttö oppi kävelemään ja nyt ehkä vähitellen siirrytään bodyista paitoihin. Kietaisubodyt oli parhaita koossa 50-62.

Esikoinen tärppäsi yk11 luomusti. Mitään ehkäisyä ei käytetty sen jälkeen ja toisen plussan sain esikoisen ollessa 1v4kk, voisi ehkä laskea, että yk4, koska kuukautiskierto käynnistyi esikoisen 1-v päivän tienoilla.

Nostellaanpa tätä ketjua vähän. Olen parhaillaan issiaksen takia sairaslomalla, viikkoja 27+1. Minulla kipu ei vaivaa istuessa, mutta kun siitä nousee, niin tuntuu todella kipeältä, vs. jos koko aika hitaasti on pystyssä ja kävelee vähän. Muutenkin selän suoristus auttaa kipuun. Selinmakuulta on suuria vaikeuksia nousta ylös tai edes kääntää kylkeä ja se sattuu myös vatsan puolelle (ilmeisesti yritän jotenkin vatsalihaksilla auttaa, joka sitten aiheuttaa toisenlaista kipua?) Kauhulla odotan jos tätä on 3kk vielä edessä ennen laskettua aikaa, esikoisesta ei ollut mitään selkävaivoja.. Kipu tuntuu oikealla alaselässä ja pakarassa ja oikealle jalalle ei kestä laittaa painoa (housut pitää laittaa jalkaan istuen). Sain lähetteen neuvolasta fysioterapiaan, mutta aika on vasta puolentoista viikon päästä.

Meillä kyllä tyttö leikkii palkki-istuimessaan (Cybex), ts. palkin päällä on jotain pieniä leluja ja palkki on ikäänkuin pöytänä. Onhan se aika korkealla (enemmän rinnan kuin vyötärön korkeudella se palkin yläreuna) eli ei se ihan paras asento ole leikkiä kun kädet on jonkun verran "ylöspäin". Mutta on tottunut siihen ja lukee siinä kirjoja. Siirryttiin palkki-istuimeen reilun vuoden iässä, eli olisiko pituutta ollut silloin 75-77cm. Tyttö on kyllä aina viihtynyt autossa melko hyvin, mutta palkki-istuimessa on ollut hereillä parikin tuntia ilman viihdyttäjää takapenkillä, eli sen suhteen on hyvin toiminut (mummolamatka on kolmisen tuntia, josta hyvällä tuurilla nukkuu vajaat kaksi tuntia, huonolla 45 minuuttia...)